Päin Persuja

Kuten aiemmin todettu, EU-takuissa mennään ennakoidun mukaan. Portugalin pelastusoperaatio on elintärkeä ennen kaikkea Espanjan pankeille, jotka ovat rahoittaneet Portugalin hölynpöly-projekteja lähes kymmenen Espanjan kansantalousprosentin verran.

Seuraavat siirrot on niin ikään yksinkertaista aavistaa: Kreikka asetetaan velkasaneeraukseen. Tämän jälkeen samalle estradille astelee Irlanti ja Portugali; ei ehkä aivan tässä järjestyksessä. Voi olla niin, että Portugalin saneeraus tulee heti Espanjan tukipäätösten jälkeen. Sillä Espanja odottaa jo EU-ovella, säkki kourassa.

Espanjan savotasta tullaankin sitten maksamaan paljon. Joku arvio hatusta nykäisten voisi sattua 200-300 miljardin euron tietämille. Siinä on uudelle hallitukselle pohtimista – ja selittämistä kerrakseen.

*

Persut näyttävät pitävän kohtuullisen tiukasti asemansa gallupeissa. On muistettava kuitenkin tosiasiat: Uudellamaalla Persut nappaavat jättipotin, se on selvä. Soinin äänet vievät mukanaan muitakin. Olisiko sopiva arvaus noin kuudesta kahdeksaan paikkaa…

Muualla Suomessa rynnistys lopahtaa persuehdokkaiden tuntemattomuuteen. Vaalityön aikana kansalaiset eivät ehdi tutustua ehdokasporukkaan, joka on hyvin vaihtelevaa, kiltisti sanottuna.

Suuret vaalibudjetit ratkaisevat vakiintuneiden ehdokkaiden läpimenot.  Nykyäänestäjien enemmistö toimii julkisuuden kautta. Media vaikuttaa, ja sinne syydetyt miljoonat.

*

Kristillisdemokraatit etunenässään Päivi Räsänen voisivat nyt saada aikaan uuden, vetävän kampanjan taistelussaan vakiintuneiden perhearvojen puolesta. Vanhoillislestadiolaisilla näyttää olevan meneillään hyvin näkyvä ja julkinen avautuminen uskontonsa harjoittamisen yksityiskohdista.

Kristillisdemokraattien vaalitunnus voisi mennä vaikka näin: Koti, Uskonto, Isänmaa – Pedofiliaa ja Sukurutsaa Isiemme Tiellä.

*

Vanhoillislestadiolaisissa piireissä harjoitetun lasten laajan sielujenmurhan vuoksi olisi syytä pistää kuritushuoneet hyötykäyttöön.

Eivät ainoastaan tekijät itse, vaan systeemistä vuosikymmenet tietoinen vanhemmisto on asetettava syytteeseen, teoista ja tekojen salaamisesta. Avunanto rikokseen on kuin rikos itse.

Teot on tehnyt mahdolliseksi ”automaatti-armo”: lapsen raiskannut hengenmies on aloittanut uuden armopäivänsä puhtaalta pöydältä, uuden lapsen kustannuksella.

Ikävä kyllä, usko Helvettiin ja näiden mulkku-rukoilevaisten käristyminen siellä ei tässä tapauksessa lohduta näitä lapsia, joiden etuoikeutetuimmallekin enemmistölle on tarjolla korkeintaan vain elinikäinen terapia.

 

Melkoista pyöritystä meillä ja maailmalla

Portugali liittyy nyt lopultakin oikein olan takaa iloiseen EU-perheeseen. On hienoa nähdä se, että tulevaisuus on vielä ennakoitavissa näinkin selkeästi. Rahaa tullaan kysymään – näillä näkymin ei summa taida 100 miljardiin pysähtyä.

Seuraavana astelee Tyhjätaskujen Kerhoon Espanja. Ei voi olla astelematta, tuo Portugalin lainojen merkittävin pankkiiri. On kohtuullisen selvää, että tulemme näkemään aika monta härkätaistelua Brysselin areenalla ennen kesälomien alkua.

