Äänestää vai ei, siinäpä pulma

”Puhe passiivisesta kansalaisesta on myytti. Äänestysinnon väheneminen ei tarkoita demokratian kriisiä”, sanoo ranskalainen demokratiatutkija Pierre Rosanvallon (HS 5.10). Tutkijan mukaan ”äänestämisen sijaan ihmiset ovat nykyisin alkaneet osallistua muilla tavoin. On syntynyt entistä voimakkaampi vastademokratia, perinteisen äänestysdemokratian vastavoima… Adressien allekirjoittaminen on lisääntynyt, samoin rahan lahjoittaminen yhdistyksille ja kansalaisjärjestöjen jäsenmäärä. Ihmiset ovat vähemmän äänestäjiä ja enemmän osallistuvia…”

Rosanvallonin mukaan ”kyse on vastademokratiasta, perinteisen politiikan vastavoimasta, joka on tärkeää demokratian toimivuudelle.” Ranskalaisen tutkijan puhe on järkeenkäypää. Hallittujen tuleekin olla valveutuneita ja hieman epäluuloisia hallitsijoitaan kohtaan. Myös meillä Suomessa siihen on vankka syy (vrt. KMS ry).

Niin ikään äänestämättä jättäminen voi olla hyvinkin aktiivinen toimenpide, eikä pelkkää välinpitämättömyyttä tai ”tyytyväisyyttä” olemassa olevaan hallintoon. Äänestäminen ja äänestämättä jättäminen ovat molemmat vaikuttamista mitä suurimmassa määrin. Tämä jos mikä on demokratiaa. Raastavaa demokratiaa, voi joku todeta kateederin takaa.

Mitä oikeastaan tapahtuisikaan, jos valtiollisten vaalien äänestysprosentti tipahtaisi joskus alle 50%:n, vaikka vain kokeeksi? Voisivatko nuo sananmukaisesti harvat ja valitut edustajamme ryhdistäytyä toteamaan, että ”kansa on meidät valinnut ja pulinat pois”. Teknisesti tilanne olisi kunnossa, vaikka äänestäjiä olisi vain tuhat. Mutta mikä olisi uskottavuus, onkin jo toinen juttu.

Eniten äänestämättömyyttä pelkäävät valtapoliitikot, sehän on selvä. Ennakoimattomuus ja ennakoinnin vaikeus pelottaa. Poliitikkojen todellinen huoli äänestäjien vähenemisestä on kuitenkin vielä silminnähden pieni. Uskotaan ja luotetaan vielä siihen, että tupaillat ja torikokoukset iskevät entiseen malliin, ja että kansa vaeltaa uurnille edes entisellä, vaimeahkolla innolla.

Varmemmaksi vakuudeksi yleisönosastoilla käyntiin lähteneet puoluetoimistojen ”nimimerkki: vapaat kansalaiset” maalaavat uhkakuviaan: demarit tulevat uurnille joka tapauksessa… Kepulaiset äänestävät vaikka pää paketissa… Kokoomuslaiset eivät jätä koskaan äänestämättä…

Kaikkia edellä mainittuja variaatioita olen lehtien yleisönosastoista bongannut, ja laskeskellut itsekseni äänestysprosentin kipuavan ainakin 75%:iin mikäli kaikki uhkakuvat toteutuvat. En usko kuitenkaan tilanteen olevan niin vakavan. Kuntavaaliprosentti tuskin ylittää 60%.

Taisin omalta osaltani tehdä jo kuuluisan KMS ry-kohun tiimoilta päätöksen pidättäytyä äänestämisestä. Lupasin sen pääministeri Matti Vanhaselle. Yritän pitää lupaukseni, koska se on varmaan Matillekin tärkeää. Mutta vielä tärkeämpää on pitää itselleen annetut lupaukset. Ja vielä: tyhmä ei ole se joka erehtyy. Tyhmä erehtyy samassa asiassa useammin.

Ymmärrän ja kannustan kuitenkin kaikkien äänestämättömien ohella myös niitä, jotka uskovat vielä äänestyksen merkitykseen. Uskossaan on oltava luja. Ja vain siten syntyy aito demokratia, voimista ja vastavoimista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s