Radion toivekonsertti

Harhauduin kuuntelemaan puolinukuksissa radion toivottuja levyjä. Onkohan ohjelma noudattanut aina samaa kaavaa, vuosikymmenestä toiseen, vai onkohan kuulijassa tapahtunut joku muutos. Epäilen jälkimmäistä. Ennen tykkäsin, enää en jaksa.

Ohjelmasta saa käsityksen, että se kuvaa yhteiskuntamme laajan keskiluokan elämää kaikessa värikyllisyydessään.Tai taantumuksessaan.

Juttu etenee näin: ensin ohjelmaan soittanut ihminen kertoo hiukan hjumoristisesti, mutta ihan asiallisesti toiveensa ja musiikkikappaleen taustat. Tämän jälkeen alkaakin sitten loputon vatvominen. Sama kertomus toistuu 3-5 kertaa, pienin variaatioin.

Karmeaa, kuin huono saarna, ilman opetuksen häivää.

Otetaan esimerkki, jossa dialogissa juontaja on J ja soittaja S.

J: Terve!

S: Terve vaan!

J:Mistäs soitat?

S. No Turuust.

J: Vai Turuust. No kummalt pualen jokkee?

S: Hoho, no toiselt pualen tietty!

J: Vai toiselt pualen?! Tässä Sirkan kanssa justiinsa, eikun anteeksi Sinikan kanssa tässä justiinsa mietittiin, jotta olisipas mukava olla molemmil pualin jokkee yhtä aikaa…

S: Juu, eihän se mahdotonta ole olleskaan, täällähän on tää föri nääs…

J: Ai se föri! Onks se niin nopee se föri, että se on siis molemmil pualin jokkee yhtä aikaa?

(seuraa viisi minuuttia kestävä älyn mittelö Turusta ja föristä)

J: No mitenkäs se ilta siellä Turuus sujuu?

S: No tiäkkö, mää täällä teen justiinsa semmosta punajuuri-juusto-pöperöä, täällä Turuus. On  niin hyvää!

J: Ai kun kuulostaa herkulliselta. Sannallakin ihan, eikun siis Sinikalla siis näyttää jo ihan suu napsavan…

S: Juu, tää pöperö, jota teen tässä Auran rannalla punajuuri-juustosta, se on niin maar aivan hirmu hyvää… Siis tää on tosihyvää tää punajuuri-juustopöperö, jota tässä teen – Turuus toispualjokkee… Tätä ensin keitetään ja sitten paistetaan, siis tässä järjestyksessä.

J: Ohos! Jotta ihan ensin keitetään ja sitten paistetaan. Jokos on kumpi vaihe menossa?

S. No paistovaiheeseen pääsin justiinsa ennen kun soitin sinne studioon.

J. No onneksi olkoon, kohta pääsetkin sitten oikein nautiskelemaan…

S: Juu, oikein nautiskelemaan juu, pääsen tietty!

(jne jne jne. Minuutit kuluvat studion tätien myönnellessä ja kutsuessa toisiaan väärillä nimillä…)

J: Hei kuule, nyt meidän pitää alkaa lopetella kun uutiset pukkaa päälle. Mitäs sinä olisitkaan halunnut kuulla?!

S: No emmää ennää muista, kun tää punajuuri-juustopöperö paloi justiinsa pohjaan ja hellakin sytty palamaan. Näin jotta eikun palokuntaa paikalle vaan, onneks tääl Turkuses tuota vettä riittää!

J: No sitten vaan yksykskakkoseen puhelua pukkaamaan, ja muista että et tilaa levyä vaan palokunnan – siis ei Frediä vaan puupääpuupään! Me Susannan kanssa tääll… eikun siis Sinikan kanssa jännätään miten sulle käy ja luetaan sitten Ilta-Sanomista loput!

S: Juu, näin tehdään! Se on  moro!

J: Moro moro!

