hyvinhän tämä, mitäs ne pojat…

talvivaara konkurssiin tänään, hallituksella ratkaiseva luottamusäänestys huomenna. eipä ihme jotta pääministeri stubbin puhetapa eduskunnan kyselytunnilla muistutti kylli-tädin iltasatua. stubbin aksenttia saattaa voida kutsua brechtiläisesti vieraannutetuksi. nyt tarvitaankin defenssejä mieleen, että todellisuuspako voisi vielä jatkua edes joulunpyhiin saakka. ikävää jos kulutusjuhla pääsee kärsimään tämmöisistä. voi tulla hyvässä lykyssä kulutuslama jos ei varota.

talvivaara, josta eräät tahot jaksoivat muistuttaa vuosikausia, tulee kaatumaan valtion syliin, kuten ennakoitua on ollut. ensivaiheen kustannus on sama 200 miljoonaa euroa joka yhtiöön on jo upotettu aiemmin, kertoo meille ministeri vapaavuori. tämän ensivaiheen jälkeen koittaa ensimmäinen kevät ilman perää. vesimäärä lienee samanmoinen kuin aiempinakin keväinä, joten siitä se alkaa: ympäristötuhojen minimointi. kun ohjaksissa on valtio, kaikki pitää luonnollisesti tehdä ilman laittomuuksia. paikallinen ely-keskus saa lomaa. arvioitu kustannus kaikkinensa on noin puoli miljardia. ensi vuonna.

jos nyt ollaan aivan loogisia, toimitusjohtaja perälle pitäisi nyt alkaa suunnitella virkaa tai tointa solidiumissa, ennen uuden yrityksen perustamista. sen mahdollistaa poliittisen muistin pituus joka on kaksi kuukautta. ympäristötuhojen suhteen muisti saattaa olla talvivaaran tapauksessa muutamia kymmeniä vuosia. täytyy sanoa, ettei vihreiden lähtö hallituksesta olisi saattanut sattua parempaan aikaan. entinen ympäristöministeri niinistö on varmuudella onnellinen mies. on hyvä, että edes yksi onnellinen löytyy. hän kätkenee onnensa, luulisin.

mitäköhän muuten niin ikään entinen ympäristöministeri, talvivaaran suursijoittaja ja nykyinen perheenäiti itä-helsingistä, paula lehtomäki, tuumii hiljaisessa mielessään. olisikohan jotakin siihen suuntaan jotta ”voihan nenä mikä reissu, mutta tulipa tehdyksi”… hänen ohellaan tilannetta miettii aika moni muukin yksityissijoittaja.

Lehtomäen lähtöselvitys

Stig ombord – merellä on sitten mukavaa! Keskustaväki risteilee Itämerellä miettien muun muassa sitä, miten ihmeessä Soinin saisi pysäytetyksi. Timo Laaninen toivoo lisäksi Keskustaa riivaavan ”sisällissodan” päättymistä ja velkojen muuttumista saataviksi.

Kaikki Lemmenlaivassa esitetyt toiveet lienevät kuitenkin kohtuullisen utopistisia toteutumistodennäköisyydeltään.

Paula Lehtomäen keinunta merellä näyttäisi olevan keskimääräistä rajumpaa. Kyseessä ei tarvitse olla edes ne tunnetut ylimääräiset drinkit, vaan epävarmaan etenemiseen riittää tällä kertaa sana Talvivaara. Talvivaara on se nimenomainen kaivosyritys, josta Lehtomäen suku omistaa osan.

Lehtomäki ei muista, tuliko osakkeiden ostopäätös ajankohtaiseksi ennen vai jälkeen 9.2.2010. Tuona ajankohtana kaivosyhtiö ilmoitti alkavansa rikastaa kaivostuotteista myös uraania. Tässä suhteessa Lahtomäki on saman dementikkoklubin jäsen kuin muutkin keskustalaiset kumppaninsa. Vallaton mielikuvitus antaa kuitenkin kuvan ostopäätöksestä juuri samoihin aikoihin kun kaivosyhtiön yhteydenotto uraanirikastusasiassa ympäristöministeriöön tapahtui. Lehtomäen tehtävänä on kiistää asia yhä lyhenevän ministerikautensa loppuun saakka.

Voiko asia saada Itämeren risteilyä vakavamman kulkureitin?! Voisi hyvinkin ajatella, että kyllä voisi. Lehtomäki voi pahimmillaan päätyä samaan ministerivastuulain edellyttämään tilanteeseen kuin Vanhasen Matti omissa puuhissaan. Tarvitaan vain todisteet siitä, että Lehtomäki on esimerkiksi aamiaispöydässään vihjannut rakkaalle aviomiehelleen, jotta kohta säteilee kotokunnailla siihen malliin, jotta!

Aviomiehen tehtävänä on ollut puolestaan varmistaa perheen toimeentulo, lasten koulutuskustannukset  ja anopin kohtuullisen pitkät vanhuudenpäivät ropsauttamalla itselleen reilun osakesalkun, lapsille hieman pienemmät ja anopille mikä muilta on jäänyt. Rahaa pitää perheelle ansaita, eihän se kykene elämään pelkästään vanhempien niukoilla tuloilla.

