Äänestämättömyydestänsä todistaen

Aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ”Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta” päätoimittaja tai hänestä seuraava kirjoittaa: ”Äänestämättä jättäminen protestiksi ei ratkaise mitään. Jos haluaa muutosta, pitää äänestää muutoksen puolesta. Valitsijan valtaa käyttävät ne, jotka äänestävät.”

Tuohon virkkaa DoSome, jotta höpösenlöpösen lirusenlarua moinen fraaseilu ja stereotyypittely. Ei luulisi Hesarin moiseen syyllistyvän.

*

Lyhyellä tähtäimellä noin voi ollakin, mitä päätoimittaja tai joku hänestä seuraava väittää. Jotta kun vain pieni joukko äänestää, niin sillehän se valta sitten napsahtaa.

Mutta mutta: kuvitellaanpas valtiollisia vaaleja, joissa äänestysprosentti jää alle 50%:n, ja vielä enemmän alle. Jatkuvasti, vaaleista toisiin.

Ettäkö asianomainen pääkirjoittaja väittäisi sujuvasti edelleen, jotta ”äänestämättä jättäminen protestiksi ei ratkaise mitään”… Entäpä jos äänestämättä jättäminen ei enää olisikaan mikään protesti, vaan uusi maan tapa, sisäpiirimulkkausten sijaan?!?

*

Uskon, ettei yhdenkään hallituksemme pääministerin kantti kestäisi seurata yksiäkään aliäänestettyjä vaaleja. Kysehän on uskottavuudesta, politiikan uskottavuudesta.

Politiikan uskottavuus ei kestä sitä, että kansasta äänestää alle puolet tai kolmasosa. Voittipa vaalit sitten kuka hyvänsä. Riittävän suuren äänestysvilkkauden odotuksen idea ja vaatimus on piirretty kansalliseen ja kansainväliseen poliittiseen kulttuuriin verikirjaimin.

Äänestyskato on yhtä paha kuin yli 100% menevä äänestysprosentti. Molemmat viestivät jotakin katalaa.

Vain riittävällä äänestysprosentilla hallintomme voi hyvällä mielellä tehdä enemmistöpäätöksiään. Niin vain on.

Niin vain tulee olla, että useimmat äänestävät kuin jättävät äänestämättä… Muuten pitäisi ruveta pohtimaan oikeasti, mikä on vialla.

Ei kestä kantti, väitän, äänestämättömyyttä. Ja siksi väitän edelleen, että ainoa tapa saada politiikan rappiokierre korjaantumaan on nimenomaan jättää äänestämättä. Tarpeeksi pitkäksi aikaa.

*

EU-vaalit nyt ovat ilmiö sinänsä. Tällainen poliittinen keskustelu, mitä kyseessä olevista vaaleista olemme saaneet viime viikkoina seurata, ei luulisi innostavan yhtään ketään.

Isä Mitron, vaikkei isä edes olekaan, ja muiden julkkisehdokkaiden epätoivoiset yritykset tehdä itseään yhtä tykö politiikassa kuin esimerkiksi uima-altaissa tai kilparadoilla, sakasteissa tai pakastealtaiden äärellä, on surkuhupaisaa ja säälittävää.

Tähän ilmiöön kun lisätään Irlannin ”kerran vielä poijjaat” -Lissabonin sopimusäänestys ja siihen liittyvä pelleily, niin luulisi loppujenkin äänestysintoisten halujen hupenevan.

Kyse on yksinkertaisesti siitä, että tämänkaltainen EU-vaalipöljäily uppoaa kansaan vieläkin heiveröisemmin kuin paikallisemmat vaalijorinat ja -uskottelut.

*

Ennakoin aiemmin, ja tarkennan nyttemmin: EU-vaali-innostus tulee alittamaan 40%:n maagisen rajan. Eivätkä siihen auta lempeimmät silmätkään, kanonisesta laista tai muista sharioista puhumattakaan.

Mutta silti toivon Isä Mitrolle onnea tulevaan kuulusteluun kateudesta vihreiden piispojensa edessä, vaikka ei siis isä olekaan. Tai mene tiedä, onhan noita ennenkin nähty. Isiä, poikia ja pyhiäkin…

*

Ja jos nyt jostakin ihmeen syystä käy toisin kuin ennakoin, mikä on todellakin erityisen epätodennäköistä ja mahdotonta, lupaan syödä… jotakin puskamaisen kevyttä.

Mainokset

Mustit liekaan, Pentti tulee!

”Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?”

Näin loihe lausumaan Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen Eduskunnassa eilen.

