käki vai satiainen

sisäministeri päivi räsänen on ilmeisesti päässyt tälläkin kertaa päämääräänsä; saanut vahvistettua omiensa uskoa itseensä. mutta tapahtumia lienee luvassa lisää, kristillisten puoluekokoushan on valitettavasti vasta lokakuussa, ja se tapahtuma lienee kuitenkin tässä tapauksessa sisäministerin ja puoluejohtajan johtava motiivi näissä säännönmukaisissa ulostuloissa. suuri yleisö saa tuta vielä muutaman kerran sanan iloja pienen ryhmän keskinäisten vakuuttelujen vuoksi. tähän päätelmään joutuu kun tarkastelee räsäsen uran vastaavia medianvaltauspaikkoja: kiinnostus ”totuudelliseen” argumentaatioon kasvaa julkisuustarpeen funktiossa. politiikka on semmoista.

keskustelu sinänsä on saanut juuri ne absurdit sävyt kuin aiemmillakin kerroilla kun kirko(i)sta ja uskonno(i)sta ja edellisiin liittyvistä paradoksaaleista piirteistä on julkisesti keskusteltu. on vertailtu ja kilpailtu ideologisissa paremmuuksissa, jaettu paikkoja taivaaseen, viides-, kuudes- ja sen seitsemäsläisyyden periaattein. on uhattu helvetin tulella yms. mysteeristä. ihmisiä on verrattu sikoihin ja ihmisten välistä intiimiä kanssakäymistä mm. eläimiin sekaantumiseen. aika patologista, eikö totta?! tässä se olisi jeesuskin kellahtanut ihmetyksestä selälleen.

miksi asianomaiset teemat uppoavat kansaan ja sen kautta mediaan niin hyvin. teknisesti ottaen alttiiden julistajien toiminnassa on monia vetoavia piirteitä. ensinnäkin uskoon liittyvät teemat kiinnittyvät elimellisesti yhteisölliseen tajuntaan, samaten kun ne kiinnittyvät ihmisen identiteettiin, käsitykseen itsestä ja itsen suhteesta toisiin. kun kyse on voimakkaasti yksityisestä asiasta, löytyy kentälle ja joka junaan aina runsaasti toimijoita jotka reagoivat. usko, seksi ja politiikka helisyttävät taantumuksellisimmankin taapertajan ajatusmaailmaa virkistävillä muodoilla.

osa reagoi siksi, että samalla kun ajatukset saavat artikuloituina sanallisen muodon puhuttuna tai kirjoitettuna, rakentuu tarkempi myös käsitys itsestä ja omasta suhteesta käsiteltyyn aiheeseen. kannanoton jälkeen ihminen ymmärtää enemmän itsestään kuin ennen sitä. se on alitajuista inhimillistä psyyken rakennetyötä. osa reagoi puolestaan usko-aiheeseen provosoituneena siitä, että teemaa yritetään työntää marginaalista valtavirraksi. tehdä jostakin elämän osa-alueesta keskeinen elämään vaikuttava alue, vaikka useimmille se ei sitä edusta. ja osa meistä reagoi aiheeseen kun aiheeseen, kun reagointi antaa sykettä elämään…

kun väännetään kättä siitä onko itsensä kristityksi nimeävä parempi vai ei muihin nähden, onko syntiä se tai tämä, onko uusi testamentti vai vanha parempi johtosääntö, voiko vain kirkossa uskoa, oliko mooses ihan mooses tai muuta vastaavaa, täytyy tuoda keskusteluun vertaus joka sopinee pohdintaan siitä, mitä eroa on poliitikolla ja poliitikolla. kyse on samasta kuin mitä eroa on käellä ja satiaisella: käki munii toisten pesiin ja satiainen pesii toisten munissa.

no, nyt on taas tämän ehtoollisen asetussanat lausuttu ja pöytä katettu. kiusa se on pienikin. tervetuloa

Mainokset

Bluffia

Suomalainen poliittinen todellisuus on alkanut näyttää koko karmeutensa. Kohta lähes puolet kansanedustuslaitoksestamme on jonkinlaisen poliisi- tai oikeustoimen otteessa. Matti Vanhasen esimerkki on saanut uskolliset seuraajansa.

Viimeisimmät liukumiset rajan toiselle puolen ovat saaneet aikaan muun muassa Eduskunnan urheilukerho, Turun lahja Suomen kansalle -Kanerva, ja Kokoomuksen äänikuningatar Tiura.

Useimmat epäselvyydet juontavat juurensa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:stä. Arvata saattaa, ettei juttu pääty vielä, vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu… Tokmanni-Kakkosellakin on nyttemmin pääkaupunkiosoite, josta muodostunee uusi pääkonttori kaikenmoisille uusille viheliäisyyksille ja ketkutuksille.