Lehtomäki on viimeisimmän tiedon mukaan jyrkkien kiistämistensä jälkeen päättänyt lopettaa julkisen keskustelun mahdollisista sisäpiiriongelmistaan. Se onkin varmaan luja päätös, joka pitää, ainakin siihen saakka kunnes laiva on laiturissa. Kuten tiedämme, tämänkaltaiset keskustelut tuppaavat jatkumaan ja syvenemään, hartaista toiveista, päätöksistä tai ilmoituksista huolimatta. Tästä mediaan liittyvästä totuudesta pitäisi jo Lehtomäenkin olla selvillä.

Keskusta on noussut jo kaikkien aikojen kärkisijalle epämääräisten rahoitussotkujen listalla. Nyt näyttää alkavan uusien urien aika. Keskusta näyttää nyt tekevän edustajiensa kautta myös interventiota bisneksen kovimpaan ytimeen, uraaniliiketoimintaan. Kannattaisikohan finanssivalvojan käydä varmuudeksi läpi koko osakesijoittajien lista. Siis edes se, mikä on julkinen ja näkyvillä. Suurin osa omistuksistahan on perinteisesti ulkomaisissa lähteissä, joissa mukana on, perinteisesti, myös kotimaiset rahamiehet ja -naiset. Missä on esimerkiksi Pekkarisen perheen omistukset – uraanissa vai turvatuotteissa?!

Lehtomäki on profiloitunut itse ympäristöministerinä, jonka kaltaista Suomen historia ei tunne. Takana ovat päätökset niin luonnonsuojelualueiden rakentamisesta kuin täysin kyljelleen menneestä pienpuhdistamolaistakin. Herää kysymys, miten altis Lehtomäki itse asiassa onkaan lobbaukselle. Saattaisi hyvinkin kuvitella, että aika altis.

Lehtomäki osoittaa omaavansa kuitenkin myös vanhasmaista ennakointikykyä. Ehkä alitajuntainen viesti omista ominaisuuksista, aiemmista, vielä tuntemattomissa olevista puoluerahoitustapahtumista, ja ennakointi tulevista riskeistä ehkäisi Lehtomäkeä suostumasta Keskustan puheenjohtaja- ja pääministerikamppailuun. Jos Lehtomäki olisi ollut puheenjohtajakisassa mukana, hän olisi nyt Keskustan puheenjohtaja ja Suomen pääministeri. Samalla hän olisi samassa lirissä, missä Matti Vanhanen olisi, jos olisi vielä pääministeri. Molemmissa tapauksissa Suomessa olisi hallituskriisi. Onneksi molemmat ministerit ovat osanneet ennakoida.

Kaikesta päättäen Keskusta ei saa löydettyä risteilyllään Soinia jarruttaavaa lääkettä. Soini vyöryy porukoineen kuin katujyrä sitä mukaa kuin valtapuolueet möhlivät. Perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjasta voi tulla äänestäjää kohti halvin kampanja kautta aikojen. Myös Keskusta toivoo Laanisen suulla halpaa kampanjaa, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että puolueen kassa on typösen tyhjä. Kokoomuksella olisi kyllä rahaa, mutta äänestäjäkato taitaa vaivata myös kykypuoluetta, eikä sitä välttämättä rahalla paikata. SPP:llä ei näytä olevan enempää kykyjä kuin rahaakaan. Mutta onneksi on edes Onnea, Urpilainen ja Junger.

Oma vaaliteemani olisi, jos olisin ehdokkaana: Miksi äänestäisit minua tai muitakaan koltiaisia?! Mutta onneksi en ole ehdokkaana. En myöskään tarvitse vaivata päätäni miettimällä, kuka olisikaan se rehellisin poliitikko. En nimittäin edelleenkään aio äänestää ketään. Tyydyn mieluusti kohtaloon ja siihen kuinka muut vaalikentillä päätöksiään tekevät. Heille kaikille toivotan onnea ja menestystä valitsemillaan teillä!

Hurjistumisteoria

Kurjistumisteoria (exploitation theory) tarkoittaa lyhykäisesti muotoiltuna luojansa Karl Marxin mukaan ilmiötä, jossa pääoman kasaantuessa yhä harvempiin käsiin työväestö joutuu yhä kurjempaan asemaan. No, talouden vinkkelistä katsoen jokainen voi pohtia tykönään kuinka paikkansapitävä tai ohi/yliammuttu tämä teoria on ollut ja kenties tulee olemaan.

Politiikassa samaa teoriaa voi soveltaa ehkäpä suvereenimmin. Etenkin tämän hetken kotimaan politiikassa. Kaiketikin voidaan olla yhtä mieltä siitä, että valta on kasautunut yhä harvempiin käsiin. Ja kasautunee edelleenkin, mikäli presidentin vallan kaventamisteoria pitää paikkansa.

Presidentin vallan kaventamisteoria (extemporation theory) tarkoittaa puolestaan lyhykäisyydessään luojansa Mr. DOsomen mukaan ilmiötä, jossa pääministeri haluaa yllättäen EU-kutsuillallisilla syödä myös presidentin lautasen tyhjäksi, tiukoista estelyistä huolimatta. Ettei pääministerille tulisi kurja olo. Sitä oloa ei nimittäin kestä erkkikään.