Viikon vitsi

Pääministeri Mari Kiviniemen mukaan Suomen hyvinvointi lisääntyy, taatessamme Irlannin roskalainoja. Tällä logiikalla voimme päätellä, että Suomessa voidaan to-si hy-vin ensi kevääseen mennessä, kunhan Suomen hyvinvointitalkoisiin liittyvät myös Portugali ja Espanja.

Perskutarallaa, kun eivät ole poliitikot tai tutkijat ennen moista temppua keksineet  hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tosin ainakaan taannoinen Kreikan tukeminen ei vielä ole näkynyt hyvinvointitilastoissamme, mutta tämän nykypolitiikan todeksiosoittaminen ei olekaan hätäisen puuhaa…

Tulee olemaan hieno, moni(mieli)puolinen ja mielenkiintoinen loppuvuosi ja etenkin vaalikevät!

Ihmisvihan syntysijoilla

Aivan ensinnäkin – kiitokset kolumnisti Jari Tervolle – joka sanoi neljässä minuutissaan sen, mihin moni ei pysty koko elämässään.

Ylen kakkosen homoillassa profiilinsa rehellisesti omalle tasolleen nostanut kansanedustaja Päivi Räsänen puolusteli sanomisiaan sillä, ettei hän käyttänyt ollenkaan rankkaa kieltä diskriminoidessaan homot maan rakoon. Kuten Tervo asian ilmaisee, kyse ei ole enää syrjinnästä, vaan ennemminkin ihmisvihasta. Olen samaa mieltä.

Ajattelen, että ehkäpä tulee vielä aika, jolloin Räsänen antaa tulla ilmoille ne loputkin ajatuksena syvimmästä sielustaan. Sitten voidaan vertailla Räsäsen näkemyksiä esimerkiksi 1930-luvun Saksassa valtaa saaneisiin vastaaviin näkemyksiin. Jotta onko Räsänen rankemmassa luonnossaan samoilla linjoilla ihmisarvokysymyksistä, tai vaikka eugeniikasta, ihmisen jalostamisen tieteestä, kuin näiden ”arvojen” ja aatteiden puolesta taistelleet fasistit.

Lisää siis toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia; näillä perustiedoilla ei vielä voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Tutkijan roolissa pitää saada lisää dataa. Lisää toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia myös siksi, että Eroa kirkosta -sivuston kestokyky saadaan julkisesti koetelluksi. Se kiinnostaa niin ikään.

Piispat vetoavat par´aikaa paniikissa ohjelman ansioista kirkosta eronneisiin, nyttemmin jo 15 000 ihmiseen. Huoli on aiheellinen. Perusteenaan vetoomukselleen piispat antavat ymmärtää, että kirkosta eroamisen sijaan kansalaiset voisivat alkaa vaikuttaa kirkon sisällä. Höpön ja löpön, lausun tuohon! Moni on kurkottanut kuuseen ja kapsahtanut katajaan siinä puuhassa.

Kirkossa on vaikutettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan siihen pisteeseen kuin on suinkin pystytty. Mukana vaikuttamassa ovat olleet niin piispat, papit kuin lukkaritkin. Joku maallikkokin on puikahdellut vaikuttajien  joukoissa. Tasa-arvo, puhumattakaan oikeudenmukaisuudesta ei ole kuitenkaan evankelis-luterilaisessa valtionkirkossamme toteutunut kuin nimeksi. Nyt näyttää myös ihmisarvo olevan katkolla. Naispappeja syrjitään eniten, sitten tulevat kaikki muut kristittyjen joukosta haitallisesti erottuvat ryhmät. Lisää syrjittäviä ryhmiä keksitään kyllä…

Miksi vaikuttaminen kirkon sisällä on niin vaillinnaista?! Siksi, että kirkon hallinto marssii edelleen kirkon virkamiesten ja kirkollisen, erittäin raskaan päätöskoneiston tahdissa. Tämä järjestelmä mahdollistaa pienien ääriryhmien painostustalkoot uudistuksia vastaan. Rautasaappaiden kolina kuuluu sisälle asti.