Ja siinä alkaakin olla koossa ainekset siihen isompaan tömäykseen, josta Dosomekin on tässä vaatimattomasti kirjaillut menneen vuodenkin aikana, mutta ihan ensimmäisestä isommasta taantumastamme saakka.

Luulo siitä, että vuonna 2008 alkanut talouden tärinä loppuisi, on yhtä hyvin perusteltu kuin usko Fukushiman reaktoreiden kestokykyyn tsunamissa.

On toisaalta mielenkiintoista seurata näitä uutisia aivan kotomaamme vaalien kynnyksellä. Aikamoista, aikamoista…

*

Kotomaassa kansanedustaja Päivi Räsäsen taannoiset rasistiset lausunnot eivät ennättäneet haipua kun iski uusi evlut-tsunami.

Työssä on ollut jälleen, niin ikään omassakin mielessäni aina kiinteästi pysynyt SLEY. Mielessäni se pysyykin yhtä kiinteästi kuin se entinen paska Junttilan tuvan seinässä.

Muutama päivä sitten käynnistetty, nuorille suunnattu kampanja ”Älä alistu”, on tehonnut: kirkosta on parin päivän aikana kävellyt ulos parisentuhatta ihmistä. Ja lisää lähtee, aivan varmasti. Kampanjan nimeksi olisi voinut samantien asettaa vaikka ”Päin persettä”, sillä sen suuntaiset tulevat olemaan kampanjan todelliset vaikutukset.

Mitäköhän kirkkomme johto tällä kertaa pohtii?!  Medialle annetuissa niukoissa lausunnoissa painotettiin sitä, ettei SLEY ainakaan saa kirkoltamme tukea kuin korkeintaan ropoja kolehtihaavista. Tähän tietysti sanon, jotta höpönlöpö. Tutkittu kun on sekin seura.

Sleytä rahoitetaan myös yhteiskunnan varoin miljoonilla. Siihen pussiin mahtuvat niin tukiasuntorahat, Ray:n tuet, kirkkokolehdit ja niin edelleen. SLEY, tuo kirkkomme sisällä toimiva syrjintäelin, harjoittaa laajamittaisesti ja systemaattisesti naispappien ja nyt myös homojen syrjintää yhteiskunnan tuella, verovaroillamme. Eikä kukaan kykene sanomaan, jotta nyt saa riittää.

Lohdullista on kuitenkin se, että kansa äänestää jaloillaan. Ja turha on sinänsä viisaan arkkipiispamme väittää, että eroava porukka olisi vain marginaalista vaikutukseltaan.Totta on, että kirkossamme on vielä jäseniä miljoonaluokassa. Mutta tuo eroava porukka ei ole imeväisiä lapsia, jotka liitetään tulevien veronmaksajien joukkoon itsestään riippumatta, vaan kirkolle tuntuvia veroja maksavia ihmisiä.

Ajan myötä, riippuen uusista kampanjoista ihmisarvon murentamiseksi, vaikutus alkaa tuntua. Sitten päästäänkin pohtimaan kunnolla sitä olennaisinta kysymystä, pitääkö valtion olla todellakin sidoksissa tähän yhä erikoisemmalta näyttävään puulaakiin, evankelis-luterialiseen kirkkoon, joka hyysää joukoissaan rasisteja.

Vastaus on, ei pidä, eikä saa. Sleyt, luthersäätiöt ja kaikenlaiset muut kummitukset ulos junasta. Ja heti! Voi hyvänen aika, miten etova tämä uusin kampanja onkaan! Etova !!

Pitäisikö päivittää blogia…

…kysyi eräs vakiolukijani taannoin. Ei välttämättä, vastasin. Kaikki on edelleen ennallaan: lama ei ole väistynyt, poliitikot eivät ole viisastuneet, eikä kansa. Ainakaan sen suhteen mitä tulee (kansan)talouteen ja sen heijasteisiin yksityistalouksiin.