Politiikkaan sovellettuna kurjistumisteoria näyttäisi suurin piirtein tältä: presidentillä on kurjaa, kun hallituksella ja pääministerillä on kurjaa, koska eduskunnalla on kurjaa, jonka vuoksi kohta koko kansalla on erikoisen kurjaa.

Jos kurjistumisteoria ja sen sovellus politiikan kurjistumisteoria integroidaan, voidaan edelliseen listaan jatkaa, jotta poliittisen eliitin ja kansan lisäksi myös Köpillä ja Topillakin on niin pirun kurjaa.

Kurjistumisteoriahan on todella käyttökelpoinen. Jokainen voi luoda siitä oikeastaan oman versionsa. Esimerkiksi teoksiaan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:lle ja muille yleishyödyllisille yhteisöille pääosin ilman arvonlisäveroa kaupanneille taiteilijoille voidaan luoda taiteellisen työn kannattavuuden kurjistumisteoria, joka pätenee jo ensi vaaleissa. Nimittäin ensi vaaleissa näillä taiteilijoilla tulee olemaan huikaisevan kurjaa. Tai jo ennen sitä, jos verottaja alkaa tarkastella tilejä hieman tarkemmin.

Pääministeri Vanhanen yrittää ilmiselvästi voittaa Karl Marxin. Uskon omaan erinomaisuuteensa hän on perinyt isältään, rotugeneetikko Tatu Vanhaselta. Matti Vanhanen on kehittänyt oman versionsa kurjistumisteoriasta, nimittäin hurjistumisteorian.

Hurjistumisteoria on puolestaan sovellus Keisari Napoleonin hyökkäämättömyysteoriasta, jota on hyödyntänyt omiin teorioihinsa muun muassa eräs A. Hitler kirjassaan Mein Kampf, joka on eräänlainen potentiaalisti metallilta kalskahtava ja ruudilta tuoksuva rauhanjulistus. Napoleonin kehittämä ja Hitlerin jalostama hyökkäämättömyysteoria tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään nopeaa, veristä ja mahdollisimman tuhoisaa hyökkäystä, varoittamatta. Tämän teorian mukaan luvattu rauhantila on pelkästään teoreettinen laadultaan.

Vanhasen hurjistumisteoria tarkoittaa sitä, että pääministerin pitää vastata sitä hurjemmin, mitä kamalampi ja oikeaan osuvampi kysymys on median taholta esitetty. Siis esimerkiksi kysymys mahdollisesta hallituksen korruptoituneisuudesta on kuitattava ennennäkemättömällä hurjistumisella. Hurjistumisteorian mukainen lausunto on sellainen, jossa totuus saa puhtaasti teoreettisen olomuodon.

Hurjistumisteorian paikkansapitävyyden voi todeta vaikka kohtapuoliin kun media kysyy pääministeri Vanhaselta, onko hän tiennyt että Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n rahoittajina on todellisuudessa vain kolme miestä: Toivo Sukari, Tapani Yli-Saunamäki ja Kyösti Kakkonen. Kyse ei siis ole Vanhasen aiemmin mainitsemasta ”suuresta määrästä suomalaisia yrittäjiä”. Hurjaa tulee olemaan, ennustan. Ainoa tiedosta hieman helpottunut lienee ympäristöministeri Paula Lehtomäki, toistaiseksi.

Jos hurjistumisteoria ei jostakin syystä näytä saavan tukea käytännössä, on yksinkertaisesti vain otettava käyttöön jalat alle – teoria. Se tarkoittaa hyppäämistä liikkeellä olevaan virka-autoon ja ajamista suoraan lentokentälle tummennetuin lasein, puhelin suljettuna.

Uutta, hallituksen eroteoriaa odotellessa voi tutustua jälleen palaan juhlavuottaan juhlivan Eino Leinon tuotantoa:

Huonoa seuraa

Sill’ lohtua tarjona kyllin on,
joka lempensä multahan peitti,
se ei ole orpo, ei onneton,
jonka ystävät yksin heitti;
voi seestyä lientynyt onnen koi
ja syttyä toivojen karsi
ja lippunsa vieläkin nostaa voi,
jos tuulessa katkesi varsi.

Mut silloin vast’ olet onneton
ja mielesi vasta on musta
ja riemusi, rauhasi mennyt on
ja löydä et lohdutusta,
kun maailman touhussa hetkeks ees
saat yksin jäädä sä illoin
ja huonohon seurahan joutunees
sinä inholla huomaat silloin.

(Leino, E. 1897. Huonoa seuraa

Runoteoksessa Yökehrääjä)

Iloisia eläintarinoita

Minun kohdallani kaikki alkoi pienestä hiirestä, sanoi kuulemma muuan Walt Disney aikoinaan.

Hallituksemme piinaviikot alkoivat puolestaan sammakosta. Kallin sammakosta, jota turhaan yritettiin tunkea lampeen takaisin kun se sieltä oli kerran päässyt hyppäämään. Sammakko, joka oppii hyppäämään, ei pysy enää lumpeenlehdellä, sanoo vanha koillisromanialainen kansanviisaus.

”Vallalla on taipumus turmella ihmistä ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti, eli ehdoton valta turmelee ihmisen ehdottomasti”, sanoi puolestaan lordi Ackton, joka varmuudella Matti Vanhasen mielestä on typerä horisko, joka ei tajua politiikasta yhtään mitään.