Minä puolestani kysyn, olisiko Herra Edustaja Oinosen syytä mennä jonkin sellaisen asiantuntijan pakeille, joka tietää enemmän ylä- kuin alapäästä?! Eläinlääkärikin voisi hätätilassa auttaa Oinosta, joka selvästi tuntee jonkinlaista kiintymystä ainakin koiriin.

*

Kävin Ylen eurovaalikoneessa. Vastasin kaikkiin kysymyksiin harkiten ja vaivalla. Tuloksena sain ruudulle vertailuarvojen ääripäät.

Olin vastannut 92 %:sti samalla tavoin kuin joku euroehdokas nimeltään Kiba Lumberg. Monennenkohan sadan ehdokkaan listan lopussa olikaan sitten se onnekas euroehdokas, jonka vastauksiin en saanut yhtään osumaa. Se joku oli, niin ikään Joku, Eija-Riitta Korhola.

Kummastakaan ääritekijästä en ole liiemmin ollut tietoinen. Rouva Lumberg on kuulemma kirjailija; rouva Korhola on kuulemma euroedustajamme EU-parlamentissa.

Se, miksi en ole Kiba Lumbergista kuullut aiemmin, ei ihmetytä minua ollenkaan. Taiteilijat eivät tee itseään useinkaan tykö. Ovat siis peräti harvoin tyrkkyjä.

Se, etten ole juurikaan tullut kuulleeksi Eija-Riitta Korholastakaan, johtunee eilen näkemästäni uutisesta, jonka mukaan hän on osallistumisissaan laiskin meppi.

Varmaan nyt pitäisi minun äänestää Kiba Lumbergia. Jos siis äänestäisin. Mutta en äänestä, koska olen tehnyt sen päätöksen dokumentoidusti jo Keskustan ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n aikaansaannosten yhteydessä.

*

Ja jos nyt joku aikoo äänestää jotakuta uimaria, uimahyppääjää, tai muuta yhä ylemmäs yrittävää, kannattaa etsiä sellainen, joka osaa eurovaalislangin tähän tapaan:

”Millä vaalilauseella voi vakuuttaa kansalaiset liittovaltion hyvistä puolista? Vastaus: federalismi on subsidiariteettiperiaatteen efektiivistä implementointia.”

Oheinen teksti löytyy näiltä sivuilta…

*

Katsokaa lopuksi tarina Amerikan Jennystä.




Marginaalit Maalle, Mars !?!

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus pohtivat yhteishankkeessaan ”Green Care – terveyttä ja hyvinvointia maataloudesta” sitä, miksei Suomessa maataloutta ja sosiaalialaa voisi yhdistää kuten Hollannissa, jossa toimii jo yli tuhat Green Care -tilaa.

Hollannin mallissa yhdistetään luonto, eläimet, ohjaus ja hoiva palvelemaan erityisryhmiä kuten muun muassa oppimisvaikeuksista kärsiviä, kehitysvammaisia ja vanhuksia.

Heti kärkeen muistutan tajuavani kristallinkirkkaasti, miten hyvä idea on, Hollannin mallissa. Siihen olen jotakuinkin tutustunut.

*

MTT:n raportti ennakoi Green Care -palvelujen kysynnän kasvavan samaan tahtiin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa yksityistetään. Ajatuksena on, että uudet yritykset tarjoaisivat työmahdollisuuksia hoiva-alan koulutuksen omaaville emännille ja isännille.

No mikäs tässä nyt antaa aihetta kritiikille?! Muutama seikka kannattaa huomioida, ennen kuin tästä innovaatiosta suunnitellaan samaan tapaan valtaistuvaa ideaa kuin oli aikanaan ”tehostettu palveluasuminen”, joka toiminnallisena järjestelmänä on vieläkin lapsenkengissään, odottaen epätoivoisesti uutta kehityspursketta.

Tehostetulla palveluasumisella yritettiin siirtää ja yritetään siirtää edelleenkin vanhuspalvelujen kustannuksia valtion maksettavaksi. Näin siis yksinkertaisimmillaan. Erään kunnanjohtajan lausetta siteeraten ”kannattaa toimia vielä kun valtion piikki on auki”.

Luvattuja, ja asianomaisen asetuksenkin vaatimia palvelu- ja hoivamuutoksia ei toteuteta kuin suurimpien kaupunkien tehostetun palveluasumisjärjestelmän piirissä.

Pienemmissä kunnissa entisen vanhainkodit ovat kokeneet usein ”yhden yön ihmeen”. Vielä illalla vanhainkoti on ollut vanhainkoti, ja aamulla senioreiden herätessä vanhainkoti onkin muuttunut tehostetun palveluasumisen yksiköksi. Simsalabim!

