Kannattaa katsoa

”John Webster ja hänen perheensä vähentää henkilökohtaisen öljynkäytön minimiin vuoden ajaksi tavoitteena löytää kestävä elämäntapa ilmastonmuutoksen uhatessa. Ohjaaja John Webster.”

KATASTROFIN AINEKSIA

Tämän ohjelman jälkeen sitä kuuntelee ja arvioi taas entistäkin tarkemmin ministereidemme höpinöitä. Siis juuri heidän, jotka kuluttavat satoja kertoja enemmän kuin Websterit. Kuluttavat ja puhuvat muuta, potaskaa: Tee kuin sanon, äläkä kuten teen.

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Kannattaa katsoa

  1. Lämminhenkinen yritys nuorelta perheeltä nähdä katastrofin aineksia tässä ajassa. Isäni ihmetteli maailman menosta. Kyllä ne ovat viisaita. Ei kaikki kehitys ole hyväksi. Minua koskee järven pilaantuminen juomakelvottomaksi. Sitä ei voi käyttää kuin viemärinä. Asennemuutosta tarvitaan. Maailmanvalloittamiseen ihmisikä ei riitä. Intiaanien viisaus sanoo. Jos luonto kuolee, ei ihmisenkään pidä elää. Onko meidän lastenlapsilla tulevaisuus?

  2. tämmöistähän se näyttää olevan. mutta toivoa on: jos saasteet eivät ehdi vaikuttaa uusien sukupolvien älylliseen ja sosiaaliseen kehitykseen niin paljoa, että se ehkäisee tulevaisuuden viisaammat ratkaisut…

  3. Yksi niistä monista asioista joita en täysin ymmärtänyt oli, miksi heittää niitä muovi-astioita ja esineitä roskiin? Siis roskiin? Eihän tämäkään ajattelu ole kovin ”sustainable living”. Eihän näitä nimenomaan kannata heittää roskiin, kun ne päätyvät kaatopaikalle seuraavaksi 1000 vuodeksi. Miten olisi kierrättäminen? Olisin uskonut että pienellä vaivalla olisi löytynyt sopiva kierrätyslaitos joka olisi antanut näille ei toivotuille esineille, joko uuden elämän kierrättämällä esineet tai suoraan uusiomuoviksi. Näitä laitoksia löytyy myös Suomesta. Tuntui siltä että kun ne on pois omista nurkista niin kaikki on hyvin, vähän out of sight, out of mind…
    ps. löytyy sitä muovia myös siitä autosta (ja paljon!), siitä Wolfskin takista mikä oli päällä, niistä polttoainekanistereista, hammasharjoista, televisiosta, yms… lista on loputon.
    Muuten dokumentti oli ihan hauska kurkistus tavallisen perheen elämään.

  4. tismalleen näin! muovikierrätystä ole voitu/haluttu laajentaa koko maata ja kaikkea muovia kattavaksi, koska se vaatisi käsittämättömän suuret tilajärjestelyt ja kuljetusorganisaation, vai mitä. lasi- ja paperikierto toimii nykyisin jotenkuten, mutta tämä muovi?!
    kun kaikki paikat on täynnä muovia, niiden keräily on ehkä toivoton urakka. myös homman maksaja ja panos-tuotos -suhteen määrittely puuttuvat. ehkäpä energiasektori voisi jotenkin integroitua paremmin hommaan.
    kauppaanhan periaatteessa voi jo jättää ostoksissa tulleet pakkausmuovit, mutta se ei riitä. pitäisi olla juuri noita uusiutuvia muovikaatopaikkoja, joihin vuosikymmenien varastot voisi tyhjentää.
    saattaisihan olla niin, että muutaman vuoden muovikeräilyn murroskauden jälkeen tilanne tasoittuisi hyvinkin hallittavaan muotoon. sukupolviasenteet ja kulutustottumukset vaikuttavat tietenkin eniten tässä(kin) asiassa.