Matti Vanhanen, joka näyttää puolestaan tajuavan politiikasta aika lailla sitä sun tätä, tosin hieman eriskummallisella tavalla, on puolestaan antanut piut paut kaikenkarvaisille arvostelijoille, kuten esimerkiksi Suomen poliittisen kentän oppositiolle. Vanhanen noudattaa nyt omaa linjaa. Tämä linja edustaa ehdottomasti sitä paljon mainostettua uutta K-linjaa, jonka ilmiöpiirteitä suuresti kunnioittamani taiteilija-filosofi Groucho Marx aikoinaan kuvaili persoonallisella tavallaan, empiirisesti: ”Olen omin käsin raivannut tieni köyhyydestä äärimmäiseen kurjuuteen”, sanoi siis G. Marx, Ajatusten Tonava, joka siis ei tiettävästi ollut sukua sille eräälle toiselle Tonavalle, Karl Marxille. Groucho oli sukua vain niille kolmelle muulle Marxille, Chicolle, Harpolle ja Zeppolle, jotka löysivät yhdessä veljensä kanssa elokuvissaan poliittisen kaanonimme ydinajatukset jo kauan ennen kuin johtajamme olivat edes syntyneet.

Niin, se meidän Matti: meidän Matti on kadottamassa hyvää vauhtia loputkin jo ennenkin hataralla pohjalla olleesta suhteellisuudentajustaan. Eikö Matti enää muista omaa rekrytointipolkuaan puolue-eliitin eturiviin, vai mikä mättää? Matti ei kommentoi; ei puhu ei pukahda. Mitä nyt puhuu toimittajien päälle ja puhisee typerälle kansalle. Mikä ihme sitä miestä oikein vaivaa? Pystyykö Matti kohta puhumaan edes niin totta kuin osaa?!

Välikysymys on eduskunnan tapa käyttää valtapuolueelle tuttua ”yksinkertaisen enemmistön”. voimaa. Se tarkoittaa sitä, että vaikka Vanhanen saisi päähänsä polttaa Eduskuntatalon paikallisessa adrenaliinimyrskyssään, uskolliset, kuuliaiset ja myös hieman yksinkertaiset ryhmän jäsenet puhuisivat kuin edustaja Juha Rehula tänään: Matti Vanhanen on ottanut nyt sellaisen johtajan roolin, jollaista on odotettu jo pitkään. Voi Pyhä Sylvi, ja myös hieman O Sancta Simplicitas!

No, mitäpä auttaa jankuttaa Eduskunnassa asiasta, jonka äänestystulos on jo etukäteen selvillä? Välikysymys on turhaakin turhempaa ajankäyttöä, resurssien tuhlausta. Edustajiemme kannattaisi mennä vaikka kastelemaan kevätkuivaa Kaisaniemen puistoa ennemmin kuin istua torottaa tyyriin näköisinä televisioitavissa istunnoissaan.

Tai jos korkeasti kunnioitetut edustajamme puhuisivat vaikkapa Kumpulan puiston reunamilla yhtä antaumuksella sitä samaa kuin lehdistötilaisuuksissaan ja Eduskunnan täysistunnossa, tulisi kevätlannoituskin hoidettua perusteellisemmin kuin mihin Kemira kykenisi ikinä. Kumpulan puisto kuulemma avataan ensi vuonna, joten siellä tarvitaan runsaasti lannoitusta, uutta kasvua silmälläpitäen. Siis sinne koko konkkaronkka, hetimmiten!

Hallitus kaatuu varmasti. Vaikka Keskustan puoluesihteeri Korhosta yritetään saada nyt koko auvoisen tarinan syntipukiksi. Olipa Korhonen suurempi valehtelija kuin esimiehensä tai ei, luulen, että kampitustoimi ei taida sujua kuitenkaan aivan yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Jos Joensuun puoluekokous antaa lähtöpassit Korhoselle, saattaa Vanhasenkin päivät tulla luetuiksi samalla nuijan kopsauksella. Korhonen nimittäin tietää, tietää ja tietää. Tietää asioita, joista mediat maksaisivat heikoimpien toimittajiensa hengellä. Korhonen tietää paremmin Vanhasen taskujen sisällönkin kuin Vanhas-parka kuuna päivänä itse.

Vanhanen pakeni ulkomaille, kuten rohkean, joukkojaan edestä johtavan suurmiehen sopiikin. Kotiin jäivät kaipaamaan muun muassa Merikukka Forsius, joka haluaisi varmaan keskustella vielä parista vaaleihin liittyvästä pikkuasiasta Vanhasen kanssa. Myös Vanhasen ex-aviopuoliso haluaisi uskoakseni vaihtaa pari sanaa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n rahalahjoituksen alkuperästä ja päätepisteestä. Haluaisikohan Rouva Ruusunen, tms. puhua jostakin pääministerimme kanssa? Entäpä joukko Hovioikeuden tuomareita? Tai Oikeuskansleri…

