Kun vanhaksi elää…

…niin kaiken näkee, sanoi mummo ennen. Muutaman vuosikymmenen aikana on totuttu tarkkailemaan asuntojen hintoja sillä silmällä. Hintataso on kertonut yhtä ja toista; enemmänkin sitä yhtä.

Puun hintaa on arvioitu sitä kiivaammin mitä edemmäksi kehäkolmosesta on päästy. Metsämaan hinta on ollut jo hieman toissijainen juttu. Metsä on maksanut aika lailla saman verran viimeisten vuosien aikana. Tilanne ei ole enää vakio, Venäjän puutullien korotuksen jälkeen.

Nyt barometriseksi kohteeksi on nousemassa maatalousmaan, eli pellon hinta. Pelto maksaa yhä enemmän. Sanomalehti Kaleva kertoo pellosta maksetun viime vuonna viisi prosenttia edellisvuotta enemmän. Peltokauppojen määrä on laskenut. Viime vuonna tehtiin 15 prosenttia vähemmän kauppoja viljelysmaasta edellisvuoteen verrattuna.

Syynä viljelysmaan hinnan nousuun on viljan hinnan muutokset. Viljan maailmanmarkkinahinta on kohonnut vuodessa 70 prosenttia. Ruokapula uhkaa. Silti viljaa käytetään vieläkin polttoaineena ja polttoaineiden valmistukseen. Toistaiseksi.

Vuonna 2020 keskustellaan jo kolmannen kerran nimeään vaihtaneen silloisen Sampon, tällöisen Kullervon ja kulloisen Louhi-pankin tiskillä lainasta. Pankkiiri kyselee mitä lainanhakijalla mahtaa olla mielessään, paljon rahaa tarvitaan ja mitkä ovat vakuudet.

Mullilan Matti aikoo ostaa asunnon entisestä Eirasta, nykyisestä Kairasta. Rahaa kauppaan tarvitaan puolen peltohehtaarin verran. Vakuutena on kotopuolen Kalevan kyinen kivikkopelto. Pankinjohtaja lupaa Matille oitis rahat näppiin ja ajattelee itsekseen, että olisipas enemmän tämäntapaisia asiakkaita, jotka ostavat hyiset homeiset luukut markkinoilta kuleksimasta.

Vuonna 2020 kaupunkiemme suurimpia kiinteistönomistajia ovat aikoinaan maatiloilleen jääneet toispuoleiset peräkammarinpojat. Niin ikään pörssissä surffailevat samaiset miljonääripoikamiehet, joiden kintereillä puolestaan parveilevat runsaspoviset yöruususet.

Enää ei nyrpistellä lannanhajulle, vaan riippumatta lähteestä hajun katsotaan olevan korkea laadun tae. Kaupunkilaispojat ostavat kaupoista kuraa buutsiensa kärkiin ja paskanhajua pulloissa. Nehän ovat muuttuneet syrjäytymisen merkeistä vaurauden takeeksi. Saattaapa joku kiireinen jopa haksahtaa luulemaan väärennöksiä oikeiksi.

Pelto on vaurauden lähde, mutta sekin on vain väline, kuten raha. Pellolla viljellään ruokaa, joka on Maslow´n tarvehierarkiapyramidissa pohjalla, yksi kaikkein tärkeimmistä elementeistä. Kukapa välittäisi moraalista, luovuudesta, kulttuurista tai totuudenmukaisuudesta nälkäisenä. Eipä juuri kukaan.

Pelto ei kuitenkaan kasva itsestään. Tarvitaan sen käyttäjiä, viljelijöitä. Olisiko tulevaisuuden kiinteistökauppiailla takataskussaan myös myymäänsä peltotilkkuun sopiva käyttövoima ja viisaus.

Pellon arvo realisoituu vain sitä hyödynnettäessä. Siinä suhteessa viljelysmaakaupoissa ollaan vielä lapsenkengissä. Nyt ymmärretään jo se mikä on potentiaalisti arvokasta. Kohta varmaan ymmärretään myös se, miten optiot saadaan lunastetuiksi. Oliko se suo, kuokka ja Jussi, vai mitensetaasolikaan?!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s