Kun omenat kukkivat

Täälläpäin kotimaatamme tuppaavat omenapuut kohta kukkaan. Omalla plantaasillani kukinta näyttää kohtuullisen hyvältä. Viikonlopun maisemissa etelässä omenapuut olivat jo lähes poikkeuksetta täydessä kukassa, mutteivät vielä meillä pohjoisemmassa.

Säiden ohella kukintaan ja sen onnistumiseen vaikuttavat omenapuun lajike ja puun kasvupaikka. Ensimmäistä runsaampaa kukintaa kannattaa odotella vasta viitisen vuotta istutuksesta. Oivallisimmilla kasvupaikoilla myös kukintahommat aikaistuvat. Omat puuni ovat olleet kukinnan suhteen myöhässä. Syynä on ollut ehkäpä liian tarmokas leikkaaminen. Toisaalta, vaikka kukinta on ollut niukkaa, on puiden muoto perin oivallinen. Mutta miksi omenapuita kasvatetaankaan?

Kukka-aiheet muodostuvat kääpiöversoihin edellisenä syksynä. Siksi huono kukkavuosi, ja huono sato saattaa periytyä edelliseltä vuodelta. Kukintaa voi edistää ja vahvistaa edellisen vuoden elokuun fosfori- ja kalium – lannoituksella. Sekä puiden lannoituksen, että niiden leikkauksen suhteen kannattaa olla varovainen. Ylimääräistä versokasvua voi ilmestyä liian rajujen toimenpiteiden ansiosta ja se puolestaan altistaa muun muassa puiden talvivaurioille.

Nyt alkamassa oleva kukinta saattaa mennä vielä mönkään: jos pakkasöitä tai poikkeuksellisen kylmiä päiviä tulee, ei sato ole kummoinen. Kukat saattavat kärsiä lievästäkin pakkasesta, tuulesta tai sateesta. Kylmässä pölyttäjätkin kohmettuvat koloihinsa, tuulessa ne eivät pääse perille. Kaikenkarvaiset lentävät pörriäiset määräävät loppujen lopuksi tuleeko satoa vai ei, siksi tuttu turina puutarhassa rauhoittaa kotipuutarhurinkin mieltä. Kotipalstoilla sadonmenetys ei tietystikään haittaa, ammattilaisten tarhoissa tilanne on toinen.

Tänä iltana olin kertaamassa ihmismielen ja luonnon koukeroisia ilmenemismuotoja Eino Leinon johdolla. Tilaisuus oli kovin antoisa monessakin mielessä. Leinolla kun tuota tekstiä riittää, ja Merikannolla musiikkia. Omenapuistakin on Einolla ihan oma juttunsa, jossa on roppakaupalla taidetta ja ihan paikkansa pitävää tiedettäkin. Vai miltä näyttää tilanne runo Omenankukat kautta tarkasteltuna:

”Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevätöissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu ja immet on unelmissa.

Ne yöt pari ympäri helluntain, ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain, niin kypsyvät heelmät hyvät.

Oi, antaos taivas tyyntä nyt, jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen nyt orvon omenapuuta!”

(Leino, Eino. 1898. Omenankukat. Kokoelmassa Sata ja yksi laulua.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s