Radion toivekonsertti

Harhauduin kuuntelemaan puolinukuksissa radion toivottuja levyjä. Onkohan ohjelma noudattanut aina samaa kaavaa, vuosikymmenestä toiseen, vai onkohan kuulijassa tapahtunut joku muutos. Epäilen jälkimmäistä. Ennen tykkäsin, enää en jaksa.

Ohjelmasta saa käsityksen, että se kuvaa yhteiskuntamme laajan keskiluokan elämää kaikessa värikyllisyydessään.Tai taantumuksessaan.

Juttu etenee näin: ensin ohjelmaan soittanut ihminen kertoo hiukan hjumoristisesti, mutta ihan asiallisesti toiveensa ja musiikkikappaleen taustat. Tämän jälkeen alkaakin sitten loputon vatvominen. Sama kertomus toistuu 3-5 kertaa, pienin variaatioin.

Karmeaa, kuin huono saarna, ilman opetuksen häivää.

Otetaan esimerkki, jossa dialogissa juontaja on J ja soittaja S.

J: Terve!

S: Terve vaan!

J:Mistäs soitat?

S. No Turuust.

J: Vai Turuust. No kummalt pualen jokkee?

S: Hoho, no toiselt pualen tietty!

J: Vai toiselt pualen?! Tässä Sirkan kanssa justiinsa, eikun anteeksi Sinikan kanssa tässä justiinsa mietittiin, jotta olisipas mukava olla molemmil pualin jokkee yhtä aikaa…

S: Juu, eihän se mahdotonta ole olleskaan, täällähän on tää föri nääs…

J: Ai se föri! Onks se niin nopee se föri, että se on siis molemmil pualin jokkee yhtä aikaa?

(seuraa viisi minuuttia kestävä älyn mittelö Turusta ja föristä)

J: No mitenkäs se ilta siellä Turuus sujuu?

S: No tiäkkö, mää täällä teen justiinsa semmosta punajuuri-juusto-pöperöä, täällä Turuus. On  niin hyvää!

J: Ai kun kuulostaa herkulliselta. Sannallakin ihan, eikun siis Sinikalla siis näyttää jo ihan suu napsavan…

S: Juu, tää pöperö, jota teen tässä Auran rannalla punajuuri-juustosta, se on niin maar aivan hirmu hyvää… Siis tää on tosihyvää tää punajuuri-juustopöperö, jota tässä teen – Turuus toispualjokkee… Tätä ensin keitetään ja sitten paistetaan, siis tässä järjestyksessä.

J: Ohos! Jotta ihan ensin keitetään ja sitten paistetaan. Jokos on kumpi vaihe menossa?

S. No paistovaiheeseen pääsin justiinsa ennen kun soitin sinne studioon.

J. No onneksi olkoon, kohta pääsetkin sitten oikein nautiskelemaan…

S: Juu, oikein nautiskelemaan juu, pääsen tietty!

(jne jne jne. Minuutit kuluvat studion tätien myönnellessä ja kutsuessa toisiaan väärillä nimillä…)

J: Hei kuule, nyt meidän pitää alkaa lopetella kun uutiset pukkaa päälle. Mitäs sinä olisitkaan halunnut kuulla?!

S: No emmää ennää muista, kun tää punajuuri-juustopöperö paloi justiinsa pohjaan ja hellakin sytty palamaan. Näin jotta eikun palokuntaa paikalle vaan, onneks tääl Turkuses tuota vettä riittää!

J: No sitten vaan yksykskakkoseen puhelua pukkaamaan, ja muista että et tilaa levyä vaan palokunnan – siis ei Frediä vaan puupääpuupään! Me Susannan kanssa tääll… eikun siis Sinikan kanssa jännätään miten sulle käy ja luetaan sitten Ilta-Sanomista loput!

S: Juu, näin tehdään! Se on  moro!

J: Moro moro!

Mainokset

Jo lapset laivoja veistää

Upea kesäinen sää, kertakaikkiaan! Melkein joka puolella Suomea. Ja jatkuu kuulemma edelleen. Sama aurinko tuo iloa ja huolta: ihmiset rannoillaan loiskuttamassa vettä, maanviljelijät ruutikuivilla pelloillaan ihmettelemässä tulevaa katoa, oraiden kärventymistä silmien edessä.

