Vähiin menee…

…ennen kuin loppuu. Politiikan uskottavuus nimittäin.

Pääministeri Vanhanen antoi saapuessaan kotimaan kamaralle lausuntonsa puolue- ja vaalirahoitussotkusta. Hänen mukaansa politiikan uskottavuus on saanut pahan kolauksen. Ai, ettäkö nyt vasta?! Pääministeri paheksuu – niin, kaikkia muita kansanedustajia paitsi itseään. Pääministeriä kohtaan osoitetut arvelut vaalirahoituksen epäselvyyksistä edustavat hänen mukaansa ”matalaa ajattelua”. Kuinkas nyt muutenkaan.

Minusta näyttää siltä, että poliittinen elämä Suomessa on saanut useampiakin kolauksia pitkin matkaa. Myös muissa päättävissä elimissä on paukahdelleet päät seiniin ja toisiinsa. Ovatko kolaukset olleet kohtalokkaita, sen saa kukin itse päätellä. Kolauksia ovat aiheuttaneet niin kansanedustajat kuin virkamiehetkin, yksin ja ryhmissä. Ilmeisesti se kuuluisa ilmaus ”yksinkertaisesta enemmistöstä” on saanut alkunsa näiltä ilmiökentiltä.

Tasaisen varmasti niin huippupoliitikot kuin korkeat virkamiehetkin ovat hämmästyttäneet pientä kulkijaa. On turvallisuuspäällikön törttöilyjä, tutkimusjohtajan törttöilyjä, poliisijohdon törttöilyjä, muiden muassa. Sitten nämä surkuhupaisat poliittiset edustajamme Halmeesta Karpelan ja Kanervan kautta ties minne: on alkoholi- ja huumehörhöilyjä, ahdistelusyytteitä, tekstiviesti- ja muita skandaaleja, päättömiä puheita, parisuhdesekoiluja, ja vaikka mitä.

Puhumattakaan nyt esiin tulleesta vaalirahoituspaljastuksesta, joka kuten arvellaan, on vain alku jollekin tosi suurelle.

Jos miettii viimeisen vuoden aikana korkeissa piireissä tapahtunutta, alkaa väkisinkin miettiä evoluutiota. Siis sitä darwinilaista evoluutiota ja sen muunelmia.

Vanha tuttumme Charles Darwin oli, kuten kaikki muistamme, brittiläinen luonnontieteilijä, joka puhui luonnonvalinnasta ja evoluutioteoriasta. Teoriasta vastoin alkuperäistä ideaa, lähinnä poliittisiin tarkoituksiin sopivaksi muunnettu sosiaalidarwinismi näyttää olevan tällä hetkellä suosituin ideologia suurten johtajiemme piirissä. He näyttävät sekä toiminnallaan, että toimintojaan selittävillä lausunnoillaan painottavan sitä, että luonnon evoluutio ja olemassaolon taistelu karsii heikoimmat pois samalla tuottaen kokonaisuuden kannalta ”parhaimman” tuloksen.

Ideologiaan kuuluu luonnollisestikin yhteiskunnassa vallitseva rajoittamaton kilpailu à la Sukari & Kakkonen, joka yhdistettynä raakaan olemassaolon taisteluun tuottaa kokonaisuuden kannalta yhteiskunnallisesti tämän edellä kuvaillun vision mukaisen parhaimman tuloksen.

Vaikka maamme ylimykset näyttävät ajattelevan näin, on kuitenkin muistettava Darwinin perusajatus, joka perustui puolestaan olettamukseen siitä, että luonnonvalinta karsii tasapuolisesti sekä heikkoja että vahvoja. Evoluutioteorian uusvanha, tai oikeammin uusvanhaslainen tulkinta näyttää saavan tukea pääministeri Vanhasen lisäksi myös muilta korkeilta poliitikoilta, ja niin ikään talouden ja liike-elämän eliitiltä.

Jää ihmettelemään, onko ideologian takana itse asiassa toinen vanha tuttumme, pääministerin isä, professori Tatu Vanhanen. Professori Vanhanen on tunnettu lähinnä ihmisrodun älykkyyteen, rotutieteeseen ja edellisiin liittyvistä eugeenispainotteisista ja jopa rotuhygieenisiin tulkintoihin liittyvistä, niin sanotuista tutkimuksistaan, ja etenkin niiden tulkinnoista.

Viimeisin professori Vanhasen hengentuote on tietämäni mukaan hänen yhdessä Richard Lynnin kanssa vuonna 2006 puuhaama, sanalla sanoen pöyristyttävä teos ”IQ & Global Inequality”. Teos on kulttuurisesti käsittämätön ja harhainen sekä metodeiltaan täyttä potaskaa, kuten Vanhasen aiemmatkin älykkyystutkimukset ovat olleet.

Useiden tieteellisten arvioiden mukaan Tatu Vanhanen kuuluu, ei niinkään tieteen etujoukkoon, vaan pseudotieteen suurimpiin pioneereihin maassamme. Richard Lynn on puolestaan vuonna 1937 Yhdysvalloissa perustetun, etupäässä rasismistaan tunnetun Pioneer Fundin toinen johtaja. Säätiön toimintalinjoista kertoo sen ensimmäisen johtajan, Harry Laughlinin vaatimus pakkosterilisoinneista Yhdysvalloissa. Hänen mukaansa toimenpide olisi pitänyt kohdistaa kymmeneen prosenttiin kaikista kansalaisista. Itsensä poislukien, luonnollisesti.

En väitä, että Tatu Vanhasen teokset kuluttavat pääministerimme matkalaukunpohjaa tai virka-asunnon yöpöydän pintaa, mutta epäilen, että hän on perustellusti isänsä poika. Kuten professori Vanhanen todistaa, geenit periytyvät, ja niiden mukana ominaisuudet; etenkin kaikenlaiset ominaisuudet. Periytyvätkö myös omituisuudet, jää edelleen tutkittavaksi ja aiheesta tehdyt tutkimukset palkittaviksi.

Lohtuna meille jää uusin tieto periytymisestä. Se uskottavampi, Nobelin arvoinen. Nimittäin nyt on havaittu myös hankittujen ominaisuuksien periytyvän. Se jos mikä luo uskoa ja luottamusta tulevaisuuteemme. Tai sitten ei.

Jos suomalaisen politiikan perimä onkin paikka paikoin degeneroitunutta, on aina mahdollisuus, että ominaisuudet korjautuisivat isältä pojalle. Osin vanhempien päämäärätietoisella työllä, kasvamisella ja kasvatuksella, osin luonnonvalinnalla. Vain viimeiseen voimme me vaikuttaa. Vaikuttamista sanotaan äänestämiseksi. Valitkaamme siis pois korin mädät hedelmät. Samaan malliin kuin edellä esitellyt tiedemiehet haluaisivat valikoida populaatiosta pois mustat, vammaiset ja muutamat muut ikävät ryhmät.

Kykenemmeköhän omaksumaan rotuhygienia-ideologian ajoissa?! Vaihtoehdot ovat vähissä: valitkaamme valittumme tai joutukaamme itse valituiksi. Mihin? No se nähdään ajallaan, onhan hallituskausi vasta alussaan…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s