Esimerkkinä voidaan pitää herätysliike SLEY:tä, joka edelleen, verorahoilla, syrjii muun muassa naisia joukossaan. Ja muuallakin kirkossa. Toisena esimerkkinä voidaan pitää ”Luther-piispa” Väisästä, joka vihkii yhä edelleen fundamentalistipappejaan liukuhihnalla, itse asiassa kirkkomme statuksen sisällä. Väisäsen takana on kirkkomme äärivähemmistö, jonka julistuspolitiikka ei jää kenellekään epäselväksi. Tämän ”totuuden” edessä omat piispamme ovat housut kintuissaan.

Parasta mitä kirkolle voisi tapahtua on se, että se tyhjentyisi moniarvoisesti ajattelevista jäsenistään, ja jäljelle jäisivät perinteisen järjestelmän luoneet ja sitä tukevat tahot. Pappiskaanon voisi tuolloin keskenään, täydellisessä yhteisymmärryksessä pohtia kirkon kysymyksiä, ilman haitallista kirkkokansaa; mukana voisivat olla ne papit, joille voidaan vielä maksaa palkkaa. Kaikki muut voisivat olla muissa töissään tai vain luovasti jouten, aivan paljasjalkaisina Kristuksen lapsina maailmalla.

Kuten Tervokin, myös minä eroaisin kirkosta, ellen olisi eronnut jo silloin kun naispapit joutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla syrjityksi kirkollisissa toimituksissaan. Päätin, että jos syrjivät, syrjikööt omilla rahoillaan. Pitäisikö oikein liittyä takaisin, jotta voisi erota uudelleen?!

Kirkon pysyvänä liturgisena värinä näyttää olevan edelleen musta. Valkoiseen on vielä pitkä matka. Ehkäpä liian pitkä. Uskokoon ken tahtoo ”uudistuksiin”. Minä en usko, näihin näennäis-uudistuksiin.

P.S. Tiesittekö, että 10% saksalaisista on sitä mieltä, että natsit toimivat joissakin asioissa ihan mainiolla tavalla ja mukiinmenevästi?! Kansleri Angela Merkel kuulemma kauhistelee tulosta. Pelkona lienee se, että historia toistaa itseään. Kannattaisikohan kysäistä myös suomalaisilta, meillähän on perinteessämme ollut olemassa niin ikään erittäin vahva natsisympatia… Tästä, vähemmän hienostuneesta, historiallisesta Suomi-brändistä on viimeisimmäksi kirjoitellut Antero Holmila tutkimuksessaan.

Kataisen biljoonat

Suomessa on siirrytty käyttämään Juliaanista kalenteria yhdistettynä Aku Ankan lukujärjestelmään. Ministeri Kataisen järjestelmäuudistus on käänteen tekevä.

Kansantaloudellemme uudistuksella on järisyttävät vaikutukset: naapuriimme Venäjä-Venäjään verrattuna nelinkertainen kansantaloutemme paisuu entisestään.

Kansantaloutemme koko on ministeri Kataisen mukaan sama kuin Venäjän kansantalous kerrottuna biljoonalla vähennettynä Portugalin ja Espanjan kansantalouksien summan triljoonasosalla ja jaettuna Hollannin kansantalouden neliöllä. Sisso.

Lukemat saadaan helpommin käyttämällä kaavaa E=mc2, jossa E=ego, m=mäntti ja c=täysi O.

Jäädään odottelemaan lisälaskelmia valtiovarainministeriöstä.


Uutta mediakulttuuria

Toimittaja: Mitä kansanedustaja Tiura sanoi Kokoomuksen ryhmäjohtajien tapaamisessa?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Onko Tiura harkinnut loikkaamista Keskustaan?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Onko teillä luottamusta kansanedustaja Tiuraan?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Oletteko tärähtänyt?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

*

Toimittaja: Oletteko harkinnut loikkaamista Keskustaan?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Useimmat kertovat teidän halunneen loikata Keskustaan.

