stubb

kokoomus teki taannoisessa puheenjohtajavalinnassaan enemmän kuin strategisen linjapäätöksen. stubbin voitto vapaavuoresta lienee tullut enemmistön oletuksesta, jonka mukaan kevään eduskuntavaaleissa ratkaisee nuorten äänestäjien osuus. stubbin oletetaan vetoavan nuoriin. siksi selfie-stubb, eikä asiainhoitajana profiloitunut vapaavuori.

puoluejohdon oletus lienee niin ikään, että puolueen vanhoilliset konservatiivit äänestävät puoluettaan kaikissa tapauksissa, vaikka sitten puoluejohtajana olisikin se ylen hupailuohjelman lanseeraama ”irvistelevä, narsistinen apina”.

molemmat oletukset saattavat hyvinkin pitää paikkansa. stubb vetoaa menevyydellään nuorempiin ikäluokkiin. lisäksi tiedetään, että kokoomus on äänestysuskollisuusvertailussa samoilla linjoilla keskustan ja demareiden kanssa. vai onko joku kuullut ikinä maajussin äänestävän sosialisteja?!

miksi kokoomuksen gallup-kannatus laskee kuin lehmän häntä? oletettavimmin kokoomuksen perinteikkäimmät kannattajat haluavat hieman uhitella ja säikyttää stubbin kansliaa. nähty on, että äänestyskopissa uhittelut tapaavat tasoittua – rengit palaavat isäntänsä tupaan, nöyrästi.

porvarihallituksen puolesta ei kannata vieläkään laittaa veikkaa. keskusta on tunnetusti hyvin erikoinen kilpakumppani, eikä persuista saata sanoa sen ehompaa. vaalin jälkeen mahdollisesti suurin puolue keskusta sipilöineen puristaa hallitustunnusteluissa kanssakumppaninsa kuiviksi. demareilta saattaa siinä väännössä lipsahtaa enemmän lupauksia kuin kokoomuksesta kuunaan. kun persut äityvät komppaamaan, niin koossa on punamulta, jossa ei vehreyttä näy eikä ruotsia puhuta.

Mainokset

Päin Persuja

Kuten aiemmin todettu, EU-takuissa mennään ennakoidun mukaan. Portugalin pelastusoperaatio on elintärkeä ennen kaikkea Espanjan pankeille, jotka ovat rahoittaneet Portugalin hölynpöly-projekteja lähes kymmenen Espanjan kansantalousprosentin verran.

Seuraavat siirrot on niin ikään yksinkertaista aavistaa: Kreikka asetetaan velkasaneeraukseen. Tämän jälkeen samalle estradille astelee Irlanti ja Portugali; ei ehkä aivan tässä järjestyksessä. Voi olla niin, että Portugalin saneeraus tulee heti Espanjan tukipäätösten jälkeen. Sillä Espanja odottaa jo EU-ovella, säkki kourassa.

Espanjan savotasta tullaankin sitten maksamaan paljon. Joku arvio hatusta nykäisten voisi sattua 200-300 miljardin euron tietämille. Siinä on uudelle hallitukselle pohtimista – ja selittämistä kerrakseen.

*

Persut näyttävät pitävän kohtuullisen tiukasti asemansa gallupeissa. On muistettava kuitenkin tosiasiat: Uudellamaalla Persut nappaavat jättipotin, se on selvä. Soinin äänet vievät mukanaan muitakin. Olisiko sopiva arvaus noin kuudesta kahdeksaan paikkaa…

Muualla Suomessa rynnistys lopahtaa persuehdokkaiden tuntemattomuuteen. Vaalityön aikana kansalaiset eivät ehdi tutustua ehdokasporukkaan, joka on hyvin vaihtelevaa, kiltisti sanottuna.

Suuret vaalibudjetit ratkaisevat vakiintuneiden ehdokkaiden läpimenot.  Nykyäänestäjien enemmistö toimii julkisuuden kautta. Media vaikuttaa, ja sinne syydetyt miljoonat.