Ensin tuli Amerikan lama, oma taantumamme sen heijasteena, sitten Kreikan kriisi. Nyt on vuorossa Irlanti, sen jälkeen tulee Portugali ja Espanja. Ja niin edelleen. Euro jakaantuu kahtia, mikäli euro ylipäätään säilyy. Tulee pohjoinen raha, jota markaksi saatetaan kutsua, ja eteläinen raha, olkoon se vaikka luiru.  Tämä kaikki koska on melkoisen todennäköistä, että koko EU kärsii merkittävästi talouden alasajosta, eikä ensimmäisenä uhrata unionia.

Eikä EU-talous kykene nousemaan alhosta: Kreikan, Espanjan ja Portugalin yhteenlaskettu velkataakka on vähintään 3500 000 000 000 dollaria. Kun siihen lisätään Ranskan, Saksan ja Italian eläkealijäämät, noin saman summan verran, voidaan sanoa, että hellurei! Mikään konsti eikä keino auta kattamaan näitä alijäämiä. Ainoa tapa on radikaali jako kahteen: selviytyjiin ja häviäjiin. Selviytyjät pääsevät kriisistä laskemalla hiukan elintasoaan. Häviäjät eivät selviydy vähällä.

Suomessa iloitaan siitä, että Irlannin kriisi laskee terveellisesti euron kurssia juuri ennen joulua. Niinpä niin. Mutta kaiketi sekin, mikä on sanottu (täälläkin) aiemmin, pitää myös paikkansa: ihmiset, kansalaiset, kaikki te joilla on velkaa, sitokaa se kipinkapin kiinteään korkoon. Edes osaksi. Sillä pitkät korot tulevat ylöspäin, niin jotta humina kuuluu. Ja ne joilla on paljon tuottamatonta velkaa, kuten asunto- ja autovelkaa, kylpevät kuin kesällä eräät löylynheiton MM-kisoissa. Varmuudella . Älkää siis ostako mitään, mitä ette todella tarvitse jokapäiväiseen elämiseen, ja jota ette voi realisoida tarvittaessa äkkiä rahaksi.

Mutta helppoa on ennakoida: ei tapahdu mitään muutosta. Ihminen kun on inhimillinen, haluine ja himoineen. Ainoa asia jossa muutosta tapahtuu, on eduskunta ensi keväänä. Persujen Soini on jo taputtanut odotellessaan kätensä verille ja ranteensa jännetupentulehduksiin näinä muutamina viime kuukausina. Voitto on kiinni vain siitä, saako Soini ehdokkaiksi edes jotakuinkin täysipäisiä ja tunnettuja ehdokkaita. Sekin on tietysti todella vaikeaa. Vähän on niitä poliittisia toimijoita, joilla on terveen paperit.

Muutos tulee siltikin, tarkennettuna, koskemaan vain eduskunnan paikkajakoa. Muuhun muutokseen ei Suomen kansa edustajineen kykene. Sillä suolla ja vetelällä, ojilla ja allikoilla ei suurta eroa ole. Ylikansallisuus vie väännössä voiton, kotimainen älynpuute huolehtii lopuista.

Pitäkää siis hatuistanne kiinni ja kiinnittäkää olemattomat turvavyönne. Sillä nyt on koittanut aika, jolloin mennään lujaa ja matalalla.

Jos ei oo kivaa niin ainakin on mielenkiintoista!

EU:n uusi markkinatalousdoktriini

Vapaan markkinatalouden annetaan toimia tasan niin pitkään kuin siitä ei ole haittaa vapaiden markkinoiden johtaville pääomasijoittajille ja pankeille.

Jos vapaita markkinoita nyt kunnioitettaisiin, kuten kaiken järjen mukaan pitäisi, Kreikan olisi annettava vajota selvitystilaan. Kun valtio realisoitaisiin, sanotaanko vaikka 2500 miljardin dollarin arvosta, jäisi jäljelle vielä roimasti sivistyksen uudeksi juureksi.

Kreikka ei voi olla halvempi kuin Suomi. Suomi maksaa kallioineen, jokineen ja järvineen tuon saman summan.

Kun valtioiden nettoarvoja verrataan vaikka Italian, Saksan ja Ranskan yhteiseen eläkealijäämään, joka lienee 4000 miljardin dollarin luokkaa, havaitaan, että kaikki on suhteellista.

