Hurjistumisteoria

Kurjistumisteoria (exploitation theory) tarkoittaa lyhykäisesti muotoiltuna luojansa Karl Marxin mukaan ilmiötä, jossa pääoman kasaantuessa yhä harvempiin käsiin työväestö joutuu yhä kurjempaan asemaan. No, talouden vinkkelistä katsoen jokainen voi pohtia tykönään kuinka paikkansapitävä tai ohi/yliammuttu tämä teoria on ollut ja kenties tulee olemaan.

Politiikassa samaa teoriaa voi soveltaa ehkäpä suvereenimmin. Etenkin tämän hetken kotimaan politiikassa. Kaiketikin voidaan olla yhtä mieltä siitä, että valta on kasautunut yhä harvempiin käsiin. Ja kasautunee edelleenkin, mikäli presidentin vallan kaventamisteoria pitää paikkansa.

Presidentin vallan kaventamisteoria (extemporation theory) tarkoittaa puolestaan lyhykäisyydessään luojansa Mr. DOsomen mukaan ilmiötä, jossa pääministeri haluaa yllättäen EU-kutsuillallisilla syödä myös presidentin lautasen tyhjäksi, tiukoista estelyistä huolimatta. Ettei pääministerille tulisi kurja olo. Sitä oloa ei nimittäin kestä erkkikään.

Politiikkaan sovellettuna kurjistumisteoria näyttäisi suurin piirtein tältä: presidentillä on kurjaa, kun hallituksella ja pääministerillä on kurjaa, koska eduskunnalla on kurjaa, jonka vuoksi kohta koko kansalla on erikoisen kurjaa.

Jos kurjistumisteoria ja sen sovellus politiikan kurjistumisteoria integroidaan, voidaan edelliseen listaan jatkaa, jotta poliittisen eliitin ja kansan lisäksi myös Köpillä ja Topillakin on niin pirun kurjaa.

Kurjistumisteoriahan on todella käyttökelpoinen. Jokainen voi luoda siitä oikeastaan oman versionsa. Esimerkiksi teoksiaan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:lle ja muille yleishyödyllisille yhteisöille pääosin ilman arvonlisäveroa kaupanneille taiteilijoille voidaan luoda taiteellisen työn kannattavuuden kurjistumisteoria, joka pätenee jo ensi vaaleissa. Nimittäin ensi vaaleissa näillä taiteilijoilla tulee olemaan huikaisevan kurjaa. Tai jo ennen sitä, jos verottaja alkaa tarkastella tilejä hieman tarkemmin.

Pääministeri Vanhanen yrittää ilmiselvästi voittaa Karl Marxin. Uskon omaan erinomaisuuteensa hän on perinyt isältään, rotugeneetikko Tatu Vanhaselta. Matti Vanhanen on kehittänyt oman versionsa kurjistumisteoriasta, nimittäin hurjistumisteorian.

Hurjistumisteoria on puolestaan sovellus Keisari Napoleonin hyökkäämättömyysteoriasta, jota on hyödyntänyt omiin teorioihinsa muun muassa eräs A. Hitler kirjassaan Mein Kampf, joka on eräänlainen potentiaalisti metallilta kalskahtava ja ruudilta tuoksuva rauhanjulistus. Napoleonin kehittämä ja Hitlerin jalostama hyökkäämättömyysteoria tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään nopeaa, veristä ja mahdollisimman tuhoisaa hyökkäystä, varoittamatta. Tämän teorian mukaan luvattu rauhantila on pelkästään teoreettinen laadultaan.

Vanhasen hurjistumisteoria tarkoittaa sitä, että pääministerin pitää vastata sitä hurjemmin, mitä kamalampi ja oikeaan osuvampi kysymys on median taholta esitetty. Siis esimerkiksi kysymys mahdollisesta hallituksen korruptoituneisuudesta on kuitattava ennennäkemättömällä hurjistumisella. Hurjistumisteorian mukainen lausunto on sellainen, jossa totuus saa puhtaasti teoreettisen olomuodon.

Hurjistumisteorian paikkansapitävyyden voi todeta vaikka kohtapuoliin kun media kysyy pääministeri Vanhaselta, onko hän tiennyt että Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n rahoittajina on todellisuudessa vain kolme miestä: Toivo Sukari, Tapani Yli-Saunamäki ja Kyösti Kakkonen. Kyse ei siis ole Vanhasen aiemmin mainitsemasta ”suuresta määrästä suomalaisia yrittäjiä”. Hurjaa tulee olemaan, ennustan. Ainoa tiedosta hieman helpottunut lienee ympäristöministeri Paula Lehtomäki, toistaiseksi.

Jos hurjistumisteoria ei jostakin syystä näytä saavan tukea käytännössä, on yksinkertaisesti vain otettava käyttöön jalat alle – teoria. Se tarkoittaa hyppäämistä liikkeellä olevaan virka-autoon ja ajamista suoraan lentokentälle tummennetuin lasein, puhelin suljettuna.

Uutta, hallituksen eroteoriaa odotellessa voi tutustua jälleen palaan juhlavuottaan juhlivan Eino Leinon tuotantoa:

Huonoa seuraa

Sill’ lohtua tarjona kyllin on,
joka lempensä multahan peitti,
se ei ole orpo, ei onneton,
jonka ystävät yksin heitti;
voi seestyä lientynyt onnen koi
ja syttyä toivojen karsi
ja lippunsa vieläkin nostaa voi,
jos tuulessa katkesi varsi.

Mut silloin vast’ olet onneton
ja mielesi vasta on musta
ja riemusi, rauhasi mennyt on
ja löydä et lohdutusta,
kun maailman touhussa hetkeks ees
saat yksin jäädä sä illoin
ja huonohon seurahan joutunees
sinä inholla huomaat silloin.

(Leino, E. 1897. Huonoa seuraa

Runoteoksessa Yökehrääjä)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s