Paula Lehtomäellä lienee myös syytä jännitykseen. Kun KMS ry:n perustajajäsenet paljastuvat ennen pitkää, voi joukosta putkahtaa hyvinkin esiin myös Herra Pallas, Lapin Keisari. Ja jos putkahtaa, mätkähtää ympäristöministeri Lehtomäkikin ministerinvirastaan kilometritehtaalle suunnittelemaan hieman vapaammin käsin tulevaa hotellikokonaisuutta kansallispuistomaisemiin. Sillä kolmasti Simonilta kysyttiin, ja kolmasti hän kielsi Herransa…

Ja jos johtajanpaikat ovat jo Yliniemen kylässä jaettuina, tarvitaan hotelleissa aina runsaasti ahkeria käsipareja ja vikkeliä jalkoja: tulossahan ovat monen monet Sherwoodin Iloisten Veikkojen illanvietot ja viihtymistilaisuudet, joissa pohditaan, kuinka voitaisiin vaikuttaa Suomen poliittiseen elämään entisestään siten, että kauppapaikkojen sijoittelu olisi mahdollisimman optimaalista ja että raha siirtyisi oikeansuuntaisesti. Siis aidon Sherwoodin malliin, onhan mukana yksi Robin Hood. Tosin tässä tapauksessa päinvastoin kuin alkuperäisten metsänveikkojen tapauksessa, jossa köyhällä kansalla oli erityisasema.

Näin toimitaan Kansan parhaaksi. Kansan, jota vielä tarvitaan, ainakin toistaiseksi, legitimoimaan Arkadian Apinatarhan toiminta.

P.S. Viimeisin tieto kertoo, että Keskusta ry:n ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n suhde on perin likeinen: Keskustan hallintopäällikkö Aki Haaro on KMS ry:n varatilintarkastaja. Nyt odotellaan lisää tietoa, jota on kuulemma vielä tulossa. Puoluesihteeri Korhonen avautuu puoliltapäivin. Toivoa sopii, että hän kertoo kaiken olennaisen. Valitettavasti odotettavissa on vain jälleen osatotuus. Varmuudella.

Keskenkasvuisten valtakunta

– Mattiiii!! Tiedätkö Matti kuka onkaan mahtanut ottanut pipareita purkista vaikka äiti on kieltänyt?!

– Enmimiminäainakaanseolipapapaulajokapihistinepipipipaparitjajanolivarmaan

mukanaolenpahoillaniettätapahtuinänänäinseonomiaanrararapauttamaanluluottamusta

pepeperheenjäsentemmevälilläeiköniinäiti?!

– Niin kulta pieni! Minä uskon tietysti sinua. Voi Matti-kulta, kun sinä osaat sitten selvittää kaiken aina parhain päin. Luulenpa todellakin, että Paula ja Jan ovat olleet taas asialla. Tai Liisa. Liisahan on perso kaikelle makealle. Voihan se olla tietysti Pikku-Maurikin, tai Tarja, tai Erkki, mutta se ja sama, kyllä pipareita riittää. Jos ei äiti jaksa paistaa, niitähän saa Vuoristo-Kyöstin kulkukaupasta. Ja ihan ilmaiseksi.

Minun osaltani yhteisen piparipurkin täyttäminen loppui sitten eiliseen. Tapahtui nimittäin sama primitiivireaktio kuin aikoinaan Lahden talvikisoissa, joissa uljaat hiihtäjämme hiihdellä sujuttelivat itsensä lopullisesti maailmankartalle ja sieltä pois.

Lahden katastrofin jälkeen vakuuteltiin, että nyt tämä huijaus on kerta kaikkiaan loppu ja hiihtourheilumme siirtyy puhtaisiin keinoihin. Uskalsin epäillä, enkä olekaan katsonut hiihtourheilua sen koommin. Innokkaasta penkkiurheilijasta tuli hiihtourheiluinhokki.

Ja mitä näemme nyt? Valtionsyyttäjä avasi jutun jälleen. Taustalla on todennäköisesti pari väärää tuomiota. Tuomiot tulivat STT:n henkilöstölle väärästä uutisoinnista ja julkisesta herjauksesta. Hiihtoliiton pojat vakuuttivat käsi raamatulla ja piristeiden suurentamat mykiöt kameravaloissa paistaen, jotta herjattu on ja kovasti. Ja että he kaikki ovat aivan masentuneita, eivätkä siksi enää jaksa edes nousta suksilleen.

Ja tuomiohan siitä tulla pätkähti. Laki kun oli tehty, ja rikkeestä oli määrätty rangaistus. Eikä rangaistusta voinut välttää kuten entinen kansanedustaja, ja jotkut nykyisetkin tapaavat työkseen tehdä. Homma onkin jatkunut turvallisesti samana näihin päiviin saakka. Kiitosta oikein paljon! Kansa, joka urheilutivoliakin rahoittaa, kiittää ja kumartaa!

Niin, tiistai-aamuna lähetin pääministeri Matti Vanhaselle kirjeen, ja varmemmaksi vakuudeksi siitä kopion eduskunta@eduskunta.fi, presidentti@tpk.fi, sauli.niinisto@eduskunta.fi, ja erkki.tuomioja@eduskunta.fi. Kirjeellä ei ole tietenkään mitään merkitystä, tiedän sen. Mutta itseänihän tuo helpotti kovastikin.