Tästä ihmeestä olen itsekin kirjoittanut aikanaan pari riviä otsikolla ”Vanhustenhoidon hokkuspokkus”.

*

Suomeen sovitettavassa Green Care -mallissa ole muuta eroa Hollannin malliin kuin pari pientä kuuluisaa kulttuurieroa: kulttuuriero marginaaliryhmiin suhtautumisessa ja kulttuuriero hoivakäsityksissä, jotka ovat muodostuneet viimeisimmän sadan vuoden aikana. Tai pidemmän.

Verrataan vaikka varmistukseksi hollantilaista suhtautumistapaa ja asennetta elämään yleensä, tasa-arvoon, rikollisuuteen, huumeidenkäyttöön, sukupuolisuuteen, taiteeseen, arkkitehtuuriin, ajattelun vapauteen, ja niin edelleen…  Siis kaikkeen siihen, mitä muun muassa meillä Suomessa on Hollannin malleissa kritisoitu.

Lista on miltei loputon ja sellaisenaan Suomeen suhteutettuna masentava. Muun muassa juuri tämän vuoksi mallien siirtäminen totaalisten kulttuurierojen yli ei ole missään mielessä järkevää. Tämä on todettu aiemminkin. Esimerkiksi uskontojen välisissä prosesseissa.

*

Uskon, että MTT:n esittelemä ideologiahypoteesi tulevaisuusnäkyineen on melkein vilpitön. Siis melkein vilpitön. Jos idean esittelijänä olisi MTK, voisin sanoa melkein samoin.

Kuten raportissa tulee julki, yhtenä Green Care -toiminnan seurausvaikutuksena olisi maatilojen toiminnan elvyttäminen, ja työn lisääminen maataloudessa toimiville yrittäjille. Mikä siis ei ole laisinkaan paha asia. Noin ylipäätään.

Luulenpa kuitenkin, että tuo lähes tulkoon sivuvaikutuksena lanseerattu ”maaseudun elvytysvaikutus” saattaa olla tässä ideassa kuitenkin se pääasia, onhan raportin ytimessä  kehittää ”tulevaisuuden mahdollisuus maaseudulle”.

*

Niin vanhustenhoivassa kuin vammaistenkin osalta jo vuosien toivottu tavoite on ollut integroida nämä ihmiset luontevasti normaaliin elämään. Elämänyhteyteen ns. terveiden ja kaikenikäisten kanssa.

Suomessa, toisin kuin Hollannissa ja esimerkiksi Tanskassa, erillisryhmät on kuitenkin aina pyritty sijoittamaan ”muualle”. Sanoohan suomalainen kansanperinnekin ytimekkäästi ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

Tämän kulttuurisen tosiasian läpi tarkasteltuna raportin idea ei olekaan enää niin vilpitöntä laatua.

*

Vanhukset, vammaiset ja muut yhteiskunnan kannalta tuottamattomat tai kiusalliset ryhmät voivat hyvinkin onnistua elvyttämään maaseudun tilat emäntineen ja isäntineen. Toiminnallisesti huippuunsa viritettyjä yksiköitä tuntee historia lukuisia. Kaikkein kuuluisimmat maaseutu-toimintayksiköt ovat aikanaan löytyneet Saksasta ja sen ”yhteistoiminta-alueilta” 1930-luvulta 1940-luvun puoliväliin.

Hoiva-ala ei kuitenkaan ole ala, jolle putkahdetaan heinäkasoista, paloautojen penkeiltä tai vaikkapa markettien kassoilta. Hoiva-alalla harjoitetaan suunnitelmallista, korkealuokkaista toimintaa, jota toimintaa varten pyritään räätälöimaan toimintaan parhaiten soveltuvat tilat ja ympäristöt.

MTT:n raportin ”rakennukset uusiokäyttöön” -teema on arveluttava: entisen navettarakennuksen ”räätälöiminen” vanhuspalveluyksiköksi ei kyllä kuulosta oikein houkuttelevalta järjestelmältä, vaikka karja ja vanhukset olisivatkin tietyssä mielessä yhteensovitettavia käsitteitä, ainakin valtionhallinnon suunnitteluyksiköissä.

Jo vuosia sitten kunnat markkinoivat entisiä lakkautettuja kyläkoulujaan ”vanhuspalvelukodeiksi” tai mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien ”lepokodeiksi”.

*

Yksinkertaisesti ilmaistakseni: raportin ajatuksia voi hyvinkin pohtia, ja pitääkin, totta kai. Muistaen kuitenkin sen, että Suomi on siirtynyt lopullisesti pois ruoti-järjestelmästä ja syytingistä.

