käki vai satiainen

sisäministeri päivi räsänen on ilmeisesti päässyt tälläkin kertaa päämääräänsä; saanut vahvistettua omiensa uskoa itseensä. mutta tapahtumia lienee luvassa lisää, kristillisten puoluekokoushan on valitettavasti vasta lokakuussa, ja se tapahtuma lienee kuitenkin tässä tapauksessa sisäministerin ja puoluejohtajan johtava motiivi näissä säännönmukaisissa ulostuloissa. suuri yleisö saa tuta vielä muutaman kerran sanan iloja pienen ryhmän keskinäisten vakuuttelujen vuoksi. tähän päätelmään joutuu kun tarkastelee räsäsen uran vastaavia medianvaltauspaikkoja: kiinnostus ”totuudelliseen” argumentaatioon kasvaa julkisuustarpeen funktiossa. politiikka on semmoista.

keskustelu sinänsä on saanut juuri ne absurdit sävyt kuin aiemmillakin kerroilla kun kirko(i)sta ja uskonno(i)sta ja edellisiin liittyvistä paradoksaaleista piirteistä on julkisesti keskusteltu. on vertailtu ja kilpailtu ideologisissa paremmuuksissa, jaettu paikkoja taivaaseen, viides-, kuudes- ja sen seitsemäsläisyyden periaattein. on uhattu helvetin tulella yms. mysteeristä. ihmisiä on verrattu sikoihin ja ihmisten välistä intiimiä kanssakäymistä mm. eläimiin sekaantumiseen. aika patologista, eikö totta?! tässä se olisi jeesuskin kellahtanut ihmetyksestä selälleen.

miksi asianomaiset teemat uppoavat kansaan ja sen kautta mediaan niin hyvin. teknisesti ottaen alttiiden julistajien toiminnassa on monia vetoavia piirteitä. ensinnäkin uskoon liittyvät teemat kiinnittyvät elimellisesti yhteisölliseen tajuntaan, samaten kun ne kiinnittyvät ihmisen identiteettiin, käsitykseen itsestä ja itsen suhteesta toisiin. kun kyse on voimakkaasti yksityisestä asiasta, löytyy kentälle ja joka junaan aina runsaasti toimijoita jotka reagoivat. usko, seksi ja politiikka helisyttävät taantumuksellisimmankin taapertajan ajatusmaailmaa virkistävillä muodoilla.

osa reagoi siksi, että samalla kun ajatukset saavat artikuloituina sanallisen muodon puhuttuna tai kirjoitettuna, rakentuu tarkempi myös käsitys itsestä ja omasta suhteesta käsiteltyyn aiheeseen. kannanoton jälkeen ihminen ymmärtää enemmän itsestään kuin ennen sitä. se on alitajuista inhimillistä psyyken rakennetyötä. osa reagoi puolestaan usko-aiheeseen provosoituneena siitä, että teemaa yritetään työntää marginaalista valtavirraksi. tehdä jostakin elämän osa-alueesta keskeinen elämään vaikuttava alue, vaikka useimmille se ei sitä edusta. ja osa meistä reagoi aiheeseen kun aiheeseen, kun reagointi antaa sykettä elämään…

kun väännetään kättä siitä onko itsensä kristityksi nimeävä parempi vai ei muihin nähden, onko syntiä se tai tämä, onko uusi testamentti vai vanha parempi johtosääntö, voiko vain kirkossa uskoa, oliko mooses ihan mooses tai muuta vastaavaa, täytyy tuoda keskusteluun vertaus joka sopinee pohdintaan siitä, mitä eroa on poliitikolla ja poliitikolla. kyse on samasta kuin mitä eroa on käellä ja satiaisella: käki munii toisten pesiin ja satiainen pesii toisten munissa.

no, nyt on taas tämän ehtoollisen asetussanat lausuttu ja pöytä katettu. kiusa se on pienikin. tervetuloa

Mainokset

Päin Persuja

Kuten aiemmin todettu, EU-takuissa mennään ennakoidun mukaan. Portugalin pelastusoperaatio on elintärkeä ennen kaikkea Espanjan pankeille, jotka ovat rahoittaneet Portugalin hölynpöly-projekteja lähes kymmenen Espanjan kansantalousprosentin verran.

Seuraavat siirrot on niin ikään yksinkertaista aavistaa: Kreikka asetetaan velkasaneeraukseen. Tämän jälkeen samalle estradille astelee Irlanti ja Portugali; ei ehkä aivan tässä järjestyksessä. Voi olla niin, että Portugalin saneeraus tulee heti Espanjan tukipäätösten jälkeen. Sillä Espanja odottaa jo EU-ovella, säkki kourassa.

