Armeija marssii vatsallaan

Entisaikana tuo slogan kertoi lähinnä muonituksen merkityksestä puolustusvoimiemme iskukyvylle. Se on suora muunnos tutusta tokaisusta ”tie miehen sydämeen käy vatsan kautta”. Tämäkin lausahdus pitää paikkansa, ainakin jos sydäntautitutkimuksia on uskominen.

Nyt on kuitenkin armeija aloittamassa uudenlaisen mahamarssin. Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskealan mukaan ylipainoiset alokkaat muodostavat armeijallemme turvariskin. Turvariski eliminoidaan tulevaisuudessa sillä, että liikalihavat ja muuten rapakuntoiset alokkaat lähetetään oitis paluupostissa takaisin siviiliin. Kaskeala muistuttaa, ettei armeija pysty rakentamaan edes 12 kuukaudessa varusmiespalveluksen edellyttämää fyysistä kykyä, joka on päästetty rappiolle edellisten 20 vuoden aikana.

Lääkintäkenraalimajuri Pentti Kuronen selvittää ongelman ydintä: kaikki alokkaat eivät selviä edes peruskoulutusjaksosta. Yleisin ongelma muodostuu alokkaalle jalkojen kestävyydestä. Myös verenkiertoelimistön suorituskyky ei riitä kaikilla vaadittaviin suorituksiin. Alokkaita alkaa kuolla pururadoille, ja päätellen lausunnoista, kohta matkalla ruokailuun ja sotilaskoteihin.

Tilanne on surullinen. Muttei suinkaan kaikkien kannalta. Ennen vanhaan kerrottiin urbaanilegendaa, jonka mukaan eräs alokas oli ensimmäisestä päivästä lähtien hokenut yksikössään lausetta ”missä se on, missä se on?” Selvyyttä ongelmaan eivät saaneet kouluttajat enempää kuin palvelustoveritkaan. Lopulta alokas joutui lääkärin pakeille. Lääkäri antoi oitis palveluksesta vapauttavan paperin. Tämän dokumentin nähdessään alokas totesi ykskantaan: ”tässä se on!”

Armeija marssii näinä aikoina lähes tulkoon konkreettisesti vatsallaan. Näin näennäisesti ikävä tilanne ratkaisee kuitenkin monen siviilipalvelukseen suuntaavan tai muutoin asepalvelukseen kielteisesti suhtautuvan nuoren ongelmat. Jos palvelukseen astuminen ahdistaa, voi jo ennen kutsuntoja ottaa pienen antikuntokuurin. Puolentusinaa hampurilaista päivässä, saman verran sokerimunkkeja ja palan painikkeeksi pari puolentoista litran sokerihappojuomaa, niin eiköhän tavoite ala täyttyä. Kuuriin kuuluu ilman muuta liikunnan kaikinpuolinen välttäminen.

Sitten vaan kutsuntaupseerin pakeille, uudessa olomuodossa, riittävän hengästyneenä. Vaikutuksen tehostamiseksi voi mukaan varata pieniä minttupastilleja isoisän nitropurkkiin. Kutsuntahuoneessa kannattaa pyytää heti käyttöönsä tuoli. Ja vastata kysymyksiin, minkä hengästymiseltä pystyy. Kyllä se siitä suttaantuu.

Entäpä loppujen lopuksi: kutsuntoihin aiotaan tulevaisuudessa kutsua entistä vähemmän nuorisoa. Kertausharjoitusmääriä ollaan niin ikään supistamassa. Onko se nyt niin paha jos kaikki eivät kynnelle kykenisikään? Tietysti kansanterveydelle ja työreserville asialla on vaikutusta. Ei ole mukava havaita ikääntyneiden sairauksien siirtyvän yhä nuorempiin ikäluokkiin. Mutta katsotaan kultaista Ameriikan mannerta. Kaikessa muussakin olemme matkalla samaan, ihaillen saavutuksia. Miksi tässä suhteessa kehitys eroaisi jotenkin merkillisesti esikuvastaan? Rusinoitahan ei voi poimia pullasta, paitsi tottuneilla makkarasormilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s