Kun asianomaisten valtioiden retuperällä olleet eläkejärjestelmät alkavat ratketa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, on EU todellisissa ongelmissa. Sillä edellytyksellä, että EU vielä on.

Jos joku ihmettelee, mistä edellä mainitut luvut on nykäisty, niin sieltähän ne tulivat jo 2000-luvun alussa, Olli Rehnin suusta. Radiohaastattelu löytynee Ylen arkistosta jos oikein etsii.

Jotta neuvoksi osallisille: maksakaahan työnantajavelvoitteenne ja eläkemaksunne kuntoon, että veljetkin etelässä saavat osansa ajallaan. Ei ole ihmisen hauska olla vanhana köyhä.

Kansanedustajiemme kannanotoille viittaan kintaalla. Paitsi Erkki Tuomiojan, joka on tunnetusti viisas mies.

Onko Inkvisition Aika ?!

Ortodoksisen kirkon piispainkokous ottaa tänään käsittelyynsä pastori Mitro Revon.

Revon EU-vaaliehdokkuus on aiheuttanut päänvaivaa ortodoksipiispoille jo kohta kuukausitolkulla; ja luoja ties minkä vuoksi?!

Vaikka kirkko toimiikin omalakisesti, hallintolakia sentään vielä noudatetaan ortodoksien konklaavissa, ja Mitroa ”kuullaan”.  Ja syytä onkin, tuleehan inkvisitionkin palkat pitkälti valtion, siis meidän veronmaksajien pusseista.

*

Piispainkokous on tehnyt aiemmin linjauksen, jonka mukaan papiston jäsen ei voi osallistua poliittiseen toimintaan.

Piispainkokous ei sen sijaan ole linjannut sitä, missä määrin piispat voivat muuten vaan toimia maallisemmissa yhteyksissä, siunatessaan kaikenmaailman mutkamäkiä, markettien lihatiskejä ja linjatessaan yritystoiminnan uusia suuntia tiukilla markkinoilla.

Tämänpäiväisen kuulemisen jälkeen piispainkokous tekee asiasta ratkaisunsa. Asian ratkaiseminen ei edellytä sitä, että Repo on paikalla.

*

No, mitäs sitten jos piispat ottaisivatkin tiukan kannan ja Revon pappisura jäisi turnaustauolle, tai peräti loppuisi tyystin?! No se merkitsee useampaakin asiaa, ja vieläpä lähes samanaikaisesti.

Ensinnäkin, huomenna ennakkoäänestyksellä alkavassa EU-vaalissa pastori Repo, tai paremmin tunnettu Isä Mitro, tulee saamaan huomattavasti enemmän ääniä kuin siinä tapauksessa, että piispat olisivat armollisempia. Suomalaiset ovat nääs olleet vaaleissa aina lyödyn ja sorretun puolella. Suomalaisten mielestä vain kansa voi pudottaa korkealta, eivät viskaalit. Esimerkkejä löytyy lukuisia.

Toinen seuraus on luonnollisestikin se, että joku ideanikkari keksii kysyä ennen pitkää toimenpiteen laillisuusperiaatetta joko Suomen Perustuslakiin vedoten tai ihmisoikeuksiin vedoten laajemmalla areenalla. Ainakin kansainvälisen oikeuden tuomarit voivat kysellä paikallisilta isiltä kiusallisempia kysymyksiä kuin uskolliset kirkonjäsenet paimeniltaan.

Kummassakin tapauksessa Suomi tulee profiloitumaan samaan rajatapausten kategoriaan ihmisoikeuksien suhteen kuin heikommat tapaukset maailmalla. Ihan siitä riippumatta mikä on oikeuskäsittelyjen lopputulos.

Edellä kuvatusti voi tapahtua, koskapa nykyään syylliseksi tavataan tuomita jo siinä vaiheessa kun lehdistö ja muu media ottaa kantansa esiin. Enkä usko, että media on tässä asiassa ainakaan piispojen puolella.