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Onko Novan vaalirahoitus vaikuttanut toimintaanne?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Oletteko tärähtänyt?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

A-pu-va!!

*

Ylen rahoitustarve on 480 miljoonaa. Se aiotaan kattaa tulevina vuosina televisiolupamaksuilla. Siinä sitä on rahalle vastinetta!

POLITIIKKA-SIRKUKSEN SURKEAT APINAT

Oli pakko keskeyttää blogin kesäpaussi yhdeksi päiväksi. Syynä moiseen on Tampereen kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle.

Pitkään piti odottaa, mutta odotus kannatti! Keskiviikon  Ykkösaamussa, Radio Ykkösessä, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle puki sanoiksi sen, mitä olen itse viimeiset pari vuotta pääni puhki pohtinut, ja jonka pohdinnan vuoksi olen jättänyt aikanani poliittisen luottamustyöni ja lopettanut äänestämisen.

Sunnuntaisen Satakunnan Kansan yliössä professori kirjoittaa politiikasta näin: “Poliitikoilla on aikaa sirkushuveihin, joissa heillä itsellään on surkean apinan osa.”

*

Professori Harlen mukaan politiikka on kuollut: kuoleman on aiheuttanut hänen mukaansa suurten historiallisten tavoitteiden katoaminen politiikasta. Puolueista on jäljellä vain nimi ja kuori; poliitikoilla ei ole enempää sisältöä kuin heidän edustamillaan puolueillakaan.

Esimerkkinä Harle pitää Keskustan sisäsyntyistä rappiota ja eroa alkiolaisesta ideasta, joka painotti vielä maalaisliiton syntyaikoina köyhistä ja vähäväkisistä huolehtimista. “Keskusta on mätä sisältä, ja räjähdyspisteessä”, kiteyttää professori Harle. Keskusta on menettänyt missionsa myötä käytännössä omat kannattajansa, samoin kuin SDP jo paljon aiemmin.

Ongelma on Harlen mukaan kuitenkin yleinen ja se läpäisee koko politiikkakentän niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Ongelmana on siis politiikan tavoitteeton, historiaton aika, jolle ei professori Harlen näkemyksen mukaan näy loppua.

*

Tavoitteiden hukkumisen on puolestaan aiheuttanut yhteiskunnan rakenteistuminen; talous, kilpailu ja korporaatiot ovat vieneet tilan niin politiikalta kuin sen mahdollistamilta vaihtoehdoilta ja terveeltä keskustelulta kamppailuineen.

Poliitikkojen aika uppoaakin tästä syystä pintakeskusteluun ja “loiskiehuntaan” josta on viime vuosina saatu jo tarpeeksi esimerkkejä. Keskustelun tilan pienentyessä uusi alue on löytynyt mediasta. Juuri pintapuolinen mediakeskustelu tekee osaltaan poliitikoista suuren sirkuksen surkeita apinoita.

*

Iloisena, tosin riskialttiina esimerkkinä Harle pitää Yhdysvaltoja ja presidentti Obamaa. Ideologista Obama-ilmiötä ei Harlen mukaan kannata kuitenkaan odottaa Eurooppaan. Hänen mukaansa Euroopassa tullaan ottamaan Obamasta esimerkkiä vain pinnan suhteen, muuhun ei kyetä, muuta ei haluta: Eurooppa tulee työstämään Obaman kaltaisia johtajia ilman sisältöä. Esimerkkejä tästä kehityskulusta lienee jo olemassa meilläkin.

