Ahtisaaren yksi teesi

Ulkopolitiikka -lehden numerossa 1/2008 presidentti Ahtisaari kiinnittää huomion muiden rauhanteesiensä ohessa yhdysvaltalaisen ImagineNations-järjestön esiin nostamaan havaintoon, jonka mukaan vuoteen 2015 mennessä alle 25-vuotiaita nuoria pyrkii työmarkkinoille 1,2 miljardia, lähinnä Afrikassa, Aasiassa ja Balkanilla. Järjestön mukaan perinteisin keinoin pystytään tarjoamaan töitä ainoastaan 300 miljoonalle.

Ongelma syntyy Ahtisaaren mukaan siitä, jos lähes miljardille nuorelle ei kyetä turvaamaan minkäänlaista toimeentuloa tai toivoa. Hän näkee ilmiössä otollisen pohjan terrorismille.

Suomessa nuorisotyöttömyyden seuraus ei liene ensi sijassa terrorismi. Irrallisuus ja syrjäytyminen johtavat kuitenkin ennen pitkää tilanteeseen, jossa ilmiöstä huolestuvat muutkin kuin sosiaalitädit ja opettajat. Kun ilmiö alkaa tuntuvasti muuttaa kansantalouden tilastoja ja tunnuslukuja heikompaan suuntaan, joudutaan miettimään todellisia toimenpiteitä. Toimenpiteiksi tuskin riittää kevyenoloinen pohdinta kansalaispalkasta tai nuorisotiloista. Esiin tulevat kysymykset koko yhteiskunnan rakenteesta.

Nuorisotyöttömien joukkoa kohdellaan yhtenäisesti käyttäytyvänä ja ajattelevana ryhmänä. Mallintaminen näyttää olevan maan tapa. Niin eläkeläiset, vammaiset, veteraanit, alkoholistit kuin omaishoitajatkin ja monet muut ryhmät pyritään niputtamaan omiin sektoreihinsa ilmiöiden ymmärtämisen helpottamiseksi.

Nuorisotyöttömyyden ongelman ratkaisuun eivät riitä yhtenäiset säännöt tai lait. Ratkaisuun tarvitaan syvempää ymmärrystä nuorison heterogeenisestä rakenteesta ja monimuotoisuudesta. Tarvitaan ongelmakentän kokonaisuuden hahmottamista, ja ongelmien rajaamista. Vasta sitten voidaan yrittää päästä edes joidenkin osa-alueiden suhteen ratkaisuun. Osa-alueita riittää. Oireisto on moninainen.

Lienee selvää, että yhteiskunnan täysipainoisesta osallisuudesta pudonneiden joukko kasvaa koko ajan. Samalla syntyy kaksoisvaurioitumista; yhteiskunnan pitää kyetä huolehtimaan pudokkaista samalla kun pudokkaat ovat poissa tuotannosta ja työnteosta. Omaan työhön ja toimintaan orientoituminen ja motivaatio hyvän elämän edistämiseen ei synny kenellekään hallituksen julistuksella eikä asetuksin.

Hukkaputkelle on kuitenkin voitava tehdä jotakin, ja pian. Todellisten, näkyvää jälkeä synnyttävien toimenpiteiden käyntiin saattaminen ei ole yksinkertaista. Tulosten havaitseminen vie vuosia. Milloin ryhdytään, ja mihin?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s