stubb

kokoomus teki taannoisessa puheenjohtajavalinnassaan enemmän kuin strategisen linjapäätöksen. stubbin voitto vapaavuoresta lienee tullut enemmistön oletuksesta, jonka mukaan kevään eduskuntavaaleissa ratkaisee nuorten äänestäjien osuus. stubbin oletetaan vetoavan nuoriin. siksi selfie-stubb, eikä asiainhoitajana profiloitunut vapaavuori.

puoluejohdon oletus lienee niin ikään, että puolueen vanhoilliset konservatiivit äänestävät puoluettaan kaikissa tapauksissa, vaikka sitten puoluejohtajana olisikin se ylen hupailuohjelman lanseeraama ”irvistelevä, narsistinen apina”.

molemmat oletukset saattavat hyvinkin pitää paikkansa. stubb vetoaa menevyydellään nuorempiin ikäluokkiin. lisäksi tiedetään, että kokoomus on äänestysuskollisuusvertailussa samoilla linjoilla keskustan ja demareiden kanssa. vai onko joku kuullut ikinä maajussin äänestävän sosialisteja?!

miksi kokoomuksen gallup-kannatus laskee kuin lehmän häntä? oletettavimmin kokoomuksen perinteikkäimmät kannattajat haluavat hieman uhitella ja säikyttää stubbin kansliaa. nähty on, että äänestyskopissa uhittelut tapaavat tasoittua – rengit palaavat isäntänsä tupaan, nöyrästi.

porvarihallituksen puolesta ei kannata vieläkään laittaa veikkaa. keskusta on tunnetusti hyvin erikoinen kilpakumppani, eikä persuista saata sanoa sen ehompaa. vaalin jälkeen mahdollisesti suurin puolue keskusta sipilöineen puristaa hallitustunnusteluissa kanssakumppaninsa kuiviksi. demareilta saattaa siinä väännössä lipsahtaa enemmän lupauksia kuin kokoomuksesta kuunaan. kun persut äityvät komppaamaan, niin koossa on punamulta, jossa ei vehreyttä näy eikä ruotsia puhuta.

Annin ikioma uutisryöppy

Työministeri Tarja Cronbergin ilmoitus siitä, että hän luopuu Vihreiden puheenjohtajuudesta toukokuussa sai jo aikaan melkomoisen uutis- ja kommentaarityöpyn. Alla muutama esimerkki olevasta ja todennäköisesti myös tulevasta:

Sinnemäki: Olen valmis puheenjohtajataistoon…

Sinnemäki: Alle tuhannen euron kuukausitulot verovapaiksi…

Sinnemäki: Pääomatulojen verotusta on maltillisesti kiristettävä…

Sinnemäki: Verovapaiden osinkojen osuutta on syytä tarkastella kriittisesti…

Ja koht´sillään:

Sinnemäki: Haluan ministeriksi…

Sinnemäki: Haluan pääministeriksi…

Sinnemäki: Presidenttiehdokkuus kiinnostaa…

Sinnemäki: Ultra Bra muodostaa hallituksen…

Sinnemäki: Jumalattaren osa on raskas…

Että tämmöistä. Kyllä uutisvuo on monipuolinen ja runsas. Tulee varmaan kohta mieleen erään laulun sanat, ikään kuin toivomuksenomaisesti: ”Sinä lähdit pois / minä katselin parvekkeelta / loittonevaa selkääsi…”

Mitä, Täh, Häh ?!?

Paradoksaalista I

Nyt on aseongelma saanut lopullisen ratkaisunsa: käsiaseen lupaa anovalle tehdään mielentilatutkimus. Hirvikiväärin saa ihan nortsisti entiseen malliin. Kohta lähes jokaisella meistä on terveen paperit. Ja hirvikivääri. Yksi kysymys lainsäätäjälle: eihän pientä lääkitystä lasketa, eihän?! Käyttäväthän huippuampujatkin beetasalpaajaa…

Tapahtuipa taannoin niin, että kaveri posautti naapurinsa television tuusan nuuskaksi omalta kototerassiltaan käsin. Oliko harhalaukaus. No tottahan toki ja ilman muuta. Huumorintajuton, televisiottomaksi äkkiseltään, pyytämättä ja yllättäen muuttunut naapuri oli kai ilmoittanut poliisille, koska juttu päätyi ihan lehden palstalle. Höh, mitä metsästäjien leimaamista ja mustamaalaamista jälleen kerran!! Periaatteessa tapahtuma oli Ylen vika. Asekiellot ovat turhia. Sen sijaan ohjelmapolitiikkaa pitäisi säätää, tai kieltää televisiot!