  5. Muovi on siitä kivaa että siitä saa tehtyä uusiomuovia melko helposti. En tunne prosessia niin hyvn että voisin sanoa onko uuden muovin vai uusiomuovin tekeminen edullisempaa?!? Mutta esimerkiksi käymäni keskustelut Suominen oyj:n kanssa muovipusseista, niin he käyttävät muovipussien valmistamiseen vanhoja muovipusseja yli 50% valmistusprosessissa. Eli tässä tapauksessa tod.näk. edullisempaa. Muuten tunnen muoviteollisuutta sen verran hyvin että kyllä esim. Muovix ottaa teollisuudesta muovit vastaan mitä ehtii, niin ei se olisi mahdoton harppaus kotitalousmuovien kierrättämiseen. Tosin kuluttajapuolella materiaalikirjo on sen verran kauhea että ei se täysin yksinkertaistakaan ole, eli en usko että saavutettaisiin koskaan 100% kierrätystä. Mutta esim. jugurttipurkkien kierrättämisen logistiikkaan minullakin on pari ideaa, mutta sitten ongelma on taas kierrätysteollisuuden puolella. Toinen tarina on sitten EPS eli styroksi, jota dumpataan surutta kaatopaikoille tuhansia kuutioita vuosittain koska siihen ei Suomessa ole puututtu, muuta kuin YTV:n alueella, joten sitä kuskataan nyt pk-seudun ulkopuolelle. EPS on erittäin helppo kierrättää, mutta logistiikka tökkii. Sanoisin että ongelma muovien(kin) kohdalla on se että päättäjät eivät ole ruohojuuritasolla katsomassa mitä tapahtuu ja miten asiat olisi helposti ratkaistavissa. Toinen ongelma ovat ympäristöyritykset, etenkin l&t joka on pörssiyhtiö ja tavoittelee loppujenlopuksi vain kurssinousua kaiken muun kustannuksella. Itse en ihan kannata tätä että muovi lajiteltaisiin energiajätteeksi, niin kuin on teollisuuden/yrityspuolella, sillä uskon että näistä muoveista kannattaa tehdä ensin pari kierrosta uusia tuotteita, eikä suoraan konvertoida energiaksi polttamalla.

  6. tuossa se olennainen ongelma varmaan tulikin: asiantuntija- ja päätöstahojen uskottava yhteensovittaminen.

    mitä korkeammalla asiantuntijuustasolla mennään, sitä suurempi on käsityskyvyn ero em. ryhmien välillä.

    ei olisikaan ongelmaa, jos hommat hoidettaisiin loogisimmilla tavoilla uusinta tietoa ja teknoa hyväksi käyttäen. mutta kun on tämä vaalipiirijako ja intressiryhmäpolitiikka, niin minkäs teet;) siinä saa huoletta maailma hukkua siihen yhteen aineeseen. siis muoviin…

  7. Katastrofin aineksia oli erinomainen dokumentti ja nimenomaan tässä muodossa eli tavallisen perheen kannalta katsottuna. Siinä tuli asia katsottua monelta kannalta, niin lapsien kuin vaimon ja miehen näkökulmasta. Ja se minkä se toi hyvin esille oli että nykyyhteiskunnassa on todella vaikeaa elää omien periaatteidensa mukaan, jotkut muut kun ovat ehtineet päättää meidän puolestamme mitä me haluamme kuluttaa ja missä muodossa se meille tarjoillaan. Mutta suuri hatunnosto tällaiseen projektiin lähtemisestä ja asioiden esilletuomisesta.Ainakin itsellleni heräsi monia kysymyksiä oman ostokäyttymisen suhteen ja kuinka tulisi kuluttajana toimia, jotta siltä todelliselta katastrofilta vältyttäisiin ja vaikka ilmastonmuutos on jo nyt käynnissä niin vielä ei ole ehkä liian myöhäistä vaikuttaa asioihin…… toivottavasti ei. Kiitos Webstereille aidosta asiaan paneutumisesta ja konstailettomasta lähestymistavasta aiheeseen. Thank you very very much, Benjy,Samuel,Anu and John. Keep going on !!!

  8. tämä oli tärkeä näkökulma Kim S:ltä: uskallus laittaa alttiiksi jotakin ominta on harvinainen ominaisuus nykymaailmassa, uskallus julkistaa omat periaatteensa ja pyrkiä elämään niiden mukaan.

    ja mikä tärkeintä, uskaltaa myös muuttaa tarvittaessa näkökantoja… elämähän on fleksiibeli instrumentti jos mikä, eikä pysy samana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s