Espanjan savotasta tullaankin sitten maksamaan paljon. Joku arvio hatusta nykäisten voisi sattua 200-300 miljardin euron tietämille. Siinä on uudelle hallitukselle pohtimista – ja selittämistä kerrakseen.

*

Persut näyttävät pitävän kohtuullisen tiukasti asemansa gallupeissa. On muistettava kuitenkin tosiasiat: Uudellamaalla Persut nappaavat jättipotin, se on selvä. Soinin äänet vievät mukanaan muitakin. Olisiko sopiva arvaus noin kuudesta kahdeksaan paikkaa…

Muualla Suomessa rynnistys lopahtaa persuehdokkaiden tuntemattomuuteen. Vaalityön aikana kansalaiset eivät ehdi tutustua ehdokasporukkaan, joka on hyvin vaihtelevaa, kiltisti sanottuna.

Suuret vaalibudjetit ratkaisevat vakiintuneiden ehdokkaiden läpimenot.  Nykyäänestäjien enemmistö toimii julkisuuden kautta. Media vaikuttaa, ja sinne syydetyt miljoonat.

*

Kristillisdemokraatit etunenässään Päivi Räsänen voisivat nyt saada aikaan uuden, vetävän kampanjan taistelussaan vakiintuneiden perhearvojen puolesta. Vanhoillislestadiolaisilla näyttää olevan meneillään hyvin näkyvä ja julkinen avautuminen uskontonsa harjoittamisen yksityiskohdista.

Kristillisdemokraattien vaalitunnus voisi mennä vaikka näin: Koti, Uskonto, Isänmaa – Pedofiliaa ja Sukurutsaa Isiemme Tiellä.

*

Vanhoillislestadiolaisissa piireissä harjoitetun lasten laajan sielujenmurhan vuoksi olisi syytä pistää kuritushuoneet hyötykäyttöön.

Eivät ainoastaan tekijät itse, vaan systeemistä vuosikymmenet tietoinen vanhemmisto on asetettava syytteeseen, teoista ja tekojen salaamisesta. Avunanto rikokseen on kuin rikos itse.

Teot on tehnyt mahdolliseksi ”automaatti-armo”: lapsen raiskannut hengenmies on aloittanut uuden armopäivänsä puhtaalta pöydältä, uuden lapsen kustannuksella.

Ikävä kyllä, usko Helvettiin ja näiden mulkku-rukoilevaisten käristyminen siellä ei tässä tapauksessa lohduta näitä lapsia, joiden etuoikeutetuimmallekin enemmistölle on tarjolla korkeintaan vain elinikäinen terapia.

 

Melkoista pyöritystä meillä ja maailmalla

Portugali liittyy nyt lopultakin oikein olan takaa iloiseen EU-perheeseen. On hienoa nähdä se, että tulevaisuus on vielä ennakoitavissa näinkin selkeästi. Rahaa tullaan kysymään – näillä näkymin ei summa taida 100 miljardiin pysähtyä.

Seuraavana astelee Tyhjätaskujen Kerhoon Espanja. Ei voi olla astelematta, tuo Portugalin lainojen merkittävin pankkiiri. On kohtuullisen selvää, että tulemme näkemään aika monta härkätaistelua Brysselin areenalla ennen kesälomien alkua.

Ja siinä alkaakin olla koossa ainekset siihen isompaan tömäykseen, josta Dosomekin on tässä vaatimattomasti kirjaillut menneen vuodenkin aikana, mutta ihan ensimmäisestä isommasta taantumastamme saakka.

Luulo siitä, että vuonna 2008 alkanut talouden tärinä loppuisi, on yhtä hyvin perusteltu kuin usko Fukushiman reaktoreiden kestokykyyn tsunamissa.

On toisaalta mielenkiintoista seurata näitä uutisia aivan kotomaamme vaalien kynnyksellä. Aikamoista, aikamoista…

*

Kotomaassa kansanedustaja Päivi Räsäsen taannoiset rasistiset lausunnot eivät ennättäneet haipua kun iski uusi evlut-tsunami.

Työssä on ollut jälleen, niin ikään omassakin mielessäni aina kiinteästi pysynyt SLEY. Mielessäni se pysyykin yhtä kiinteästi kuin se entinen paska Junttilan tuvan seinässä.

Muutama päivä sitten käynnistetty, nuorille suunnattu kampanja ”Älä alistu”, on tehonnut: kirkosta on parin päivän aikana kävellyt ulos parisentuhatta ihmistä. Ja lisää lähtee, aivan varmasti. Kampanjan nimeksi olisi voinut samantien asettaa vaikka ”Päin persettä”, sillä sen suuntaiset tulevat olemaan kampanjan todelliset vaikutukset.