Muistettava on myös se, että Suomi on pysyvästi urbanisoitumassa: jo suurin osa ihmisistä asuu ja elää asutuskeskuksissa tai niiden laitamilla. Kehitys on ollut selkeä ja tavoiteltu: valtio on jo vuosikymmenen ajan lakkauttanut päätöksillään maaseutua.

Tätä vuosikymmenten suunnitelmallista toimintaa ei kumota sillä, että suomalaiset marginaaliryhmät siirretään pikku hiljaa sinne missä tuuli soittaa koivujen latvoissa ja suolta nousee huuru. Poissulkematta sitä, että joillekin edellämainitut luonnonilmiöt edustavat nostalgiaa parhaimmillaan.

*

Marginaaliryhmille ja entistäkin suuremmalle vanhusten joukolle on taattava ennen kaikkea turvalliset olosuhteet niissä elinpiireissä, missä nämä ryhmät ovat ennenkin tottuneet elämään. Vanhuus tai vammaisuus ei voi olla kriteeri joutua siirtouhan alle.

Totta kai, Suomen kunnat ovat lirissä marginaaliryhmineen ja vanhusongelmineen. Mutta semmoista se on, elämä.

Elinkaariasuntoja ja laadukkaita pienryhmäkoteja on rakennettava, ja ihan kauniisiin ympäristöihin. Laadukkaita palveluja on muodostettava ja niitä on valvottava.

Jokaisen on voitava elää elämänsä loppuun suurin piirtein oman elämänhistoriansa viitoittamalla tiellä. Niin niiden, jotka ovat kaupunkien kasvatteja kuin myös meikäläisten, joilla on multaa varpaittemme välissä.

Itse kuitenkin haluan vanhana kaupunkiin, en lakkautetulle lypsykarjatilalle. Teatteriin on päästävä jalan.

Tunnen kuitenkin muutamia, jotka haluavat päättää elämänsä latojen nurkilla, jopa niiden takana.

P.S. Voi voi, niitä SAK:n poikia: tänään MOT-ohjelmassa kerrotaan ammattiyhdistysten koulutusrahoista, jotka valuvat SDP:n ja Vasemmistoliiton vaalirahastoihin, ihan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n luomalla mallilla…

Eiköhän EU:n kannattaisi kieltää vaalirahoitus ainakin Suomessa kokonaan. Emme näytä osaavan erottaa omia ja vieraita euroja toisistaan.

Sammakkoklubin arvoitus

Alkoi kiinnostaa se, mistä ihmeen ilmiöstä johtuvat viime viikkoina eksponentiaalisesti lisääntyneet poliitikkojen erityisen hölmöt puheet.

Kyseessä ei voi olla, siis ei missään nimessä voi olla mainostoimiston luoma uusi brändi. Siis siihen tyyliin, että kalenterissa määritellään milloin Jyrki puhuu potaskaa, milloin Henna, milloin taas Suvi. Mikään mainostoimisto ei voi olla niin epätoivoinen asiakashankinnassaan.

Tällaista kohuteema-taktiikkaahan käytetään yleensä vain vaalien aikaan. Hyvinkin tarkasti suunnitellen aiheutetaan sarja provokatiivisia keskustelunavauksia, jotta saadaan aikaan tasainen mediakiinnostus kriittisiin viikkoihin.

Mainos-, siis ei kuitenkaan PR-tempusta voisi olla nytkin kyse, jos menetelmä olisi käytössä vain Kokoomuksen sisällä. Mutta kun ei ole.

Keskusta on liittynyt tähän Sammakkoklubiin erityisen intensiivisellä tavalla. Jos ei vuosien aikana muita puolueen sisältä kummunneita hölmöilyjä lasketa lukuun, on viime viikon aikana asianomaisesta puolueesta annettu aivan tavanomaista käsittämättömämpiä kommentteja ja lausuntoja.

Niistä ehkä kuuluisin tällä hetkellä Timo Kallin maahanmuuttolausunto, joka vetää ehkä vertoja vain kansanedustajan aiemmin aloittamalle vaalirahoituskeskustelulle. Ja tottakai ja tietenkin merkittävä oli niin ikään pääministerimme eläkeuudistus-lausunto…

Entä Vihreät sitten; milloin tämän puolueen jäsenet profiloituvat omilla persoonallisilla höpöhöpöjutuillaan?! Vai iskeekö SaKu-syndrooma vain suuriin vaikuttajiin? Onko SaKu yhteydessä kenties jossakin yhteydessä megalomaniaan?!!