Kirjoitin pohdinnastani ja havainnoistani muun muassa seuraavaa, kirjeeni alun lyhyen sukuinsertin jälkeen. Kun suvussamme sattuu olemaan semmoisia esi-isiä, jotka olivat uskollisempia järjestelmälle kuin eräät allekirjoittaneet jälkeläisensä. Uskon kuitenkin, ettei tämmöistä valtaeliittisekoilua olisi tapahtunut Paasikiven aikaan. Tai Kekkosen, ainakaan ei ihan;)

Ja kirjeeseen, jonka perusajatus on siinä, että Alkio on rappeutunut, eikä suku enää jatku.

Arvoisa pääministeri Vanhanen

[…] Jos kommenttini kuulostaa kriittiseltä, se ei suinkaan pidä paikkaansa. Kommenttini on erittäin kriittinen.

Havaintoihini eivät ole vaikuttaneet yksin poliitikkojemme persoonalliset, lähes itsetuhoisilta vaikuttaneet edesottamukset. Pohdintaani ei myöskään ole vaikuttanut poliittinen hegemonia, joka puoltaa heikompiosaisten edelleen syrjäyttämistä yhteiskuntamme toiminnoista. Tai hegemonia, jonka mukaan yksittäiset ministerit ja kansanedustajat pitävät täysin normaalina asioita, joista yksityinen kansalainen ei voi uneksiakaan.

Lopputulemaani ei myöskään ole vaikuttanut yksinomaan tämänaamuinen uutinen, jonka mukaan ystävällemme, toimitusjohtaja Kyösti Kakkoselle on anottu vuorineuvoksen arvonimeä sattuneesta syystä juuri vaalien jälkeen, ja että hakijoina olisivat olleet juuri ne samat, vaaleissa tuetut poliitikot, jotka eivät ole tienneet rahoittajien henkilöitä.

Pitää paikkansa, eli ei, vaikuttavat kertomukset korkeimmalta päätöksentekotasolta loputtomalta, lähes tragikoomiselta jatkumolta. Sopiiko se elimellisesti poliittiseen kulttuuriimme, jäänee viisaampien kollegojeni pohdittavaksi edelleen. Onko se Median vika, vai kansalaisten vika; jomman kumman varmasti, voin aavistaa ennalta.

Summa summarum: päätelmiini ovat vaikuttaneet kaikki edelliset perusteet. Kuulemani mukaan kanssani on samaa mieltä muutama muukin kansalainen ja kanssakulkija.

Olette aiheellisesti huolissanne poliittisen kulttuurimme tulevaisuudesta. Tulevaisuustutkijana kysynkin, millaisia mahdollisia ja todennäköisiä tulevaisuuksia poliittisella kulttuurillamme ylipäätään on.

Se lienee jo todennettuna selvää, ettei poliittisen kulttuurimme toivotulla tulevaisuudella ole juurikaan mitään tekemistä kahden edellisen tulevaisuuskuvan kanssa.

Parasta jatkoa toimiinne. Minä en äänestä enää. Ketään.

Kunnioittaen

Meikäläisen allekirjoitus

On aika vakuutella, että asiat korjautuvat ja että politiikka puhdistuu. Se puhdistuu yhtä varmasti kuin kilpaurheilu dopingista tai että lehmät lentäisivät pääskysten lailla. Eli ei puhdistu. Turha luulo. Kunnianhimo ja ahneus ovat uusiutuvia luonnonvaroja, ne pysyvät ja lisääntyvät, eivät suinkaan vähene.

Ongelmallista nyt vahingossa esiin pullahtaneessa vaalirahoituksessa on se, että huomio kiinnitetään ehkäpä liiankin hanakasti epämääräisten yhdistysten vieläkin epämääräisempiin tileihin.

Kukaan ei ole vielä kysynyt sitä oleellista kysymystä: Mistä tulevat todelliset tuet ja miten. Väitän, että pääosa vaalituesta ja vaalien välien rahallisesta tuesta tulee suoraan ruskeissa kirjekuorissa. Povitaskuista povitaskuihin. Rahat, joita ei ole kirjoissa eikä kansissa, vaihtavat omistajaa hiljaisuuden vallitessa, hyvässä hengessä. Tuet tulevat myös muina hyödykkeinä ja suosion osoituksina. Hiljaisia tapoja on satoja. Kyselkää vaikka Italiasta tai Venäjältä, joiden tavoista on nyt Suomessakin alettu ottaa mallia, globaalisti.

Virallinen vaalituki on kakunmurunen todelliseen puoluebisnekseen verrattuna. Riittää kun esiin astuu joskus yksi puolue-eliitin tympiintynyt ”Kyrö”, ja kertoo mistä poro pissii. Siitä aukeaa pato ja helvetillinen hässäkkä, jonka rinnalla Vanhasen kuvailema ”poliittinen kriisi” on kuin hyttysen ininä Niagaran putouksilla. Voi vapaasti väittää vastaan. Uskon kuitenkin, että olen oikeassa, ja totuus tulee esiin, ennemmin tai myöhemmin. Joku lipsahtaa ”hyvien veljien” kapealta polulta. Näin käy aina silloin tällöin ubiikissa maailmassa.