Mitäköhän kirkkomme johto tällä kertaa pohtii?!  Medialle annetuissa niukoissa lausunnoissa painotettiin sitä, ettei SLEY ainakaan saa kirkoltamme tukea kuin korkeintaan ropoja kolehtihaavista. Tähän tietysti sanon, jotta höpönlöpö. Tutkittu kun on sekin seura.

Sleytä rahoitetaan myös yhteiskunnan varoin miljoonilla. Siihen pussiin mahtuvat niin tukiasuntorahat, Ray:n tuet, kirkkokolehdit ja niin edelleen. SLEY, tuo kirkkomme sisällä toimiva syrjintäelin, harjoittaa laajamittaisesti ja systemaattisesti naispappien ja nyt myös homojen syrjintää yhteiskunnan tuella, verovaroillamme. Eikä kukaan kykene sanomaan, jotta nyt saa riittää.

Lohdullista on kuitenkin se, että kansa äänestää jaloillaan. Ja turha on sinänsä viisaan arkkipiispamme väittää, että eroava porukka olisi vain marginaalista vaikutukseltaan.Totta on, että kirkossamme on vielä jäseniä miljoonaluokassa. Mutta tuo eroava porukka ei ole imeväisiä lapsia, jotka liitetään tulevien veronmaksajien joukkoon itsestään riippumatta, vaan kirkolle tuntuvia veroja maksavia ihmisiä.

Ajan myötä, riippuen uusista kampanjoista ihmisarvon murentamiseksi, vaikutus alkaa tuntua. Sitten päästäänkin pohtimaan kunnolla sitä olennaisinta kysymystä, pitääkö valtion olla todellakin sidoksissa tähän yhä erikoisemmalta näyttävään puulaakiin, evankelis-luterialiseen kirkkoon, joka hyysää joukoissaan rasisteja.

Vastaus on, ei pidä, eikä saa. Sleyt, luthersäätiöt ja kaikenlaiset muut kummitukset ulos junasta. Ja heti! Voi hyvänen aika, miten etova tämä uusin kampanja onkaan! Etova !!

Rukous homojen puolesta

Kirkolliskokous on äänestänyt Turussa – ja tehnyt kompromissin. Kiitos herrojen!

Kirkkokäsikirjaan laitetaan nyt Pyhän Konklaavin päätöksellä seuraava rukous homojen puolesta:

Siunausrajoitteinen Herran -piip-

Herra -piip- sinua, ja -piip- sinua,

Herra -piip- sinulle ja olkoon sinulle

-piip-

Herra -piip- sinun puoleesi ja antakoon sinulle …

-piip-

Aamen (plottis)

Ihmisvihan syntysijoilla

Aivan ensinnäkin – kiitokset kolumnisti Jari Tervolle – joka sanoi neljässä minuutissaan sen, mihin moni ei pysty koko elämässään.

Ylen kakkosen homoillassa profiilinsa rehellisesti omalle tasolleen nostanut kansanedustaja Päivi Räsänen puolusteli sanomisiaan sillä, ettei hän käyttänyt ollenkaan rankkaa kieltä diskriminoidessaan homot maan rakoon. Kuten Tervo asian ilmaisee, kyse ei ole enää syrjinnästä, vaan ennemminkin ihmisvihasta. Olen samaa mieltä.

Ajattelen, että ehkäpä tulee vielä aika, jolloin Räsänen antaa tulla ilmoille ne loputkin ajatuksena syvimmästä sielustaan. Sitten voidaan vertailla Räsäsen näkemyksiä esimerkiksi 1930-luvun Saksassa valtaa saaneisiin vastaaviin näkemyksiin. Jotta onko Räsänen rankemmassa luonnossaan samoilla linjoilla ihmisarvokysymyksistä, tai vaikka eugeniikasta, ihmisen jalostamisen tieteestä, kuin näiden ”arvojen” ja aatteiden puolesta taistelleet fasistit.

Lisää siis toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia; näillä perustiedoilla ei vielä voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Tutkijan roolissa pitää saada lisää dataa. Lisää toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia myös siksi, että Eroa kirkosta -sivuston kestokyky saadaan julkisesti koetelluksi. Se kiinnostaa niin ikään.

Piispat vetoavat par´aikaa paniikissa ohjelman ansioista kirkosta eronneisiin, nyttemmin jo 15 000 ihmiseen. Huoli on aiheellinen. Perusteenaan vetoomukselleen piispat antavat ymmärtää, että kirkosta eroamisen sijaan kansalaiset voisivat alkaa vaikuttaa kirkon sisällä. Höpön ja löpön, lausun tuohon! Moni on kurkottanut kuuseen ja kapsahtanut katajaan siinä puuhassa.

