Vanhustenhoidon hokkuspokkus

Kuntakentässämme on par´aikaa menossa murros, joka koskettaa meitä kaikkia, ennen pitkää. Etenkin pienten kuntien taloudellinen tilanne näyttää huononevan dramaattisesti. Taloudelliseen ahdinkoonsa kunnat etsivät ratkaisuja milloin mistäkin; yleisimmin leikkaukset kohdistuvat niihin kuntalaisten muodostamiin ryhmiin, joilla on vajavaisimmat mahdollisuudet vastustaa leikkauksia.

Kuntien säästötoimenpiteiden linjauksissa on havaittavissa erilaisia trendejä. Useimmiten säästötoimenpiteet muodostetaan lain puitteissa, sitä joskus tarkkaankin tulkiten. Yhden viime aikoina sosiaalikentässä suosituimmaksi tulleen trendin perusideana on muuttaa vanhusten laitoshoitopaikkoja, esimerkiksi niin sanottuja vanhainkoteja, tehostetun palveluasumisen yksiköiksi. Toimenpiteellä vanhainkoti toisin sanoen muuttuu laitoksesta avohoidon asumisyksiköksi, jopa usein yhdessä yössä. Toiminnan tosiasiallisena tarkoituksena on useimmiten siirtää kunnan vanhainkodin ylläpidosta aiheutuneet kustannukset asukkaiden itsensä ja Kelan maksettaviksi. Erään pienkunnan kunnanjohtajan mukaan ”niin pitkään kuin Kelan piikki on auki, sitä tulee käyttää”.

Sosiaalihuoltolain 22§ hengen mukaan, tehostetun palveluasumisen käsitteellä tarkoitetaan avohoidon piiriin luettavaa asumismuotoa, joka sijoittuu hoidon porrastuksessa kodin ja laitoshoidon välille. Tehostetun palveluasumisen malli on suunnattu muun muassa vanhuksille, joilla on fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista toimintakyvyn alentumista niin paljon, etteivät he selviydy enää kotona asumisesta itsenäisesti. Eivät edes omaistensa ja kotihoidon palvelujen turvin.

Tehostetussa palveluasumisessa pyritään tukemaan asukkaiden omatoimisuutta ja luomaan heille turvallinen asumisympäristö. Tavoitteena on niin ikään tukea asukkaiden mahdollisuuksia saada asua tarvitsemiensa apujen turvin kodissaan. Tällä asumismuodolla pyritään ehkäisemään pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta. Tavoitteena on myös niin vanhusten yksityisyyden kuin heidän itsemääräämisoikeutensa ja oman elämäntyylinsä ylläpitäminen mahdollisimman pitkään. Tehostettu palveluasuminen korostaa vanhusten elämänlaadun merkitystä. Se vahvistaa elämän merkityksellisyyden kokemuksia ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tehostetun palveluasumisen yksiköissä on tarjolla moniammatillisen henkilökunnan palveluja ja läsnäoloa, tosiasiallisesti ympäri vuorokauden. Kuntouttavan hoidon mukaisesti asukkaat osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan arjen askareisiin. Asukkaiden perushoito sisältää usein paljon itsehoitoa ja perustuu voimaantumisen päämäärään. Lyhytaikais- ja arviointijaksoilla korostuu myös kotiin palauttava työote kuntouttavan työotteen rinnalla.

Avo- ja laitoshoidon eroja määrittää siitä annettu asetus sairausvakuutuslain 2 luvun 4 §:n mukaisista perusteista avohoidon ja laitoshoidon määrittelemiseksi (1343/2004). Asetuksen mukaista avo- ja laitoshoidon määrittelyä tehdään annetun hoidon ja yksikön toiminnan kautta. Asetuksessa niin ikään yritetään ehkäistä epämääräisiä tulkintoja jo ennalta. Sen mukaan ”toiminta ei ole avohoitoa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kunnallinen vanhainkoti on ainoastaan uudelleennimetty asumispalveluyksiköksi ilman, että sen toimintaa on käytännössä muutettu. Jotta laitos muuttuisi avohoitoyksiköksi, tulee myös sen toiminnan muuttua”.

Kuntien tekemiä muutoksia laitoshoidon yksiköistä avohoidon piiriin valvovat lääninhallitukset ja Kela. Valvovien viranomaisten tehtäviin kuuluu tekemillään tarkastuksilla valvoa, ettei toiminnan muutoksilla pyritä ainoastaan siirtämään kustannuksia kunnalta Kelan maksettavaksi, ilman asianomaisten asukkaiden asumiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tosiasiallisesti kohdistuvia tavoitteita ja toimenpiteitä. Tällä hetkellä kuntakentässä meneillään olevan trendin mukaan on aihetta epäillä juuri näin tapahtuvan.

Traaginen trendi voi sisältää myös yhden koomisen piirteen. Jos kunnat tällä hetkellä, lakia itselleen mahdollisimman myönteisesti ”tulkiten”, pyrkivät siirtämään yhä uusia perusturvan kustannuksia valtiolle, on toiminnassa nähtävissä vahvana enne valtion jakaman korvamerkityn rahoituksen paluusta. Näin ollen vuosikausien taistelu kuntien itsemääräämisoikeudesta voi pahimmillaan, tai parhaimmillaan, päättyä valtion ohjauksen lisääntymiseen. Sankareina tällä kehityspolulla ovat siinä tapauksessa ne samat kuntajohtajat, jotka profiloituivat jo taistelussa kuntien itsenäisyyden puolesta. Järkeen käypää, eikö vain?!

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Vanhustenhoidon hokkuspokkus

  1. Paluuviite: Marginaalit Maalle, Mars !?! « DOsome!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s