Tänä aamuna radiosta kuului ministeri Korkeaojalle osoitettu kysymys: Miksi Kyösti Kakkosen yhdistys rahoitti ministeriä vielä monta kuukautta vaalien jälkeenkin. Ja vastaus: öhöm öhöm, äh äh äh, jaajaa, liirumlaarun, pläpläpläpläp…

Mutta ihan miten vaan. Meikäläisen punainen viiva on kuitenkin piirretty lappuun pitkäksi aikaa. Ei ole näkyvissä hetkeä, jolloin teroitan kynäni uudelleen. Luottamuksen voi viedä vain kerran. Kiitosta vaan oikein paljon, kansanedustajillemme ja muille niljakkaisille muljakkeille. Luikerrelkaa rauhassa. Tai ainakin melkein.

Hajamiettehiä

Erehdyin taannoisessa blogijutussani pahemman kerran: ministeri Paula Lehtomäki ei olekaan hallituksen ainoa yrityslobbari! Mukaan on liittynyt nyt myös ministeri Paavo Väyrynen. Suomen ulkomaankauppaministeriö on Kauppalehden mukaan ottanut yhteyttä Venäjän talouskehitysministeriöön Stockmannin kohtaamien vaikeuksien takia. Apuva, Stokka on vaikeuksissa!! Mistäpä saan kohta ylipäivättyä jauhelihaa???

No sehän on ostjsen njormalnaja ja vielä lisäksi harashoo, että Suomen ulkomaankauppaministeri huolehtii omistaan. Paljon ymmärrettävämpäähän se toki on kuin se, että ympäristöministeri haluaa kansallispuistoon kuusinkertaisesti lisää hotellikerrosneliöitä.

Stockmann ei ole kuulemma päässyt vuokran suuruudesta sopimukseen venäläisen vuokranantajansa kanssa ja siksi Stockmannin tavaratalo Moskovan keskustassa on pysynyt suljettuna viikon ajan. Toisin sanoen Stockmann ei ole maksanut ajallaan pyydettyjä lahjuksia Putinin kampanjatukiyhdistykselle.

Tilojen vuokraaja on katkaissut kuulemma tavaratalosta sähköt nopeuttaakseen neuvonpitoa, Siperian kun tiedetään opettavan uppiniskaisimmankin liikemiehen talon tavoille. Stockmannin liiketoiminta on toisin sanoen muuttunut venäläisen mallin mukaiseksi pimeäksi liiketoiminnaksi.

Mutta ei hätiä mitiä: meitin Paavo on tavannut maanantaina Moskovassa Venäjän kauppaministerin Elvira Nabiulinan. Ihme on jos ei Paavon karisma pure Elviiraan. Luulen, jotta tapaamisen seurauksena Stockmann saa tilat lopulta ihan ilmaiseksi. Ainakin siihen asti kunnes Pate siirtyy siviiliin. Siis joskus ensi vuosikymmenen loppupuolella.

No, Paula Lehtomäki siis lobbaa, mutta vain jonkun tietyn mielitiettynsä puolesta. Ei leiki Paula Topin, siis Sukarin Topin kanssa samalla tavalla kuin Pertsan, siis Lapin matkailukeisari Pertti Yliniemen kanssa. Ai miksikä päättelen, ettei Paula leiki Topin kaaaaa?!

No, koska ympäristöministeriö ei kuuleman mukaan todennäköisesti vahvista kaavamuutosta, jolla Vihtiin suunniteltu Ideapark voitaisiin rakentaa. Edes Lempäälän Ideapark ei enää menisi läpi. Siis Mitäh?! Ettäkö mieluummin voidaan rakentaa vaikka tupla- tai triplanaturasuojeltuun kansallispuistoon tuhatmäärin hotellikerrosneliöitä ennemmin kuin pikatien varteen myyntipaikkaa. Nyt pitää laittaa ensin tukiliivi päälle… No nyt on! Paikoillenne, valmiina… ja nyt: Hahhahahaahahahahahahhhahahahahahhahahhahahahhahahhahahaahhahahahah

hahhahahahahahahahhahhhahahahahahahahhhahahahaaaaa….Ei tullut tyrää, kiitos tukiliivin!

Ja tietysti perustelut päätöksille: Ideaparkin sijainti etäällä taajamista on vähittäiskaupan sijaintia ohjaavan lain hengen vastainen, kertoo Kauppalehti. Kaupan suuryksiköiden sijoittumisessa on olennaista, että ne ovat julkisen liikenteen tavoitettavissa. Kansallispuistorakentaminen ei se kun ei ole minkään lain hengen vastainen… Ja… taas… liivit… päälle: Hahhahahhahhahhahahahahahahhahhhahahahhahahhahhahahhahahhahahhahahahah

hahahahahahhahahaahahhahahahhah…. Voi tätä elämää olla onnen narri! Mutta hälläväli, ikähän se senkun jatkuu, koska nauru sitä pidentää.

Mitä ihmettä voidaankaan vielä keksiä herrojen kammareissa?! Perustelut tikahduttavat ainakin meikäläisen. Nauramisessa on kyllä myös se hyvä puoli, että ratkinauraessa on helpompi pidätellä itkua.

Ai niin, vielä yksi mielenkiintoinen juttu, ikään kuin Post Scriptum: sain äsken sähköpostissa kiertokirjeen, jossa kannustetaan olemaan tankkaamatta Shellin ja Neste Oilin bensa-asemilta.

Kirjeen tarkoitus on heilauttaa näiden ketjujen markkinaosuuksia ja saada siten aikaan hintasodan.