Kirkossa on vaikutettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan siihen pisteeseen kuin on suinkin pystytty. Mukana vaikuttamassa ovat olleet niin piispat, papit kuin lukkaritkin. Joku maallikkokin on puikahdellut vaikuttajien  joukoissa. Tasa-arvo, puhumattakaan oikeudenmukaisuudesta ei ole kuitenkaan evankelis-luterilaisessa valtionkirkossamme toteutunut kuin nimeksi. Nyt näyttää myös ihmisarvo olevan katkolla. Naispappeja syrjitään eniten, sitten tulevat kaikki muut kristittyjen joukosta haitallisesti erottuvat ryhmät. Lisää syrjittäviä ryhmiä keksitään kyllä…

Miksi vaikuttaminen kirkon sisällä on niin vaillinnaista?! Siksi, että kirkon hallinto marssii edelleen kirkon virkamiesten ja kirkollisen, erittäin raskaan päätöskoneiston tahdissa. Tämä järjestelmä mahdollistaa pienien ääriryhmien painostustalkoot uudistuksia vastaan. Rautasaappaiden kolina kuuluu sisälle asti.

Esimerkkinä voidaan pitää herätysliike SLEY:tä, joka edelleen, verorahoilla, syrjii muun muassa naisia joukossaan. Ja muuallakin kirkossa. Toisena esimerkkinä voidaan pitää ”Luther-piispa” Väisästä, joka vihkii yhä edelleen fundamentalistipappejaan liukuhihnalla, itse asiassa kirkkomme statuksen sisällä. Väisäsen takana on kirkkomme äärivähemmistö, jonka julistuspolitiikka ei jää kenellekään epäselväksi. Tämän ”totuuden” edessä omat piispamme ovat housut kintuissaan.

Parasta mitä kirkolle voisi tapahtua on se, että se tyhjentyisi moniarvoisesti ajattelevista jäsenistään, ja jäljelle jäisivät perinteisen järjestelmän luoneet ja sitä tukevat tahot. Pappiskaanon voisi tuolloin keskenään, täydellisessä yhteisymmärryksessä pohtia kirkon kysymyksiä, ilman haitallista kirkkokansaa; mukana voisivat olla ne papit, joille voidaan vielä maksaa palkkaa. Kaikki muut voisivat olla muissa töissään tai vain luovasti jouten, aivan paljasjalkaisina Kristuksen lapsina maailmalla.

Kuten Tervokin, myös minä eroaisin kirkosta, ellen olisi eronnut jo silloin kun naispapit joutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla syrjityksi kirkollisissa toimituksissaan. Päätin, että jos syrjivät, syrjikööt omilla rahoillaan. Pitäisikö oikein liittyä takaisin, jotta voisi erota uudelleen?!

Kirkon pysyvänä liturgisena värinä näyttää olevan edelleen musta. Valkoiseen on vielä pitkä matka. Ehkäpä liian pitkä. Uskokoon ken tahtoo ”uudistuksiin”. Minä en usko, näihin näennäis-uudistuksiin.

P.S. Tiesittekö, että 10% saksalaisista on sitä mieltä, että natsit toimivat joissakin asioissa ihan mainiolla tavalla ja mukiinmenevästi?! Kansleri Angela Merkel kuulemma kauhistelee tulosta. Pelkona lienee se, että historia toistaa itseään. Kannattaisikohan kysäistä myös suomalaisilta, meillähän on perinteessämme ollut olemassa niin ikään erittäin vahva natsisympatia… Tästä, vähemmän hienostuneesta, historiallisesta Suomi-brändistä on viimeisimmäksi kirjoitellut Antero Holmila tutkimuksessaan.

Ällö & Yökötys!

Pääsiäisen ajan vastenmielisin proseduuri löytyy Vatikaanista. Kannattaisikohan hiippahattujen aloittaa kääntymys lähipiiristä ja laajentaa seksikumppaniensa ikärakennetta täysi-ikäisyyden suuntaan?!

Vanhassa vara parempi

Olen kolmisen kesäistä viikkoa kävellyt päivittäin upean viljavan kaurapellon poikki. Kulkiessa on hyvin voinut havainnoida kesän kulkua, viljan kasvua ja syksyn ensimmäisiä orastavia merkkejä. Kaura alkaa kypsyä korjuuta varten. Kohta jäljellä ovat olkipaalit.

Samoin olen pohtinut blogikirjoittamisen problematiikkaa. Itselleni julistamani kesätauko alkaa olla käytetty, viljan kypsymisen mittarilla tarkasteltuna.