*

Kristillisdemokraatit etunenässään Päivi Räsänen voisivat nyt saada aikaan uuden, vetävän kampanjan taistelussaan vakiintuneiden perhearvojen puolesta. Vanhoillislestadiolaisilla näyttää olevan meneillään hyvin näkyvä ja julkinen avautuminen uskontonsa harjoittamisen yksityiskohdista.

Kristillisdemokraattien vaalitunnus voisi mennä vaikka näin: Koti, Uskonto, Isänmaa – Pedofiliaa ja Sukurutsaa Isiemme Tiellä.

*

Vanhoillislestadiolaisissa piireissä harjoitetun lasten laajan sielujenmurhan vuoksi olisi syytä pistää kuritushuoneet hyötykäyttöön.

Eivät ainoastaan tekijät itse, vaan systeemistä vuosikymmenet tietoinen vanhemmisto on asetettava syytteeseen, teoista ja tekojen salaamisesta. Avunanto rikokseen on kuin rikos itse.

Teot on tehnyt mahdolliseksi ”automaatti-armo”: lapsen raiskannut hengenmies on aloittanut uuden armopäivänsä puhtaalta pöydältä, uuden lapsen kustannuksella.

Ikävä kyllä, usko Helvettiin ja näiden mulkku-rukoilevaisten käristyminen siellä ei tässä tapauksessa lohduta näitä lapsia, joiden etuoikeutetuimmallekin enemmistölle on tarjolla korkeintaan vain elinikäinen terapia.

 

Bluffia

Suomalainen poliittinen todellisuus on alkanut näyttää koko karmeutensa. Kohta lähes puolet kansanedustuslaitoksestamme on jonkinlaisen poliisi- tai oikeustoimen otteessa. Matti Vanhasen esimerkki on saanut uskolliset seuraajansa.

Viimeisimmät liukumiset rajan toiselle puolen ovat saaneet aikaan muun muassa Eduskunnan urheilukerho, Turun lahja Suomen kansalle -Kanerva, ja Kokoomuksen äänikuningatar Tiura.

Useimmat epäselvyydet juontavat juurensa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:stä. Arvata saattaa, ettei juttu pääty vielä, vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu… Tokmanni-Kakkosellakin on nyttemmin pääkaupunkiosoite, josta muodostunee uusi pääkonttori kaikenmoisille uusille viheliäisyyksille ja ketkutuksille.

Milloinkahan Kyösti II saa Sutari-Topista kämppiksen. On meinaa ollut tuokin poika hissukseen jo jonkin aikaa. Kohta lienee pakko päästä julki, muuten tulee vierotusoireita. Ja uudet vaalit!

*

Nova Group:n Merisalo kertoo nauhoittaneensa  käymänsä puhelinkeskustelut ikään kuin ”henkivakuutuksekseen”. Uskon, että näin on osin tullut todellakin tehdyksi. Itsensä epäluotettavaksi tietävä luulee kaikkia muitakin yhtä epäluotettaviksi. Näinhän se menee, ihmisluonto.

Mutta ettäkö kaikkia tärkeiksi luonnehdittavia korruptiopuheluita – tuskinpa. Niin ahkera ei herra Merisalo saata olla. Pikemminkin hiukan laiskansutjakka, saanen sanoa.  Sitä paitsi rajanveto rikoksen ja siihen yllyttäjän välillä on hiuksenhienoa puuhaa.

En kuitenkaan muutoin usko tuohon herraan rahtustakaan. Kuilussa putoamistilassa oleva velmu kertoilee joutessaan tarinoita toisensa jälkeen. Niinhän yritti tehdä Kevan Kauppinenkin, tosin vain harrastajatasolla Merisaloon verrattuna.

Merisalon Halpaan eivät tietenkään mene ne, jotka itselleen epäedullisia keskusteluja eivät ole käyneet. Syyllisyyden, pettymyksen tai pelon riivaamat puolestaan saattavat menettää yöuniaan muistellen menneitä. Merisalon motiivi lienee pikemminkin levittää asiasta kiinnostuneille tahoille sumua silmiin.

