Melkoista pyöritystä meillä ja maailmalla

Portugali liittyy nyt lopultakin oikein olan takaa iloiseen EU-perheeseen. On hienoa nähdä se, että tulevaisuus on vielä ennakoitavissa näinkin selkeästi. Rahaa tullaan kysymään – näillä näkymin ei summa taida 100 miljardiin pysähtyä.

Seuraavana astelee Tyhjätaskujen Kerhoon Espanja. Ei voi olla astelematta, tuo Portugalin lainojen merkittävin pankkiiri. On kohtuullisen selvää, että tulemme näkemään aika monta härkätaistelua Brysselin areenalla ennen kesälomien alkua.

Ja siinä alkaakin olla koossa ainekset siihen isompaan tömäykseen, josta Dosomekin on tässä vaatimattomasti kirjaillut menneen vuodenkin aikana, mutta ihan ensimmäisestä isommasta taantumastamme saakka.

Luulo siitä, että vuonna 2008 alkanut talouden tärinä loppuisi, on yhtä hyvin perusteltu kuin usko Fukushiman reaktoreiden kestokykyyn tsunamissa.

On toisaalta mielenkiintoista seurata näitä uutisia aivan kotomaamme vaalien kynnyksellä. Aikamoista, aikamoista…

*

Kotomaassa kansanedustaja Päivi Räsäsen taannoiset rasistiset lausunnot eivät ennättäneet haipua kun iski uusi evlut-tsunami.

Työssä on ollut jälleen, niin ikään omassakin mielessäni aina kiinteästi pysynyt SLEY. Mielessäni se pysyykin yhtä kiinteästi kuin se entinen paska Junttilan tuvan seinässä.

Muutama päivä sitten käynnistetty, nuorille suunnattu kampanja ”Älä alistu”, on tehonnut: kirkosta on parin päivän aikana kävellyt ulos parisentuhatta ihmistä. Ja lisää lähtee, aivan varmasti. Kampanjan nimeksi olisi voinut samantien asettaa vaikka ”Päin persettä”, sillä sen suuntaiset tulevat olemaan kampanjan todelliset vaikutukset.

Mitäköhän kirkkomme johto tällä kertaa pohtii?!  Medialle annetuissa niukoissa lausunnoissa painotettiin sitä, ettei SLEY ainakaan saa kirkoltamme tukea kuin korkeintaan ropoja kolehtihaavista. Tähän tietysti sanon, jotta höpönlöpö. Tutkittu kun on sekin seura.

Sleytä rahoitetaan myös yhteiskunnan varoin miljoonilla. Siihen pussiin mahtuvat niin tukiasuntorahat, Ray:n tuet, kirkkokolehdit ja niin edelleen. SLEY, tuo kirkkomme sisällä toimiva syrjintäelin, harjoittaa laajamittaisesti ja systemaattisesti naispappien ja nyt myös homojen syrjintää yhteiskunnan tuella, verovaroillamme. Eikä kukaan kykene sanomaan, jotta nyt saa riittää.

Lohdullista on kuitenkin se, että kansa äänestää jaloillaan. Ja turha on sinänsä viisaan arkkipiispamme väittää, että eroava porukka olisi vain marginaalista vaikutukseltaan.Totta on, että kirkossamme on vielä jäseniä miljoonaluokassa. Mutta tuo eroava porukka ei ole imeväisiä lapsia, jotka liitetään tulevien veronmaksajien joukkoon itsestään riippumatta, vaan kirkolle tuntuvia veroja maksavia ihmisiä.

Ajan myötä, riippuen uusista kampanjoista ihmisarvon murentamiseksi, vaikutus alkaa tuntua. Sitten päästäänkin pohtimaan kunnolla sitä olennaisinta kysymystä, pitääkö valtion olla todellakin sidoksissa tähän yhä erikoisemmalta näyttävään puulaakiin, evankelis-luterialiseen kirkkoon, joka hyysää joukoissaan rasisteja.

Vastaus on, ei pidä, eikä saa. Sleyt, luthersäätiöt ja kaikenlaiset muut kummitukset ulos junasta. Ja heti! Voi hyvänen aika, miten etova tämä uusin kampanja onkaan! Etova !!

Rukous homojen puolesta

Kirkolliskokous on äänestänyt Turussa – ja tehnyt kompromissin. Kiitos herrojen!

