Kuluuko kestävä kehitys?

Me ihmiset kykenemme tuottamaan käsitteitä, termejä ja sloganeita yli oman tarpeemme. Kuten kykenemme kuluttamaankin ohi sen millä voisimme elää tyytyväisinä.

Eräitä hämmästyttävimpiä suorituksia kaupallisen verbaaliakrobatian saralta lienevät käsitteet ”kestävästä kehityksestä” ja ”eettisestä kuluttamisesta”. Edellinen termi tarkoittaa sen julkisuuteen tuoneen Gro Harlem Brundtlandin ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportin ”Our Common Future” mukaan ”kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken väestön tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”. Jälkimmäinen termi tarkoittaa puolestaan liiallisen kuluttamisen ja epäeettisen tuotannon välttämistä ja muun muassa kierrättämisen suosimista ja uudelleenkäyttöä.

Kestävän kehityksen määritelmä on mukaansatempaava. Eipä ihme, että slogan on saanut suosiota osakseen, ohjaahan se selkeästi kuluttamaan sen minkä kukin haluaa ja minkä kukin ehtii, tarpeisiinsa vedoten. Nykyhetken väestöhän haluaa kuluttaa tarpeisiinsa vedoten, vähintään tarpeeksi. Kuinka vaarantaisimmekaan tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää tarpeitaan, koska tarpeiden tyydytyshän on tunnetusti kulttuurisesti ja sosiaalisesti kontekstoitunutta toimintaa. Kuka tietää tulevien sukupolvien tarpeiden tyydytyksen tarpeen, kertokoon sen ensin. Sitten voimme tyydyttää omia tarpeitamme siten, ettei tulevien sukupolvien tarpeiden tyydyttäminen vaarannu, tarpeettomasti. Onko tarvetta tarkentaa, ilman että vaarannamme tulevien sukupolvien tarpeiden tyydytyksen määrittämisen tarpeen.

Entä sitten eettisen kuluttamisen eetos. Termin rakenne saa aikaan huojentunutta oloa, sisältäähän se sanan ”kulutus”. Siis kulutammepa sitten epäeettisesti tai eettisesti, me kuitenkin kulutamme. Kuluttamisesta kuvastuu kuluminen, mutta eettisyydestä etiikka. Eipä siis syytä huoleen, voimme olla rauhassa eettisesti, säilytämmehän kuluttamisen riemun, kulumisesta huolimatta. Puhukaamme kuitenkin mieluummin eettisyydestä.

Eettisyys on kulutukselle sangen altis termi. Eettisyyden auraa täytyy kohdella säästäväisesti ja huolella, että voimme käyttää sitä mahdollisimman pitkään, huoltaa, kierrättää ja uudelleen käyttää. Eettisyyttä ei saa kuluttaa liikaa, ei ainakaan ihan loppuun, vaikka tiedämmekin, että se on uusiutuva luonnonvara, ainakin kulutustermistössä. Kuluttaja voi vertailla eettisyyttä erilaisten indeksien avulla. Indeksit paljastavat, milloin eettisyyttä on tuotettu lapsityövoimalla tai alipalkatulla työvoimalla. Harrastakaamme etenkin reilun kaupan eettisyyttä ja sellaista eettisyyttä, jossa on luomu- tai ainakin joutsenmerkki. Eettisyyttä on hienoa kuluttaa – eettisesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s