POLITIIKKA-SIRKUKSEN SURKEAT APINAT

Oli pakko keskeyttää blogin kesäpaussi yhdeksi päiväksi. Syynä moiseen on Tampereen kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle.

Pitkään piti odottaa, mutta odotus kannatti! Keskiviikon  Ykkösaamussa, Radio Ykkösessä, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle puki sanoiksi sen, mitä olen itse viimeiset pari vuotta pääni puhki pohtinut, ja jonka pohdinnan vuoksi olen jättänyt aikanani poliittisen luottamustyöni ja lopettanut äänestämisen.

Sunnuntaisen Satakunnan Kansan yliössä professori kirjoittaa politiikasta näin: “Poliitikoilla on aikaa sirkushuveihin, joissa heillä itsellään on surkean apinan osa.”

*

Professori Harlen mukaan politiikka on kuollut: kuoleman on aiheuttanut hänen mukaansa suurten historiallisten tavoitteiden katoaminen politiikasta. Puolueista on jäljellä vain nimi ja kuori; poliitikoilla ei ole enempää sisältöä kuin heidän edustamillaan puolueillakaan.

Esimerkkinä Harle pitää Keskustan sisäsyntyistä rappiota ja eroa alkiolaisesta ideasta, joka painotti vielä maalaisliiton syntyaikoina köyhistä ja vähäväkisistä huolehtimista. “Keskusta on mätä sisältä, ja räjähdyspisteessä”, kiteyttää professori Harle. Keskusta on menettänyt missionsa myötä käytännössä omat kannattajansa, samoin kuin SDP jo paljon aiemmin.

Ongelma on Harlen mukaan kuitenkin yleinen ja se läpäisee koko politiikkakentän niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Ongelmana on siis politiikan tavoitteeton, historiaton aika, jolle ei professori Harlen näkemyksen mukaan näy loppua.

*

Tavoitteiden hukkumisen on puolestaan aiheuttanut yhteiskunnan rakenteistuminen; talous, kilpailu ja korporaatiot ovat vieneet tilan niin politiikalta kuin sen mahdollistamilta vaihtoehdoilta ja terveeltä keskustelulta kamppailuineen.

Poliitikkojen aika uppoaakin tästä syystä pintakeskusteluun ja “loiskiehuntaan” josta on viime vuosina saatu jo tarpeeksi esimerkkejä. Keskustelun tilan pienentyessä uusi alue on löytynyt mediasta. Juuri pintapuolinen mediakeskustelu tekee osaltaan poliitikoista suuren sirkuksen surkeita apinoita.

*

Iloisena, tosin riskialttiina esimerkkinä Harle pitää Yhdysvaltoja ja presidentti Obamaa. Ideologista Obama-ilmiötä ei Harlen mukaan kannata kuitenkaan odottaa Eurooppaan. Hänen mukaansa Euroopassa tullaan ottamaan Obamasta esimerkkiä vain pinnan suhteen, muuhun ei kyetä, muuta ei haluta: Eurooppa tulee työstämään Obaman kaltaisia johtajia ilman sisältöä. Esimerkkejä tästä kehityskulusta lienee jo olemassa meilläkin.

Harle ei näe tälle kehityskululle vaihtoehtoa: “Meidän on vain tyydyttävä elämään tässä mitättömässä historiattomassa ajassamme, sillä hyvä.” Kansa löytää huvinsa sirkushuveista ja kulutuksesta. Muutoksen vääjäämättömään kehityskulkuun tuo Harlen mukaan korkeintaan suuret katastrofit, niin surkeaa kuin tosiasia onkin.

Kansa tarvitsee puolueita entistä vähemmän. Poliitikkojen osa on samanlainen kuin edustamiensa puolueiden: poliitikoista tulee yhä turhempia, valtakamppailun ja pintajulkisuuden välikappaleita, jotka elävät vain päivittäisjulkisuudestaan.

*

Mihin Harle loppusijoittaisi turhat poliitikkomme?! “Loppusijoituspaikka on jo oikeastaan löytynyt: se on tämä tämän päivän mediatodellisuus kaiken maailman pelleilyineen; se on heille oikea loppusijoituspaikka”, muotoilee Tampereen kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle lopuksi.

*

Kiitos! Tapaamme siis sadonkorjuussa. Jos ei tule kato.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”POLITIIKKA-SIRKUKSEN SURKEAT APINAT

  1. Itsekin olen jo pitempään miettinyt tuota demokratian kehitystä, jota ei oikeastaan ole enää ollenkaan. Nyt ollaan jo hyvän aikaa jumitettu samassa tylsässä vaiheessa kun ketään ei kiinnosta hakea parempia ratkaisuja.

  2. Se oli viime vuonna kun mara-katit Afrikasta antoi uutta potkua politiikkaan. Puhutaan rauhasta, brändätään Suomi-kuvaa, vingutetaan visaa ja hangataan naista. Presidenttikin ottaa osaa avoimuuskeskusteluun vaalirahasta. Suomi sai kolahduksen, ei olla enkeleitä, hyvää sakkia kuitenkin. Yksinkertaisuuttani luulin vuosituhannen vaihtumista juhliessani, että kaikki on hyvin ja on turvallista jatkaa. Mutta hetken kesti elämä ja sekin synkkä ja ikävä. 6.2.2000 oli pitkä päivä istua 10-huoneessa saattohoidon viimeistä päivää. Neljännen ukkaasin aika vanhempien kunnioittamisineen on päättymässä. Huomenna on jo neljännen ukkaasin toisen osion lait voimassa, totella yhteiskunnan piäsnuatikoita. Totella, jos oikpelillä hoitavat yhteisiä asioita. Käskee ääneen ihmettelemään vääryyksiä asettelemalla kivet kuppiin. Kieltää menemästä mukaan pahantekoon. Mara-katti viestin viejänä vetää minut mukaan tietoyhteiskuntaan eikä kuitenkaan osaa antaa osviittaa, kuinka kaikki tässä myllerryksessä pysyvät pää pinnalla. Jää vain kansakoulunopettajaksi valintansa mukaan, kun ei ollut huomannut opiskella lakia ja oikeudenmukaisuutta. Tässä on koston- ja verenmaku suussa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s