*

Pohdin, mitä virkaa oikeastaan on kirjoittaa asioista, jotka eivät muutu?! Se, mitä olen kirjoitellut reilun vuoden ajan taloudesta, kuluttamisesta, politiikasta, vaalirahoituksista, moraalista, pitää vielä kohtuudella paikkansa. Pitää, koska ihmiset eivät petä, vaan käyttäytyvät aina hyvin inhimillisesti – ja niin ollen ennalta aavistettavasti.

Politiikassa jatketaan kansan sumuttamista, luottaen yhä lyhenevään poliittiseen muistiin ja venyvään sietokykyyn. Kansantalous jatkaa kamppailuaan deflaatiokehityksessä, urheilussa etsitään uusia dopingaineita, jotka eivät näkyisi testeissä, ruuan hintaa korotetaan ennen arvonlisäveron alennusta, ja niin edelleen…

En suinkaan väitä, että yhteiskuntamme on ytimeltään täysin läpimätä. Ei täysin, mutta melkein. Valitettavasti.

*

Edellisen vuoksi ajattelinkin muuttaa blogistrategiaani, tautologian ja turhautumisen välttämiseksi. Kirjoitan tästä lähtien vain niistä näkökulmista, joiden myötä muutos voisi olla mahdollinen.

Tulevaisuudentutkimuksessa pieniä, useimmiten vaikeasti havaittavia tulevaisuusaihioita kutsutaan ”heikoiksi signaaleiksi”. Yllättävien, transformaattisten tapahtumien mahdollisuutta kutsutaan puolestaan ”villeiksi korteiksi”, tutuimpia villejä kortteja on ”musta joutsen”.

En aio suinkaan rajoittaa havaintojani heikkoihin tai vahvempiin signaaleihin; kirjoitan varmaankin myös trendeistä ja niiden taittumisesta, joskin tällaiset taitekohdat lienevät yhteiskunnassamme hyvin harvinaisia, ainakin positiivisiksi arvioituina.

En ole kuitenkaan puhdas pessimisti. Olen ehkäpä ennemminkin optimistinen realisti. Palaan suunnanmuutoksessani samalla teknisesti oman tutkimusaiheeni piiriin, yhteiskunnallisen tulevaisuudentutkimuksen ja arvioinnin maailmaan.

Antoisaa syksynalkua kaikille; palaillaan, kun/jos aihetta ilmenee…

P.S. Muutoin olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio eivät sovi yhteen, eikä äänestäminen todellakaan kannata;)

Onko Inkvisition Aika ?!

Ortodoksisen kirkon piispainkokous ottaa tänään käsittelyynsä pastori Mitro Revon.

Revon EU-vaaliehdokkuus on aiheuttanut päänvaivaa ortodoksipiispoille jo kohta kuukausitolkulla; ja luoja ties minkä vuoksi?!

Vaikka kirkko toimiikin omalakisesti, hallintolakia sentään vielä noudatetaan ortodoksien konklaavissa, ja Mitroa ”kuullaan”.  Ja syytä onkin, tuleehan inkvisitionkin palkat pitkälti valtion, siis meidän veronmaksajien pusseista.

*

Piispainkokous on tehnyt aiemmin linjauksen, jonka mukaan papiston jäsen ei voi osallistua poliittiseen toimintaan.

Piispainkokous ei sen sijaan ole linjannut sitä, missä määrin piispat voivat muuten vaan toimia maallisemmissa yhteyksissä, siunatessaan kaikenmaailman mutkamäkiä, markettien lihatiskejä ja linjatessaan yritystoiminnan uusia suuntia tiukilla markkinoilla.

Tämänpäiväisen kuulemisen jälkeen piispainkokous tekee asiasta ratkaisunsa. Asian ratkaiseminen ei edellytä sitä, että Repo on paikalla.

*

No, mitäs sitten jos piispat ottaisivatkin tiukan kannan ja Revon pappisura jäisi turnaustauolle, tai peräti loppuisi tyystin?! No se merkitsee useampaakin asiaa, ja vieläpä lähes samanaikaisesti.

Ensinnäkin, huomenna ennakkoäänestyksellä alkavassa EU-vaalissa pastori Repo, tai paremmin tunnettu Isä Mitro, tulee saamaan huomattavasti enemmän ääniä kuin siinä tapauksessa, että piispat olisivat armollisempia. Suomalaiset ovat nääs olleet vaaleissa aina lyödyn ja sorretun puolella. Suomalaisten mielestä vain kansa voi pudottaa korkealta, eivät viskaalit. Esimerkkejä löytyy lukuisia.

Toinen seuraus on luonnollisestikin se, että joku ideanikkari keksii kysyä ennen pitkää toimenpiteen laillisuusperiaatetta joko Suomen Perustuslakiin vedoten tai ihmisoikeuksiin vedoten laajemmalla areenalla. Ainakin kansainvälisen oikeuden tuomarit voivat kysellä paikallisilta isiltä kiusallisempia kysymyksiä kuin uskolliset kirkonjäsenet paimeniltaan.