Kirkkokäsikirjaan laitetaan nyt Pyhän Konklaavin päätöksellä seuraava rukous homojen puolesta:

Siunausrajoitteinen Herran -piip-

Herra -piip- sinua, ja -piip- sinua,

Herra -piip- sinulle ja olkoon sinulle

-piip-

Herra -piip- sinun puoleesi ja antakoon sinulle …

-piip-

Aamen (plottis)

Nyt ei naarata,

sanoi muinoin vävypoika Savosta kun anoppi veneestä luiskahti. Muitakin todella järkyttäviä katastrofitarinoita on tarjolla. Tai ainakin syntymässä…

*

Ensimmäisenä nostaisin esille Euroviisukilpailun tuoksinassa nähdyn Suomen tuomaristoedustajan Jari Sillanpään tuomariasun. Eräässä mielipidekirjoituksessa Sillanpään päällä olevaa tyköistuvaa paitaa kuvattiin sanoilla ”piknik-viltti”.

Saattoipa paita olla paljastavuudessaan hyvinkin eksentrinen, mene tiedä, mutta Euroviisut Suomen osalta pelasti ainakin ennakoitu ja oikeaan osunut lopputulos:mediassa julistettiin Suomen kappaleesta ilmaisulla ”Suomi varmuudella finaalissa”.

Paikkansa piti: Suomi oli ihan finaalissa. Viimeistä ja huomattavan heikkoa tilaa kutsutaan kehäkolmosen murteella useimmiten juuri ”finaaliksi”.

Ennakoin jälkikäteen, ja todistan vieläkin oman ehdokkaani puolesta: suomalainen Signmark ei olisi voinut menestyä Waldo´s People -yhtyettä huonommin.

*

Sitten toinen EU-huoli: uusimman tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät kertakaikkiaan osaa sanoa, mitä odottavat eurovaaliehdokkailta.

Tämän kyselyn tulos ei suinkaan olisi yksinään huolestuttava. Mutta kun tulos yhdistetään edellisen kyselyn tulokseen siitä, kuinka moni tuntee jonkun eurovaaliehdokkaan, niin lopputulos on murskaava.

Suurin osa ihmisistä ei tuntenut yhtään ehdokasta. Joku tiesi jonkun Soinin ja joku toinen jonkun Mitron. Vieläpä löytyi joku hupakko, joka tiesi Jäätteenmäen. Tosin siinäkin oli kuulemma joiltakin lipsahtanut nimi väärin ”Jätteenmäeksi”. Voihan Nitro sentään!

Ennakoin ihan etusenkäteen tähän eurovaalien äänestysprosentin: menee lähelle alle 40%: n haamurajan. Uskokaa tai älkää.

*

Elinkeinoelämän Keskusliiton Lex Nokia -missio on näköjään pahasti kesken. Nokian antama tehtävä EK:lle on vielä kesken siltä osin kuin uutta lakia toteutetaan. Lakihan meni lähestulkoon sellaisenaan, esitetynmuotoisena läpi. Pientä fiilausta tarvitaan vielä lain tulkinnan osalta. Lakiinhan jäi vielä Ollilan harteiden mentävä aukko valvonnan osalle.

Laissa mahdollistetaan tietosuojavaltuutetun valvonta, eikä se sovi Nokialle; tai siis anteeksi, Elinkeinoelämän Keskusliitolle. Meinasi lipsahtaa tuon toimeksiantajan nimi ruutuun…

Luottakaamme kuitenkin vanhaan lastenkasvatusoppaaseen: lahjonta, uhkailu ja kiristys: hyvä lopputulos, olosuhteissa jos toisissa!

Lyhyt ennakointi tähänkin teemaan: EK:n vaatimukset otetaan huomioon. Valvonnalle annetaan tiukat raamit, joko lisäklausuulien tai riittävän niukkojen tarkastusresurssien avulla…

*

Melkein lopuksi aivan hämmästyttävä tapaus Itä-Suomesta: paikallisen seurakunnan kirkkoherraksi valittiin vahingossa ihminen, joka sai suoritetussa vaalissa eniten ääniä!

Moinen on ihan ennenkuulumatonta, ainakin luterilaisessa kirkossa. Tähän saakka eniten ääniä saanut on poistettu hetimmiten vaalista.

Valituksi tulee tavallisesti sellainen kirkollinen ”tapaus”, joka on soveliain kirkkohallinnolle. Siis useimmiten ns. Hyvä Veli. Harvemmin Hyvä Sisko. Paitsi jos hän sattuu olemaan ”jonkun” sisko, ja se joku sen toisen veli.

Kirkollinen ennakointi niin ikään: systeemi ei muutu miksikään. Hegemoniat säilyvät, ja intressit. Ei yksi pääsky kesää tee…

*

Äskettäin joku suuri humoristi keksi taas väläyttää semmoista visiota, jotta maailmantaloutta vaivaava taantuma olisi jo syksyllä ohi.