Ilman muuta jäi muuten sekin entinen maanviljelijä, jolta ammuttiin lehmä hirven sijasta. Ammuu – kuului pellon reunasta. Vaan eipä kuulu enää. Parempi tsägä oli sillä maajussilla jonka traktoria ammuttiin. Murr, sanoo Zetori edelleen.

Kaksi kaveria ampui muutama päivä sitten hirveän ohi. Hirvi pakeni järveen. Kaverit soutivat perässä tulittaen tiiviisti. Hirvi pääsi hengestään ja kaverit veneestään. Se nimittäin upposi. Hirven kanssa. Metsäurhot onnekseen eivät. Oli onni matkassa. Tämäkin uutinen päätyi aviisiin. Mitä metsäurhojen aiheetonta leimaamista ja uimataidon synkkää aliarviointia, HÖH!!

Entäs ne ohilaukauksen nahkoihinsa saaneet karhut?! Kuinka mielikuvituksetonta touhua karhuilta ryhtyä ärhentelemään ja juoksentelemaan ympäri kyliä ja kaupunkeja muutaman hassun kudin takia. Ei luulisi isojen eläinten olevan noin arkoja muutaman lyijygramman vuoksi. Aivan tyystin turhaa metsästäjien panettelua – ja vielä karhujen taholta. Hyi, hävetkää mokomat Metsän Kuninkaat!! Väinämöiselle heti viesti, jotta laittaa Kalevalan uusiksi.

Paradoksaalista II

M-Real myy kuulemma Lohjan ja Jyväskylän paperitehtaansa. Hallituksen puheenjohtaja Kari Jordan näyttää olevan erittäin tyytyväinen mies joka sanoo: ”Tämä on ehdottomasti uuden omistajan voitto”. Ostaja on eteläafrikkalainen yhtiö nimeltään Sappi. Toimitusjohtaja Berry Wiersum sanoo: ”Alkaa tehtaiden optimointi ja tiukka kulukuri. Tämä kauppa on hyvä erittäin uutinen työntekijöille.” Pääluottamusmiehet Harri Lindholm Lohjalta ja Kari Forsman Jyväskylästä ovat niin ikään onnessaan sanoessaan: ”Onpa helpottunut olo. Epätietoisuus on nyt poissa.”

Onpa suloista! Kaikki ovat tyytyväisiä – kaikkeen! On todella hienoa katsella vaihteeksi onnellisia kasvoja – edes hetken. Mikäs on hymyillessä kun Sappi ei vaivaa – ainakaan vielä.

Paradoksaalista III

Tutkimus osoittaa: suuri osa äänestäjistä on vieraantunut politiikasta kokonaan. Suurin osa ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Suuri joukko ei tiedä kuka on Suomen pääministeri. Osa ei kuulemma edes tiedä, mitkä vaalit ovat tulossa. Osa tietää onneksi edes nimensä ja missä maassa ollaan. Ollaan kuitenkin ihan rauhassa ja äänestetään silti – ihan mitä vaan. Useimpaan kuntaan muodostunee joka tapauksessa täksikin vaalikaudeksi ”vahva yksinkertainen enemmistö”, äänestyksistä huolimatta, tai juuri niiden takia.  Syntyy Yksinkertainen Enemmistö, sananmukaisesti. Koska Kyllä Kansa Tietää. Jotakin. Kai. Ei vain tule nyt äkkiseltään mieleen, mitä?!

Ylitsevuotavaa ystävällisyyttä

Siemens on edelläkävijä. Monessa mielessä. On ollut aina: ennen sotia, niiden aikana ja näköjään myös kauan sotien jälkeen. Milloin on ollut kyse hieman erikoislaatuisemmasta työvoimapolitiikasta, milloin sotateknologiasta, milloin suorasta rahasta.