Harle ei näe tälle kehityskululle vaihtoehtoa: “Meidän on vain tyydyttävä elämään tässä mitättömässä historiattomassa ajassamme, sillä hyvä.” Kansa löytää huvinsa sirkushuveista ja kulutuksesta. Muutoksen vääjäämättömään kehityskulkuun tuo Harlen mukaan korkeintaan suuret katastrofit, niin surkeaa kuin tosiasia onkin.

Kansa tarvitsee puolueita entistä vähemmän. Poliitikkojen osa on samanlainen kuin edustamiensa puolueiden: poliitikoista tulee yhä turhempia, valtakamppailun ja pintajulkisuuden välikappaleita, jotka elävät vain päivittäisjulkisuudestaan.

*

Mihin Harle loppusijoittaisi turhat poliitikkomme?! “Loppusijoituspaikka on jo oikeastaan löytynyt: se on tämä tämän päivän mediatodellisuus kaiken maailman pelleilyineen; se on heille oikea loppusijoituspaikka”, muotoilee Tampereen kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle lopuksi.

*

Kiitos! Tapaamme siis sadonkorjuussa. Jos ei tule kato.

Kesänviettoon…

ruislinnun laulu korvissani

ruislinnun laulu korvissani

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;  niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä, sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,  onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne
(Talvi-yö 1905)

DoSome toivottelee kaikille blogisurffareille kauniita kesäpäiviä. Palataan asiaan kun toukorukiit on on puitu ja uutispuuro tuoksuu…

Kankkulan kaivolla

Mel Brooksin elokuvat ovat hyvä perehdyttämisväline siihen maailmaan ja yhteiskuntaan jossa elämme. Ainakin jos elämä liittyy jotenkin valtioon ja verorahojemme käyttöön.

Valtiontalouden tarkastusvirasto otti jokunen aika sitten tarkastettavakseen Ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) PALKO-tietojärjestelmähankkeen, joka oli aloitettu vuonna 1999. Hankkeen avulla oli tarkoitus aikanaan luoda ajoliikenteen tietojärjestelmä ATJ.

Tarkastuksen tulos oli niin ihmeellinen ja uskomaton, että radiohaastattelussa tarkastavan viraston asiantuntija ei kyennyt olemaan vakavana, vaan väkisinkin tyrskähteli yrittäessään selittää tapahtumien kulkua.

PALKO-hanke siis aloitettiin vuonna 1999. Tarkoitus oli, että hanke on tietojärjestelmineen valmis vuoden 2003 jouluun mennessä. Vaan eipä ollutkaan. Tietojärjestelmien tuotantokäyttö aloitettiin vasta vuoden 2007 lopulla.

Järjestelmä ei kuitenkaan vieläkään ole kokonaisuudessaan käytössä. Esimerkiksi kuljettajatietojärjestelmät puuttuvat osin vieläkin. Ei siis kovin paljoa – vain järjestelmien toinen puoli.

*

Hankkeen kustannusarvio oli 15-27 miljoonaa euroa, ilman työn osuutta. Aikamoinen arviohaarukka, eikö totta?!

Hanke on tullut nyt kymmenine osaprojekteineen maksamaan tähän mennessä n. 100 miljoonaa euroa. Tähän summaan ei vielä sisälly Ajoneuvohallintokeskuksen suorittama oma työ.

Toisin sanoen: hankeaika ylittyi ainakin kuudella vuodella, budjetti ylittyi viisinkertaisesti, eikä homma ole vieläkään valmis.

Valtiontalouden tarkastusviraston on ihan oikeutetusti syytä torua AKE:a: soosoo, soopelisoo oikein etusormen kanssa!!

*

Menin vuonna 2003 katsastuskonttorille kysymään autoni katsastusaikaa, joka oli minulle hieman epäselvä. Autoni rekisteröintiaika mutkisti asiaa niin paljon, että katsastuskonttorin sinänsä ystävällinen, mutta tyystin tietämätön rouva pyysi minua soittamaan edellä mainittuun AKE:n puhelinpalveluun ja kysymään sieltä ongelmaani ratkaisua.