Luulenpa lisäksi, että useammassakin toimituksessa on alettu jo tonkia kasoja, joista oletetaan löytyvän jotakin isäesipaimeniin liittyvää murskatietoa. Kukaanhan ei ole synnitön, kuten hyvin tiedämme. Kansalle viestitään kohta: bongaa piispa ja klikkaa kuva isästä, saat tonnin tilille…

Uskallankin vaatimattomasti väittää ja ennakoida, että ennen pitkää Mitron juttu näyttäytyy kovin vähäisenä muiden julkisuusrytinöiden rinnalla. Etenkin kun vaalit on käyty ja Mitro surffailee tavanomaiseen tapaansa iloisena maailmalla. Jotakin löytyy, varmasti. Eikä nöyryytys unohdu, vaikka olisi julkisesti kuinka pyhä tahansa.

*

On ihan oikeasti vaikea ennakoida sitä mitä piispat tänään päättävät. Eikä tuolla liene kovin paljon merkitystäkään. Muotomenoja on harrastettu iät ajat niin kirkossa kuin hirvimetsälläkin, eivätkä ne tietystikään ihan luita riko, vaikka ikävystyttävätkin joskus kuoliaaksi asti. Ja kuvia on palvottu iät ajat, ja palvotaan yhä. Nimitykset pakanallisille toimille vain vaihtuvat.

En oikein jaksa uskoa piispojen uudistusmieleen. En, vaikka he tietävät päätöstensä riskit hyvin. Sillä vain hyvin harvoin korkeassa asemassa olevat uskovat tulevansa pudotetuksi jalustaltaan. Eikä jalustalta pudotus tarvitse olla konkreettista laatua. Riittää kun tietää mitä takana puhutaan.

Auktoriteetti on ansaittua, ei kanoniseen oikeuteen kirjoitettua. Mutta yksi hyvä puoli tässäkin kirkollisessa sotkussa on: tämä antaa jälleen yhden punnuksen siihen vaakaan, jossa arvioidaan yleisesti kirkon ja valtion suhdetta toisiinsa. Eikä se punnus paina kirkon puolella.

Nykypäivään ei kuulu tämänkaltainen pelleily. Sillä pelleilyähän tämä on. Sillä katsokaa, keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita.

Nyt ei naarata,

sanoi muinoin vävypoika Savosta kun anoppi veneestä luiskahti. Muitakin todella järkyttäviä katastrofitarinoita on tarjolla. Tai ainakin syntymässä…

*

Ensimmäisenä nostaisin esille Euroviisukilpailun tuoksinassa nähdyn Suomen tuomaristoedustajan Jari Sillanpään tuomariasun. Eräässä mielipidekirjoituksessa Sillanpään päällä olevaa tyköistuvaa paitaa kuvattiin sanoilla ”piknik-viltti”.

Saattoipa paita olla paljastavuudessaan hyvinkin eksentrinen, mene tiedä, mutta Euroviisut Suomen osalta pelasti ainakin ennakoitu ja oikeaan osunut lopputulos:mediassa julistettiin Suomen kappaleesta ilmaisulla ”Suomi varmuudella finaalissa”.

Paikkansa piti: Suomi oli ihan finaalissa. Viimeistä ja huomattavan heikkoa tilaa kutsutaan kehäkolmosen murteella useimmiten juuri ”finaaliksi”.

Ennakoin jälkikäteen, ja todistan vieläkin oman ehdokkaani puolesta: suomalainen Signmark ei olisi voinut menestyä Waldo´s People -yhtyettä huonommin.

*

Sitten toinen EU-huoli: uusimman tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät kertakaikkiaan osaa sanoa, mitä odottavat eurovaaliehdokkailta.

Tämän kyselyn tulos ei suinkaan olisi yksinään huolestuttava. Mutta kun tulos yhdistetään edellisen kyselyn tulokseen siitä, kuinka moni tuntee jonkun eurovaaliehdokkaan, niin lopputulos on murskaava.

Suurin osa ihmisistä ei tuntenut yhtään ehdokasta. Joku tiesi jonkun Soinin ja joku toinen jonkun Mitron. Vieläpä löytyi joku hupakko, joka tiesi Jäätteenmäen. Tosin siinäkin oli kuulemma joiltakin lipsahtanut nimi väärin ”Jätteenmäeksi”. Voihan Nitro sentään!

