Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta, [...]
Kesänviettoon…
Nytkös
Tänä mitäänsanomattomana päivänä käy hyvin pirtaan NYTKÖS.
Kun kello seisoo
Kun kello seisoo
Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi,
ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin.
Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää
ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy.
Jos tääll’ ois mies, jos yksikin, niin itse nousis tornihin
ja voiman oikeudella hän sen kellon vetäis käymähän.
Ja huutais: “Näin on aika [...]
Maa hädässä
Maa hädässä
Vapaa syntyi Suomen kansa, muistaa vanhaa vapauttaan,
lauluissansa korven kansa valtas meille vapaan maan.
Väinämöisen laulun laine vyöryy kautta maailman,
taipuu aine, nousee maine maasta hengen voittoisan.
Vaikka tuiskii talvi lunta, paljon painuu alle jään,
näkee unta ihmiskunta oikeasta itsestään.
Uusko uhkaa Suomen surma? Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma taikka hurma, kaikki yhteen kuulutaan!
Tuima tääll’ on kehto, hauta, sankka saartaa [...]
