käki vai satiainen

sisäministeri päivi räsänen on ilmeisesti päässyt tälläkin kertaa päämääräänsä; saanut vahvistettua omiensa uskoa itseensä. mutta tapahtumia lienee luvassa lisää, kristillisten puoluekokoushan on valitettavasti vasta lokakuussa, ja se tapahtuma lienee kuitenkin tässä tapauksessa sisäministerin ja puoluejohtajan johtava motiivi näissä säännönmukaisissa ulostuloissa. suuri yleisö saa tuta vielä muutaman kerran sanan iloja pienen ryhmän keskinäisten vakuuttelujen vuoksi. tähän päätelmään joutuu kun tarkastelee räsäsen uran vastaavia medianvaltauspaikkoja: kiinnostus ”totuudelliseen” argumentaatioon kasvaa julkisuustarpeen funktiossa. politiikka on semmoista.

keskustelu sinänsä on saanut juuri ne absurdit sävyt kuin aiemmillakin kerroilla kun kirko(i)sta ja uskonno(i)sta ja edellisiin liittyvistä paradoksaaleista piirteistä on julkisesti keskusteltu. on vertailtu ja kilpailtu ideologisissa paremmuuksissa, jaettu paikkoja taivaaseen, viides-, kuudes- ja sen seitsemäsläisyyden periaattein. on uhattu helvetin tulella yms. mysteeristä. ihmisiä on verrattu sikoihin ja ihmisten välistä intiimiä kanssakäymistä mm. eläimiin sekaantumiseen. aika patologista, eikö totta?! tässä se olisi jeesuskin kellahtanut ihmetyksestä selälleen.

miksi asianomaiset teemat uppoavat kansaan ja sen kautta mediaan niin hyvin. teknisesti ottaen alttiiden julistajien toiminnassa on monia vetoavia piirteitä. ensinnäkin uskoon liittyvät teemat kiinnittyvät elimellisesti yhteisölliseen tajuntaan, samaten kun ne kiinnittyvät ihmisen identiteettiin, käsitykseen itsestä ja itsen suhteesta toisiin. kun kyse on voimakkaasti yksityisestä asiasta, löytyy kentälle ja joka junaan aina runsaasti toimijoita jotka reagoivat. usko, seksi ja politiikka helisyttävät taantumuksellisimmankin taapertajan ajatusmaailmaa virkistävillä muodoilla.

osa reagoi siksi, että samalla kun ajatukset saavat artikuloituina sanallisen muodon puhuttuna tai kirjoitettuna, rakentuu tarkempi myös käsitys itsestä ja omasta suhteesta käsiteltyyn aiheeseen. kannanoton jälkeen ihminen ymmärtää enemmän itsestään kuin ennen sitä. se on alitajuista inhimillistä psyyken rakennetyötä. osa reagoi puolestaan usko-aiheeseen provosoituneena siitä, että teemaa yritetään työntää marginaalista valtavirraksi. tehdä jostakin elämän osa-alueesta keskeinen elämään vaikuttava alue, vaikka useimmille se ei sitä edusta. ja osa meistä reagoi aiheeseen kun aiheeseen, kun reagointi antaa sykettä elämään…

kun väännetään kättä siitä onko itsensä kristityksi nimeävä parempi vai ei muihin nähden, onko syntiä se tai tämä, onko uusi testamentti vai vanha parempi johtosääntö, voiko vain kirkossa uskoa, oliko mooses ihan mooses tai muuta vastaavaa, täytyy tuoda keskusteluun vertaus joka sopinee pohdintaan siitä, mitä eroa on poliitikolla ja poliitikolla. kyse on samasta kuin mitä eroa on käellä ja satiaisella: käki munii toisten pesiin ja satiainen pesii toisten munissa.

no, nyt on taas tämän ehtoollisen asetussanat lausuttu ja pöytä katettu. kiusa se on pienikin. tervetuloa

Uuden Vuoden kynnyksellä

”Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.”

– Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen professori Tim Jackson –

Pitäisikö päivittää blogia…

…kysyi eräs vakiolukijani taannoin. Ei välttämättä, vastasin. Kaikki on edelleen ennallaan: lama ei ole väistynyt, poliitikot eivät ole viisastuneet, eikä kansa. Ainakaan sen suhteen mitä tulee (kansan)talouteen ja sen heijasteisiin yksityistalouksiin.

Ensin tuli Amerikan lama, oma taantumamme sen heijasteena, sitten Kreikan kriisi. Nyt on vuorossa Irlanti, sen jälkeen tulee Portugali ja Espanja. Ja niin edelleen. Euro jakaantuu kahtia, mikäli euro ylipäätään säilyy. Tulee pohjoinen raha, jota markaksi saatetaan kutsua, ja eteläinen raha, olkoon se vaikka luiru.  Tämä kaikki koska on melkoisen todennäköistä, että koko EU kärsii merkittävästi talouden alasajosta, eikä ensimmäisenä uhrata unionia.

Eikä EU-talous kykene nousemaan alhosta: Kreikan, Espanjan ja Portugalin yhteenlaskettu velkataakka on vähintään 3500 000 000 000 dollaria. Kun siihen lisätään Ranskan, Saksan ja Italian eläkealijäämät, noin saman summan verran, voidaan sanoa, että hellurei! Mikään konsti eikä keino auta kattamaan näitä alijäämiä. Ainoa tapa on radikaali jako kahteen: selviytyjiin ja häviäjiin. Selviytyjät pääsevät kriisistä laskemalla hiukan elintasoaan. Häviäjät eivät selviydy vähällä.

Suomessa iloitaan siitä, että Irlannin kriisi laskee terveellisesti euron kurssia juuri ennen joulua. Niinpä niin. Mutta kaiketi sekin, mikä on sanottu (täälläkin) aiemmin, pitää myös paikkansa: ihmiset, kansalaiset, kaikki te joilla on velkaa, sitokaa se kipinkapin kiinteään korkoon. Edes osaksi. Sillä pitkät korot tulevat ylöspäin, niin jotta humina kuuluu. Ja ne joilla on paljon tuottamatonta velkaa, kuten asunto- ja autovelkaa, kylpevät kuin kesällä eräät löylynheiton MM-kisoissa. Varmuudella . Älkää siis ostako mitään, mitä ette todella tarvitse jokapäiväiseen elämiseen, ja jota ette voi realisoida tarvittaessa äkkiä rahaksi.

Mutta helppoa on ennakoida: ei tapahdu mitään muutosta. Ihminen kun on inhimillinen, haluine ja himoineen. Ainoa asia jossa muutosta tapahtuu, on eduskunta ensi keväänä. Persujen Soini on jo taputtanut odotellessaan kätensä verille ja ranteensa jännetupentulehduksiin näinä muutamina viime kuukausina. Voitto on kiinni vain siitä, saako Soini ehdokkaiksi edes jotakuinkin täysipäisiä ja tunnettuja ehdokkaita. Sekin on tietysti todella vaikeaa. Vähän on niitä poliittisia toimijoita, joilla on terveen paperit.

Muutos tulee siltikin, tarkennettuna, koskemaan vain eduskunnan paikkajakoa. Muuhun muutokseen ei Suomen kansa edustajineen kykene. Sillä suolla ja vetelällä, ojilla ja allikoilla ei suurta eroa ole. Ylikansallisuus vie väännössä voiton, kotimainen älynpuute huolehtii lopuista.

Pitäkää siis hatuistanne kiinni ja kiinnittäkää olemattomat turvavyönne. Sillä nyt on koittanut aika, jolloin mennään lujaa ja matalalla.

Jos ei oo kivaa niin ainakin on mielenkiintoista!

Rukous homojen puolesta

Kirkolliskokous on äänestänyt Turussa – ja tehnyt kompromissin. Kiitos herrojen!