Kummassakin tapauksessa Suomi tulee profiloitumaan samaan rajatapausten kategoriaan ihmisoikeuksien suhteen kuin heikommat tapaukset maailmalla. Ihan siitä riippumatta mikä on oikeuskäsittelyjen lopputulos.

Edellä kuvatusti voi tapahtua, koskapa nykyään syylliseksi tavataan tuomita jo siinä vaiheessa kun lehdistö ja muu media ottaa kantansa esiin. Enkä usko, että media on tässä asiassa ainakaan piispojen puolella.

Luulenpa lisäksi, että useammassakin toimituksessa on alettu jo tonkia kasoja, joista oletetaan löytyvän jotakin isäesipaimeniin liittyvää murskatietoa. Kukaanhan ei ole synnitön, kuten hyvin tiedämme. Kansalle viestitään kohta: bongaa piispa ja klikkaa kuva isästä, saat tonnin tilille…

Uskallankin vaatimattomasti väittää ja ennakoida, että ennen pitkää Mitron juttu näyttäytyy kovin vähäisenä muiden julkisuusrytinöiden rinnalla. Etenkin kun vaalit on käyty ja Mitro surffailee tavanomaiseen tapaansa iloisena maailmalla. Jotakin löytyy, varmasti. Eikä nöyryytys unohdu, vaikka olisi julkisesti kuinka pyhä tahansa.

*

On ihan oikeasti vaikea ennakoida sitä mitä piispat tänään päättävät. Eikä tuolla liene kovin paljon merkitystäkään. Muotomenoja on harrastettu iät ajat niin kirkossa kuin hirvimetsälläkin, eivätkä ne tietystikään ihan luita riko, vaikka ikävystyttävätkin joskus kuoliaaksi asti. Ja kuvia on palvottu iät ajat, ja palvotaan yhä. Nimitykset pakanallisille toimille vain vaihtuvat.

En oikein jaksa uskoa piispojen uudistusmieleen. En, vaikka he tietävät päätöstensä riskit hyvin. Sillä vain hyvin harvoin korkeassa asemassa olevat uskovat tulevansa pudotetuksi jalustaltaan. Eikä jalustalta pudotus tarvitse olla konkreettista laatua. Riittää kun tietää mitä takana puhutaan.

Auktoriteetti on ansaittua, ei kanoniseen oikeuteen kirjoitettua. Mutta yksi hyvä puoli tässäkin kirkollisessa sotkussa on: tämä antaa jälleen yhden punnuksen siihen vaakaan, jossa arvioidaan yleisesti kirkon ja valtion suhdetta toisiinsa. Eikä se punnus paina kirkon puolella.

Nykypäivään ei kuulu tämänkaltainen pelleily. Sillä pelleilyähän tämä on. Sillä katsokaa, keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita.

Apinoiden planeetta

Hyvää helatorstaita kaikille! Juhlapäivä onkin ihan kokonainen, kuten nimikin sanoo. Ja pyhä, kuten nimi sanoo niin ikään. Hela hela vaan ystävät, mutta jättäkää ihmeessä puukot tuppeen!

Pyhiä meillä tuntuu riittävän, jos ripustautuu lippu-indeksiin. Lippu-indeksi tarkoittaa saloissa hulmuavaa suomenlippua. Suomenlippu hulmuaa nykyisin saloissa melkein jatkuvasti.

Pitäisi kehittää lippu, joka kestää salossa jatkuvasti, rispaantumatta, ylös-alas laskematta, sillä juhlapyhiä ja liputuspäiviä tulee taatusti lisää. Juhlaintoiset, ja arkipakoiset suomalaiset tykkäävät juhlia kuin apinat banaanikuormassa.

*

Onnea onnea myös Idalle 47 000 000 -vuotissynttäreiden johdosta! Ida löydettiin äskettäin erään keräilijän takkahuoneen seinältä. Keräilijä oli myynyt lopulta fossiilinsa siihen kyllästyttyään oslolaiselle tutkijalle, joka havaitsi melkein ensisilmäyksellä, että kyseessä on hänen isoisoisoisoiso-jne-isotätinsä Ida.

Minä uskon tuon jutun ihan täysin, muun muassa kun katselen ympärilläni toimivia ihmisiä – ja peiliin.

Minulla ja Idalla on muuten samanlainen peukalo, varvas ja nilkkaluu. Meillä on ilmeisesti myös aika lailla sama ruokavalio. Mutta toisin kuin Ida, minä olen vielä hengissä, ja saan apinoida rauhassa. Vain Idan päähän on pudonnut kookospähkinä. Minä vain vaikutan siltä.

