A ja O, Alku ja Loppu

Ei voi lopettaa, jos ei aloita. Tämän tietävät muun muassa sellaiset maailmantähdet kuin Tina Turner ja nyt näköjään myös Janne Ahonen.

Edellinen hyppii lavalla jalat harallaan, jälkimmäinen samalla tyylillä, yhtä menestyksekkäästi, mutta suksimäessä.

Mikähän ihme siinä on, että yhä useimmat tähdet, kohta myös Mr. Jackson, haluavat lopettaa ja varmuudella sitten taas aloittaa uudelleen.

Yksi syy pitkän uran lopettamiseen voi olla turtuminen menestykseen ja lievä uupuminen työhön, joka tuo menestyksen. Turnerin kaltaisille yksi syy voi olla myös ikä.

Lopettamisen takana voi olla voittoja voittojen jälkeen -jatkumo – ja pelko siitä, ettei voittoputki jatkukaan virheettömänä. Voi olla myös aitoa halua päästä legendojen sarjaan. Ehkäpä suhteellisuudentajukin saattaa pettää: ne eivät pärjää ilman Minua! Läksiäispuheista tutut fraasit puskevat muistiin ja niitä on mukava alkaa uskoa.

Kun lopettaminen on tehty ja lanseerattu, sadat lehtileikkeet koottu muistojen kansioon, kymmenet haastattelut annettu, tulee väkisinkin arki: juhlitusta ilmiöstä puhutaan yhä vähemmän, kutsuja kokkareille tipahtelee entistä harvemmin. Presidentin vastaanotolle ei tulekaan enää kutsua. Autokaupasta ei enää soiteta: haluatko uusimman mallin alle, kamelinkarvalla vai ilman?!

Salaa kateelliset kollegat alkavat olla helpottuneita myös julkisuudessa: miten helposti legendan taakseen jättämä aukko lopulta täyttyykään. Ainakin mediassa.

Kukaan ei ole korvaamaton… Vai voiko legenda tulla korvatuksi myös legendalle itselleen.

Ei voi! Ei sitten millään. Tai ainakin vain hyvin harvassa ovat ne onnistuneesti aktiiviuransa lopettaneet esimerkit. Seppo Räty heistä yksi. Mutta Rätyä ei voikaan verrata toisiin, missään suhteessa. Räty ei ole höpö!

Julkisuuspeli addiktoivine piirteineen on salakavala vieras. Illan pimetessä ja aamun taas veljetessa mieleen hiipii ajatus: ehkäpä vielä kuitenkin, ehkäpä vielä kerran. Mene ja tiedä vaikka kykenisin vielä tuplaamaan kaiken…

Vieroitushoidoksi ei käy osallistuminen toisten menestykseen, toisten palkkasaldojen ihmettely tai edes hyppyhaalareiden ompelu, puhumattakaan muista ristipistotöistä.

Rulettipöytä on armoton: ei enää panoksia!

Kotiväki saattaa alkaa myös kyllästyä, ja siksi rientää tukemaan come-backia suunnittelevaa legendaa, vaikka usko onnistumiseen ei olisikaan enää lujimmassa luokassa.

Kotona on totuttu vuosikausia viikonloppuelämään; legendan pienet pikantit, ehkäpä eksentrisetkin piirteet saatetaan hyvinkin sietää kun tiedetään, että kohta se taas lähtee reissuun. Sitten voidaan olla taas kuin ellun kanat ja olla niin kuin halutaan.

Ei tarvitse syödä legendan tueksi vain kaalinlehteä, pidättäytyä pikaruuasta tai käydä nukkumaan iltakahdeksalta, kuten legenda. Voi myös käydä kaupungilla ilman, että tarvitsee varoa infektioita.

Ja entäs raha sitten? Ei legenda, eikä legendan perhekään elä pelkästään pyhällä hengellä. Pitää olla jotakin myytävää! Ja voikos legenda mennä Prisman kassalle, ammattikoulutustaan vastaavaan työhön, tai varaosaliikkeeseen pakkaamaan ruuveja?! No ei todellakaan voi!

Siispä: hypätään jälleen kyytiin! Kaikilla riskeillä. Silläkin uhalla että tulee mahalasku – ja joskus myös se viimeinen kerta, se todellinen uran päätös, jota ei voi ehkä enää itse valita.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa taas, veri vaatii veronsa!

Tulevaisuus on sitten metka juttu. Sitä koskevat päätökset on aina tehtävä ilman, että tulee koskaan tietämään miten oikein tai väärin tulikaan tehtyä… Päättää täytyy, vaikka päätökseen ei ajaisi edes riippuvuus.

Mutta eikös juuri siinä piile se kuuluisa elämän mysteeri?! Kaikkea ei voi kokeilla edes silloin, vaikka mikään ei riittäisi.

Säätääkö sittenkin myös legendojen käyttäytymistä tuo elämän pienin yhteinen nimittäjä, itsetunto ja siihen olennaisesti liittyvä itselleen riittämisen eetos?! Voi olla, että legendakin on vain ihminen, jo eläessään.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”A ja O, Alku ja Loppu

  1. Vai ohjaako markkinatalous? Ensin myydään, sitten ale ja loppuunmyynti ja sitten taas myydään uudella logolla, ja ale…ja loppuunmyynti….

  2. näinhän se saattaa myös olla: markkinoiden houkutus on melkoinen. kysyntähän ei lakkaa jos on hyvä markkinointisysteemi ja pr toimii. eikä myynti ole kiinni edes tuotteesta. myydä voi mitä vaan kun osaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s