lomaltapaluustressinhallintaohjelma

vuosien takaa tuttu toimittaja soitti ja kysyi, olenko kiinnostunut lomaltapaluustressintorjuntaohjelmista. tekee kuulemma juttua erääseen naistenlehteen. hyvä kun ei miesten, vastasin. ja epäilin, olisiko nyt kyse juttupulasta kun minulle soittelee, kun en ole enää aktiivi millään lailla…

varsinaiseen kysymykseensä vastasin jotta en. kysyi miksi. vastasin jotta kun en käytä. kysyi mitä? no niitä lomia, sillä ei kai lomaltapaluustressiä voi olla, jos ei lomaile?! toimittaja vastasi jotta ei tietysti. ei kai?!

no sitten hän loihe kysymään, jotta mistä luulisin tuommoisen tilan johtuvan. vastaus oli helppo, kun olin sitä miettinyt jo lukiessani näitä kesä-heinäkuun aikaisia satoja fb-päivityksiä lomista. mielestäni lomaltapaluustressi johtuu todellisuuspakohakuisuudesta. siis siitä, että ihmiset yrittävät päästä pakoon arkea jonka kokevat jollakin tavoin epämiellyttäväksi. he asettavat tavoitteekseen pääsääntöisesti aina sen hetken, jona voivat irtautua jonnekin muualle, vaikka vain henkisesti. takaisinpaluu on sitten ahdistavaa, tietäähän sen, jos ajatuksiin on juntannut vuosikausia, jotta arki on sarja ahdistavia pakkoja.

ymmärrän toisaalta arkipakolaisia, koska ongelma on minulle läheinen kommutatiivisesti: minä koen oloni epämiellyttäväksi vain silloin kun joudun arjesta eroon. mutta kun työ on ollut semmoista kohta kolmisenkymmentä vuotta, jotta välillä joutuu väkisinkin pois arkipäivän miellyttävistä tapahtumista ja rutiineista. mutta siihenkin tottuu. nämä pistäytymiset arkielon ulkopuolella kun eivät ole niin pitkiä, lomien pituisia, että niihin pitäisi soveltaa joitakin mentaalihallinta- tai torjuntaohjelmia. ja toisaalta – niistä on tullut aina elanto, mikä äkkiseltään on ihan miellyttävä ajatus. muutoinhan arki alkaisi oikeasti ahdistaa. ja sitten pitäisi alkaa paeta toisiin todellisuuksiin, muiden ihmisapinoiden mallin mukaan.

toimittaja kysyi, miten lomastressiä voisi mielestäni ehkäistä. sanoin jotta silviisiin että minimoi lomat. ei riittänyt kuulemma vastaukseksi. sanoin jotta sitten pitää vaan yrittää ilmeisesti jatkaa itsensä huijaamista arkielämässä. kääntää vaikkapa telkkari päälle ja laittaa spotifait hurisemaan korviin. ja hyräillä heti vaikka ”tyhjää huonetta” tai ”murusia” kun joku arkiajatus alkaa takoa päässä. vaikeampaa on varmaan alkaa elää realismissa?!

”haastattelu” oli loppusuoralla, kuulin sen toimittajatoverini äänensävystä. loppuhuipennus oli kuitenkin vasta tulossa: kysyin, lähettäisikö toimittaja jutun minulle luettavaksi ennen printtiä. toimittaja vastasi jotta tuskin on aihetta, koska ei tällaista voi julkaista x:ssä, lukijat kuulemma ahdistuvat entisestään. lohdutin, jotta sittenhän löytyisi markkinarako näille entisten missien ja mallien tarjoamille ahdistavienjuttujenlukemisenjälkeis-stressinhallintatorjuntaohjelmille. toimittajakollega ei ymmärtänyt vihjettä. sovittiinkin pilke silmäkulmassa, jotta soittelee uudelleen sitten kun kaikki lomat on peruutettu. sanoin uskovani, ettei siihen tämän hallituksen kaudella kulu kovinkaan pitkään. joten pikaisiin tapaamisiin!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s