Kirkkokäsikirjaan laitetaan nyt Pyhän Konklaavin päätöksellä seuraava rukous homojen puolesta:

Siunausrajoitteinen Herran -piip-

Herra -piip- sinua, ja -piip- sinua,

Herra -piip- sinulle ja olkoon sinulle

-piip-

Herra -piip- sinun puoleesi ja antakoon sinulle …

-piip-

Aamen (plottis)

Kansanrokotusohjelma

Afrikka on tasaveroistunut läntiseen maailmaan verraten: ennen ihmiskokeita tehtiin vain tuolla kaukana, nykyisin myös lähempänä. ”Rokotuksia” on sen sijaan harrastettu tännempänäkin iät ajat. Missä rahaa, siellä rokotteetkin.

”Prinsessa Ruususeksi” uudelleen nimetyssä rokoteohjelmassa on kyse perimmältään politiikasta ja vuoden 2007 hallitusneuvotteluista. Tuolloin otettiin Säätytalon öisissä nurkkauksissa käyttöön kansanrokotusohjelma.

Työstäjinä olivat laajat yrityspiirit, jotka halusivat työntää markkinoille seuraavan hallituskauden aikana muutaman ”idean”.

Yrittäjien Kela-maksun muutos oli ensimmäinen, lähinnä perheyrittäjien läpilobbaama kansanrokotusohjelma: kansa maksaa veroina kassaan sieltä yrittäjille siirretyt 700 miljoonaa euroa. Kansaa rokotetaan, tosin ilman vastustuskyvyn odotetta.

Toinen kansanrokotusohjelmaan kuuluva toimenpide on myydä joka niemeen, notkoon ja saarelmaan jätevesipuhdistamot. Etenkin 3500-5500 euron hintaisia puhdistamoja tarvitsevat yksinelävät mummot. Mummot saivat ansaitsemansa piikin persuksiin. Jäljelle ei jäänyt muuta vastetta kuin myllätty maa ja tyhjä kukkaro.

Kun yritysten varastoissa lojuva muovi on myyty pallon muodossa ja haudattu mökkien nurkille, voidaankin todeta verraten rauhassa: puhdistamoilla ei ole virkaa. Päinvastoin, ne ovat luonnolle haitallisempia kuin entinen vapaa käytäntö. Tutkimukset ovat kuulemma käynnissä, mutta järjestelmien tarpeettomuuteen viittaavat tulokset viivastyvät muun muassa kovan talven vuoksi. Niinpä niin, talvi oli kova ja kesä kuuma.

Kolmas kansanrokotusohjelma oli päätös ydinvoimasta, josta oli sovittu jo aikapäiviä. Päätöksellä käytännössä sanottiin heihei vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistyölle. Voiton siinä kilvassa vetää luultavasti Kiina.

Neljäs kansanrokotusohjelma, jonka ajankohtaisuus ilmeni vasta hallituskauden lopulla, on sikainfluenssaan liittyvä rokotusohjelma.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos osti vajavaisesti tutkitun rokotteen firmalta,Glaxo SmithKline OY:ltä, joka sattuu rahoittamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta miljoonilla euroilla. Oikeuskansleri tutkii asiaa kansalaisrauhan takaamiseksi, ja todennee, jotta kaikki on ihan ok. Tottahan toki. Oikeuskanleri on ottanut toivottavasti myös rokotteen, jotta voi tarpeen tullen vedota uneliaisuuteen.

Mikä on seuraava kansanrokotusohjelman toimenpide, jää nähtäväksi. Semmoinen on kuitenkin odotettavissa taholta, jonka edustajat hiiviskelivät Vanhasen ja Kataisen vanavedessä Säätytalolla noina hämärtyvinä hallitusneuvonpidon iltoina. Kohta nimittäin on lupausten lunastuksella kiire: asiaan puuttuu huhtikuussa jälleen kansa, tosin ennakoidusti, laiskasti ja ymmärtäväisesti. Entäpä jos rokotusohjelma aiheuttaa äänestäjien laajemman nukahtamisepidemian…

Olisikohan semmoista rokotetta, joka ehkäisisi korruption?! Onko semmoista testattu jo jossakin… Ehkäpä Afrikassa, koska meillä kokeilu olisi liian riskialtis.

