Punamultaa – korkeintaan päin seinää

Mikään maailmassa ei ole helpompaa kuin tehdä puoluepolitiikkaa sitoutumattomien aitiosta käsin. Mutta sehän onkin ammatinvalintakysymys.

Sitoutumattomalla on nyt kuitenkin sanottavaa, vaikkei sillä olekaan suurempaa  merkitystä…

Puolueiden viimeaikaiset kannatusluvut ovat verraten harvinaista luettavaa, eritoten Keskustan osalta.

Keskusta on pudonnut lyhyen ajan sisällä 19 prosenttiin ja lasku jatkuu yhä. Ministeri Liisa Hyssälän Lääkelaitos-sekoilu palkittanee seuraavassa mielipidemittauksessa – alaspäin.

Perussuomalaiset niittävät kypsää viljaa kun Kokoomus teettää Keskustalla likaisen työn.

Puoluejohtaja Jutta Urpilainen on niin ikään tehnyt parhaansa – ollakseen poissa parrasvaloista – tai muuten vain mitäänsanomaton.

Johtajilla onkin aina tasan kaksi vaihtoehtoa: johtaa edestä, tai muuttua näkymättömäksi.

Urpilainen tapaa lomailla tietämättömyydessä jättäen hommat puoluesihteerille. Suuren kansanjohtajan tyyliin.

Vanhanen puolestaan on vain suuri paradoksi: on fyysisesti näkyvillä, mutta henkisesti poissaoleva.

Mitä voisi tehdä? Mitä pitäisi tehdä? Mitä tullaan tekemään? Mitä on kohta pakko tehdä?

1) Herra Vanhanen: vaihdamme herra Vanhasen viimeistään ensi kesänä Seppo Kääriäiseen. Seppo astuu puhemieskorokkeelta pääministeriksi ja Vanhanen kiipeää puhemieskorokkeelle. No problem, päikseen menee!

2) Rouva Urpilainen: vaihdamme rouva Urpilaisen mahdollisimman nopeasti Erkki Tuomiojaan. Mutta jos nainen pitää olla, eikä Erkki suostu sukupuolenvaihtoleikkaukseen, silloin kehiin tulee Riitta Myller.

3) Jos SDP:n puheenjohtaja ei vaihdu vapaaehtoisperiaatteella, silloin lyömme hynttyyt yhteen Vasemmistoliiton kanssa, ja tällöin puheenjotaja vaihtuu automaattisesti.

4) Keskusta ajaa aittapolun perille saakka – aitan seinään. Massikan kytkin on juminut, eivätkä jarrut pidä. Mutta eihän se haittaa, tärkeintä on pitävä päätös!

Vaihtoehto 3 lienee pitkissä puissa ja edellä mainituista epätodennäköisin mahdollinen tulevaisuusvaihtoehto.

Mutta jotakin pitäisi tehdä, jos aiotaan pitää monipuoluejärjestelmä koossa. Jos taas halutaan nopea vaihtoaskel kaksipuoluejärjestelmään, mikä sopisi tarkkailevalle sitoutumattomalle oikein hyvin sekin, niin sitten ei tarvitse tehdä mitään. Korkeintaan siirrellä valtionvirastoja lisää maakuntiin.

Kävisiköhän tuohon hommaan muuten jalasmökkiratkaisu, vai pysytäänkö uskollisesti jo aiemmin ideoiduissa kota/laavu-järjestelmissä?!

P.S. Päivän viiden pisteen vihje: Siellä alkavat olla kaikki ideat pikkuhiljaa parkissa…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s