Ans kattoo, kuinka monta nauhoitusta tulee poliisin tietoon tai julkisuuteen. Voi olla aika vähän. Tyhjää puhetta, pääsosin.

*

Äänikuningatar Tiuran polku politiikassa lienee niin ikään pahasti katkolla. Äänestäjät eivät yltiökunnianhimoista naista pelasta, vaikka ääniä seuraavissa kansan-narrajaisissa tulisikin.

Kun pojat eivät anna paikkoja ministeriaitiossa, pojat eivät paikkoja anna. Ja nyt on Kokoomuksen pojilla aimo syy olla antamatta. Tähän saakka Tiurasta ei ole pidetty muuten vaan.

Kannattaisiko Tiuran tehdä karpelat ja lähteä hoitamaan päätoimisesti koiria, hyvän eläkkeen turvin. Tiura voisi tietysti alkaa pestä pyykkiä, Annan Pesulassa.

*

Summa summarum: Lahden hiihtokisoista saakka olen pidättäytynyt talviurheilun seuraamisesta. Kerran hönötetty, aina hönötetty. Vaaleissa äänestämiseltä olen välttynyt niin ikään jo aivan ensimmäisten lahjus-signaalien tultua julki. Päätökset ovat vahvistuneet vuosien myötä. Lahden doping-kertomuskaan ei ole vielä saanut viimeistä lukuaan.

Merkittävin vaaliuudistus, äänestysalueiden muuntelun sijaan, voisi olla Eduskunnan puolittaminen sataan edustajaan, näin aluksi. Fysiikan lakien mukaan yksi moottoripyörä aiheuttaa saman metelin kuin sata moottoripyörää. Eikö siis sata edustajaa voisi aiheuttaa helpostikin saman hämmingin kuin kaksi sataa… Ja paljon halvemmalla!

Mutta ydinkysymys säilyy: milloin edustajamme alkavat tehdä sitä työtä, mikä edustajille kuuluu. Nyt homma seisoo kuin tornin kello Leinon runossa. Tai kuin järki sillä entisellä sulhasella.

Mustit liekaan, Pentti tulee!

”Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?”

Näin loihe lausumaan Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen Eduskunnassa eilen.

Minä puolestani kysyn, olisiko Herra Edustaja Oinosen syytä mennä jonkin sellaisen asiantuntijan pakeille, joka tietää enemmän ylä- kuin alapäästä?! Eläinlääkärikin voisi hätätilassa auttaa Oinosta, joka selvästi tuntee jonkinlaista kiintymystä ainakin koiriin.

*

Kävin Ylen eurovaalikoneessa. Vastasin kaikkiin kysymyksiin harkiten ja vaivalla. Tuloksena sain ruudulle vertailuarvojen ääripäät.

Olin vastannut 92 %:sti samalla tavoin kuin joku euroehdokas nimeltään Kiba Lumberg. Monennenkohan sadan ehdokkaan listan lopussa olikaan sitten se onnekas euroehdokas, jonka vastauksiin en saanut yhtään osumaa. Se joku oli, niin ikään Joku, Eija-Riitta Korhola.

Kummastakaan ääritekijästä en ole liiemmin ollut tietoinen. Rouva Lumberg on kuulemma kirjailija; rouva Korhola on kuulemma euroedustajamme EU-parlamentissa.

Se, miksi en ole Kiba Lumbergista kuullut aiemmin, ei ihmetytä minua ollenkaan. Taiteilijat eivät tee itseään useinkaan tykö. Ovat siis peräti harvoin tyrkkyjä.

Se, etten ole juurikaan tullut kuulleeksi Eija-Riitta Korholastakaan, johtunee eilen näkemästäni uutisesta, jonka mukaan hän on osallistumisissaan laiskin meppi.

Varmaan nyt pitäisi minun äänestää Kiba Lumbergia. Jos siis äänestäisin. Mutta en äänestä, koska olen tehnyt sen päätöksen dokumentoidusti jo Keskustan ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n aikaansaannosten yhteydessä.

*

Ja jos nyt joku aikoo äänestää jotakuta uimaria, uimahyppääjää, tai muuta yhä ylemmäs yrittävää, kannattaa etsiä sellainen, joka osaa eurovaalislangin tähän tapaan:

”Millä vaalilauseella voi vakuuttaa kansalaiset liittovaltion hyvistä puolista? Vastaus: federalismi on subsidiariteettiperiaatteen efektiivistä implementointia.”

Oheinen teksti löytyy näiltä sivuilta…

*

Katsokaa lopuksi tarina Amerikan Jennystä.




Kuis äijän käy?!

Puheet pidetty – riisukaa kuulosuojaimenne!

Kotimaamme toiseksi suurin hukkumiskuolemajuhla heti juhannuksen jälkeen on onnistuttu sivuuttamaan ilman suurempia kuulo- tai hengityselinvaurioita. Kiitos uudenuutukaisten elektronisten kuulosuojaimieni (ja vanhan uimapatjani).

Kuulon suojaus on nääs Suomen vappuna paljon tarpeellisempaa kuin konsanaan infektiosuojaus Meksikossa, Influenssa A-tyyppi H1N1 -virusta vastaan.

*

Kuulin vahingossa, puhtaan työtapaturman uhrina, yhden vappupuheen, joka ei tosin ollut sieltä kaikkein pöhköimmästä päästä. Puhuja ei ollut kiihkouskovainen.

Samoin luin eräästä maakuntalehdestä erään kansanedustajan kommentin Ylen mediaverosta, tai paremminkin mediavorosta.

Kansanedustaja kertoi saaneensa kansalta vain mediamaksun suhteen myönteistä, tai korkeintaan pienillä reunaehdoilla varustettua palautetta.

Kuten jo aavistelinkin lähettäessäni edustajillemme postia edellä mainitusta syystä, kansanedustajien muisti on tilanteen niin vaatiessa hyvä, mutta erittäin lyhyt.

Tämä samainen, maakuntalehdessä haastateltu kansanedustaja kun sattui kuulumaan niiden muutaman harvan joukkoon, jotka vastasivat kirjoitukseeni, jota puolestaan ei voi millään muotoa pitää ”myönteisenä esitetylle mediamaksulle”.

Mutta kuten todettu, totuus ja mielipide ovat kontekstisidonnainen juttu. Samoin kuin on elämä pitkä, ja se muisti lyhyt.

Löysin kansalaisadressien joukosta tämmöisen. Esittelyteksti ei ole ihan hirmuisen kummoinen, mutta tuikkasin nimen kuitenkin koska ajatus on kohdillaan.

P.S. Ai  niin – nyt kun kuulosuojat on otettu pois, voikin kuunnella Susan Boylen laulavan jo vuonna 1984…

Mediavero ja muita huvituksia

Laitoinpa tässä taannoin rakkaille kansanedustajillemme postia Ylen mediapäästöstä. Mediamaksu, tai selkeämmin ilmaistuna mediavero näyttää herättävän tunteita myös kivikasvopäättäjiemme joukossa, ja sehän on vain hyvä se. Näin veri kiertää paremmin, ja ehkäpä myös aivot toimivat tehokkaammin.

Kaikkiaan kuusi kansanedustajaa kahdestasadasta on vastannut. Virhemarginaali on siis joltisenkinmoinen. Vain Keskustan ja Kristillisten edustajat ovat vaivautuneet vastaamaan nöyrälle kansalaiselleen. Ja vastaus kaikilta edustajilta on ollut tismalleen yhtäläinen: mediamaksu on esityksen mukaisena kohtuuton ja sitä tulee muuttaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Sisso!

Ja kuinkas tämä uutinen taas lanseerattiinkaan: eduskunta oli kuulemma lähes yksimielisesti esittämässä mediamaksua… En kuitenkaan jaksa oikein uskoa, että viestiini aktiivisimpina vastanneet puolueensa korkeimmat edustajat olisivat olleet aivan yksimielisinä viemässä esityspaperia eteenpäin.

Tai sitten he jutustelivat minulle ihan toista kuin työryhmissään. Mikä sekään ei tietysti ole ennenkuulumatonta. Totuushan on kuulemma kontekstisidonnaista.

Näyttää vahvasti siltä, että Mikael Jungner saa kehitellä ideaansa vielä rutkasti eteenpäin. Olisiko sittenkin paras esittää siististi Ylen kustannuksia maksettavaksi valtion budjetista. Nyt esitetty mediavero ei ole Perustuslakimme mukainen, eikä se tule missään olosuhteissa läpäisemään myöskään EU-lainsäädäntöä.

Ja uskon meitä olevan monia sellaisia vakaumuksellisia, jotka kilauttavat Brysselin kaverille ihan juuri samalla hetkellä kun puhemiehen nuija on kopsahtanut pöytään esitetynlaisen mediaveron hyväksymiseksi. Sitten taas katsotaan, mitä EU-tuomioistuin sanoo sisämarkkinalainsäädännöstä, ja epätasa-arvoisesta kilpailusta, kansalaisten yhtäläisestä kohtelusta, ja niin edelleen.

Sinäkin voit lähestyä niitä, joiden palkan maksat. Osoite kaikille tasapuolisesti on:  eduskunta@eduskunta.fi

*

Ortodoksit esittelevät jälleen edustavalla tavalla ulkokultaisuuttaan, tällä kertaa Isä Mitron eurovaaliasiassa. Viitalla vai ilman, on kysymys, joka askarruttaa nyt kirkon johtoa.

Niin, eihän toki ennenkään ole muuta pohdittu kuin sitä, onko pyhimyksen kuva suorassa vai ei. Sama näyttää toistuvan kaikissa ortodoksien tekemisissä ja kannanotoissa: naispappeuskysymys, riippumatta martoista tai marioista, on paradoksaalinen; samoin kysymys homoseksuaalisuudesta, riippumatta kirkon isien ja paimenten omista suuntautuneisuuksista, ja niin edelleen.

Voi, voi, sanoisi tähän varmaan sekä Jeesus, että Lutherus.

Toivotaan kuitenkin Isä Mitrolle, tai näin tuttavallisemmin sanottuna ”Nitrolle” voimia voittaa nuo vanhoilliset ja ulkokultaiset, jotka vain mediassa uskottelevat elävänsä ihmisten kanssa käsityksin.

*

Ruotsissa Piraattipuolue näyttää saavan makoisan voiton eurovaaleissa. Siinäpä ”tirskaus kippeeseen syvämmeen”, kuten mummoni olisi sanonut, ja väkevä osoitus siitä, että vanhoillinen puoluejärjestelmä rapautuu hyvää vauhtia uusien, nopeiden yhteenliittymien tieltä.

Ja onko paha ollenkaan. Riippumatta vaikuttamisen aiheesta, sanon kuin Väyrynen aikoinaan: kyllä varmasti ei!

”Ei-rakentavaa tietoa”

Mitä yhteistä on Iranilla ja Pohjois-Karjalassa sijaitsevalla Rääkkylän kunnalla?! No, eipä ainakaan öljynvienti, eikä konkurssikypsyys. Vain toinen valtakunta on öljynviejä, ja vain toinen konkurssikypsä.

Yhteistä sen sijaan on se, että molemmissa valtakunnissa rajoitetaan ”ei-rakentavan tiedon” julkaisua. Ilmaisu on Iranin valtion ilmoille saattama.

Irania en ihmettele ollenkaan, onhan heillä ihkaomat lakinsa, jotka muutenkin kummastuttavat länsimaalaisesti orientoitunutta maallikkoa.