Paluuta valmistellen

Blogi on levännyt, mutta blogisti ei. Vähältä tosin piti, ettei helle nirhannut henkikultaa, mutta still alive anyway.

Josko ei ole ollut ajantöpestäkään kirjoitella, ei myöskään ole ollut liiemmin uudenuutukaisia aiheita. Entisillä on menty tähän saakka sujuvasti.

Vaalirahasotkut jatkuvat; Nova paljastaa karvojaan, samoin rakkaat luottomiehemme Arkadian mäellä. Vaalipuheet ovat alkaneet, myös Keskustassa, jossa vielä jarrutellaan vaalitoimia ymmärrettävästä syystä: oikeus toimii ja tuomitsee vielä pitkälle kevääseen, ja puolueen kassa on tyhjä. Sisso.

Ydinvoimaratkaisu tehtiin, päin persusta. Voimme heittää hyvästit uusien vuosikymmenten ympäristöteknologiakehitykselle. Kiina vie koko potin, ongelmineen ja etuineen.

Suomen maabrändi kohoaa Newsweekin laskennassa, tai sitten ei. Lehti on se sama, joka myytiin muistaakseni dollarin kirppiksellä muutama viikko sitten. Ostaja oli 96-vuotias. Ysikuus.

Kreikka, Portugali ja Espanja ovat kuusessa yhdellä uulla. Yhteenlaskettua velkataakkaa on 3500 000 000 000 dollaria. Suomi auttaa ostamaan velkakirjoille säilytyslaatikkoja.

Meksikonlahti on uusi Mustameri. Entinen hukkuu paskaan Venäjällä, se uudempi öljyyn Amerikoissa. Tasa-arvoista ympäristöpolitiikkaa.

Suomen maataloustuet ovat noin 300 miljoonaa euroa. Hallitukselta ei heru 3 miljoonaa maatalouden Itämerelle aiheuttamien ympäristöongelmien selvitykseen. Ei tietenkään.

Luonnonsuojelualue ei estä rakentamista Sipoossa, sanoo ympäristöministeri Lehtomäki. Ei tietenkään, eihän se estänyt Pallaksellakaan. Mot.

Suomen talous on nousussa?! Katinkontit on. Katsokaa Amerikan markkinoita ja työttömyyskehitystä. Kahden vuoden sisällä on Eurooppa uudessa taantumassa, jos on noussut entisestäkään. Suomi on siitä vuoden sisällä lamassa. Ken uskoo, varautuu. Ken ei usko, ostaa kalliin asunnon halvalla lainalla. Ja uuden auton osamaksulla siihen päälle.

Jotta edellisten toteamusten perusteella voisi olla kirjoittamatta kymmenenkin vuotta ilman hätää. Suurin piirtein kaikki yhteiskunnallisten päätösten perusperiaatteet näyttävät pysyvän, mutteivät paranevan.

Yksityisesti ollaan kuitenkin luottavaisia, ainakin Suomessa. Meillähän on paradoksaalinen kansa, joka uskoo kansalaisille käyvän paremmin kuin heidän muodostamalleen yhteiskunnalle.

MITÄ TÄH?!

Oletteko saanut vaalitukea?

– En muista millään! Enkä hahmota.

Oletteko pyytäneet puolueelle rahoitusapua liikemiehiltä?

– En muista millään! Enkä hahmota.

Minkä tason tallaaja te oikein olette?!

– En muista millään! Enkä hahmota.

Kuka on Suomen presidentti?

– En muista millään! Enkä hahmota.

1, 2, 3… Mikä on seuraava numero?