Kysyin, eikö asiakaspalvelussa olevan rouva voisi soittaa sinne ikään kuin virkansa puolesta. Rouva vastasi minulle perin ystävällisesti, että toki voisi yrittää, mutta siihen saattaisi mennä kokonainen päivä, koska sieltä ei yleensä vastaa kukaan.

*

No, kun meikäläisellä ei tuolloinkaan ollut kuin aikaa, ajattelin pirauttaa itse AKE:n palvelunumeroon. Ja toden totta – aikaa kului ja kului, useampi tunti, ennen kuin pääsin kohteeseen.

AKE:n puhelinpalvelussa vastannut rouva kehoitti minua soittamaan edelleen puhelimeen, jonka alkunumero viittasi mielestäni pikemminkin johonkin veroparatiisiin kuin ajoneuvojen rekisteröintitietopalveluun…

Soitinpas kiltisti kuitenkin annettuun numeroon, josta vastasikin hieman nuorempi, suomea erikoisella aksentilla, kenties viroksi puhunut nainen. Nainen ei tiennyt rekisteröintiasioista mitään, vaan yritti sen sijaan kysellä kuulumisiani.

Puhumattakin oli selvää,  että otin yhteyttä AKE:n lakipalveluosastoon, joka ryhtyi hetkisen empimisen jälkeen selvittämään tapahtumahistoriaa… Motivoidakseni lakipalveluosastoa minun piti mainita jatkoaikomukseni, joihin kuului verraten merkittävä viranomaisten liikekannallepano.

Soitin myös puhelinoperaattorilleni, joka ilmoitti soittamani puhelun hinnaksi 68 euroa + paikallispuhelumaksu. Luonnollisesti.

*

AKE:sta ilmoitettiin kahden päivän kuluttua, että asianomainen palveluhenkilö on irtisanottu, ja että kuluni korvataan täysimääräisinä. Piste. Ei muuta selitystä, vaikka yritinkin tivata vastausta.

Mitä tästä opimme?! Ensinnäkin, että aina kannattaa kysyä ja epäillä. Sitten kannattaa epäillä uudelleen. Sen jälkeen palkata lakimies ja kutsua poliisi paikalle. Ihan varmuuden vuoksi.

Opimme myös, mistä ihmeestä voi johtua moiset projektien aika- ja resurssiylitykset. Kusetuksesta. Puhtaasta kusetuksesta. Piste.

Onko Inkvisition Aika ?!

Ortodoksisen kirkon piispainkokous ottaa tänään käsittelyynsä pastori Mitro Revon.

Revon EU-vaaliehdokkuus on aiheuttanut päänvaivaa ortodoksipiispoille jo kohta kuukausitolkulla; ja luoja ties minkä vuoksi?!

Vaikka kirkko toimiikin omalakisesti, hallintolakia sentään vielä noudatetaan ortodoksien konklaavissa, ja Mitroa ”kuullaan”.  Ja syytä onkin, tuleehan inkvisitionkin palkat pitkälti valtion, siis meidän veronmaksajien pusseista.

*

Piispainkokous on tehnyt aiemmin linjauksen, jonka mukaan papiston jäsen ei voi osallistua poliittiseen toimintaan.

Piispainkokous ei sen sijaan ole linjannut sitä, missä määrin piispat voivat muuten vaan toimia maallisemmissa yhteyksissä, siunatessaan kaikenmaailman mutkamäkiä, markettien lihatiskejä ja linjatessaan yritystoiminnan uusia suuntia tiukilla markkinoilla.

Tämänpäiväisen kuulemisen jälkeen piispainkokous tekee asiasta ratkaisunsa. Asian ratkaiseminen ei edellytä sitä, että Repo on paikalla.

*

No, mitäs sitten jos piispat ottaisivatkin tiukan kannan ja Revon pappisura jäisi turnaustauolle, tai peräti loppuisi tyystin?! No se merkitsee useampaakin asiaa, ja vieläpä lähes samanaikaisesti.