Kun kyse ei ilmeisestikään ole Perussuomalaisten nousun aiheuttaman paniikin aikaansaamasta vastaiskuyrityksestä median avulla, niin mistä sitten?!

Kyseessä voi olla yksilö/joukkopsykologinen ilmiö, jossa kiireen, stressin, pienen epätoivon ja avuttomuuden paineessa yksilön ja sitä kautta kollektiivin kognitiivinen kapasiteetti alkaa vedellä viimeisiään.

Toisin sanoen, kun paineessa elävän poliitikon kovalevy täyttyy, alkaa suusta virrata tekstiä, joka ei kulje aivojen harkintaa varten varaamien, sinänsä nerokkaiden järjestelmien kautta.

Unen puute, epäsäännöllinen  elämä, henkiset paineet ja kenties työn suhteen rajallinen kapasiteettivaranto voivat yhdessä aiheuttaa tilan, jota voidaan kutsua ”sammakkoklubilaisuudeksi”, SaKu-syndroomaksi.

Verbaalisen hortoilun lisäksi SaKu-syndrooman yksi selkeä tunnusmerkki näyttäisi olevan vahva taipumus sietämättömän tilanteen välttelyyn, pakeneminen vaikka Eduskunnan tai lentoaseman vessaan kiinnostuneen toimittajan uhatessa… Tai matkustaminen vaikka Utsjoki-Kevolle Eduskunnan maahanmuutto-, yliopisto- tai tietosuojalakikeskustelun ajaksi. Kenties mantelitumakkeellakin on SaKu-syndroomassa osansa.

Selvyyden vuoksi on täsmennettävä, että kyse ei ole KMSry-syndroomasta, josta poliitikot kärsivät taannoin yleisesti vaalien aikaan. Nova Group yhteenliittymineen on sitä paitsi tainnut olla saneerauksessa jo jonkin aikaa. Topi ja Köpikin lienevät matkoilla – tai jopa jatkoilla.

Kuinka SK-syndroomaa sitten voisi hoitaa. No, ainakin paikkaamalla univelat, vitamiini- ja antioksidanttitasapainotilat ja muut havaitut vajaukset.

Toinen tapa olisi kirjoittaa etukäteen kaikki se, mitä aikoo puhua. Ja sitten puhua vain se, mitä on kirjoittanut. Kyllä toimittajat ymmärtävät tilanteen hyvin, jos eivät saa aina tai ylipäätään milloinkaan vastausta tarkentaviin kysymyksiinsä. Tähänhän on totuttu jo nyt.

Siihen ovat toimittajia opettaneet aiemmin niin ministeri Harri ”minä-juon-nyt-kahvia” Holkeri kuin Paavo ”nahkurinorsillatavataan” Lipponenkin.

Mutta vakavasti ottaen, tai ainakin melkein, Koiviston sanoin: jotain tarttis tehrä… Tällä SaKu-systeemillä ei nimittäin pitkälle pötkitä.

Kansa alkaa ennen pitkää odottaa ministeriensä ja muiden demokraattisella tavalla valitsemiensa edustajien suusta vain uusia käsittämättömyyksiä, laman aiheuttaman apatian piristykseksi. Aivan kuin kansa odottaa uusia avauksia Jope Ruonansuulta. Paitsi toki paljon nohevampia.

Aletaan odottaa, milloin Matti-poika sanoo ”kakka” tai Suvi-tyttö ”pylly” ihan supi-suorassa lähetyksessä.

Innokkaimmat saattavat alkaa jopa veikata, mikä on seuraava verbaalipläjäys. ”Kymmenen euroa källille, huimalla kertoimella” voi alkaa mainostaa jopa Veikkaus Oy!!

Tästäkö uusi vaurastumisen muoto Lama-Suomeen?! Vaihtoehto Lotolle ja raveille…

Näin se on miltä näyttää

Pääministeri Matti Vanhanen ei ole kuullut väitetystä Nokian lähtöuhkauksesta. Arto Nyberg -keskusteluohjelmassa vieraillut puheenjohtajakandidaatti Anni Sinnemäkikään ei ole kuullut. Tosin Sinnemäelle ei kuulemma kerrotakaan ylipäätään mitään, ihan tietyistä syistä.

Vaikka edelliset huonokuuloiset edustajamme, joilla ei näytä olevan kokoomuslaisten isoja korvia, ovatkin tyystin eri paria, huonokuuloisuuteen kannattaisi kiinnittää huomiota. Siinäkin tapauksessa, että kyseessä olisikin valikoiva huonokuuloisuus. Saattaa nimittäin olla niin, että joku tärkeämpikin viesti menee ohi korvien. Tai kuulon heikkeneminen on oire jostakin vakavammasta.