– En muista millään! Enkä hahmota.

Uutta mediakulttuuria

Toimittaja: Mitä kansanedustaja Tiura sanoi Kokoomuksen ryhmäjohtajien tapaamisessa?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Onko Tiura harkinnut loikkaamista Keskustaan?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Onko teillä luottamusta kansanedustaja Tiuraan?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Oletteko tärähtänyt?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

*

Toimittaja: Oletteko harkinnut loikkaamista Keskustaan?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Useimmat kertovat teidän halunneen loikata Keskustaan.

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Onko Novan vaalirahoitus vaikuttanut toimintaanne?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Oletteko tärähtänyt?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

A-pu-va!!

*

Ylen rahoitustarve on 480 miljoonaa. Se aiotaan kattaa tulevina vuosina televisiolupamaksuilla. Siinä sitä on rahalle vastinetta!

Bluffia

Suomalainen poliittinen todellisuus on alkanut näyttää koko karmeutensa. Kohta lähes puolet kansanedustuslaitoksestamme on jonkinlaisen poliisi- tai oikeustoimen otteessa. Matti Vanhasen esimerkki on saanut uskolliset seuraajansa.

Viimeisimmät liukumiset rajan toiselle puolen ovat saaneet aikaan muun muassa Eduskunnan urheilukerho, Turun lahja Suomen kansalle -Kanerva, ja Kokoomuksen äänikuningatar Tiura.

Useimmat epäselvyydet juontavat juurensa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:stä. Arvata saattaa, ettei juttu pääty vielä, vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu… Tokmanni-Kakkosellakin on nyttemmin pääkaupunkiosoite, josta muodostunee uusi pääkonttori kaikenmoisille uusille viheliäisyyksille ja ketkutuksille.

Milloinkahan Kyösti II saa Sutari-Topista kämppiksen. On meinaa ollut tuokin poika hissukseen jo jonkin aikaa. Kohta lienee pakko päästä julki, muuten tulee vierotusoireita. Ja uudet vaalit!

*

Nova Group:n Merisalo kertoo nauhoittaneensa  käymänsä puhelinkeskustelut ikään kuin ”henkivakuutuksekseen”. Uskon, että näin on osin tullut todellakin tehdyksi. Itsensä epäluotettavaksi tietävä luulee kaikkia muitakin yhtä epäluotettaviksi. Näinhän se menee, ihmisluonto.

Mutta ettäkö kaikkia tärkeiksi luonnehdittavia korruptiopuheluita – tuskinpa. Niin ahkera ei herra Merisalo saata olla. Pikemminkin hiukan laiskansutjakka, saanen sanoa.  Sitä paitsi rajanveto rikoksen ja siihen yllyttäjän välillä on hiuksenhienoa puuhaa.

En kuitenkaan muutoin usko tuohon herraan rahtustakaan. Kuilussa putoamistilassa oleva velmu kertoilee joutessaan tarinoita toisensa jälkeen. Niinhän yritti tehdä Kevan Kauppinenkin, tosin vain harrastajatasolla Merisaloon verrattuna.

Merisalon Halpaan eivät tietenkään mene ne, jotka itselleen epäedullisia keskusteluja eivät ole käyneet. Syyllisyyden, pettymyksen tai pelon riivaamat puolestaan saattavat menettää yöuniaan muistellen menneitä. Merisalon motiivi lienee pikemminkin levittää asiasta kiinnostuneille tahoille sumua silmiin.

Ans kattoo, kuinka monta nauhoitusta tulee poliisin tietoon tai julkisuuteen. Voi olla aika vähän. Tyhjää puhetta, pääsosin.

*

Äänikuningatar Tiuran polku politiikassa lienee niin ikään pahasti katkolla. Äänestäjät eivät yltiökunnianhimoista naista pelasta, vaikka ääniä seuraavissa kansan-narrajaisissa tulisikin.

