Hyvää yötä, makeita unia

Uni maittaa meikäläiselle aina silloin kun vain suinkin sopiva hetki koittaa. Jostakin syystä meikki on tullut siunatuksi hyvillä unenlahjoilla. Olisiko piirre jopa perinnöllistä laatua. Meidän perheessämme kun äiti oli aamu-uninen ja isä iltauninen. Oma piirteistöni on tainnut kertyä molempien vanhempieni puolelta.

Nukkuminen sujuu aina ja joka paikassa, onneksi vielä toistaiseksi hallitusti. Yöuneni ovat luonnostaan suurin piirtein seitsemän tunnin mittaisia. Joskus luxus astuu elämään ja päivällä koittaa puolen tunnin siesta. Noin ikään kuin vinkiksi harrastusta aloittaville voin ohjeistaa, että ennen sohvalle pötkähtämistä kannattaa juoda kuppi vahvaa kahvia. Silloin herääminen on ylen helppo juttu. Jos siis ylipäätään on tarve herätä puolen tunnin kuluttua. Mikä yleensä on sopivaa, ainakin työaikana ja ainakin työhuoneessa nukuttaessa.

Aiempina työvuosinani harvat ja usein ainoat vapaahetket tulivat käytettyä nukkumiseen. Jopa kirkonparvella olen saanut sujuvasti unenpäästä kiinni, urkurin soitellessa koraaleja fff. Kun oman työni aika koitti, olinkin ”valveilla” kuin tikka, tosin joskus en muista laisinkaan sitä miten työt sujuivat. Mutta lienevät ne sujuneet kohtalaisesti koska suurempiin otsikoihin ei aikoinaan tullut hankkiuduttua. Se oli sitä aikaa kun oli viisi virkaa ja kuusi nälkää, kuten meillä päin tavataan sanoa.

Uusin unitutkimus antaa vahvennusta omille ajatuksilleni unen erinomaisesta kaikkivoipaisuudesta. Niukalla unella on havaittu olevan yhteyksiä muun muassa lihavuuteen, aikuisiän eli kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, mielialahäiriöihin, myös ja niin sanottuun metaboliseen oireyhtymään, johon kuuluu kirjo sydän- ja vesisuonitautien vaaratekijöitä. Oireina metabolisessa oireyhtymässä ovat esimerkiksi keskivartalolihavuus ja korkea verenpaine. Jopa pitkäaikaisen univajeen ja syövän yhteyttä on alettu tutkia.

Unen tarve on hyvin yksilöllinen. Osa meistä pärjää luonnostaan jopa viiden tunnin yöunella, osa tarvitsee vähintään yhdeksän tuntia unta. Valtaosalla unentarve on kuten itselläni, sen seitsemän tuntia. Joka kolmas aikuinen suomalainen kärsii kuitenkin tutkimusten mukaan aika ajoin erilaisista unihäiriöistä tai peräti unettomuudesta. Syitä lienee useita vuorotyöstä rotiskoon sänkyyn, ja syitä tutkitaankin lukuisissa unilaboratorioissa ympäri maailmaa.

Uniasiat liittyvät unen ja valveen vuorotteluun ja vuorokausirytmiimme. Muun muassa akatemiatutkija Timo Partonen ryhmineen on tutkinut näitä vuorokausirytmejä ja niitä sääteleviä elimistön sisäisiä kelloja ja puolestaan niitä sääteleviä kellogeenejä. Tutkimus onkin sitten aivan käsittämättömän ihmeellistä. Noin kymmenen vuotta sitten löydettiin nisäkkäiltä ensimmäinen kellogeeni, ”clock”. Nyttemmin peruskellogeenejä on tunnistettu ihmiseltä jo yli kymmenen kappaletta ja arvatenkin lisää tullaan löytämään kunhan linssit paksunevat mikroskoopeissa.

Kelloyksikkö koostuu useasta geenistä ja se löytyy jok´ikisestä kehomme solusta. Tarkasti määriteltynä kelloyksikön käyntiä ohjaa aivojen niin sanotussa suprakiasmaattisessa tumakkeessa hypotalamuksen etuosassa, näköhermoristin yläpuolella sijaitseva keskuskello. Riittikö tarkkuus kaikille lukijoille? Keskuskello on siis eräänlainen ihmisen sisällä oleva Big Ben. Se kertoo kudoksille mitä aikaa niiden kannattaa raksuttaa.

Keskuskello puolestaan pysyy ajassa ulkoisten tekijöiden, kuten valon ja pimeän vaihtelun avulla. Kellogeenitutkimus on uutta, mutta itse ilmiö lienee perin universaali: kuvailihan jo Eino Leino aikanaan eräässä runossaan tuota sydämen pohjassa aikaa mittaavaa kelloa ja siitä, miten sen pysähtyessä kuolon aika alkaa. Vai tarkoittikohan hän sittenkin sinussolmuketta. No, onhan siinäkin solmussa soluja, joissa jokaisessa on tuo merkillinen kelloyksikkö.

Unitutkijatkin suosittelevat muuten päivänokosia. Näille tutkijoille kuuluisi Pro Finladia – mitali, tai ainakin Suomi – palkinto tuntuvine rahasummineen, niin älykkäitä he ovat kehottaessaan moisen harrastuksen pariin. Itse uskon vakaasti unen terveysvaikutuksiin – ja ennen kaikkea sen elähdyttävään ja luovuutta edistävään vaikutukseen. Ja vieläkin ennen ihan kaikkea, kun nukumme, olemme ainakin poissa pahanteosta. Kun jaksamme nukkua, olemme oppivaisempia, aktiivisempia, iloisempia, rauhallisempia, terveempiä, normaalipainoisempia, viehättävämpiä, jaksavampia,… krooh…piif…krooh…piif…

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Hyvää yötä, makeita unia

  1. Men ohkasem palentuvaisen kirjastotätin
    täki al Vonnekuti hajussi lakanoihi väärimpuali
    kylmäk kintu syränt vaste,nii et nee huamamat
    sulava ja ruppeva näkkemä unt, misä o niimpal
    hyllyi et joka kirjal oma,oo mikä uni ;)))
    (Heli Laaksonen:Raparperisyrän. Vinkei yksinäisil miähil 2)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s