Ennakoin ihan etusenkäteen tähän eurovaalien äänestysprosentin: menee lähelle alle 40%: n haamurajan. Uskokaa tai älkää.

*

Elinkeinoelämän Keskusliiton Lex Nokia -missio on näköjään pahasti kesken. Nokian antama tehtävä EK:lle on vielä kesken siltä osin kuin uutta lakia toteutetaan. Lakihan meni lähestulkoon sellaisenaan, esitetynmuotoisena läpi. Pientä fiilausta tarvitaan vielä lain tulkinnan osalta. Lakiinhan jäi vielä Ollilan harteiden mentävä aukko valvonnan osalle.

Laissa mahdollistetaan tietosuojavaltuutetun valvonta, eikä se sovi Nokialle; tai siis anteeksi, Elinkeinoelämän Keskusliitolle. Meinasi lipsahtaa tuon toimeksiantajan nimi ruutuun…

Luottakaamme kuitenkin vanhaan lastenkasvatusoppaaseen: lahjonta, uhkailu ja kiristys: hyvä lopputulos, olosuhteissa jos toisissa!

Lyhyt ennakointi tähänkin teemaan: EK:n vaatimukset otetaan huomioon. Valvonnalle annetaan tiukat raamit, joko lisäklausuulien tai riittävän niukkojen tarkastusresurssien avulla…

*

Melkein lopuksi aivan hämmästyttävä tapaus Itä-Suomesta: paikallisen seurakunnan kirkkoherraksi valittiin vahingossa ihminen, joka sai suoritetussa vaalissa eniten ääniä!

Moinen on ihan ennenkuulumatonta, ainakin luterilaisessa kirkossa. Tähän saakka eniten ääniä saanut on poistettu hetimmiten vaalista.

Valituksi tulee tavallisesti sellainen kirkollinen ”tapaus”, joka on soveliain kirkkohallinnolle. Siis useimmiten ns. Hyvä Veli. Harvemmin Hyvä Sisko. Paitsi jos hän sattuu olemaan ”jonkun” sisko, ja se joku sen toisen veli.

Kirkollinen ennakointi niin ikään: systeemi ei muutu miksikään. Hegemoniat säilyvät, ja intressit. Ei yksi pääsky kesää tee…

*

Äskettäin joku suuri humoristi keksi taas väläyttää semmoista visiota, jotta maailmantaloutta vaivaava taantuma olisi jo syksyllä ohi.

Ehdotan, että vietäköön tämmöinen neropatti suoraan sinne, mihin avulias vävy vie vedestä ylös nostamansa anoppinsakin: tiputukseen. Ja suoraan sinne sairaalan 10. kerrokseen.

Ennakoin vielä tähänkin hieman: syvin taantuma on vielä edessäpäin. Uskokaa tai älkää, mennään alas… Iso-D on nurkan takana, eikä se tarkoita devalvaatiota.

Elkää jääkö eläkkeelle

Muutaman kuukauden välein puhutaan teemoista, jotka liittyvät eläköitymiseen ja työurien pituuksiin.

Milloin eläkeikää ehdotetaan nostettavan, milloin työuran alkua aikaistettavan; milloin puolestaan varoitellaan siitä, ettei eläkekertymä riitä mihinkään.

Eikä se riitäkään. Aiheeseen ei ole lisättävää siltä osin, mitä kirjoitin siitä viime vuoden syyskuussa. Tulevaisuusnäkyni on vain synkentynyt entisestään. Oli lamaa tai ei.

Opiskeluaikoja halutaan niin ikään lyhennettävän, jotta nuoret pääsisivät aiemmin – kortistoon.

Maailma, ja Suomi on viisasta puhetta tulvillaan. Etenkin näinä aikoina, kun valtiovalta puolueineen on huolissaan äänestysvilkkaudesta eurovaaleissa. Eikä myöskään syyttä.

Kuunnelkaa vaalipuhetta – ja toteatte vääjäämättä saman kuin minä. En yksilöi, mitä olen todennut. Arvostan lukijaa.