Jälleen kaikki sanovat: ei ole moista nähty ikinä. Ilmastonmuutos aiheuttaa tämän?! Ystäväni muistutti taannoin, että viimeisen kahden vuoden aikana lähes kaikki maailman tapahtumat on laitettu ilmastonmuutoksen syyksi. Lieneekö totta, todennäköisesti. Ainakin muutos-mörköä on helppo syyttää. Ja ehkäpä sillä pääsee itse kukin livahtamaan vastuusta.

Ilmastonmuutosta ei kai enää kannattaisi päivitellä. On ensinnäkin oikein tehdä kaikkensa luonnossa tapahtuvien haitallisten ilmiöiden ehkäisyssä. Siihen eivät riitä pelkästään yksityisten kansalaisten säästötoimet, vaan huomio on suunnattava eniten luonnonvaroja ja energiaa käyttävään teollisuuteen.

Toisaalta on yhtä lailla tarpeellista luoda korvaavia menetelmiä eniten saastuttavalle toiminnalle ja suojaavia menetelmiä syntyneiden haittojen ehkäisyyn. Ja tutkia Marsia, jonne eliitti pääsee jo joskus tämän vuosisadan lopulla pakoon pahimpia tapahtumia ja järkytyksiä.

Onneksi näyttää siltä, että edessä on lopultakin voimakas tarve leikata kulutusta. Seuraava vuosikymmen romuttaa todennäköisesti jatkuvan kasvun teorian. Mitä se merkitsee? Parempia, pitkäikäisempiä kulutushyödykkeitä, joista maksetaan enemmän. Järkiperäistä kulutuskäyttäytymistä. Ehkäpä terveellisempiä elämäntapoja. Vanha sanonta siitä, ettei köyhän kannata ostaa huonoa, laajenee kaikkiin varallisuus- ja kansalaisluokkiin.

Uudet kujeet tarkoittanevat myös luokkayhteiskunnan voimistumista. Ne joilla on vaihdannan välineitä eniten, keksivät keinot jatkaa kulutushysteriaansa ja – tapojaan edelleen tavalla tai toisella. Maksaa sakkoja siitä, etteivät noudata kriteerejä.

Keskiluokka joutuu ehkä luopumaan eniten. Ne joilla ei ole ennenkään ollut riittävästi tuskin huomaavat eroa entiseen elämäänsä. Tyhjästähän ei tiettävästi voi vähentää. Ja sitten tulevat ne todelliset pudokkaat, kurjalisto, joista kukaan ei ole kiinnostunut. Ne, joista ei edes ole äänestämään. Joihin ei enää voi vaikuttaa, edes Topi tai Köpi.

Vaikka tulevaisuus ei olekaan kukkea, on se joka tapauksessa siedettävä. Ihminen on perin kekseliäs ja kestävää sorttia. Sitä paitsi elämän kurjennukset tulevat uskoakseni viiveellä. On mahdollista totutella ajatukseen uudesta maailmasta.

Nyt kannattaa kuitenkin laittaa käyntiin mielikuvaharjoittelu: mistä olisin valmis luopumaan ensimmäiseksi? Vastaukseksi ei riitä: anopista. Ja sitten kannattaa ajatella, mistä en missään vaiheessa suostuisi luopumaan. No, todennäköisesti juuri siitä sitten juuri joutuukin luopumaan, joten myönteisyyttä peliin toverit. Myös ne, jotka pohtivat huomenna kokouksessaan, ollako vai eikö. Jotta Juttako, vai Erkki, vai peräti sitten joku kolmas…

Matti on kuulemma reissussa, eikä kuulemma omien sanojensa mukaan ole tulossa pois. Tälläkin hetkellä Matti kyyhöttää puhelin suljettuna jonkun viiden tähden hotellin huoneen sängyn alla, ovessa lappu, deep sleep.

Matille ja muillekin pojille ja tytöillekin jälleen pieni pläjäys Leinon Einoa:

”Jo lapset laivoja veistää, jo karkelot kyliltä soi,

kevät laulaen lehtoja astuu ja kumpuja kullervoi.

Suvituuli jo Suomehen saapui, puki nuoriksi nurmet ja puut –

Oi, joutuos impeni nuori, jo häitänsä viettävi muut!”

(Leino, E. 1897. Jo lapset laivoja veistää.

Runokokoelmassa Yökehrääjä)

P.S Tässäpä eräs ”heikko signaali” :Keskustan Kontiola avasi KMS:lle pankkitilin puoluejohdolta salaa, kertoo tuorein uutinen.

Summa summarum: Vanhasen loppuliuku on alkanut. Mihin saakka vauhti kantaa miestä mäessä?