Tyhjäntutkijat

Jälleen kerran on tullut todistetuksi se, mikä konkreettisesti alkaa näkyä yliopistojen toiminnan järkeistämistoimina. Tähän tilanteeseen on syynä toisaalta yhteiskunnan taloudellinen tila, supistuvat ikäluokat – ja älyttömät tutkimukset.

On tutkittu kremppojen lisääntymistä iän myötä. Vaivat kuulemma lisääntyvät sitä mukaa mitä lähemmäs sataa vuotta ihminen vanhenee. On tutkittu sitä, onko pakokaasua enemmän ajotiellä vai sisäpihalla. On jopa tutkittu sitä, onko kroonikkojen lääkekustannukset lääkitsemättömiä suuremmat. Hyvä!

Uusin esimerkki, sieltä tutkimustoiminnan vaikuttavimmasta ja myös herkullisimmasta päästä on käänteentekevä kauppakassitutkimus.

Suomen ympäristökeskuksen ja Lappeenrannan teknillisen ylipiston uunituore tutkimus/selvitys kertoo että uusiomuovikassi rasittaa ympäristöä kangaskassia vähemmän. Ihan ymmärrettävää, ja hyvä kun tutkittiin. Jos maalaisjärki sanoo ”joo”, on tutkimus yleensä hyvä!

Päätelmä on kuitenkin lukemisen arvoinen:

Aiemmista tuloksista poiketen puuvillainen kestokassi ei ole paras kauppakassi. Puuvillan valmistuksessa tarvitaan paljon energiaa ja kasteluvettä, joiden tuotannossa aiheutuu runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä, selvitys kertoo. Tähänkin saakka siis ihan ok!

Sitten:

Suurilla käyttömäärillä puuvillakassi ohittaa kestävyydessä muovikassin, mutta ei uusiomuovikassia tai paperikassia.

Juu, niin varmaan.

Kolmella samalla puuvillakassilla kolme vuotta kauppatavarat kantaneena voin sanoa, ettei edes poikkeus vahvista tätä sääntöä.

Jos olisin käyttänyt vaikka uusiomuovikassia tai paperikassia, olisin tarvinnut niitä aika tarkasti 576 kappaletta. Ja vaikka olisin käyttänyt niitä uudelleen, olisin tarvinnut kasseja vähintään 500 kappaletta…

Onko puuvillakassi suurilla käyttömäärillä hyödynnettynä ympäristölle paperikassia haitallisempi? Onko kolmen puuvillakassin tekemisestä aiheutuva hiilijalanjälki suurempi kuin 500 muun kassin. Siis kolmen puuvillakassin?!

Toivottavasti tämän tutkimuksen lopussa seisoo, kuten ns. nollatutkimusten lopussa yleensä, ettei tuloksia voi yleistää millään tasolla, eikä ne korreloi minkään ilmiön suhteen. Tässä tapauksessa etenkään päivittäistavaroiden kauppaa tarkasteltaessa.

Tutkimuksessa tarkoitettiin ilmeisimmin niitä kasseja joita saa kassatiskin alta. Entäpäs sitten ne puuvillakassit, joita on ostettu esimerkiksi Marimekosta vuosikymmenten ajan. Kolmekymmentä vuotta käytössä ollut marikassi ei ole mikään ihme.

Tutkimuksen paras anti lieneekin havainto siitä, ettei kaupoissa ylipäätään pitäisi olla tarjolla ympäristöhaitallisia kantovälineitä.

Mitkä poistettaisiin ensin? Itse poistaisin kansankielellä ”luontoonhajoavat” paperikassit. Siis ne, jotka hajoavat jo kassalla. Seuraavaksi poistaisin biohajoavat muovikassit. Toisin sanoen ne kassit jotka hajoavat heti kaupan ulkopuolella. Sitten vasta poistaisin ”uudet” muovikassit.

Jäljelle jäisivät puuvillakassit ja uusiomuovikassit. Näille asettaisin tiukan ympäristöveron, joka olisi omiaan kannustamaan oman, pitkäikäisen kantovälineen hankintaan. Esimerkiksi päre- tai pajukorin hankintaan. Jos kahdesta vielä pitäisi jompikumpi poistaa, poistaisin uusiomuovikassit, koska nekään eivät missään olosuhteissa lyö kestävyydessä laudalta kangaskassia.

Tämän jälkeen alkaisin kehittää nopeaan tahtiin kotimaista kestokuitukassia.

Tähän toimeen pitäisi tietysti jälleen tehdä laki. Kertakäyttölaki, tai kierrätyslaki. Siis sellainen, joita Suomessa on harrastettu vuodesta 1986 lähtien. Niistä enemmän joskus;)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s