Bon Appétit

Alkuruuaksi: nälkä on pirullinen kumppani. Sen tiedän jopa minäkin, vaikka olen kokenut nälkää vain pieniä hetkiä, etupäässä aikoinaan sissikoulutukseen kuuluneilla luonnonmuonaleireillä. Nykyisin nälkäleireistä ollaan jopa valmiita maksamaan. Kyseessä on tällöin yleensä liikeyritysten ”jessjess” – elämysyhteisökokemukset. Mutta tunne on vähäisessäkin määrin nautittuna luonteeltaan sellainen, että on mahdollista kuvitella, miksi lapsi alkaa näyttää luurangolta, jos ruokaa ei ole ollut tarpeeksi vuosikausiin.

Nälkään kuolee ihmisiä kuin kärpäsiä. Ei tietenkään meillä Euroopassa, tai täällä Suomessa, jossa pelkällä puolen tunnin roskisdyykkauksella markettien kulmilla voi kattaa kevyesti juhlapöydän kymmenelle hengelle. Jos tyytyy saman päivän parasta ennen – päiväykseen.

Pääruuaksi: YK:n elintarvikeohjelman WFP:n johtaja Josette Sheeran muistutti taannoin, että nyt alamme vasta nähdä nälän uudet kasvot. Hän muistutti, että urbaani nälänhätä on tosiasia ja sitä on enemmän kuin koskaan ennen. Myytävänä on ruokaa, mutta ihmisillä ei ole vara ostaa sitä. Maailmanpankin johtaja Robert Zoellick totesi niin ikään yhä useampien ihmisten näkevän nälkää, jos Yhdysvallat, Eurooppa, Japani ja muut vauraat maat eivät tarjoa lisärahoitusta. On varmaan paradoksaalista kuolla ruokahyllyjen ja notkuvien pitopöytien ääreen.

Elintarvikkeet ovat kallistuneet maailmalla yhdessä vuodessa keskimäärin 40 prosenttia. Peruselintarvikkeiden hinta on noussut kolmessa vuodessa 80 prosenttia ja hintojen nousu uhkaa suoranaisesti yli 30 maan yhteiskuntarauhaa. Ruokamellakoita on ollut jo ainakin Meksikossa, Marokossa, Nigerissä ja Norsunluurannikolla. Tuoreimmat mellakat on nähty Egyptissä, jossa peruselintarvikkeiden hinnat ovat kaksinkertaistuneet viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Tuskin maailman ruokapula hätkähdyttää meitä tai sotkee liiemmin ruokahaluamme. Medioiden lööpit pullistelevat tietysti aikanaan uutisia lähinnä siitä, että oma ruuan hintamme arvioidaan kohoavan kotimaisen lihan ja lihatuotteiden osalta noin kymmenen prosenttia seuraavan vuoden aikana. Maito- ja leipätuotteiden hinnat voivat nousta jopa parikymmentä prosenttia. Siis lööpit pullistelevat ruuan hinnan korotuksia, jos ei satu olemaan muuta pullistelun aihetta, esimerkiksi ministereiden edesottamuksista. Enkä nyt tarkoita tällä maatalousministerin pullistumia.

Miksi ruuan hinta nousee räjähdysmäisesti? Pääsyy on kuulemma – yllätys, yllätys: ilmastonmuutos! Onneksi ja Luojan kiitos. Olin nimittäin jo hetken aivan varma, että merkittävimmäksi syyksi nostetaan jälleen jo kaiken muun epäonnen syyt kuten ihmisten ahneus, luonnonvarojen tuhlaus, globaali kauppapolitiikka tai vaikka sotavarustelu. Mutta sehän on siis ilmastonmuutos. Huhhuh, liippasipa likeltä!

Mutta eipä mitään hätää: kaikeksi onneksi ilmastonmuutosta torjutaan jo bioenergialla ja biopolttoaineilla. Mitä enemmän käytetään kaikenlaisia bioaineita, sitä paremmin voi ilmasto, eikö niin. Kun maaöljy korvataan bioöljyllä, kääntyy ilmastonmuutos kulkemaan iloisempaan suuntaan. Ja autot kulkevat entiseen iloiseen malliin, ja entistä isommat autot. Bioenergiaa saadaan muuten esimerkiksi kasvattamalla viljaa – ja valmistamalla siitä alkoholia, jota sitten käytetään… eri tavoin.

Jälkiruuaksi: yhden maasturin tankillisella maissietanolia voidaan syöttää yksi ihminen vuoden ajan. Afrikassa valmistettavan maissietanoli vähentää kalorien tarjontaa samassa maanosassa 4–8 prosentilla. Ja nyt konjakin ja kahvin kimppuun. Röyh.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s