Kun saapuu syys…

Syys on saapunut. Pitänee alkaa verrytellä sormia tulevan talven juttuja varten, ettei tule revähdyksiä. Aloitellaan säteillen – uraanilla.

Enon seurakunta Pohjois-Karjalassa järjesti äskettäin vastaiskun paikkakunnan uraanikaivoshankkeille. Enossa vietettiin teeman ympärillä kokonainen viikonloppu. Tilaisuuksissa nähtiin niin piispa Wille Riekkinen kuin Areva-konsernin edustajiakin. Uraanikeskustelu on vellonut tuosta tapahtumasta lähtien uudella voimalla.

Erityisesti Enon evankelis-luterilaisessa kirkossa järjestetty keskustelutilaisuus nosti tunteet pintaan. Jopa siinä määrin, että Arevan toimitusjohtaja loihe lausumaan mielipiteensä paikallisten asukkaiden suhteesta uraanilouhoksiin. Toimitusjohtaja Kaipainen taisi ilmaista tahtomattaan koko Arevan strategisen ytimen lausuessaan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi on suuri ja tilaa riittää jokaiselle valita asuinpaikkansa, jos entinen ei miellytä. Se miten yhteensopiva tämä idea on perustuslakimme kanssa, onkin varmaan toisen tarinatilaisuuden väärtti.

On tietysti hyvä, jos paikkakunnan vakioasujaimistolle tarjottu muuttomahdollisuus säilyy vapaaehtoisena, toisin kuin aikoinaan erään toisen suunnitelman, saksalaisinnovaation Endlösung der Judenfrage, kohdalla.

Kaivoksen lähialueilta voi toki muuttaa pois, mutta säteilyn alta pakeneminen onkin hieman laajemman pohdinnan kysymys. Arevan toimintatavat alkavat joka tapauksessa olla kirkkaasti näkyvillä, alkutuotannosta (uraanilouhinnasta) hyötykäyttöön (ydinreaktorirakentamiseen) saakka, samalla periaatteella, jossa ei turhanpäiväisistä säännöksistä perusteta. Kun vielä jätteen loppusijoitusta saadaan hoitamaan joku venäläinen ”ympäristöyhtiö”, on yhtälö ratkaistu.

Tilanne alkaa avautuessaan muodostua sanalla sanoen erityislaatuiseksi. Jutun jatkosta näyttää olevan kiinnostunut jo aiemmin ydinvoimalan rakentelusta ohjelman tehnyt Ajankohtainen Kakkonen.

Sanailussa uraaniteemasta blogisti sai oman osansa jo hieman aiemmin. Dosomea syytettiin ihmisten pelottelusta uraaniasialla erään maakuntakehden yleisöpalstalla. Tuohon syytökseen riennän vastaamaan oitis.

Jos pelko olisi päällimmäisenä tuntemuksena ihmisillä, ei tämänkaltaisia prosesseja pantaisi toimeen ollenkaan. Mutta ahneus näyttää voittavan pelon mennen tullen. Minusta ihmiset ja etenkin päättäjät ovat tolkuttoman rohkeata (ja tolkuttoman ahnetta) väkeä. Sitä samaa ominaisuutta yritetään ilmeisesti nyt opettaa meille kaikille, päätellen moninkertaistetuista markkinointipanostuksista ja hyperlobbauksesta ydinvoiman puolesta.

Suurinta pelkoa näyttävät viljelevän ydinvoiman lisärakentajat, jotka maalailevat kuvaa ”loppuvasta energiasta”. Eihän energia ”lopu”, sen hinta vain nousee kysynnän lisäyksen myötä. Ja näyttää siltä, että hinnankorotukseen tarvittava lisä otetaan yhä useammin jostakin muusta kuin ihmisten omasta mukavuudesta. Jos joku tästä totuudesta ahdistuu, ei hänen tulevaisuutensa näytä mielenrauhan osalta todellakaan kovinkaan ruusuiselta.

Itse pelkään ehkä eniten ydinonnettomuutta, koska tilastollinen todennäköisyys puoltaa sitä, että jossakin päin maailmaa poksahtaa piakkoin. Edellisestä poksahduksesta kun on kulunut jo näköjään liian kauan, jotta oppi olisi säilynyt tuoreena mielissämme. Mutta pyydän anteeksi jos jotakuta pelottaa. Lohdutukseksi voin sanoa, että minua hirvittää.

Aiheesta enemmän Areenassa:

http://areena.yle.fi/toista?id=1423679

http://areena.yle.fi/toista?id=1439800

Pieni jälkikirjoitus

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen aloitti aiheellisesti keskustelun ydinenergian tuotantoon liittyvästä pienestä, mutta merkittävästä yksityiskohdasta: ministerimme varoittaa, että sähkön tuottaminen ydinvoimalla vientiä varten voisi velvoittaa Suomen ottamaan vastaan ydinjätettä ulkomailta. Lienee selvää, että joudumme ennen pitkää omien jätteidemme lisäksi ottamaan joka tapauksessa vastaan jätteitä muualtakin, vaikkemme tuottaisikaan energiaa vientiä varten. Suomen kallioperähän tiedetään tarkoitukseen erinomaisesti ja parhaiten sopivaksi. Ylikansallinen päätöksenteko puolestaan määrittää toimenpiteet tehokkaammin kuin Suomen oma lainsäädäntö konsanaan. Tarve tuottaa energiaa yhä enemmän tulee jättämään taakseen muut arvot ja arvelut. Ydinenergian kannattajia saattaakin odottaa useampikin yllätys tulevaisuudessa. Vaikka oma asuinpaikka sijaitseekin turvallisesti Helsingin keskustassa, johon Arevan karkoitusajattelu ei pure, eikä esimerkiksi Enossa, saattaa pohjoisen luxusloma-asunnon liepeille ilmestyä kallioon rekkojen kuljettavia tankkausaukkoja. Kun näitä ydinjätteen sijoituskohteita aletaan joskus määritellä, saattaa asioista vastaavan ministerin kännykkä alkaa pirahdella tasaisen tappavaan tahtiin. Anteeksi jo valmiiksi, jos joku taas säikähti, mutta Pekkarinen aloitti pelottelun tällä kertaa;)

Lopuksi viikon vitsi: Pääministeri Matti Vanhanen luovuttaisi vastuun nuorten syrjäytymisestä kuntien nuoriso- ja sivistystoimen vastuulle. Epäilemättä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s