Keskenkasvuisten valtakunta

– Mattiiii!! Tiedätkö Matti kuka onkaan mahtanut ottanut pipareita purkista vaikka äiti on kieltänyt?!

– Enmimiminäainakaanseolipapapaulajokapihistinepipipipaparitjajanolivarmaan

mukanaolenpahoillaniettätapahtuinänänäinseonomiaanrararapauttamaanluluottamusta

pepeperheenjäsentemmevälilläeiköniinäiti?!

– Niin kulta pieni! Minä uskon tietysti sinua. Voi Matti-kulta, kun sinä osaat sitten selvittää kaiken aina parhain päin. Luulenpa todellakin, että Paula ja Jan ovat olleet taas asialla. Tai Liisa. Liisahan on perso kaikelle makealle. Voihan se olla tietysti Pikku-Maurikin, tai Tarja, tai Erkki, mutta se ja sama, kyllä pipareita riittää. Jos ei äiti jaksa paistaa, niitähän saa Vuoristo-Kyöstin kulkukaupasta. Ja ihan ilmaiseksi.

Minun osaltani yhteisen piparipurkin täyttäminen loppui sitten eiliseen. Tapahtui nimittäin sama primitiivireaktio kuin aikoinaan Lahden talvikisoissa, joissa uljaat hiihtäjämme hiihdellä sujuttelivat itsensä lopullisesti maailmankartalle ja sieltä pois.

Lahden katastrofin jälkeen vakuuteltiin, että nyt tämä huijaus on kerta kaikkiaan loppu ja hiihtourheilumme siirtyy puhtaisiin keinoihin. Uskalsin epäillä, enkä olekaan katsonut hiihtourheilua sen koommin. Innokkaasta penkkiurheilijasta tuli hiihtourheiluinhokki.

Ja mitä näemme nyt? Valtionsyyttäjä avasi jutun jälleen. Taustalla on todennäköisesti pari väärää tuomiota. Tuomiot tulivat STT:n henkilöstölle väärästä uutisoinnista ja julkisesta herjauksesta. Hiihtoliiton pojat vakuuttivat käsi raamatulla ja piristeiden suurentamat mykiöt kameravaloissa paistaen, jotta herjattu on ja kovasti. Ja että he kaikki ovat aivan masentuneita, eivätkä siksi enää jaksa edes nousta suksilleen.

Ja tuomiohan siitä tulla pätkähti. Laki kun oli tehty, ja rikkeestä oli määrätty rangaistus. Eikä rangaistusta voinut välttää kuten entinen kansanedustaja, ja jotkut nykyisetkin tapaavat työkseen tehdä. Homma onkin jatkunut turvallisesti samana näihin päiviin saakka. Kiitosta oikein paljon! Kansa, joka urheilutivoliakin rahoittaa, kiittää ja kumartaa!

Niin, tiistai-aamuna lähetin pääministeri Matti Vanhaselle kirjeen, ja varmemmaksi vakuudeksi siitä kopion eduskunta@eduskunta.fi, presidentti@tpk.fi, sauli.niinisto@eduskunta.fi, ja erkki.tuomioja@eduskunta.fi. Kirjeellä ei ole tietenkään mitään merkitystä, tiedän sen. Mutta itseänihän tuo helpotti kovastikin.

Kirjoitin pohdinnastani ja havainnoistani muun muassa seuraavaa, kirjeeni alun lyhyen sukuinsertin jälkeen. Kun suvussamme sattuu olemaan semmoisia esi-isiä, jotka olivat uskollisempia järjestelmälle kuin eräät allekirjoittaneet jälkeläisensä. Uskon kuitenkin, ettei tämmöistä valtaeliittisekoilua olisi tapahtunut Paasikiven aikaan. Tai Kekkosen, ainakaan ei ihan;)

Ja kirjeeseen, jonka perusajatus on siinä, että Alkio on rappeutunut, eikä suku enää jatku.

Arvoisa pääministeri Vanhanen

[…] Jos kommenttini kuulostaa kriittiseltä, se ei suinkaan pidä paikkaansa. Kommenttini on erittäin kriittinen.

Havaintoihini eivät ole vaikuttaneet yksin poliitikkojemme persoonalliset, lähes itsetuhoisilta vaikuttaneet edesottamukset. Pohdintaani ei myöskään ole vaikuttanut poliittinen hegemonia, joka puoltaa heikompiosaisten edelleen syrjäyttämistä yhteiskuntamme toiminnoista. Tai hegemonia, jonka mukaan yksittäiset ministerit ja kansanedustajat pitävät täysin normaalina asioita, joista yksityinen kansalainen ei voi uneksiakaan.