Kun pojat eivät anna paikkoja ministeriaitiossa, pojat eivät paikkoja anna. Ja nyt on Kokoomuksen pojilla aimo syy olla antamatta. Tähän saakka Tiurasta ei ole pidetty muuten vaan.

Kannattaisiko Tiuran tehdä karpelat ja lähteä hoitamaan päätoimisesti koiria, hyvän eläkkeen turvin. Tiura voisi tietysti alkaa pestä pyykkiä, Annan Pesulassa.

*

Summa summarum: Lahden hiihtokisoista saakka olen pidättäytynyt talviurheilun seuraamisesta. Kerran hönötetty, aina hönötetty. Vaaleissa äänestämiseltä olen välttynyt niin ikään jo aivan ensimmäisten lahjus-signaalien tultua julki. Päätökset ovat vahvistuneet vuosien myötä. Lahden doping-kertomuskaan ei ole vielä saanut viimeistä lukuaan.

Merkittävin vaaliuudistus, äänestysalueiden muuntelun sijaan, voisi olla Eduskunnan puolittaminen sataan edustajaan, näin aluksi. Fysiikan lakien mukaan yksi moottoripyörä aiheuttaa saman metelin kuin sata moottoripyörää. Eikö siis sata edustajaa voisi aiheuttaa helpostikin saman hämmingin kuin kaksi sataa… Ja paljon halvemmalla!

Mutta ydinkysymys säilyy: milloin edustajamme alkavat tehdä sitä työtä, mikä edustajille kuuluu. Nyt homma seisoo kuin tornin kello Leinon runossa. Tai kuin järki sillä entisellä sulhasella.

Pieni kurkistus Nyt-hetkeen

Mediamaksun suunnittelu on edennyt suolta vetelän puolelle. Budjettirahoitusmallia ei kuulemma voida ottaa käyttöön, koska siitä hyötyisivät vain yksinelävät pienituloiset.

Juu, kyllä olen samaa mieltä: kannatan budjettirahoitusta vain sillä edellytyksellä, että siitä hyötyisivät yksinomaan Suomen kaksi nerokkainta miestä, herrat Lilius ja Wahlroos.

Nämä miehet osaisivat sijoittaa rahat oikein. Pienituloiset yksinelävät veisivät rahat hetikohta paikalliseen markettiin. Tuhlaisivat leipä- ja maitotuotteisiin. Kenties jopa Arlan maitoon! Ja sehän olisi valtiopetos.

*

Onneksi sentään edes Kehittyvien Maakuntien Suomen Mr. Kyösti Tokmanni-2 on saanut itselleen luukun pääkaupungista. Asunnottomia onkin jo ihan tarpeeksi ilman tätä Pohjois-Karjalan Lahjaa Maailmalle.

Nyt jää blogistin huoleksi enää ajatus siitä, miten selviää toinen Suuren Idän Lahjakkuus, Mr. Ex-Keva-Kauppinen. Rovaniemen potkukelkkahallin tileihin jouduttiin kuulemma tekemään juuri tilinpäätöksen kynnyksellä 4 miljoonan alaskirjaus, joten heikolta näyttää osallisten kevät.

Muista Villin Lännen miehistä ei ole kuultu enää mitään. Mutta onneksi vaalit ovat jo tulossa: kohta alkaa patjakauppa uuden Keskustan puheenjohtajan johdolla.

*

Lakkokevät menee aivan mahdottomaksi! Ensin yliopistot aikoivat mennä lakkoon, mutta eivät sitten menneetkään. Nyt lakkoilevat näyttelijät!

Minä kysyn vaan, mihin Suomen kansa on menossa?! Ja vastaan: synkkään turmioon! Ei ole enää häpyä kenelläkään, eikä rahtuistakaan isänmaallisuutta.

Yritetään selvitä kuitenkin jollakin tavalla. Jumalan, Vanhasen ja Lindénin avulla… Toivottavasti ei kuulosta liian masokistiselta tulevaisuuskuvalta.