Luovuuden louhintaa Karjalassa

Elokuvaohjaaja Markku Pölönen on oikeasti innovatiivinen ja aikaansaapa mies. Muutamia vuosia sitten alkoi Pohjois-Karjalaan, Kontiolahdelle nousta vertaansa vailla oleva elokuvakylä. Nyttemmin useimmat suomalaiset tuntevat tämän kolkan Karjalasta kesäsarjasta Karjalan kunnaat. Aluksi, kuten iloisten, mutta aika ajoin kuulemma kohtuullisen kateellisten karjalaisten piirteistöön kuuluu, epäiltiin hankkeen mahdollisuuksia. Sitten huomattiin, että tässä on poikkeus yleisesti tunnettuun bisnessääntöön ”rahat pois ja karkuun”: Pölösen toimet tuottivat tulosta, lupaukset saivat täytäntönsä.

Nyt elokuvakylähankkeeseen kaavaillaan jatkoa. Kontioniemen elokuvakylästä aiotaan kehittää paikka, jossa ydinliiketoimintaan, elokuvien ja sarjojen tekemiseen, kytkeytyy matkailu siihen soveltuvine ympäristöineen ja resursseineen.

Matkailuturismi on tutumpaa Manner-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Kukapa ei olisi kiinnostunut Oxfordin kaupungissa tapahtuneista murhista ja niitä ratkovista poliiseista, tai Emmerdalen kylän tapahtumista. Yhä useampi sarjoja harrastava haluaa vierailla kuvauspaikoilla ja sujahtaa autenttisiin kuvausympäristöihin tai tehdä tuttavuutta sarjan henkilöiden kanssa.

Kotimaamme on vielä perin neitseellinen elokuvaturismin suhteen. Potentiaalia löytyy varmasti, onhan kansalaisillamme entistä enemmän halua ja myös varaa matkustaa, seikkailla ja toteuttaa unelmiaan. Poissuljettua ei ole myöskään nostalgiamatkailu. Suuret ikäluokat haluavat kenties löytää juurensa, ja niiden ohessa palan aitoa itseään. Pölönen on hyvä esimerkki aidosta unelmiensa toteuttajasta, ja sanojensa mittaisesta miehestä.

Ohjaaja Markku Pölönen on syntyisin Enosta, niin ikään Pohjois-Karjalasta. Maailmaa nähneenä ja kulkeneena hän on tehnyt valinnan, joka ei ole selvästikään yhden vuoden projekti. Toivoa sopii, että Kontiolahden kunta, jossa Pölösen yritys sijaitsee, ymmärtää päättäjineen panostuksen arvon. Mies pysyy, jos miestä osataan pitää. Ja samalla pysyvät muutkin hankkeelle tärkeät ihmiset ja tukijoukot.

Elokuvakylää voisi verrata tietyiltä osin kaivostoimintaan. Molemmissa louhitaan alkuaineita hyötykäyttöön. Pölösen kaivos eroaa kuitenkin radikaalisti samoille itäisille alueille suunnitelluista muista kaivoksista: Pölönen louhii luovuutta, tuhoamatta ympäristöä. Pölösen kaivos on myös vääjäämättä laadullisesti pitkäikäisempi kuin mahdollisesti ajallaan avattavat uraanikaivokset. Uraanista jää jälkeen säteilevä jäte, ikuinen riesa, kun taas Pölösen kaivokselta jäävät muistoksi kuvatut sarjat säteilevine henkilöineen ja upeine maisemineen. Pölösen toimet lisäävät ympäristön säteilyä turvallisella tavalla, alueen vetovoimaa lisäten, ja tietystikin lavasäteilyä. Markku Pölösen toimenpiteillä lisätään alkuperäisen ympäristön arvoa ja saatetaan se täysimääräisesti positiivisen energian lisäarvon tuottamiseen.

Toivotaan kaikkea parasta tälle ennennäkemättömälle hankkeelle. Toivo ei riitä, vaan tarvitaan yhteistyötä, ymmärrystä, tukea ja innostusta. Tarvitaan katsojia ja kävijöitä. Tämä toive toteutunee, onhan Pölösen tuotantoa ollut aina helppo katsoa ja ilo silmäillä. Ja Pölönen tuntuu olevan muutenkin mukava mies. Kenties yksi aikamme renessanssihenkilöistä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s