Korvansa on sen sijaan pitänyt puhtaana teollisuuden pienimmistäkin liikkeistä yleensä perillä oleva cellular-news, joka tietää pääministeriämme, ja jopa Anni Sinnemäkeäkin paremmin monista asioista.

http://www.cellular-news.com/

Ihmeellistä on todellakin se, ettei Nokian aiempia toimia näytä muistavan juuri kukaan. Ainakin vuoden 2001 verotukseen liittyvä nokkapokka on unohtunut  tyystin. Ja nyt ilmi tullut tapaushan on aivan vastaava.

Nokian toimet ovat olleet itsevaltaisia aiemmin, ja näyttävät jatkuvan yhtä itsevaltaisina edelleen. Koira ei pääse karvoistaan, sanotaan. Eikä kulttuuri muutu kuin äärimmäisen hitaasti, josko ollenkaan. Etenkään poliittinen kulttuuri.

Kaikki eivät ota Nokian valtaprosesseja yhtä kevyesti kuin pääministeri ja kenties Suomen hallitus. Mistä tämä johtuu, lienee kohtuullisen selvää: kytkökset velvoittavat, aivan Nokian historian hämäristä saakka. Kari Kairamon aikanaan luoma, ja omalla verellään 1988 vahvistama Keskusta-yhteys on sinetöity taivaassa.

Samoin Suomen ajautuminen lamaan näyttää antavan oikeutuksia jopa sananvapauden ja ihmisoikeuksien rajoituksiin, tosin ilman poikkeusoloille tyypillisiä kriisilakeja. Tästä menettelytavasta taitavat olla Suomen johtavat oikeusoppineetkin yhtä mieltä.

Pääministerimme adjutantteineen toimii entisellä tavalla. Ensin kielletään jyrkästi. Sitten lievennetään kantaa olosuhteisiin vedoten. Tämän jälkeen myönnetään, että on puhuttu ”tietämättöminä asian oikeasta laidasta”. Ja kun aletaan jälleen kerran puhua erosta, taas kielletään.

Vaalirahoituskohu ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n katastrofi valehteluineen meni aikanaan suurelta osin shown ”rehellisesti” aloittaneen kansanedustaja Timo Kallin ja puoluesihteeri Jarmo Korhosen piikkiin. Nyt arvoisat herrat eivät ole jakamassa selitysresursseja. Toinen on hiljaa ja toinen on kadonnut.

Tämänkertainen Nokia-tapaus on mielenkiintoinen. Nyt punnitaan se, miten parlamentaarikkomme selittävät ja mahdollisesti uudelleen muokkaavat yleisen ja yksityisen edun rajat.

P.S. Eduskunta”kyselyyni” ei ole vielä vastannut kukaan. Olen raivannut sähköpostiini runsaasti tilaa. Kohta alkaa varmaankin kova viestitulva, onhan edustajillamme nyt aikaa vastata. Vai eivätköhän edustajat uskalla vastata tietosuojan katoamisen pelossa. Osahan heistä asuu taloyhtiöissä…

Nova! Viva?!

Nova Group on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Verottaja hakee yhtä sen tytäryhtiötä konkurssiin. Emoyhtiöllä voi olla sama kohtalo.

Nyt olisi Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n korkea aika kiirehtiä apuun. Mukaan pelastusoperaatioon Topin ja Köpin kanssa pitää rientää ainakin Keskustan merkkihenkilöt.

Ja mites autetaan? No ensinnäkin silkalla rahalla: poliitikkojen saamat tukieurot heti jonoon ja Tapani Yli-Saunamäen ja Arto Merisalon yhteiselle tilille. Sitten näin joulun kynnyksellä taulukauppa auki. Heti! Kukkatauluja kuuluu olevan jemmassa vielä muutama tuhat. Seinäruusuja voi kysellä voi Jarmo Korhosen putiikista.

Poliitikot voisivat auttaa Novan poikia myös velkasaneerauksen piiriin. Hyvät suhteet oikeusministeriöön voisivat auttaa asiaa… Valtiovarainministeriöstä voisi myös antaa pojille hieman joulurahaa.

Mutta kuitenkin: tuo voi olla pahimmillaan vain haavetta. Kas kun meidän poliitikoillamme on äärimmäisen huono muisti. Viimeisimpien vaalien jälkeenkin kaikilla KMS ry:n tukemilla oli äärimmäisiä vaikeuksia muistaa, kenen rahoilla ilmoituksia ja tarjoiluja tuli maksettu.