Saattaisiko Siemens olla jopa jonkinlainen globaalin talouskäsityksen malli myös suomalaisille yrityksille. Siemensin innovaatioihin tutustuessa tulee väkisinkin mieleen meikäläiset vaalirahoituspuuhat ja se kuinka niiden pimeämpi puoli olisi voitu ja voitaisiin vieläkin sujuvasti toteuttaa. Nythän Suomessa pohditaan vain sitä, miten ”yhdistysten” anteliaisuuteen pitäisi suhtautua. Kukaan ei kuulu vielä kyselevän ”epävirallisemman” tuen perään. Sen tuen, joka lienee moninkertainen näkyvään tukeen verrattuna. Tässäpä rahoitusongelmaan oiva ja taatusti kansainvälinen ratkaisumalli, jolla ehkäistään ikävät tilanteet, ainakin hetkeksi!

Ja mitäs Siemensillä oikein on tapahtunutkaan. Siemensin entinen ICN -yksikön johtaja Reinhard Siekaczek sen kertoi: hän kuulemma vain yksinkertaisesti perusti yhtiöön esimiestensä vaatimuksesta lahjusrahaston, jonka avulla peitettiin näiden kannustimien välittäminen. Tavoitteena oli siis organisoida Siemensiin uusi menetelmä lahjusten rahoittamiseksi.

Siekaczek tuotti työkseen tekaistuja laskuja, joiden avulla nostettiin rahaa yhtiön tileiltä. Ja aika hyvin poika työnsä tekikin. Tileiltä on löydetty jo 1,3 miljardin euron edestä epäselviä laskutuksia vuosien 2000 ja 2006 välillä. On siinä joku jotakin saanut, jos lie Siemens maksanutkin.

Taitaa olla meillä Suomessa vielä lapsenkengissä tämä toiminta, vai onko? Vaikka kaikkihan sen tietävät, ettei esimerkiksi Suomen asutuskeskuksia ja kaupunkeja ole rakennettu tietämättä, vaan että homma on ollut hallussa, ja että periaate on ollut ”sulle-mulle-mulle” – järjestelmä. Esimerkkejä löytyy, etelästä pohjoiseen.

Ei ole kaukaa haettua olettaa systeemin pitävän pintansa vielä nykyäänkin. Toisin sanoen rakennuttajat ovat maksaneet päättäjämme ajast´aikaan suopeiksi selvällä rahalla, asunnoilla, hirsimökeillä, matkoilla ja autoilla. Ja ruualla, juomalla ja seksillä, tietysti ja aivan luonnollisesti. Ja miltä tileiltä? No koulutusrahastoista, matkakassoista, materiaalikuluista, PR-tileiltä, ja tietysti – puhtaana käteen.

Lähinnä näistä samoista isänmaallisista syistä liikemiehet rahoittavat mielellään kansanedustajiamme ja kunnanvaltuutettujamme edelleen. Että rakennuksia, asuin- ja liikerakennuksia nousisi tasaiseen tahtiin, ja että ne vielä sattuisivat sopiviin paikkoihin. Sellaisiin, joissa kauppa käy ja kannattaa.

Vapaa-ajan asunnon, tai hyperliikekeskuksen paikka voi esimerkiksi olla yhtä hyvin maaseutuidylli tai kansallismaisemakin, vaikka joku kansallispuisto. Ihan sama, kunhan vain porukkaa riittää. Ja noissa paikoissahan sitä riittää, kun ajoneuvoja ja bensaa riittää. Ihmiset ovat jo tottuneet maksamaan itsensä kipeiksi kaupunkien keskuksissa. Ihmiset ovat kyllästyneet pääsemään rahoistaan liian helposti. Nyt on mukava vaihteeksi tehdä se luonnon helmassa, au naturel. Paluu luontoon, you see!

Mikä olisikaan ihanampi shoppailu- ja rellestyspaikka kuin tunturin helma tai harvinainen lintuluoto. Tai peräti saimaannorpan pesimäalue?! Oi jospa joskus vielä voisi vedellä olusia samalla katsellen luontokappaleiden pesimäpuuhia ja lasten pomppulinnatemmellystä samaan aikaan… Sepä vasta olisikin jotakin sellaista josta saisi kunnon fiilarit! Liito-orava ja Gucci samassa kuvassa – orgastista!!

Tietysti täytyy löytyä ja varmaan löytyykin sellaisia rahoittajia jotka haluavat tukea päättäjiämme täysin puhtaasti, vain demokratian, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Erityisesti edellä mainittuja arvoja pyritään edistämään eritoten pääministerin ja muiden johtavien poliitikkojen tukemisen kautta.