Mitä parhainta J.V.Snellmanin ja suomalaisuuden päivää!

Mediavero ja muita huvituksia

Laitoinpa tässä taannoin rakkaille kansanedustajillemme postia Ylen mediapäästöstä. Mediamaksu, tai selkeämmin ilmaistuna mediavero näyttää herättävän tunteita myös kivikasvopäättäjiemme joukossa, ja sehän on vain hyvä se. Näin veri kiertää paremmin, ja ehkäpä myös aivot toimivat tehokkaammin.

Kaikkiaan kuusi kansanedustajaa kahdestasadasta on vastannut. Virhemarginaali on siis joltisenkinmoinen. Vain Keskustan ja Kristillisten edustajat ovat vaivautuneet vastaamaan nöyrälle kansalaiselleen. Ja vastaus kaikilta edustajilta on ollut tismalleen yhtäläinen: mediamaksu on esityksen mukaisena kohtuuton ja sitä tulee muuttaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Sisso!

Ja kuinkas tämä uutinen taas lanseerattiinkaan: eduskunta oli kuulemma lähes yksimielisesti esittämässä mediamaksua… En kuitenkaan jaksa oikein uskoa, että viestiini aktiivisimpina vastanneet puolueensa korkeimmat edustajat olisivat olleet aivan yksimielisinä viemässä esityspaperia eteenpäin.

Tai sitten he jutustelivat minulle ihan toista kuin työryhmissään. Mikä sekään ei tietysti ole ennenkuulumatonta. Totuushan on kuulemma kontekstisidonnaista.

Näyttää vahvasti siltä, että Mikael Jungner saa kehitellä ideaansa vielä rutkasti eteenpäin. Olisiko sittenkin paras esittää siististi Ylen kustannuksia maksettavaksi valtion budjetista. Nyt esitetty mediavero ei ole Perustuslakimme mukainen, eikä se tule missään olosuhteissa läpäisemään myöskään EU-lainsäädäntöä.

Ja uskon meitä olevan monia sellaisia vakaumuksellisia, jotka kilauttavat Brysselin kaverille ihan juuri samalla hetkellä kun puhemiehen nuija on kopsahtanut pöytään esitetynlaisen mediaveron hyväksymiseksi. Sitten taas katsotaan, mitä EU-tuomioistuin sanoo sisämarkkinalainsäädännöstä, ja epätasa-arvoisesta kilpailusta, kansalaisten yhtäläisestä kohtelusta, ja niin edelleen.

Sinäkin voit lähestyä niitä, joiden palkan maksat. Osoite kaikille tasapuolisesti on:  eduskunta@eduskunta.fi

*

Ortodoksit esittelevät jälleen edustavalla tavalla ulkokultaisuuttaan, tällä kertaa Isä Mitron eurovaaliasiassa. Viitalla vai ilman, on kysymys, joka askarruttaa nyt kirkon johtoa.

Niin, eihän toki ennenkään ole muuta pohdittu kuin sitä, onko pyhimyksen kuva suorassa vai ei. Sama näyttää toistuvan kaikissa ortodoksien tekemisissä ja kannanotoissa: naispappeuskysymys, riippumatta martoista tai marioista, on paradoksaalinen; samoin kysymys homoseksuaalisuudesta, riippumatta kirkon isien ja paimenten omista suuntautuneisuuksista, ja niin edelleen.

Voi, voi, sanoisi tähän varmaan sekä Jeesus, että Lutherus.

Toivotaan kuitenkin Isä Mitrolle, tai näin tuttavallisemmin sanottuna ”Nitrolle” voimia voittaa nuo vanhoilliset ja ulkokultaiset, jotka vain mediassa uskottelevat elävänsä ihmisten kanssa käsityksin.

*

Ruotsissa Piraattipuolue näyttää saavan makoisan voiton eurovaaleissa. Siinäpä ”tirskaus kippeeseen syvämmeen”, kuten mummoni olisi sanonut, ja väkevä osoitus siitä, että vanhoillinen puoluejärjestelmä rapautuu hyvää vauhtia uusien, nopeiden yhteenliittymien tieltä.