Ehdotan, että vietäköön tämmöinen neropatti suoraan sinne, mihin avulias vävy vie vedestä ylös nostamansa anoppinsakin: tiputukseen. Ja suoraan sinne sairaalan 10. kerrokseen.

Ennakoin vielä tähänkin hieman: syvin taantuma on vielä edessäpäin. Uskokaa tai älkää, mennään alas… Iso-D on nurkan takana, eikä se tarkoita devalvaatiota.

Para Docs

Ministeri Mauri Pekkarisen mielestä Suomeen tarvitaan 0 tai korkeintaan yksi uusi ydinvoimalaitos nyt rakenteilla olevan, ja mahdollisesti myös rakenteille jäävän ohella.

Mistä moinen idea ja lausuma, kesken kaiken?! Tuntien tyylin ja tilanteet ei voi muuta kuin epäillä, että kyseessä on ”entisen tytön syndrooma”. Toisin sanoen Mauri viestii ulospäin, että nyt jos koskaan on tarjousten aika. Maurille ja Keskustalle tilanne on tutunoloinen.

Maurihan, toisin kuin se ”entinen tyttö”, antaa kyllä ymmärtää mutta myös ymmärtää antaa tarvittaessa. Mutta rajua lobbausta asia vielä näemmä vaatii.

Aitan ovi se ompi vielä raollansa, trallallaaaaa…

*** *** ***

Eipä ole pitkään aikaan naurattanut niin kuin eilen. Uutisissa kerrottiin suunniteltujen maakuntajoukkojen ylen karusta kohtalosta: johtajia on riittämiin, mutta alaisia puuttuu.

Eikös näin ole yhteiskunnassamme yleisemminkin. Pomoja on tarjolla mutta työntekijät ovat vähissä. Ennen vanhaan sanottiin jotta ”syänti käyp, ja muanti, mutta kun ruannista puhutaan niin johan alakaa pyörryttää”…

Näinkös päin se menikin, tämä tuottavuusohjelma?! Mutta eivätkös upseerit ja aliupseerit voisi muodostaa ihan oman kaaderin, ilman ”joukkoja”. Ainakin ohimarssit olisivat nykyistä lyhyempiä.

Otan osaa kuitenkin, asianmukaisella kenttähartaudella.

*** *** ***

Venäjä on kuulemma ostellut jo vuosien ajan isolla rahalla amerikkalaisia neuvonantajia ja PR-henkilöitä palvelukseensa. Ja tuloshan on nyt kaikkien nähtävissä. Hyvä idea, Mr. Putin!

*** *** ***

Kauneudestaan tunnetulla kuningatar Kleopatralla olikin kuulemma afrikkalaiset sukujuuret. Nykyisen ”as(s) Obama” -tyylin mukaisesti lienee vähemmän odotettua, että kohta havaitaan Barack Obaman olevan suoraan Kleopatrasta polveutunut.

*** *** ***

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ratkaissut lopultakin homo-ongelmansa, jota on puitu työryhmässä jo viitisen vuotta: kirkko perustaa asian tiimoilta uuden työryhmän.

Ansiotonta arvonnousua

Blogiini tulleiden lukuisten laadukkaiden kommenttien perusteella vaatimaton logiikkani on pistänyt nöyrän tajunnanvirrantarjoajan aavistelemaan, että DOsome-blogini kirjoittajaksi arvaillaan erästä viime aikoina erikoisen esillä ollutta kirkonmiestä.

Selvyyden vuoksi joudun riistämään nyt toivon idun niiltä, jotka luulevat DOsomen olevan esimerkiksi Paavi Benedictus Vatikaanista tai Mikkelin piispa Mikkelistä. Tai mummo, Taivaasta. Tai joku muu merkkihenkilö, kuten Jeesus. Näin ei ole, valitettavasti, tai paremminkin onneksi?!

Kuitenkin tiedoksi Teille aktiivisille, ja näköjään myös poikkeuksellisen välittäville kanssaihmisille: kaikki kommentit on välitetty luottamuksella eteenpäin asianosaiselle. Siksi niitä ei näy nyt, eikä tule näkymään blogini kommenttiosiossa. Ainoastaan ne painokelpoiset kommentit, jotka ovat tarkoitetut blogistille itselleen tulevat näkyviin.