Tämä lienee aivan luonnollista: eiväthän rivikansanedustajat kykene edistämään yhteiskunnallisten arvojen toteutumista samalla tavalla kuin poliittinen eliitti. Vai voiko muka? No en kyllä usko. Kyllä jaloimmista arvoista osaavat huolehtia vain jaloimmat ihmiset. Kyllä parhaimmat airueet isänmaallemme löytyvät valtioneuvostosta ja Säätytalon käytäviltä. Siellä tiedetään mikä Suomi-neidolle ja – pojalle on kaikkein parasta, vaimitensenytoli…

P.S Kunnallisalan kehittämissäätiön KAKS:n TNS Gallupilla teettämä tutkimus muuten kertoo, että puolet reilusta tuhannesta vastaajasta on sitä mieltä, että kunnallishallinto on elinkeinoelämän toiveiden tahdoton toteuttaja. Kuusi kymmenestä pitää hallintoa näennäisdemokraattisena.

P.S.2 Saadaankohan tänään jo laulaa onnittelulaulu ”Paaaljooon ooonnneeeaaa vaaaan, Kyyyyöööstiii!” Tänään kokoontuu Pyhä Allianssi, Arvonimilautakunta, puheenjohtajansa pääministeri Matti Vanhasen johdolla. A-luokan lautakunnalla on edessään kinkkinen päätöksenteko: tullako vai eikö tulla??!! Siis Kyösti Kakkosesta vuorineuvos, eller nej;)

P.S.3 Toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen on viimeisimmän tiedon mukaan pyytänyt Arvonimilautakunnalta, ettei hänen hakemustaan käsiteltäisi vaalirahoituskohun vuoksi. No, jäämme odottelemaan jotakin sopivaa kompensaatiomallia, jonka pääministerimme tilalle kehittelee. Sillä ei kai kukaan tosissaan usko, että asia jää tähän?! Manööverihan kuuluu osastoon ”VPK:n ruiskuosasto”.

Valhe, synti politiikassa?

Ulkoministeri Kanerva erosi – valehtelun vuoksi. Pääministeri Vanhanen ennakoi tulevaa kansalais- ja mediakeskustelua antamalla sunnuntain Länsi- ja Itä-Savo -lehtiin haastattelun, jossa hän painotti selkein sanoin, ettei kirjaviestikohua kannata laisinkaan yhdistää Kanervan tekstiviestikohuun. Asioilla ei pääministerimme mukaan ole mitään muuta yhteistä keskenään kuin julkisuuskohu.

Herää pakostikin kysymys siitä, onko Vanhasta neuvottu antamaan kyseinen haastattelu, vai onko idea tullut pääministeriltä itseltään. Veikkaisin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Lukijana ymmärtää heti sen, että asianomaisilla, mainituilla tekijöillä, ei olekaan niin paljon yhteyttä keskenään kuin molempien ministerien yhteisellä toiminnalla kriisitilanteessa – valehtelulla. Valehtelu on yhdistävä tekijä ministereidemme välillä.

Presidentti Halonen antoi Kanervan eroa koskeneessa lausunnossaan ymmärtää aikojen muuttuneen. Mikä oikeastaan on muuttunut, jos ylipäätään mikään. Onko valehtelu nykypäivänä jotenkin erilainen synti kuin valehtelu ennen? Onko valehtelu suuri synti, vai synti ollenkaan? Onko valehtelu suurempi synti silloin kun valehtelija jää kiinni? Onko treffipaikan valehtelu erilainen synti kuin valehtelu valtion asioihin liittyen? Onko medialle valehtelu erityisen tuomittavaa?

Yhteiskunnallisena ilmiönä syntiä voisi kuvata samoin kuin kreikankielisessä sanassa hamartia, joka tarkoittaa perinteisen syntikäsityksen lisäksi erehdystä, maalin ohi ampumista. Politiikassa hamartia, huti, voisi tarkoittaa stabiilissa, täysin arkipäivän leppoisassa tilanteessa tehtyä väärää analyysia tai erikoisen huonoa ajoitusta. Poliitikon huti voi olla saunanjälkeisen iltapuhteen rento nettisurffi, tai raskaan kokouspäivän paineiden purku hotellihuoneen yksinäisyydessä.