*

Uskon Idaan ihan yhtä tiukasti kuin agnostikkona uskon jumalaan. Paitsi sillä erolla että Idasta on olemassa reliikki.

Uskon Idaan kun katson uusinta Imagen numeroa ja lehden kantta. Siinä esiintyy SDP:n puheenjohtaja Urpilainen sairaanhoitajan asussa ja injektioruisku kädessä.

Ihan hyvä mediaveto – ainakin niistä jotka tykkäävät mustasta huumorista ja massamurhista. Olletikin juttu on tehty ennen tämän hetken tietoa eräästä tietystä helsinkiläisestä perushoitajasta, joka rakasti vanhuksia – kuoliaaksi asti…

Juttu on varmaankin tarkoitettu vastavedoksi kokoomuksen ”työväenaatteelle”. Sellaisena vastavetona taisi  sisarhentovalkoisen Jutan juttu kuitenkin haihtua kuin tuhka tuuleen.

Muinoinen Verkkosukkahousu-Jutta oli ehkä sittenkin parempi hahmo. Molemmat  Jutta Urpilaisen luomat hahmot viittaavat kuitenkin yhteen ja tiettyyn suuntaan. Eikä se suunta liity valtiollisiin asioihin kuin ehkä alapuolisia asiainkokonaisuuksia koskevan marginaalilainsäädännön kautta.

Muilta osiltaan hahmot liittynevät jotenkin tiedostamattomiin tajunnanosiin ja freudilaisiin lipsahduksiin…

*

Uskon niin ikään Idaan kun kuuntelen poliitikkojemme lama-arvonnan edistymistä. Reilusti kaksi vuotta olemme eläneet täydessä lamatietoisuudessa ja syvenevässä taantumassa, valistuneemmat havainnoitsijat jo neljä, mutta suurin osa johtajistamme leikkii vielä aivan jotakin muuta.

Toivottavasti siis vain leikkivät; muuten juttu kävisi liian vakavaksi, jos kävisi ilmi, etteivät he oikeasti ymmärrä.

Lähes päätoimisena Vanhas-kriitikkona annan nyt tälle loputtoman tuotteliaalle aihe-generaattorilleni kuitenkin tunnustuksen: pääministeri Matti Vanhanen epäili eilen, ettei lama olisikaan vielä syksyllä aivan ohi. Hienoa ja perin juurin kognitiivis-analyyttistä!!

Nyt Vanhanen ja Katainen mittelevät sitten siitä, elvytetäänkö syksyllä vai ei. Onko valtion kassa tyhjä/täysi/täysin tyhjä/puolitäysi/enosaasanoa/paikalla/poissa/matkoilla/jatkoilla/ehkä saunassa/jossakin muualla…

Toinen, tosin yhtä lievä hatunnosto Vanhaselle menee lausunnostaan suunnitellusta mediaverosta. Oivallista ja melko rohkeaa on todeta sama kuin 95% suomalaisista: mediavero on laiton ja täysin epätasa-arvoinen ja lisäksi umpiepäoikeudenmukainen hanke.

*

Uskon Idaan myös katsoessani Suomen ortodoksien Isä Mitro -jahtia. Olisiko nyt niin, että Mitro on viemässä joltakulta kirkon isältä jonkin rahakkaan hallintopaikan ihan nenän edestä?! Vai onko syynä mediapalstaepätasapaino kanonisen lain näkökulmasta katsottuna…

Onko kirkonmiesten media-addiktio syvenemässä siihen pisteeseen, ettei kestetä enää yhdenkään muun tunkemista samaan sivukiintiöön, vaikka se joku kuuluisi samaan veljeskuntaan?! Kukaan piispoista ei enää leiki Mitron kaaaa, kuka mistäkin salatusta syystä.

Onkohan Isä Mitro muuten Vapaa-rappari, kuten muut kuuluvat pitkälti olevan. Paitsi evankelis-luterilaisen kirkon piispa Ville Riekkinen, joka osaa kuulemma muurata ihan ilman ”veljiäkin”.

Kyllä näiden isien, veljien, sisarten, entisten serkkujen ja muiden idojen kanssa on maallikko ihan ihmeissään. Voi vain todeta, että lapsuudesta tuttu Apinoiden planeetta on kuin onkin aivan relevantti ja validi tulevaisuuskuva.

*

Mitä eroa on muuten validilla ja valiumilla?! Vain toisella voi nukuttaa mummon. Toinen rauhoittaa tutkijan.

