Ei omena puusta…

Kun aurinko paistaa, eivätkä puutarhakasvit ole vielä lähteneet kasvuun, on aika leikata ainakin omenapuut. Oiva leikkausajankohta olisi helmi-maaliskuulla, mutta sattuneesta syystä oman pihan omenat jäivät tuolloin leikkaamatta. Onneksi silmut eivät olleet vielä turvonneet, joten pääsin hommiin.

Leikkauksessa huomioidaan tietysti lajikeominaisuudet, mutta leikkausperiaatteet ovat kaikille lajikkeille samansuuntaiset.

Ensin katsellaan puun yleisilme. Liian tiheässä kasvavat oksat harvennetaan, kuitenkin järkevässä määrin. Jos leikattavaa on enemmän esimerkiksi vuotuisleikkauksen laiminlyönnin seurauksena, leikkausta jaksotellaan peräkkäisille vuosille. Samoin pitää varoa vanhemman puun leikkauksessa. Liian raju leikkaus aiheuttaa puussa voimakkaan kasvureaktion, jonka seurauksena syntyy yleensä runsasta runko- ja juuriversostoa. Vanha puu voi myös kuolla rajun leikkauksen seurauksena, etenkin jos leikkausvuotta seuraava talvi on erityisen hankala. Itse leikkaan puut joka vuosi, joten tihentymiä ei pääse syntymään.

Runkoon nähden liian terävässä kulmassa kasvavat oksat poistetaan. Terävät kulmat altistavat puun repeämiselle talven aikana. Tämä jos mikä on kuitenkin lajikeominaisuus. Esimerkiksi punakaneli -lajikkeella on taipumus juuri tällaiseen ongelmaan. Jonkin verran oksakulmiin voi vaikuttaa oksien pitkäaikaisilla taivutuksilla, mutta toimenpiteeseen pitää paneutua tarkasti, muuten tulos voi olla huonompi kuin alkuperäinen tilanne. Olen taivutellut oksia joskus, mutta en juurikaan avartaakseni oksakulmia. Ennemminkin saadakseni oksista parempaa satoa. Juttu on kohtuullisen monimutkainen, mutta perustuu ravinteiden ja yhteyttämistuotteiden virtaukseen puussa.

Latvuksen sisään kasvavia oksia ei suosita, vaan ne leikataan pois jo alkuvaiheessa. Leikkauksessa jätetään aina viimeiseksi sellainen silmu, joka osoittaa latvuksesta ulospäin. Parissa lajikkeessa omalla pihalla on tämä sisäänpäin kasvamisen ominaisuus. Leikattua tavaraa kertyi tänäkin vuonna runsaasti.

Samoin poistetaan talven aikana vaurioituneet ja kuivat oksat. Jos oksistoa työntyy kulkureiteille, karsitaan puuta sen mukaan. Itse en päästä puita kasvamaan kovin korkeaksi. Paripuolimetrinen puu sopii meikäläiselle hyvin. Omenat pystyy poimimaan ilman tikapuita. Olisi kovin älytöntä kiipeillä ja horjua pitkin puutarhaa tikkaiden kanssa. Toisaalta kypsien omenien ei voi antaa pudota. Omenia pitää käsitellä kuin kananmunia, muuten omeniin tulee mustelmia. Varsinkin talviomenien kanssa on syytä olla varovainen. Eihän niiden säilyttäminen onnistu, elleivät ne ole ehjiä ja kuhmuttomia.

Annan leikkauksen yhteydessä joka toinen vuosi omenapuun juurille kevyen lannoituksen. Samoin vuorovuosien syksyinä, ennen kasvukauden päättymistä annan syyslannoituksen, joka ei saa sisältää typpeä. Syyslannos auttaa talvehtimiseen.

Markkinoille on tullut yhä uusia lajikkeita ja erilaisia perhe- ja pylväsomenapuita. Itse pidän kuitenkin perinteisistä kaneleista, Åkeröstä, Bergiuksesta ja Punaisesta Melbasta. Herkullisimpia tietämäni mukaan ovat Astrakaanit ja vielä sangen harvinainen Sugisdessert. Uudehkoja mielenkiintoisia lajikkeita ovat muun muassa Pekka, Sandra ja Heta.

Sanotaan, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Kokemuksesta tiedän myös ettei kymmenen omenaa pidä. Mutta ilman omenia olisi noloa olla.

Eräs loistava asiantuntijasivusto kannattaa tsekata: se löytyy TÄÄLTÄ.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s