No onpas aika metkaa! Minkälaisia konnankoukkuja markkinataloudessa vielä keksitäänkään?!

Kirjeessä lausutaan: ”Ajatelkaapa! Kun kaksi suurinta öljy-yhtiötä eivät enää onnistu myymään bensaa, täytyy niiden pakon edessä laskea litrahintaansa. Tämä johtaa välittömästi hintasotaan ja muiden on seurattava.” Kah, tämähän on kuin suoraan amerikkalaisesta markkinaoppaasta!

Silviisiin, puita piisiin, sanotaan Sudeetti-Savossa. Mualima se näättääpi toas olevan mallillaan …

Pallas haisee

No nyt sekin ihme on nähty. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki lobbaamassa yksityisen yrittäjän asiaa sekä lainvalmisteluprosessissa, että siitä käytävässä keskustelussa. Mistä on kysymys?

Kuulemastani päätellen siitä on yhtä vaikeaa ottaa selvää kuin vaalirahoitussotkuista. Mutta varmaa on se, että jotakin mätää Pallaksen kansallispuistoon liittyen on. Ja uskomus varmenee sitä mukaa kuin juttuja kuuntelee.

Tostai-iltana se juttu oli A-Studio, jossa keskustelemassa olivat ympäristöministerin lisäksi tulevan kuusinkertaistettavan, luonnonsuojelualueen alueelle rakennettavan hotellin yrittäjä Pertti Yliniemi, kansanedustaja Pentti Tiusanen ja Pelasta Pallas –liikkeen johtohahmo, Helena Telkänranta.

Hotelli Pallas kuuluu Lapland Hotels -konserniin, joka sisältää majoitus-, matkailu- ja ravitsemusyritykset kaikkiaan kahdeksalla paikkakunnalla Lapissa.

Nyt laaditaan siis lakia, josta aiheutuva hyöty tulee koitumaan lähinnä yhden yrittäjän hyväksi. Lain valmisteluteksteissä yrittäjä on mainittu useamman kerran. Sen lisäksi asianomainen yrittäjä on lausunnonantajana, ja muutenkin mukana valmisteluprosessissa. Hotelli moninkertaistuu, samoin hotellin ympäristön huolto- ja paikoitusalueet moninkertaistuvat. Aluetta rakennetaan sekä maan päälle, että maan alle.

Hotellialueen laajentamismahdollisuus kansallispuiston ulkopuolelle on näköjään suljettu kokonaan pois. Seuraavana oikeutta rakentaa ja laajentaa yritystoimintaa luonnonsuojelualueelle kyselee Enontekiön kunta. Ministeri Lehtomäki ei kykene omien sanojensa mukaan varmistamaan sitä, etteikö harvinainen lakialoite voisi toistua jollakin muulla luonnonarvoiltaan yhtä arvokkaalla alueella. Eipä tietenkään.

Ei voi kuin ihmetellä ja äimistellä. Yksi selitys poikkeuksellisen oikeuden myöntämiselle yhdelle yrittäjälle on viimeikaisten tapahtumien valossa se, että raha tai muut vastikkeet ovat vaihtaneet omistajaa siten, että myönteisyys hanketta kohtaan on lisääntynyt. Ajankohtaisohjelmassa liikemies Yliniemi myönsi antaneensa pieniä, merkityksettömiä tukisummia usealle poliitikolle. Tätä sopii epäillä. En usko, eikä varmaan moni muukaan.

Logiikka on tällaisissa tapauksissa kristallinkirkas: Suomen korkein lainsäädäntöelin ei yksinkertaisesti ryhdy tämäntapaisiin poikkeustoimiin, eritoten yhden ainoan yrityksen vuoksi, ellei siihen ole joku erityinen syy. Jonkun tai jonkin täytyy tästä hyötyä, kansankielellä netota roppakaupalla ja paljon.

Onko hyötyjä puolue, poliitikot tai jokin muu, jää odottelemaan selvitystä. Varmaahan on myös se, että tämäntapaiset koplaukset tulevat ilmi. On tietysti minimaalisen pieni mahdollisuus, että tätä päätöstä painetaan läpi hyvää hyvyyttään. On tietysti mahdollista, että poliitkoista on tullut rehellisiä. Nauretaan tälle lauseelle taas iltauutisten jälkeen enemmän, kunhan on toivuttu edellisestä nauruterapiaistunnosta.

Pelasta Pallas – nettiadressin on allekirjoittanut tällä hetkellä noin 9500 huolestunutta kansalaista. Kun lakiehdotus tuodaan ministerin ilmoituksen mukaisesti syksyllä Eduskuntaan, allekirjoittaneita on jonkin verran enemmän. Toivottavasti moninkertainen määrä. Pallas – adressi löytyy osoitteesta http://www.pelastapallas.fi/.

Oletteko muuten sitä mieltä, että kaikki voi olla kaupan, kun vain jotkut niin uskottelevat?! Vai oletteko sitä mieltä, että ahneudellekin voisi löytyä joskus joku raja. Kuuluisiko moinen jo lopun ajan ihmeisiin…

Loppukevennys: pääministeri Vanhanen ei ole kuulemma tiennyt kuka rahoitti hänen vaalikampanjansa;)