Lopputulemaani ei myöskään ole vaikuttanut yksinomaan tämänaamuinen uutinen, jonka mukaan ystävällemme, toimitusjohtaja Kyösti Kakkoselle on anottu vuorineuvoksen arvonimeä sattuneesta syystä juuri vaalien jälkeen, ja että hakijoina olisivat olleet juuri ne samat, vaaleissa tuetut poliitikot, jotka eivät ole tienneet rahoittajien henkilöitä.

Pitää paikkansa, eli ei, vaikuttavat kertomukset korkeimmalta päätöksentekotasolta loputtomalta, lähes tragikoomiselta jatkumolta. Sopiiko se elimellisesti poliittiseen kulttuuriimme, jäänee viisaampien kollegojeni pohdittavaksi edelleen. Onko se Median vika, vai kansalaisten vika; jomman kumman varmasti, voin aavistaa ennalta.

Summa summarum: päätelmiini ovat vaikuttaneet kaikki edelliset perusteet. Kuulemani mukaan kanssani on samaa mieltä muutama muukin kansalainen ja kanssakulkija.

Olette aiheellisesti huolissanne poliittisen kulttuurimme tulevaisuudesta. Tulevaisuustutkijana kysynkin, millaisia mahdollisia ja todennäköisiä tulevaisuuksia poliittisella kulttuurillamme ylipäätään on.

Se lienee jo todennettuna selvää, ettei poliittisen kulttuurimme toivotulla tulevaisuudella ole juurikaan mitään tekemistä kahden edellisen tulevaisuuskuvan kanssa.

Parasta jatkoa toimiinne. Minä en äänestä enää. Ketään.

Kunnioittaen

Meikäläisen allekirjoitus

On aika vakuutella, että asiat korjautuvat ja että politiikka puhdistuu. Se puhdistuu yhtä varmasti kuin kilpaurheilu dopingista tai että lehmät lentäisivät pääskysten lailla. Eli ei puhdistu. Turha luulo. Kunnianhimo ja ahneus ovat uusiutuvia luonnonvaroja, ne pysyvät ja lisääntyvät, eivät suinkaan vähene.

Ongelmallista nyt vahingossa esiin pullahtaneessa vaalirahoituksessa on se, että huomio kiinnitetään ehkäpä liiankin hanakasti epämääräisten yhdistysten vieläkin epämääräisempiin tileihin.

Kukaan ei ole vielä kysynyt sitä oleellista kysymystä: Mistä tulevat todelliset tuet ja miten. Väitän, että pääosa vaalituesta ja vaalien välien rahallisesta tuesta tulee suoraan ruskeissa kirjekuorissa. Povitaskuista povitaskuihin. Rahat, joita ei ole kirjoissa eikä kansissa, vaihtavat omistajaa hiljaisuuden vallitessa, hyvässä hengessä. Tuet tulevat myös muina hyödykkeinä ja suosion osoituksina. Hiljaisia tapoja on satoja. Kyselkää vaikka Italiasta tai Venäjältä, joiden tavoista on nyt Suomessakin alettu ottaa mallia, globaalisti.

Virallinen vaalituki on kakunmurunen todelliseen puoluebisnekseen verrattuna. Riittää kun esiin astuu joskus yksi puolue-eliitin tympiintynyt ”Kyrö”, ja kertoo mistä poro pissii. Siitä aukeaa pato ja helvetillinen hässäkkä, jonka rinnalla Vanhasen kuvailema ”poliittinen kriisi” on kuin hyttysen ininä Niagaran putouksilla. Voi vapaasti väittää vastaan. Uskon kuitenkin, että olen oikeassa, ja totuus tulee esiin, ennemmin tai myöhemmin. Joku lipsahtaa ”hyvien veljien” kapealta polulta. Näin käy aina silloin tällöin ubiikissa maailmassa.

Tänä aamuna radiosta kuului ministeri Korkeaojalle osoitettu kysymys: Miksi Kyösti Kakkosen yhdistys rahoitti ministeriä vielä monta kuukautta vaalien jälkeenkin. Ja vastaus: öhöm öhöm, äh äh äh, jaajaa, liirumlaarun, pläpläpläpläp…

Mutta ihan miten vaan. Meikäläisen punainen viiva on kuitenkin piirretty lappuun pitkäksi aikaa. Ei ole näkyvissä hetkeä, jolloin teroitan kynäni uudelleen. Luottamuksen voi viedä vain kerran. Kiitosta vaan oikein paljon, kansanedustajillemme ja muille niljakkaisille muljakkeille. Luikerrelkaa rauhassa. Tai ainakin melkein.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s