Ensinnäkin, huomenna ennakkoäänestyksellä alkavassa EU-vaalissa pastori Repo, tai paremmin tunnettu Isä Mitro, tulee saamaan huomattavasti enemmän ääniä kuin siinä tapauksessa, että piispat olisivat armollisempia. Suomalaiset ovat nääs olleet vaaleissa aina lyödyn ja sorretun puolella. Suomalaisten mielestä vain kansa voi pudottaa korkealta, eivät viskaalit. Esimerkkejä löytyy lukuisia.

Toinen seuraus on luonnollisestikin se, että joku ideanikkari keksii kysyä ennen pitkää toimenpiteen laillisuusperiaatetta joko Suomen Perustuslakiin vedoten tai ihmisoikeuksiin vedoten laajemmalla areenalla. Ainakin kansainvälisen oikeuden tuomarit voivat kysellä paikallisilta isiltä kiusallisempia kysymyksiä kuin uskolliset kirkonjäsenet paimeniltaan.

Kummassakin tapauksessa Suomi tulee profiloitumaan samaan rajatapausten kategoriaan ihmisoikeuksien suhteen kuin heikommat tapaukset maailmalla. Ihan siitä riippumatta mikä on oikeuskäsittelyjen lopputulos.

Edellä kuvatusti voi tapahtua, koskapa nykyään syylliseksi tavataan tuomita jo siinä vaiheessa kun lehdistö ja muu media ottaa kantansa esiin. Enkä usko, että media on tässä asiassa ainakaan piispojen puolella.

Luulenpa lisäksi, että useammassakin toimituksessa on alettu jo tonkia kasoja, joista oletetaan löytyvän jotakin isäesipaimeniin liittyvää murskatietoa. Kukaanhan ei ole synnitön, kuten hyvin tiedämme. Kansalle viestitään kohta: bongaa piispa ja klikkaa kuva isästä, saat tonnin tilille…

Uskallankin vaatimattomasti väittää ja ennakoida, että ennen pitkää Mitron juttu näyttäytyy kovin vähäisenä muiden julkisuusrytinöiden rinnalla. Etenkin kun vaalit on käyty ja Mitro surffailee tavanomaiseen tapaansa iloisena maailmalla. Jotakin löytyy, varmasti. Eikä nöyryytys unohdu, vaikka olisi julkisesti kuinka pyhä tahansa.

*

On ihan oikeasti vaikea ennakoida sitä mitä piispat tänään päättävät. Eikä tuolla liene kovin paljon merkitystäkään. Muotomenoja on harrastettu iät ajat niin kirkossa kuin hirvimetsälläkin, eivätkä ne tietystikään ihan luita riko, vaikka ikävystyttävätkin joskus kuoliaaksi asti. Ja kuvia on palvottu iät ajat, ja palvotaan yhä. Nimitykset pakanallisille toimille vain vaihtuvat.

En oikein jaksa uskoa piispojen uudistusmieleen. En, vaikka he tietävät päätöstensä riskit hyvin. Sillä vain hyvin harvoin korkeassa asemassa olevat uskovat tulevansa pudotetuksi jalustaltaan. Eikä jalustalta pudotus tarvitse olla konkreettista laatua. Riittää kun tietää mitä takana puhutaan.

Auktoriteetti on ansaittua, ei kanoniseen oikeuteen kirjoitettua. Mutta yksi hyvä puoli tässäkin kirkollisessa sotkussa on: tämä antaa jälleen yhden punnuksen siihen vaakaan, jossa arvioidaan yleisesti kirkon ja valtion suhdetta toisiinsa. Eikä se punnus paina kirkon puolella.

Nykypäivään ei kuulu tämänkaltainen pelleily. Sillä pelleilyähän tämä on. Sillä katsokaa, keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita.