Melkoista pyöritystä meillä ja maailmalla

Portugali liittyy nyt lopultakin oikein olan takaa iloiseen EU-perheeseen. On hienoa nähdä se, että tulevaisuus on vielä ennakoitavissa näinkin selkeästi. Rahaa tullaan kysymään – näillä näkymin ei summa taida 100 miljardiin pysähtyä.

Seuraavana astelee Tyhjätaskujen Kerhoon Espanja. Ei voi olla astelematta, tuo Portugalin lainojen merkittävin pankkiiri. On kohtuullisen selvää, että tulemme näkemään aika monta härkätaistelua Brysselin areenalla ennen kesälomien alkua.

Ja siinä alkaakin olla koossa ainekset siihen isompaan tömäykseen, josta Dosomekin on tässä vaatimattomasti kirjaillut menneen vuodenkin aikana, mutta ihan ensimmäisestä isommasta taantumastamme saakka.

Luulo siitä, että vuonna 2008 alkanut talouden tärinä loppuisi, on yhtä hyvin perusteltu kuin usko Fukushiman reaktoreiden kestokykyyn tsunamissa.

On toisaalta mielenkiintoista seurata näitä uutisia aivan kotomaamme vaalien kynnyksellä. Aikamoista, aikamoista…

*

Kotomaassa kansanedustaja Päivi Räsäsen taannoiset rasistiset lausunnot eivät ennättäneet haipua kun iski uusi evlut-tsunami.

Työssä on ollut jälleen, niin ikään omassakin mielessäni aina kiinteästi pysynyt SLEY. Mielessäni se pysyykin yhtä kiinteästi kuin se entinen paska Junttilan tuvan seinässä.

Muutama päivä sitten käynnistetty, nuorille suunnattu kampanja ”Älä alistu”, on tehonnut: kirkosta on parin päivän aikana kävellyt ulos parisentuhatta ihmistä. Ja lisää lähtee, aivan varmasti. Kampanjan nimeksi olisi voinut samantien asettaa vaikka ”Päin persettä”, sillä sen suuntaiset tulevat olemaan kampanjan todelliset vaikutukset.

Mitäköhän kirkkomme johto tällä kertaa pohtii?!  Medialle annetuissa niukoissa lausunnoissa painotettiin sitä, ettei SLEY ainakaan saa kirkoltamme tukea kuin korkeintaan ropoja kolehtihaavista. Tähän tietysti sanon, jotta höpönlöpö. Tutkittu kun on sekin seura.

Sleytä rahoitetaan myös yhteiskunnan varoin miljoonilla. Siihen pussiin mahtuvat niin tukiasuntorahat, Ray:n tuet, kirkkokolehdit ja niin edelleen. SLEY, tuo kirkkomme sisällä toimiva syrjintäelin, harjoittaa laajamittaisesti ja systemaattisesti naispappien ja nyt myös homojen syrjintää yhteiskunnan tuella, verovaroillamme. Eikä kukaan kykene sanomaan, jotta nyt saa riittää.

Lohdullista on kuitenkin se, että kansa äänestää jaloillaan. Ja turha on sinänsä viisaan arkkipiispamme väittää, että eroava porukka olisi vain marginaalista vaikutukseltaan.Totta on, että kirkossamme on vielä jäseniä miljoonaluokassa. Mutta tuo eroava porukka ei ole imeväisiä lapsia, jotka liitetään tulevien veronmaksajien joukkoon itsestään riippumatta, vaan kirkolle tuntuvia veroja maksavia ihmisiä.

Ajan myötä, riippuen uusista kampanjoista ihmisarvon murentamiseksi, vaikutus alkaa tuntua. Sitten päästäänkin pohtimaan kunnolla sitä olennaisinta kysymystä, pitääkö valtion olla todellakin sidoksissa tähän yhä erikoisemmalta näyttävään puulaakiin, evankelis-luterialiseen kirkkoon, joka hyysää joukoissaan rasisteja.

Vastaus on, ei pidä, eikä saa. Sleyt, luthersäätiöt ja kaikenlaiset muut kummitukset ulos junasta. Ja heti! Voi hyvänen aika, miten etova tämä uusin kampanja onkaan! Etova !!

Matti katti karvajalka…

…repo retku rengasperse. Kyllä pojalta polvi paranee, kunhan sitä jaksetaan leikellä ja tutkia. Matti Vanhasen jalkavaivojen syy alkaa näköjään pikkuhiljaa olla selvillä. Diagnoosiin ei tarvittukaan ortopediä; onneksi näin, koska lääkärikunnalla on muutenkin ihan tarpeeksi työtä. Prognoosikin on jo selvillä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei jostakin syystä tällä kertaa ymmärtänyt ”yskän” syvyyttä, vaan ”joutui” asettamaan hallintoveljensä toimet pitkän pohdinnan jälkeen suurennuslasin alle. Suoraa rikostutkintaa Jonkka ei sentään laittanut alkuun, vaikka olisikin siihen kyennyt valtaoikeuksiensa puitteissa.

Syynä moiseen vastuunsiirtoon voivat olla vanhat kalavelat, esimerkiksi itsetietoisten kokoomusministerien kanssa. Jonkka voi siirtää kompostin pöyhittäväksi Kimmo Sasin johdolla. Perustuslakivaliokunta lieneekin kuusessa, yhdellä uulla. Jonkka näyttää omaksuneen puhemies Niinistön kriittisen tavan hoitaa asioita.

Jos, tai pikemminkin kun perustuslakivaliokunta antaa Vanhasen toimet loputtoman vatvomisen jälkeen rikostutkintaan, voi Kokoomuskin samalla sanoa hyvästit ennakoimalleen vaalivoitolle. Kokoomuksen jättivoitto kutistunee korkeintaan näennäiseksi kuhinaksi vaaliteltoilla. Keskusta saa sen sijaan varmuudella hyväksyä ääntenmenetyksen, jollaista ei ennen ehkä ole nähty. Kuinka Fantastista tämä mahtaa olla, jäänee Kataisen tulkinnan varaan.

Vaalien todellinen imuri, Perussuomalaisten Timo Soini, lienee nyt yksin temppelin harjalla: Soinin puulaakin vaalivoitto riippuu nyt ainoastaan siitä, saako Soini värvättyä joukkoihinsa maakunnista muitakin kuin paikallisia kylähulluja ja rasisteja. Kullakin vaalialueella jo yksi täysijärkinen, tunnettu ehdokas, riittää kumoamaan valtapuolueiden perinteisen hegemonian. Vyöry saattaa olla jopa edesmenneen SMP:n vastaavaa , 1970-luvun vyöryä voimallisempi. Vihreiden ydin-antipatioiden aikaansaama vaaliuinailu voi lisätä Persujen voittoa entisestään.

Osin Persujen voitto riippuu siitä, miten hiljaa Persut malttavat olla. Mitä hiljempaa, sitä voittoisampaa. Jos Persut eivät mainosta liikaa aatteitaan, saattaa puolue saada äänestäjikseen myös maamme keskiluokkaista sivistyneistöä.

SDP ei vaalivoittoja sen sijaan tule saamaan, ainakaan nykyjohdon politiikalla. Voittoon tarvittaisiin joko Tuomiojan strategiasilmää tai Heinäluoman sujuvaa, häikäilemätöntä puoluepukariutta. Loistavat teemat valunevat näillä näkymin demarien käsien läpi kuin rantahiekka.

Urpilainen Jungereineen on yksinkertaisesti ilmaistuna koominen pariskunta onneaan etsiessään. SDP:n kautta aikojen älykkäimmän poliitikon (Tuomiojan) syrjäyttäminen linjauksista alkaa nyt tuottaa näkyvää tappiota. Virtuaaliset arvot, olivatpa ne kuinka kauniita hyvänsä, eivät käy vaaliteemoiksi silloin kun ihmiset kamppailevat toimeentulostaan, työstään ja vanhuudenhoivastaan. Suomi-brändin etsijöiden teemat eivät sovi kansankonkretiaan, vaan korkeintaan ulkoministeriön höpöhöpö-pikkusormi-diletanttien cocktail-kutsujen puheenaiheiksi.

Odotellaan nyt rauhassa Perustuslakivaliokunnan hikoilun tuloksia. Hikoilla saavat muutkin kuin Vanhanen, joka sentään pääsi ajoissa pois pääministeriydestä, Oikeuskanslerinvirastosta ennen joulua tulleen ystävällisen vihjeen johdattamana. Pääministeri valtakunnanoikeudessa olisi ollutkin Suomelle liian suuri pala kansainvalisessä politiikassa haukattavaksi.

”Miksi poistuitte niin nopeasti, yht´äkkiä kesken eduskunnan istunnon, pääministeri Vanhanen?” Juu, ero on todellakin siinä, onko kusella, vai kusessa.

Mutta niin makaa kuin petaa, sanoo niin ikään kansanviisaus. Itku pitkästä vaalirahailosta, pieru kauan naurannasta. Pojat pääsevät taas kohta pyykille, jota ripustellaan kuivumaan ensi kevätpuolella.

Alkiosta on kysymys

Britannian parlamentti on kuulemma päättänyt sallia ihmisen ja eläimen sikiön yhdistämisen lääketieteellisessä tutkimuksessa. Parlamentti äänesti kumoon ehdotuksen, jolla alkioiden käyttö tutkimuksessa olisi pysynyt kiellettynä.

Tiedän, että tavoite on hyvä ja perusteltukin. Tällä tavoin yritetään ratkaista monien sairauksien, etenkin aivosairauksien probleemaa ja kehittää niihin uusia hoitomuotoja. Näitä sairauksia ovat muun muassa Parkinsonin tauti ja dementoivat sairaudet.

Vilkkaalla mielikuvituksella varustettu blogisti tekee helposti myös muita yhdistämisinnovaatioita.

Jos nyt ajatellaan vaikka politiikkaa, ja miksi ei ajateltaisi, sehän on tietoisuudessamme koko ajan, kiitos runsaslukuisten aiheiden ja niistä kertovan median. Ja kiitos tietysti poliitikkojen, joita ilman elämämme olisi runsaasti paljon ikävämpää ja kovin paljon vähemmän luovaa.

Niin, siitä alkioiden yhdistämisestä. Koska kyseessä on mitä suurimmassa määrin diskreetti aihe, on tämän aamuinen pohdintanikin lyhyenläntä. Ihan tietyistä, diskreeteistä syistä. Että vapaan miehen olemukseni jatkaisi entiseen tapaan kulkuaan elämän pyörteissä.

Mutta jos nyt ajatellaan niitä poliitikkoja, ja myös joitakin virkamiehiä, niitä kaikkein aktiivisimpia. Kun siis ajatellaan heitä: mitä teille tulee mieleen po-lii-ti-kois-ta ja al-ki-oi-den yh-dis-tä-mi-ses-tä?

Onko tuo innovaatio kuitenkaan niin uusi keksintö, onko?! Hyvää päivää kaikille!

P.S Voihan hitsi! Piti juosta vielä autosta takaisin koneelle kirjoittamaan edelliseen innovaatioon liittyvä lisäys. Yksi pyyteetön vaalirahoittaja, joensuulainen Kyösti Kakkonen on Iltalehden mukaan kuulemma valmistautumassa ottamaan vastaan hänelle eduskuntavaalien jälkeen anottua vuorineuvoksen titteliä. Anojina ovat kuulemma – yllätys, yllätys – arvaatteko ketkä?? No ne poliitikot tietenkin, jotka eivät tienneet, että heitä rahoitti juuri Kyösti ”Tokmanni” Kakkonen. Tuossahan jälleen näyttävät yhdistyvän monenlaiset alkiot keskenään, pyytämättä ja täysin yllättäen… Onnea onnea vaan, tuleva vuoristoneuvos Tuur… eikun Kakkonen!