Kaksipa poikaa…

… ei Kurikasta, vaan Reykjavikista, Islannista, tuosta Pörssinerojen Paratiisista ovat nostaneet kotomaansa kunniaa omalta, eikä niinkään vähäiseltä osaltaan.

Kuuluisan Kaupthing-pankin pankinjohtajat, tai pitäisikö paremminkin sanoa paniikinjohtajat  Sigurdur Einarsson ja Hreidar Már Sigurdsson, nuo kaksi Islannin ainakin toiseksi ja kolmanneksi rehellisintä miestä (rehellisin on vielä hakusessa) ovat kuulemma saaneet mitätöidyksi omat miljardilainansa – yllätys yllätys – ihan paria viikkoa ennen pankkinsa kansallistamista.

Miljardeilla ostettiin aikanaan oman pankin osakkeita. Tavoitteena oli – ei vähempää, eikä enempää – kuin maailman talousherruus.

Täytyypi sanoa, jotta näille pojille olisi käyttöä sirkuksen ennustajateltassa. Ennustivatkohan toimensa ihan kahvinporoista kuten ikioma taulukauppias-ministerimme Pekkarinen, vai perinteisestä kristallipallerosta kuin puutarhuri-IdeaPark-pääministerimme Vanhanen. Tiedä häntä, mutta olipa oikea-aikainen ennakointi, täytyy sanoa!

Islannin pankkikriisihän näyttää vetäytyvän tismalleen samoille raiteille kuin taannoin omamme. Liekö Sigurdurilla ja Hreidarilla ollut täkäläisiä neuvonantajia? Erittäin todennäköistä se vain onkin!

Perin ikävällä tavalla ja ennakoimatta, pyytämättä ja yllättäen  julkisuuteen putkahtanut tieto velkojen pikaisesta anteeksianto-manööveristä sai pankin hallituksen antamaan selityksen, joka kuului:

Johtokunta päätti, ettei työntekijöiden tarvinnut enää vastata lainoistaan, jolloin heidän ei myöskään tarvinnut myydä osakkeitaan.

Jee, hyvän hermeneuttisen kehän mukainen peruste. Vaarana nääs oli, että samaiset Talouden Tonavat, Sigurdur ja Hreidar olisivat alkaneet myydä ahdingossaan pankin osakkeita hillittömästi, josta puolestaan olisi seurannut se, että Kaupthing-pankki olisi mennyt konkurssiin ja päätynyt valtion käsiin. Onneksi niin ei käyn… Ai niin, kyllä niin kävikin. No mitäs pienistä, ei pienetkään meistä.

Kaverusten islantilainen saaga jatkunee: jostakin aivan käsittämättömästä syystä islantilaiset ovat raivoissaan?! Tulee tässä todetuksi, ettei puhe islantilaisten huumorintajun puutteesta taida ollakaan perätön. Eivät nääs hjummarra hreidareiden ja sigurdureiden hjuumoria.

Toisaalta voihan tuota raivoa ymmärtääkin. Työttömyys, päätähuimaavat lainakorot ja elintarvikkeiden superhinnat saattavat vaivata monien muiden sigurdureiden päitä.

Entäs sitten ne monet piensijoittajat, jotka ovat ottaneet niin ikään esikuviensa lailla lainaa osakkeiden ostoa varten, ja heidän täytyy maksaa lainansa takaisin. Jaa-a, voi miten ikävää sekin sitten on. Wanha suomalainen sanonta ahneesta, jolla on siivoton loppu, pitänee paikkansa myös Islannissa.

Jättivätköhän suomalaiset konsultit aikanaan kauppoja hieroessaan kertomansa tarinan jotenkin kesken?!

No, Islannin poliisin talousrikosyksikön johtajan mukaan on mahdollista, että pankin koko konkkaronkka päätyy lukkojen taakse. Suomalainen historiikki todistaa käyvän toisin.

Se sanoo: olkaa rauhallisella mielellä Sigurdur ja kumppanit, ei teille käy kuinkaan. Jos syyllisiä pitäisi laittaa lukkojen taakse, lukot loppuisivat kesken. Niin ollen on parempi muistaa mitä islantilainen sananlasku sanoo: Ei tyyni meri tee taitavaa merimiestä.

Tai, jos niin on käydäkseen, että syyllisiä tuomittaisiin jostakin ihmeen syystä, voitaisiin koko Islanti julistaa vankisaareksi. Niin voisi elellä ja olla kuin ennenkin, ja huomaamatta kärsiä ansaitsemattomat rangaistukset. Olisipa se paljon mukavampaa istuskella kuumassa lähteessä drinkkilasi kätösessä kuin kiertää kolmen neliön kaksiota hyvin liikenneyhteyksien varrella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s