Että tämmöinen tapaus

kirkko

Jerusalemin Pyhän Haudan kirkossa oli näköjään Pippalot ihan isolla P:llä vuosipäivän muistoksi. Niin oli harras tunnelma paikallisilla ortodokseilla ja armenialaiskristityillä, että meni veriseksi nyrkkitappeluksi.

Tuli Kristuksen ristin paikalla eräille turpaan niin että tukka pöllysi ja parta tutisi: oikea koukku ja vasen suora näkyi olevan käytössä kaikilla Pyhillä Isillä jotka olivat paikalle ehtineet. Joku praasniekka taisi potkaista yhtä patriarkkaa munillekin. Toisen alttaripalvelijan tuplateholinssit lensivät kaaressa Via Dolorosalle.

Näytti olleen mielessä todellakin entisten aikojen kärsimystapahtumat, kun ihokasta jaettiin Ihmisen Pojan muisteloiksi oikein porukalla, ja taisipa muuten esirippukin revetä pätkähtää painin nujakassa. Tai sitten jonkun piispan housujen persaukset. Ukkosta kukaan tuskin tuli kuulleeksi, sen verran kova oli melske ja kuuluvat rukoukset.

Vai olisiko Jumala antanut vanhaan tapaansa homman hoitua ihan inhimillisissä raameissa. Eeli Eeli, Lama Sabaktani, voi joku viitankantaja ajatella jouduttuaan satakiloisen paastonpainaman hiippahatun alle, mutta eipä näkynyt arkkienkeleitä pelastamassa oivaa taistelijaa alikynnestä. Eipä taida puuttua Gabriel tuommoisiin rettelohommiin. Saattaisi sanansaattajalle tulla työstökarhentuma.

Mutta semmoista se näyttää olevan, kristityn syntinen elämä. Ainaista ahdistusta ja vaikerrusta, aamusta iltaan ja alvariinsa. Ja jos vaikerrus alkaa jostakin syystä vaieta, otetaan puntarit ja punnukset alttarilta ja aletaan pätkiä tasajakoisesti niin hyviä kuin pahojakin. Kyllä se siitä ulina lisääntyy!

Mutta maallikko ihmettelee jälleen: onko mittään järkee?! Oisko rauhallisempaa jos herroilla olisi jotakin aiheellista puuhaa vaikka kotipuolessa? Eivätkö matroonat ala kyllästyä paikkaamaan ja pesemään liturgisia vaateparsia aamusta iltaan? Eikö ala ottamaan pikkuhiljaa päähän isäntien laastarointi?

Ilmeisesti ei. No, pistäköön sitten taas viikon kuluttua hösseliksi. Silloinhan lienee taas joku juhlapyllistys pyhätössä. Meikä on taatusti kotona!

P.S. Ai niin, ainakin yksi Ihme on tapahtunut! Johanna Tukiainen, tämä Kanervan tiedottaja-konsultti sai Afrikan tourneeltaan jonkinlaisen satikutin, joka ajoi tämän sinänsä nöyrän ja vaatimattoman neitokaisen lasarettiin – ja kuulemma ihan teho-osastolle. Tukiaisen sisaren mukaan Johanna oli menettänyt puhekykynsä. No, useimmat meistä eivät olleet hirmuisen pahoillaan pienestä lupauksesta lausuntotauosta, kunnes: Johanna antoi varmuuden välttämiseksi Seiskalle (=kansainvälinen korkeakulttuurinen julkaisu) haastattelun puhekykynsä menetyksestä. Eikö olekin ihmeellistä!! Koht´sillään hän varmaan ottaa vuoteensa ja käy. Toivottavasti ei meillä kuitenkaan!!!!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s