Sen sijaan Rääkkylän suhteen olen kulmakarvat koholla. Rääkkylähän kuuluu tietääkseni (ainakin vielä toistaiseksi) Suomi-nimiseen valtioon, itäisestä sijainnistaan huolimatta, jossa on vallalla Suomen Perustuslaki ja sen toisen luvun 12 pykälä sananvapaudesta.

Mistä oikein on kyse?!

Kauppalehden blogissa nimimerkillä Hikkaj kirjoittelee eräs rääkkyläinen johtajaopettaja kuvitteellisia tarinoitaan, joita vilkkaimmilla mielikuvituksilla varustetut Rääkkylän kunnan virkamiehet ounastelevat kertomuksiksi omasta rakkaasta kansanmusiikkikylästään.

Eräs Hikkaj:n kirjoitus sai aikaan verenpaineen nousua eräässä Rääkkylän kunnanviraston huoneessa, ja niinpä Rääkkylän kunnan sivistyslautakunta antoikin hetimmiten blogisti-johtajaopettajalleen huomautuksen.

Sillä viisiin! Rääkkylä taisi tehdä oikein Suomen ennätyksen tässä(kin) suhteessa.

Nyt me kaikki, sananvapaus-intohimon vallassa olevat kirjoittajaplantut odottelemme, miten blogisti suhtautuu moiseen paheksuntaan.

Jälkipuhetta ja ennenkaikkea jälkikirjoituksia on odotettavissa, sillä onhan tuo aika metka juttu.

Ajatellaanpas nyt vaikka semmoista tilannetta, että kansanedustaja Erkki Tuomioja saisi Eduskunnalta huomautuksen blogikirjoituksestaan. Olisipa siitä huvia ja viihdettä meille pitkäksi aikaa.

Vakavammin ottaen Pohjois-Karjalassa, jonka satun tuntemaan sattuneesta syystä yllättävän perusteellisesti, on yleisimminkin meneillään tämmöinen suuntaus, jossa kaikkien juttujen ei oikein suvaittaisi julkitulevan. Ainakaan virallisemmissa yhteyksissä.

Mutta että nyt jo hieman epävirallisemmissakin…

Käykäähän Hikkaj:n sivuilla toteamassa, mitan vaarallinen voi olla mies, jolla on opettajankoulutus. Kansankynttilät ovat sitten melkoista porukkaa!!

Ja lukekaa Orwellia päälle päätteeksi.

Apu-va, palauttakaa bonukset!!

Siinä se taas nähtiin, miten tosissaan ministeri Häkämies kumppaneineen kauhistelivat äskettäin Fortum-Liliuksen bonuksia.

Kun ruotsalaiset ilmoittivat poistavansa TeliaSoneran johtoryhmän bonukset, alkoi Suomen ministereillä huuli väpättää. Näinhän se on – syvimmät tunnot tulevat ennen pitkää esille, yritetäänpä niitä peitellä poliittiseen retoriikkaan tai ei.

No, onneksi Suomen valtion omistusyhtiö Solidiumin toimitusjohtaja ehti jo kertoa, että johtajille lisätään palkkaa hävinneiden bonusten verran. Siis ei hätää, johtoporras saa vielä sentään voita leivän päälle.

*

Kauheaksi menee johtajien elämä siellä ja täällä. Nyt kuulemma aikovat sittenkin lisätä sen puuttuvan vuoden Fortumin uuden toimitusjohtajan eläkeikään, kun oikein painostettiin. Taas jää maallikko suremaan sitä, miten ihmeessä toimitusjohtaja Kuula jaksaa ponnistella hippusta vaille 80 000 euron kuukausipalkallaan eläkkeelle saakka?!?

Ja Matti Vanhanen se yritti taas selittää Eduskunnassa mitenpititapahtuamuttasittenkunpojattekivätsillälailla…

Katsotaanpas seuraava Matti-gallup, niin ei jää taas yhtään epäselväksi, kuka tulee olemaan kautta aikain epäsuosituin pääministerimme.