Parasta jatkoa kaikille osallisille, jotka uskotte vielä tasa-arvoyhteiskunnan mahdollisuuteen. Jatkan muita juttujani koht´sillään. Tiedä häntä vaikka minua luultaisi kohta Putiniksi tai peräti Obamaksi;) Toivottavasti ei kuitenkaan Paliniksi, koska se luulo jos mikä ei piristäisi kannustuksesta puhumattakaan. Toivottavasti joku nyt luuli toisinpäin:D

Pala taivasta, kiitos

Evankelis-luterilainen kirkko Suomessa ei ole valtio, eikä evankelisluterilainen kirkkomme ole ollut enää puhtaasti valtionkirkkokaan aikoihin. Virallisten kannanottojen mukaan kirkon ja valtion koetaan olevan autonomisia yhteistyökumppaneita kansalaisyhteiskunnassa.

Kirkko on sisäisesti sangen itsenäinen: sillä on laaja taloudellinen itsenäisyys ja itsehallinto. Valtiovalta ei siis voi puuttua suoranaisesti kirkon päätöksentekoon. Merkittävimmät teemat kirkon ja valtion suhteessa ovat koskeneet muun muassa kysymyksiä verotuksesta ja väestökirjanpidosta.

Kirkon sisällä valtioyhteyteen liittyviä keskusteluteemoja on runsaasti. Useimmiten keskustelu koskee nykyisellään sitä, voidaanko kirkon piirissä toimia voimassa olevan lainsäädännön vastaisesti. Puhutaan ikuisuuskysymyksistä kuten naispappeudesta, seksuaaliteemoista ja edellisiin liittyvistä syrjintätapauksista. Samoin väitellään pelastusopista, uskonnonvapaudesta, seurakuntajäsenyyksistä ja ehkä osin edellisiin teemoihin liittyneinä kirkon vauhdilla katoavista jäsenistä. Uusia uskonnollisia yhteenliittymiä perustetaan. Lahkojakin näyttäisi syntyvän.

Valtio näyttäytyy edelleen vahvana instituutiona, jonka rooli on myös voimakkaan muutoksen alainen, ainakin hyvinvointivaltion kannalta katsottuna. Muutokset näkyvät yhtä lailla valtion hallinnossa kuin kansainvälistymiskehityksessäkin. Valtio päättää, valvoo, rahoittaa ja antaa tukea, samalla kun se ohjaa hyvinvointivaltioon olennaisesti kuuluvia vastuitaan sujuvasti kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen sektorin, kirkonkin kannettavaksi. Toisin sanoen, valtio karsii omia velvoitteitaan ja siirtää niitä aktiivisesti muille toimijoille, kuten kirkolle. Lähinnä kysymys on huonosti voivien, syrjäytymisuhan alaisina olevien kansalaisten huolenpidosta.

Kirkolta odotetaan yhteiskuntakritiikin ohella kuitenkin perinteistä palvelutarjontaa. Kirkon eettiseen toimintaan kuuluu tukea heikko-osaisia ja olla muutenkin tukena erilaisissa elämän murrosvaiheissa. Kirkon tulee myös edistää, laajan historiallisen pohjan omaavan julkipuheen mukaisesti, henkisiä arvoja ja pitää perinteisesti huolta ihmisten uskonnollisesta elämästä. Merkittävä osa kirkon palvelutehtävästä on voimakkaasti yhteiskunnallista.

Suuri kysymys lähiaikoina on, kuinka valtion ja kirkon löyhäksi kuvailtu liitto voi ja millaiseksi tuo yhteenliittymä tulevaisuudessa muodostuu. Jatkuuko evankelis-luterilaisen valtiokirkon jäsenmäärän lasku, ja mistä se oikeastaan johtuu. Yrittääkö valtio siirtää kirkolle vielä lisää tehtäviä ja velvoitteita.

Olisiko aika selkiyttää vastuita valtion ja kirkon välillä. Olisiko jo aika aloittaa vakava ja konkreettisia tuloksia tuova keskustelu valtion ja kirkon keskinäisten sidonnaisuuksien vähentämisestä, jopa valtion ja kirkon erosta. Olisiko mahdollista, että selkiyttämällä roolejaan molemmat osapuolet hyötyisivät jotenkin. Ainakin alituinen kissanhännänveto loppuisi siitä, kuka on syyllinen mihinkin epäsuotuisaan tilanteeseen. Kirkolle ero valtiosta olisi todellinen haaste. Sen jälkeen kysyttäisiin, mitä todellista lisäarvoa kirkon jäsen saa jäsenyydestään. Vai jäisikö sekin kysymys ratkaistavaksi uskonvaraisesti?