Hyvä kun edes oman nimensä muistavat. Seuraavissa vaaleissa taitaa kuitenkin olla jo toinen sponsori kuin Nova Group.

Muutama kysymys jää leijumaan ilmaan kuin Mata Harin parfyymi:

Kirjoittaakohan Tapani Yli-Saunamäki koskaan kirjaa? Lähteeköhän Toivo Sukari mukaan politiikkaan? Kuinka pitkään Topin oma putiikki ideoineen on pystyssä, ja mihinkä Matti Vanhanen sitten ajelee, ellei ole? Millä sohvalla Mauri nykyään iltojaan viettää? Onko Köpi edelleen Kakkonen vai peräti Ykkönen?

Ehdotus maakunnasta

Jos ministerierot jostakin kumman syystä alkaisivat lisääntyä eksponentiaalisesti, odotettavissa olevasta loistavasta tulevaisuudesta huolimatta, olisi Vanhasen tallia täydentämään löydettävä uusia kelpoisia voimia.

Täältä Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n suoranaisesta vaikutuspiiristä tuleekin nyt ipi-ihka ensimmäinen ehdotus ennaltaehkäisemään mahdollisesti eteemme tulevaa tragediaa.

Mikäli ministeri Pakkarinen päättäisi jäädä yllätyksellisesti koti-isäksi, tai siirtyisi päätoimiseksi galleristiksi, häntä tuuraamaan ehdottaisin…

JOPE RUONANSUUTA!!! Jopelta löytyy näyttöjä kuin Miina Äkkijyrkältä kyyttöjä:

http://areena.yle.fi/toista?id=1712384

Jopehan tunnetusti rakastaa työtä (yötä), työtä (yötä) ja jaksaa ajatella kansan (omaa) parasta, kansan (omaa) parasta… Joten siinä meillä on mies paikallaan (rähmällään), paikallaan (rähmällää)…

Yritys hädästään tunnetaan

fortum

Fortum on kuulemma alkanut lomauttaa ja irtisanoa henkilöstöään. Senhän ymmärtää yrityksessä joka välittää tuotetta jota juuri kukaan ei tarvitse ja jonka hintaan yritys ei voi mitenkään vaikuttaa. Onneksi toimenpiteiden kohteena ei kuitenkaan ole yrityksen ylin johtoporras.

Olisihan se todella noloa joutua luopumaan toisesta virkasuhteisesta Rolls Roycesta näin juuri ennen joulua! Olisi ennenkuulumatonta, että johtajien lähimmät ihmissuhteet joutuisivat rämpimään krokotiilinnahkaisissa saapikkaissaan ja soopeliturkeissaan kaikenkarvaisissa taksijonoissa, rahvaan, flunssaisen kansan keskellä. Entä kuka kantaisi ostokset kaupasta autoon ja autosta johonkin monista kodeista?!

Etenkin supistukset olisivat raakoja kun johdon optioita on jo leikattu rajusti. Miljoonan euron pudotus tuloissa ei tietysti kenellekään ole maatakaatava, mutta jostakin on silloinkin luovuttava. Karkkipäivästä ehkä.

Olisiko syytä kuitenkin käynnistää kansalaiskeräys teemalla ”Siunattua joulua jokaiselle pallerolle”…

P.S. Mutta Fortumilla menee kuitenkin noin miljoonan verran paremmin kuin eräällä Nova Groupilla, joka tunnetaan paremmin Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n tukipilarina tapsoine, topeine ja köpeineen. Firma näyttäisi olevan aika lailla finaalissa tunnuslauseenaan: Varma Valinta Valtakunnallisesti. Mitähän Kepun taulukauppiaat tähän virkkavat?! Kirjainyhdistelmä VVV saattaa saada puoluetoimistossa erilaisen tulkinnan, joka viitannee ennemminkin gynekologiaan kuin taloustieteeseen.

Upeat lähimaastot

saturnus-aurora

Nasalta tuli kuvatus, jossa on Saturnuksen revontulet. Täytyy sanoa, jotta on upeat näkymät oman palleromme ympärillä…

P.S. Sarah Palin on tarjoutunut Obaman porukoihin vetoavuksi. Pohjaa kohti.

P.S.2 Patrian johto on nyt sitten vangittu. Siinäpä vasta isänmaallinen operaatio!

P.S.3 Sukarin Topilla ei mee nyt hyvin. Ikävä juttu. Toivottavasti Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:llä pyyhkii paremmin.