Ja onko paha ollenkaan. Riippumatta vaikuttamisen aiheesta, sanon kuin Väyrynen aikoinaan: kyllä varmasti ei!

Kuinka kauan vielä, EU?!

Viimeaikaiset tärinät EU:n hallinto- ja laajentumisteemojen ympärillä saavat aikaan kymmenen vuoden takaisten muistojen paluun. Sortuuko EU omaan mahdottomuuteensa vuoteen 2013 vai vuoteen 2015 mennessä, tai ehkäpä vasta myöhemmin?!

Vai ehtiikö EU muuttua sitä ennen liittovaltioksi?! Vai onko järjestelmä nykyisellään pysyvää sorttia…

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/48937-kovaa-kritiikkia-olli-rehnin-puheet-%E2%80%9Dallistyttavia%E2%80%9D

Vuonna 1999 EU:n Komissio sai aikaan neljä skenaariota, vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa Unionista. Skenaarioissa vaihtoehtoisia tiloja kuvattiin vuonna 2010.

http://ec.europa.eu/comm/cdp/working-paper/senarios_an.pdf

EU:n tulevaisuuspohdinta on juuri tällä mielenkiintoista. Meillä on vielä kahdeksan vuotta aikaa maagiseen vuoteen 2017, jolloin tulee kuluneeksi 60 vuotta EEC:n perustamissopimuksen allekirjoittamisesta.

Nyt EU:ssa tarkkaillaan lähinnä uusien jäsenien rekrytointia, entisten kurissa pysymistä ja uudistettavan hallintojärjestelmän muodostumista. Ja ennen kaikkea sitä, tulevatko suunnitelmat ylipäätänsä voimaan.

Lama tuo mielenkiintoisen lisän arvuutteluun. Nyt ei ole kyse enää pelkästään siitä, mikä tuntuu mukavimmalta etenemisuralta. Nyt on aika alkaa jakaa resursseja. Mutta missä suhteessa?

Muutamia mielenkiintoisia ajatuksia EU:n koossapysymisestä ja mahdollisesta rapautumisesta herättää Thomas Wallgrenin vuonna 2002 toimittama kirja:

eu vaakalaudalla

EU vaakalaudalla; kirjoituksia Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta. (LIKE-kustannus)

Eräs lukemisen arvoinen kirjan artikkeli on professori J.P.Roosin tuottamaa tekstiä

http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/EUskenario.htm

Pääministeri Matti Vanhasen lausunto

Georgian tilanteesta:

Pläp,

Pläpläp pläpläp, pläpläpläp pläp,

pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp, pläpläpläpläp. Pläpläp.

Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläpläp pläpläp pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp. Pläpläp pläp.

Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläp pläpläpläpläp? Pläpläpläp pläpläp pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp. Pläpläp pläp.

Pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp ”Pläpläp pläp”. Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläpläp pläpläp pläp. Pläpläpläp. Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläp; pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläpläp – pläpläp pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp, pl-äp, plä-p, p-läp! Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp. Pläp. Pläpläpläpläpläppläp.

Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläpläp pläpläp pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläp pläpläpläpläp: pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp. Pläpläp pläp.

Pläpläpläppläp. Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläp: pläpläpläp pläpläp pläp, pläpläpläpläp pläp! Pläpläp?!

Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläpläp pläpläp pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp. Pläpläp pläpläp

Pläpläpläp. Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläp; pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläpläp – pläpläp – pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, ”pläpläp” pläpläpläpläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp, pl-äp, plä-p, p-läp! Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp.

Pläpläpläp.Pläpläpläpläpläp, pläpläppläppläpläppläp, pläpläpläp pläpläpläp. Pläpläpläp pläpläp pläp! Pläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläp pläpläpläpläp. Pläpläpläpläpläp, pläpläpläp, pl-äp, plä-p, p-läp! Pläpläpläpläpläpläpläpläpläpläp pläpläpläpläpläp pläpläpläpläp.

Pläpläpläp pläpläp, pläpläpläpläpläpläpläpläp, pläpläp. Pläpläpläp.

Pläpläp, pläp. Pläpläp.

Pläp. Pläpläp.