Mullilasta päivää

Seuraan sattuneesta syystä joutoaikoinani erään pienehkön itäsuomalaisen kunnan tapahtumia. Käytän kirjoitusmukavuuden vuoksi blogissani tästä kunnasta nimeä Mullila. Ja seuraamista riittää, sillä Mullilassa tapahtuu alinomaa perin juurin mielenkiintoisia asioita.

Kevään puhjetessa hiirenkorville alkavat Mullilan kunnan päättäjät jälleen kerran pohtia alijäämäisen taloustilanteen pakottamina kunnassa tarvittavia säästötoimenpiteitä. Vuorossa on kouluverkon karsimisen suunnittelu, jo kolmannen kerran kolmen viime vuoden aikana. Mullilassa on vielä jäljellä muutamia kyläkouluja, joista aiotaan päästä sujuvasti eroon.

Kouluverkosta on tehty myös selvitys, joka – yllätysyllätys – puoltaa kouluverkon karsimista. Selvityksen on tehnyt Mullilan sivistystoimenjohtaja. Siis riippumaton selvitysmies Mullilasta.

Mullilan valtuustoon jo useampaan kertaan tuotu koulujen lakkautusesitys on tähän saakka äänestetty Mullilassa kumoon. Sinnikkäät kunnan ylimmät päättäjät aikovat kuitenkin tuoda lakkautusesityksen valtuustolle kuulemma niin monta kertaa, että esitykselle myönteinen päätös syntyy, ennen pitkää.

Aktiivisena kansalaisena tulen tietysti auttamaan pohdinnassa esittämällä päättäjille kysymyksiä.

Ensinnäkin kysyn, johtavatko esitetyt lakkautusvaihtoehdot todellisiin nettosäästöihin, vai johtaako toimenpide sellaisiin kustannuksiin joihin ei kenties ole varauduttu, tai jotka ovat kuviteltuja suurempia. Lisääntyvätkö esimerkiksi lasten kuljetuskustannukset. Ovatko laskelmat niin selkeästi tulkittavissa, että niistä voi johtaa uskottavan lopputuloksen.

Sitten kysyn, onko kouluverkkoselvitys liian yksipuolinen pelkästään taloudellis-teknisin kysymyksin toteutettuna. Eikö käyttäjiin, toisin sanoen koulun asiakkaisiin, perheisiin ja lapsiin tarvitse kohdistaa mitään selvitystä kokonaisuuden ja vaikutusten hahmottamiseksi.

Tämän jälkeen kysyn, kuinka lakkautusvaihtoehdoissa otetaan huomioon oppilaan sopeutuminen luokkakoon suurenemiseen ja opiskeluympäristöjen vaihdokseen, vai jääkö sopeuttaminen yksinomaan perheiden vastuulle. Onko odotettavissa erityisopetuksen tarpeen voimistuminen.

Kysyn myös, miten Mullilan päätökset koulujen lakkauttamisista sopeutuvat maan hallituksen ohjelmaan, jossa tuodaan esiin muun muassa tarve ehkäistä syrjäytymistä panostamalla kasvuympäristöön, tarve kohottaa koulutus alueelliseksi voimatekijäksi ja tarve vahvistaa lähikouluperiaatetta.

Aion myös kysyä, olisiko tarpeen ennen koulusaneerausta selvittää muiden hallinnonalojen pienetkin säästökohteet, vai vähätelläänkö kunnassamme ”pienten purojen” vaikutusta kokonaisuuteen. Yhden koulun lakkauttamisesta saatava hyöty näyttää olevan myös vain yksi pieni puro. Esimerkiksi ulkoilevan vanhuksen liukastumisen aiheuttama lonkkamurtuma maksaa yhteiskunnallemme noin 22 000 euroa, eikä sitä ainakaan Mullilassa pyritä torjumaan ennalta juuri millään olemassa olevalla keinolla, vaan vastuu sysätään yksinäiselle vanhukselle itselleen.

Vaihteeksi kysyn, ovatko lakkautuspäätöksiä innokkaimmin ajamassa kenties ne valtuutetut, jotka ovat jo ehtineet irrota perusopetusikäisten lasten todellisesta arjesta, vai eivätkö ne puhu, joilla arkikokemusta tai ammattitaitoa kenties on. Koulumaailman nykytilannehan on tyystin toinen kuin esimerkiksi 40 vuotta sitten.

Lopuksi kysyn, kenelle Mullilan kuntaa lopulta markkinoidaan. Valtuustosta kuuluneet ehdotukset kunnan siirtymisestä senioripainotteisuuteen eivät ole juurikaan tuottaneet suurempaa innostusta, vaikka ikäihmiset eivät tarvitse enää perusasteen kouluja lainkaan.

Mullilan strategiassa puhutaan sen sijaan ”Uudesta Mullilasta nuorten perheiden kuntana”. Jos kyläkoulut pääosin lakkautetaan, ovatko nämä kuntaan oletettavasti muuttavat lukuisat nuoret perheet laittamassa jälkikasvuaan koulutielle, jonka ajallinen pituus voi yltää jopa kolmeen tuntiin päivässä. Vai ajattelevatko nämä modernit vanhemmat kenties selviävänsä lopulta helpommalla esimerkiksi kaupunkitaajamassa kuin Mullilan perukoilla.

Monet tilanteesta huolestuneet vanhemmat sanovat jo tässä vaiheessa lakkautussuunnitelmien olevan kotoisin suoraan mullilan takaa. Järeitä vastatoimia suunnitellaan. Jää nähtäväksi, miten tilanne kehittyy. Mullilan tilanne ratkennee touko-kesäkuussa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s