P.S.4 Uskon fundamentalistit ovat väsähtäneet, eivätkä ole lähettäneet postia viiteen minuuttiin. Onkohan kirkkoherra Olli Aalto saanut postia senkin edestä ?!

Hyvvee yötä, sano se entinen mummo kun toinennii silimä puhkes!

Läpimätä Hiihtoliitto

Suomen hiihtoliitto on ollut viime aikoina vahvennetun mediahuomion keskipisteenä. Ei liene olemassa sitä aihealuetta inhimillis-medikaalisen urheiluelämän piirissä, jota ei olisi jo käsitelty.

Erityisenä piristeenä muiden käytettyjen ja käytössä edelleen olevien mömmöjen joukossa on ollut Kyrö-hormoni, joka saa Hiihtoliiton pojilla verenpaineet nousuun ja sykkeen sataselle alle kymmenen sekunnin.

Erityisen kärmeissään on ollut Hiihtoliiton ylin johto, etenkin liiton toimitusjohtaja Jari Piirainen. Urhoollisesti ja useimmiten täysin tyrmistyneenä ja loukkantuneena Kari-Pekka Kyrön esittämistä väitteistä Piirainen on jaksanut vannoa tietämättömyyttään ja vilpittömyyttään kaikessa hiihtäjien dopingiin liittyen.

Uskokoon ketä huvittaa uskoa keneen edellämainituista tahansa. Tosiasia on kuitenkin se, että kiinni on jääty runsaslukuisesti ja tunnustuksia kuultu, tosin huomattavasti vähemmän, ja miljoonasopimuksia vaitioloista on suunniteltu. Kenties toteutettukin. Suomen alppilaskijat ovat perustaneet niin ikään oman yhdistyksen irrottautuakseen Hiihtoliitosta. Tyhmyyttäkö?

Mutta mielenkiintoisin tapahtui eilen: Hiihtoliitto karsi kovalla kädellä hallintoaan ja antoi lähtöpassit – yllätys yllätys – myös toimitusjohtajalleen Piiraiselle. Ja vieläpä Piiraisen omasta esityksestä.

Mitäs tämä tarkoittaa? No, sehän voi tarkoittaa sitä, että Piirainen kaikessa lojaalisuudessaan irtisanoutui myös itse joutuessaan irtisanomaan alaisiaan. Onko tämä tavanomaista toimintaa johtoportaissa. No ei todellakaan ole.

Sen tähden tuleekin pohdittua sitä toista mahdollisuutta: Piirainen saattoi järjestää itselleen kunniallisen lähdön ennen kuin vaatimukset hänen erostaan olisivat tiukentuneet. Sillä kovin moni hallinnosta, sponsoreista ja etenkään asiasta parhaiten perillä olevista doping-toimijoista ei ole uskonut Piiraisen vakuutteluja täydellisestä tietämättömyydestään. Voi lisäksi olla, että viisas Hiihtoliiton johto ehdotti Piiraiselle tätä siistiä vaihtoehtoa.

No entäs sitten. No ei mitään. Jos ensimmäinen vilpitön vaihtoehto on totta, hatunnosto Piiraiselle hienosta luonteesta ja korkeasta moraalista.

Jos jälkimmäinen, vähemmän vilpitön vaihtoehto on totta, hatunnosto Piiraiselle loistavasta taktisesta vedosta, joka takaa hänelle töitä myös tulevaisuudessa. Sillä mikäpä tuloksia tahkoava instituutio ei olisi kiinnostunut sellaisesta ammattilaisesta, joka selvittää itsensä kuiville tilanteesta jossa kaikki muut uivat liemissään.

Jälkimmäisen toimintamallin suosio on nykytodellisuudessa paljon arvostetumpi kuin edellisen. Olisikohan paperiteollisuus tai rahoituslaitokset kiinnostuneita Jari ”Korkki” Piiraisesta?! Entäs Keskustapuolue ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry?! Taulukauppiaita tarvitaan, eurovaalit ovat tulossa!

Tai voihan olla, että Hiihtoliiton hallitus antoi Piiraiselle tämän mahdollisuuden edetä urallaan? Tiedä häntä, vaikka Piirainen jatkaa konsulttina Hiihtoliitossa. Jos näin on, toivottavasti hän konsultoi vain hallinnon alueella…

Mikä on DOsomen ehdotus: lakkautetaan Hiihtoliitto. Annetaan lajin organisoitua uudelleen kentän, harrastajien ja ammattilaisten tahdon mukaisesti. Pöytää on muutoin turha yrittää puhdistaa. Millään kemikaalilla. Ei hiihtäminen Suomesta lopu siihen jos yhden läpimädän järjestön toiminta loppuu.