Kreikkalaisen tragediakirjallisuuden kautta voi saada vahvistuksen hamartian tarkoittavan ”traagista erehdystä”. Aristoteleen Runousopin mukaan traagisen erehdyksen seurauksena tragedian sankari ajautuu onnettomuuteen. On kuitenkin huomattava, että sankari suorittaa tekonsa vapaaehtoisesti. Teon tekee traagiseksi etupäässä se, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on täysin olosuhteiden tai tietämättömyytensä armoilla. Kyseessähän voi olla peräti agnoema, toinen syntisana, joka tarkoittaa juuri tietämättömyydestä johtuvaa lain rikkomista.

Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, joka toisinaan ansaitsee moitteen ja toisinaan taas ei. Traaginen erehdys ei Aristoteleen mukaan johdu niinkään sankarin luonteen huonoudesta kuin olosuhteiden pakosta. Kukapa vääräleuka voisikaan väittää, että esimerkiksi ulkoministerimme tekstiviestikohu voisi johtua ministerin luonteen heikkoudesta. Senhän on todettu johtuneen etupäässä olosuhteista, etenkin naisten toiminnan muodostamista olosuhteista. Tasapuolisuuden vuoksi on mainittava, että virallisen käsityksen mukaan myös pääministerimme ympärillä vallinnut yhteiskunnallis-poliittis-yksilöllinen keskustelu näyttäisi ikään olevan erään tulkintasuunnan mukaan melkein yksinomaan naisten aiheuttamaa.

Ajautuvatko traagisen tarinamme sankarit lopulta lopulliseen onnettomuuteen, jää nähtäväksi. Edellisten esimerkkien kohdalla lopullisuus tarkoittaisi putoamista poliittisen elämän huipulta – hetkeksi aikaa. Kanervalle putoaminen voi tosin olla viimeinen; ura voinee jatkua korkeintaan kohteelleen räätälöidyssä virassa, mieluummin ulkomailla. Kenties suurlähettilään virka jossakin eteläisessä maassa voisi tulla kysymykseen. Jos Vanhanen tipahtaa, kuten muutamat inhorealistit uumoilevat, putoaminen ei ole pitkäaikainen. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen mission pölyt on pyyhitty kuin äänestäjien muisti.

Tragediat voivat päättyä siis myös onnellisesti. Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on katharsis, joka tarkoittaa emotionaalista puhdistumista. Tragediaa seuraavat katsojat, tässä poliittisessa intohimodraamassa me uskolliset median orjat, puhdistumme kielteisistä tunteistamme. Me pystymme ilman ponnistuksia samaistumaan sujuvasti tragedian hahmoihin, etupäässä niiden sankareihin. Nähdessään näytelmän henkilöiden kärsivän, ihmiset käsittelevät samalla omaa suruaan ja kokevat tunteensa tavallistakin jalostuneemmalla tavalla.

Synti muuttaa muotoaan aikojen saatossa. Katolisten lanseeraamissa uusissa kuolemansynneissä painotetaan enemmän yhteiskunnallisia teemoja. Yksilöllisten hairahdusten sijalle ovat tulleet esimerkiksi ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, huumeiden välitys ja muut moraalisesti kyseenalaiset kokeilut. No onhan sinne jäänyt jotakin tuttuakin: ylenpalttisen vaurauden kerääminen ja köyhyyden aiheuttaminen ovat vielä ainakin toistaiseksi suoraan kiehuvaan öljykattilaan menolipun lupaavia tekoja. Katoliselle kirkolle erityinen aihe, pedofilia on jäänyt jostakin syystä ns. epäviralliselle kuolemansyntilistalle. Luterilaiset ovat syntien suhteen onneksi, kiitos Lutheruksen, sentään paljon inhimillisemmillä linjoilla.

Kun lähiaikoina aletaan punnita Vanhasen valehtelun synnin asteita, pyydän, huomioikaa tämä: vaikka pääministeri valehteli, ainakin kerran, hän saattoi alkuun reaktion, joka on vapauttanut useimmat meistä tarpeettomista syyllisyydentunteista. Katharsis on koettu. Ilman sisäänpääsymaksua, korkeintaan sen muutaman euron hinnalla minkä iltapäivälehti maksaa. Ja jos Vanhasen pitää jättää systemaattisuuden vuoksi paikkansa kuten Kanerva, valitkaamme hänet pikaisesti takaisin. Vasta toinen kerta toden sanoo.