Alakoulut alas?!

Valtiontaloudesta vastaavat ovat väittäneet viime syksystä saakka ettei leikkauslistoja ole, eikä niitä tule. Lähes kaikki maalaisjärjellä varustetut kulkijat kuitenkin ymmärtävät, että niitä on varmuudella suunniteltu ja ne myös ennen pitkää toteutetaan. Nyt leikitään vielä kuurupiiloa.

Useimmissa Suomen kunnissa suunnitellaan rajuja leikkauksia kouluverkkoon. Tapana näyttää olevan, että kouluverkosta tehdään eriasteisia ja -laatuisia selvityksiä kuntien omana työnä, joissa selvityksissä todetaan useimmiten, että sulkea pitää.

Kuinkas muutenkaan. Eiväthän samat virkamiehet, jotka ehdottavat koulujen lakkauttamista, saata selvityksissään todeta toista. Vai voivatko muka?!

Koulujen lakkauttamisessa on oltava tarkkana. Kerran supistettu tai peräti umpeen laitettu ei palaudu entiselleen tai avaudu uudelleen kuin naapurin Mansikki. Kiinni pistetty koulu pysyy kiinni, etenkin jos se vielä myydään pois.

Mistä pitäisi olla selvyys ennen päätöksiä? Ainakin voitanee sanoa, jotta paljosta enemmästä kuin nyt tuntuu useimmiten olevan. Mieleen putkahtaa muutama ABC-muotoinen kysymys kouluverkoista ja niiden supistamisesta.

A. Onko karsimissuunnitelmat synkronissa kuntien muuhun strategiaan. Entäs jos tapahtuu esimerkiksi kuntaliitos – vaikuttaako se jotenkin kouluverkkoon.

B. Onko varmaa, että lakkautussuunnitelmat johtavat todellisiin nettosäästöihin. Voiko operaatio johtaakin sellaisiin kustannuksiin, joihin ei kenties ole varauduttu, tai jotka ovat kuviteltuja suurempia. Ovatko laskelmat niin selkeästi tulkittavissa, että niistä voi johtaa uskottavan lopputuloksen.

C. Ovatko kouluverkkoselvitykset liian yksipuolisia pelkästään taloudellis-teknisin kysymyksin toteutettuna. Eikö koulujen käyttäjiä, niiden asiakkaita, perheitä ja lapsia tarvitse kuulla kokonaisuuden ja vaikutusten hahmottamiseksi. Missä on sosiaalisten vaikutusten analyysi…

D. Kuinka lakkautusvaihtoehdoissa otetaan huomioon oppilaan sopeutuminen luokkakoon suurenemiseen ja opiskeluympäristöjen vaihdokseen, vai jääkö sopeuttaminen yksinomaan perheiden vastuulle.

E. Onko odotettavissa erityisopetuksen tarpeen voimistuminen. Pienemmässä luokkakoossa selviää semmoinenkin pieni kulkija, joka sotkeutuu ison luokan jalkoihin, kertovat monet opettajat.

F. Miten kuntien toiminta sopeutuu maamme hallituksen ohjelmaan, jossa tuodaan esiin tarve ehkäistä syrjäytymistä panostamalla kasvuympäristöön, tarve kohottaa koulutus alueelliseksi voimatekijäksi ja tarve vahvistaa lähikouluperiaatetta. Siis yrittää muun muassa ehkäistä irrallisuutta ja syrjäytymistä. Estää jokelat ja kauhajoet.

G. Onko lakkautuspäätöksiä innokkaimmin ajamassa kenties ne valtuutetut, jotka ovat jo ehtineet irrota perusopetusikäisten lasten todellisesta arjesta, vai eivätkö ne puhu, joilla arkikokemusta tai ammattitaitoa kenties on.

H. Kenelle kuntia lopulta markkinoidaan. Jos intiimit lähiökoulut ja kyläkoulut pääosin lakkautetaan, ovatko nuoret perheet laittamassa jälkikasvuaan koulutielle, jonka ajallinen pituus voi yltää jopa kolmeen tuntiin päivässä. Vai ajattelevatko nämä modernit vanhemmat kenties selviävänsä lopulta helpommalla esimerkiksi kaupunkien suurtaajamissa kuin jonkin maalaiskunnan perukoilla.

Vakavaa pohdittavaa, etenkin kun niukkuuden jaon kohteena on jälleen uusi lamasukupolvi, 90-luvun alun malliin. Ei kannattaisi enää kasvattaa uutta riski-ikäluokkaa kun entinenkin on vielä hankaluuksissa…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s