Kaivos vai kaatopaikka?!

Kauniissa Pohjois-Karjalassa on paikkoja, joissa kaivostoiminta on ollut perinne jo vuosikymmenien ajan.

Oheisena muutamia otoksia paikkakunalta, jonne suunnitellaan yhä uutta kaivostoimintaa. Tarkoituksena on kaivella kalkin lisäksi muun muassa kuparia. Uraaniakin liepeiltä etsitään intohimoisesti. Mukana on kaivosliiketoimintaa idästä, lännestä ja pohjoisesta.

Yhteistä kaikille kaivajille ja kaivamisen suunnittelijoille on se, että yhdestäkään yhtiöstä ei saada oikein mitään tolkkua. Olikohan se japanilainen, australialainen, ranskalais-espanjalainen, kanadalainen…

Nautinnollisia hetkiä visuaalisen viihteen parissa…

dscn1715dscn1716dscn1721dscn1722dscn1725

Etsin aikanaan paikkakunnalta tehdyn YVA-selvityksen ja kävin läpi kaikki ne paikat, joita selvitys kattoi. Kävin jokaisella tontilla, josta raportissa mainittiin. Haastattelin ihmisiä ja kävin läpi paikkakunnan terveystietoja.

Tulos oli tyrmäävä: raportin mainitsemista pohjavesianalyyseistä ei tiedetty yhtään mitään. Yksikään kiinteistönomistaja ei muistanut, että raportissa mainittuja kaivovesitutkimuksia olisi tehty mainittuin aikoina eikä muulloinkaan. Tarkoista raportin lukemista huolimatta.

Kaivosalueella majailevista liito-oravista ei raportissa ollut mitään mainintaa, vaikka haastatteluissa talolliset olivat kertoneet kissojensa kiinnostuksen kohteista. Näin runsaasti kuvia: liito-orava edestä, ja takaa, liito-orava seisoo, ja makaa. Liito-orava puussa, liito-orava kissan suussa…

Jokainen tiesi jonkun, joka oli kuollut johonkin keuhkosairauteen kaivostoiminnan aikana. Useimmissa taloissa oli astmaatikkoja. Oppaani kolme sukulaista oli niin ikään kuollut ennenaikaisesti keuhkolaajentumiin. Kilo neliölle tavaraa vuodessa on kuulemma pikkujuttu. Hautajaisissa lauletaan, Kirkasta oi Kristus meille…

Ainoastaan naiset kirosivat: perkele kun saa siivota aamusta iltaan ja kaikki on valkoisenaan kuin keskitalvella. Ikkunoissa ei kuulemma tarvita verhoja jos tuulee idästä. Rukoillaan länsituulta… Toden totta, vierailija katsoo mustia mokkakenkiään: valkoiset!

Ja tämähän on vasta alkua. Uusia YVA-selvityksiä tekevät ne samat tahot, jotka ennenkin. Ympäristövirasto kuittaa raportit maininnalla ”läpi on käyty, juu – ja hymyssä ompi suu”. Kunnaisät ovat onnellisia kaikista kymmenestä työpaikasta, ja ennen kaikkea omistaan.

Keille maksetaan ja miten paljon, alkaa kysyä kuunnellessaan kertomuksia ja katsoessaan ympärilleen. Kuka päättäjä matkustaa lomilla etelään, kuka vaihtaa autoa joka toinen vuosi, tarkkaillaan… Kenelle myydään kaivostoiminnan sivu-urakat. Ei kai vain kunnanvaltuutetuille?!

Alueella tehdään teitä myrkyllisestä sivukivestä. Ja parkkipaikkoja. Ja pelikenttiä lapsille. Köh köh, eikö jaksa juosta enää?! Kuka varasi alueen uuden tulevan kaivoksen suuaukon ympäriltä? Kenelle myydään sivukiviaines?! Onko se joku paikkakuntalainen?! Jonkun päätöksentekijän kumminkaima, tai entinen serkku.

Tämmöinen on Karpo-maa Suomi. Tämmöiseksi halutaan Itä-Suomi. Sähköä säästyy tulevaisuudessa kun valoja ei tarvita. Kaikki säteilee. Ja pölyää.

Nyt tapahtuu kohta koko itärajan pituudelta. Enossa, Kontiolahdella, Kuusamossa, Ranualla. Kainuussa, Lapissa. Kili kili, kuuluu laarista. Vai tililtä?! Ei viljaa, vaan euroja, tai dollareita, tai jenejä…

Eipä kovin kukkealta näytä. Ei kaikista. Mutta niistä jotka päättävät ja antavat luvan, näyttää. On lottovoitto syntyä Suomeen. Onko myös ilo kuolla?!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s