Nyt ei naarata,

sanoi muinoin vävypoika Savosta kun anoppi veneestä luiskahti. Muitakin todella järkyttäviä katastrofitarinoita on tarjolla. Tai ainakin syntymässä…

*

Ensimmäisenä nostaisin esille Euroviisukilpailun tuoksinassa nähdyn Suomen tuomaristoedustajan Jari Sillanpään tuomariasun. Eräässä mielipidekirjoituksessa Sillanpään päällä olevaa tyköistuvaa paitaa kuvattiin sanoilla ”piknik-viltti”.

Saattoipa paita olla paljastavuudessaan hyvinkin eksentrinen, mene tiedä, mutta Euroviisut Suomen osalta pelasti ainakin ennakoitu ja oikeaan osunut lopputulos:mediassa julistettiin Suomen kappaleesta ilmaisulla ”Suomi varmuudella finaalissa”.

Paikkansa piti: Suomi oli ihan finaalissa. Viimeistä ja huomattavan heikkoa tilaa kutsutaan kehäkolmosen murteella useimmiten juuri ”finaaliksi”.

Ennakoin jälkikäteen, ja todistan vieläkin oman ehdokkaani puolesta: suomalainen Signmark ei olisi voinut menestyä Waldo´s People -yhtyettä huonommin.

*

Sitten toinen EU-huoli: uusimman tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät kertakaikkiaan osaa sanoa, mitä odottavat eurovaaliehdokkailta.

Tämän kyselyn tulos ei suinkaan olisi yksinään huolestuttava. Mutta kun tulos yhdistetään edellisen kyselyn tulokseen siitä, kuinka moni tuntee jonkun eurovaaliehdokkaan, niin lopputulos on murskaava.

Suurin osa ihmisistä ei tuntenut yhtään ehdokasta. Joku tiesi jonkun Soinin ja joku toinen jonkun Mitron. Vieläpä löytyi joku hupakko, joka tiesi Jäätteenmäen. Tosin siinäkin oli kuulemma joiltakin lipsahtanut nimi väärin ”Jätteenmäeksi”. Voihan Nitro sentään!

Ennakoin ihan etusenkäteen tähän eurovaalien äänestysprosentin: menee lähelle alle 40%: n haamurajan. Uskokaa tai älkää.

*

Elinkeinoelämän Keskusliiton Lex Nokia -missio on näköjään pahasti kesken. Nokian antama tehtävä EK:lle on vielä kesken siltä osin kuin uutta lakia toteutetaan. Lakihan meni lähestulkoon sellaisenaan, esitetynmuotoisena läpi. Pientä fiilausta tarvitaan vielä lain tulkinnan osalta. Lakiinhan jäi vielä Ollilan harteiden mentävä aukko valvonnan osalle.

Laissa mahdollistetaan tietosuojavaltuutetun valvonta, eikä se sovi Nokialle; tai siis anteeksi, Elinkeinoelämän Keskusliitolle. Meinasi lipsahtaa tuon toimeksiantajan nimi ruutuun…

Luottakaamme kuitenkin vanhaan lastenkasvatusoppaaseen: lahjonta, uhkailu ja kiristys: hyvä lopputulos, olosuhteissa jos toisissa!

Lyhyt ennakointi tähänkin teemaan: EK:n vaatimukset otetaan huomioon. Valvonnalle annetaan tiukat raamit, joko lisäklausuulien tai riittävän niukkojen tarkastusresurssien avulla…

*

Melkein lopuksi aivan hämmästyttävä tapaus Itä-Suomesta: paikallisen seurakunnan kirkkoherraksi valittiin vahingossa ihminen, joka sai suoritetussa vaalissa eniten ääniä!

Moinen on ihan ennenkuulumatonta, ainakin luterilaisessa kirkossa. Tähän saakka eniten ääniä saanut on poistettu hetimmiten vaalista.

Valituksi tulee tavallisesti sellainen kirkollinen ”tapaus”, joka on soveliain kirkkohallinnolle. Siis useimmiten ns. Hyvä Veli. Harvemmin Hyvä Sisko. Paitsi jos hän sattuu olemaan ”jonkun” sisko, ja se joku sen toisen veli.

Kirkollinen ennakointi niin ikään: systeemi ei muutu miksikään. Hegemoniat säilyvät, ja intressit. Ei yksi pääsky kesää tee…

*

Äskettäin joku suuri humoristi keksi taas väläyttää semmoista visiota, jotta maailmantaloutta vaivaava taantuma olisi jo syksyllä ohi.

Ehdotan, että vietäköön tämmöinen neropatti suoraan sinne, mihin avulias vävy vie vedestä ylös nostamansa anoppinsakin: tiputukseen. Ja suoraan sinne sairaalan 10. kerrokseen.

Ennakoin vielä tähänkin hieman: syvin taantuma on vielä edessäpäin. Uskokaa tai älkää, mennään alas… Iso-D on nurkan takana, eikä se tarkoita devalvaatiota.