Tuntuu ihan uskomattomalta suoritukselta, jos moisesta prässistä ukko-Kuula selviää täyspäisenä. Kyllä se elämä sitten rassaa ihmispoloa armottomasti!!

*

Mutta jotakin myönteistä ja aurinkoista löytyy näiden myrskypilvien lomasta: työtön englantilainen rouva Susan Boyle valloitti kykykisassa laulunlahjallaan. Sympaattinen esitys kertakaikkiaan. KATSO vaikka itse!

P.S Ai niin, kulttuurista vielä puheen ollen. Onnitelkaa ihmeessä Ranuan seurakunnan urkuria Harri Kahlosta, joka voitti STT:n, YLE:n, Helsingin Sanomien ja muiden tsurnaalien mukaan erään olemattoman ranskalaisen pianokilpailun. Vaikkei ole edes mätäkuu. Onnitella kannattaa vaikka siitä, että hänestä kehkeytynee taas yksi TV:stä tuttu. Lieneekö jo ihan seuraavassa Arto Nyberg -ohjelmassa?! Seurakunnan sivuille pääsee TÄSTÄ

P.S.2 Viikon Vitsi:

Sirkka-Liisa Anttila kommentoi Timo Soinin eurovaaliehdokkuutta sanomalla ”Sellainen maku tästä tulee, että käytetään tilannetta hyväksi oman puolueen kannatuksen nostamiseksi.”

Sana Viikonvaihteeksi

Fortumin uuden toimitusjohtajan Tapio Kuulan työsopimus määrittää eläköitymisiäksi 62 vuotta.

Viime viikolla sekä pääministeri Matti Vanhanen, että valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies vakuuttivat Eduskunnassa tulevan sopimuksen sisältävän ehdon, jonka mukaan Fortumin toimitusjohtaja jää eläkkeelle 63-vuotiaana. Jaa-a, ”Neuvokas mies menee fascistien sekaan ja palaa partisaanina takaisin”, sanoi runoilija Branislav Crncevic…

Asian laidan äkillistä muutosta selittävässä kommentissaan ministeri Häkämies toteaa eläkesopimusiän olevan ”oikeansuuntainen, mutta riittämätön”. Edellisen, erityistehtäviin siirretyn  toimitusjohtaja Mikael Liliuksen eläkeikä on 60 vuotta.

Häkämiehen havainto eläkeiän siirtämisestä ylöspäin kahdella vuodella on siis tavattoman tarkkanäköinen. Mikäli eläkeikää olisi alennettu esimerkiksi 58 vuoteen, Häkämies olisi saattanut hyvinkin havaita suunnan muuttuneen, mutta siirtymän olleen ainakin riittävän suuren. ”Poliitikko on valtiomies joka lähestyy jokaista ongelmaa avoimin suin.” (Adlai Stevenson)

Voisiko moista enää paremmin ilmaistakaan sanoilla ”oikeansuuntainen, mutta riittämätön”. Epäilen. Hallituksen epävirallisen Ruka-asetuksenhan mukaan eläkeikää siirretään 65 vuoteen, mikä on hallituslähteiden mukaan niin ikään oikeansuuntainen, mutta riittämätön tavoite.

Kukas se taas sanoikaan, ”En ole poliitikko, ja muutkin tapani ovat hyvät”. No sehän oli Artemus Ward.

Kun nyt vielä tulisi mieleen edes yksi hyvä sanonta ahneudesta, niin sen tähän loppuun kirjoittaisin oitis…

No tulihan se, raamatusta näin pääsiäisen kunniaksi:

”Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä mikään täytä” (Jes. 56:11)

Kun alkoi tulla, tuli heti toinen, niistä kuuluisista kannustimista:

”Ahneus on teollisuuden kannustin” (David Hume)

Ja vielä tupsahti eräs, aivan kansanperinteeseen liittyen:

”Ahneella on paskanen loppu” (suom. sananlasku)