Olipa Kerran Yliopistoelämää

Olipa kerran professori, jolta ei ole tullut julki minkäänlaista tieteellistä tuotetta viimeiseen 15 vuoteen.

Olipa kerran professori, joka ei osaa käyttää tietokonetta, vaan jonka avustajat muuntavat tarvittaessa tekstejä verkkomuotoon.

Olipa kerran yliopistolehtori, jonka luennoista ei saa mitään selvää, vaikka istuisi etupenkissä.

Olipa kerran professori, joka ei keksinyt kaikkea kirjoittamaansa aivan itse, mutta joka koulutti siitä huolimatta, ja ehkä sen vuoksi monia kyvykkäitä tohtorisukupolvia.

Ja olipa kerran monta muuta persoonaa yliopistoinstituutiossa, ja on edelleen.

Olipa myös kerran yliopistolain muutos, joka aiheuttaa suurta hämmennystä muidenkin kuin ”olipa kerran -professoreiden” keskuudessa.

Eräs uhka uudistuksesta perinteille on: yliopistokulttuuriin tuodaan uusia mittareita, entisten rinnalle, joilla arvioidaan suunnitelmia, tavoitteita ja niiden toteutumia.

En yhtään ihmettele, jos joku pakenee todellisuutta satuihin. Tutkijakammion ovelle voi nimittäin koputtaa joku joka kysyy: anteeksi mutta tiedättekö… mikä vuosi on?!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s