Milloinkahan Kyösti II saa Sutari-Topista kämppiksen. On meinaa ollut tuokin poika hissukseen jo jonkin aikaa. Kohta lienee pakko päästä julki, muuten tulee vierotusoireita. Ja uudet vaalit!

*

Nova Group:n Merisalo kertoo nauhoittaneensa  käymänsä puhelinkeskustelut ikään kuin ”henkivakuutuksekseen”. Uskon, että näin on osin tullut todellakin tehdyksi. Itsensä epäluotettavaksi tietävä luulee kaikkia muitakin yhtä epäluotettaviksi. Näinhän se menee, ihmisluonto.

Mutta ettäkö kaikkia tärkeiksi luonnehdittavia korruptiopuheluita – tuskinpa. Niin ahkera ei herra Merisalo saata olla. Pikemminkin hiukan laiskansutjakka, saanen sanoa.  Sitä paitsi rajanveto rikoksen ja siihen yllyttäjän välillä on hiuksenhienoa puuhaa.

En kuitenkaan muutoin usko tuohon herraan rahtustakaan. Kuilussa putoamistilassa oleva velmu kertoilee joutessaan tarinoita toisensa jälkeen. Niinhän yritti tehdä Kevan Kauppinenkin, tosin vain harrastajatasolla Merisaloon verrattuna.

Merisalon Halpaan eivät tietenkään mene ne, jotka itselleen epäedullisia keskusteluja eivät ole käyneet. Syyllisyyden, pettymyksen tai pelon riivaamat puolestaan saattavat menettää yöuniaan muistellen menneitä. Merisalon motiivi lienee pikemminkin levittää asiasta kiinnostuneille tahoille sumua silmiin.

Ans kattoo, kuinka monta nauhoitusta tulee poliisin tietoon tai julkisuuteen. Voi olla aika vähän. Tyhjää puhetta, pääsosin.

*

Äänikuningatar Tiuran polku politiikassa lienee niin ikään pahasti katkolla. Äänestäjät eivät yltiökunnianhimoista naista pelasta, vaikka ääniä seuraavissa kansan-narrajaisissa tulisikin.

Kun pojat eivät anna paikkoja ministeriaitiossa, pojat eivät paikkoja anna. Ja nyt on Kokoomuksen pojilla aimo syy olla antamatta. Tähän saakka Tiurasta ei ole pidetty muuten vaan.

Kannattaisiko Tiuran tehdä karpelat ja lähteä hoitamaan päätoimisesti koiria, hyvän eläkkeen turvin. Tiura voisi tietysti alkaa pestä pyykkiä, Annan Pesulassa.

*

Summa summarum: Lahden hiihtokisoista saakka olen pidättäytynyt talviurheilun seuraamisesta. Kerran hönötetty, aina hönötetty. Vaaleissa äänestämiseltä olen välttynyt niin ikään jo aivan ensimmäisten lahjus-signaalien tultua julki. Päätökset ovat vahvistuneet vuosien myötä. Lahden doping-kertomuskaan ei ole vielä saanut viimeistä lukuaan.

Merkittävin vaaliuudistus, äänestysalueiden muuntelun sijaan, voisi olla Eduskunnan puolittaminen sataan edustajaan, näin aluksi. Fysiikan lakien mukaan yksi moottoripyörä aiheuttaa saman metelin kuin sata moottoripyörää. Eikö siis sata edustajaa voisi aiheuttaa helpostikin saman hämmingin kuin kaksi sataa… Ja paljon halvemmalla!

Mutta ydinkysymys säilyy: milloin edustajamme alkavat tehdä sitä työtä, mikä edustajille kuuluu. Nyt homma seisoo kuin tornin kello Leinon runossa. Tai kuin järki sillä entisellä sulhasella.

Vanhassa vara parempi

Olen kolmisen kesäistä viikkoa kävellyt päivittäin upean viljavan kaurapellon poikki. Kulkiessa on hyvin voinut havainnoida kesän kulkua, viljan kasvua ja syksyn ensimmäisiä orastavia merkkejä. Kaura alkaa kypsyä korjuuta varten. Kohta jäljellä ovat olkipaalit.

Samoin olen pohtinut blogikirjoittamisen problematiikkaa. Itselleni julistamani kesätauko alkaa olla käytetty, viljan kypsymisen mittarilla tarkasteltuna.

*

Pohdin, mitä virkaa oikeastaan on kirjoittaa asioista, jotka eivät muutu?! Se, mitä olen kirjoitellut reilun vuoden ajan taloudesta, kuluttamisesta, politiikasta, vaalirahoituksista, moraalista, pitää vielä kohtuudella paikkansa. Pitää, koska ihmiset eivät petä, vaan käyttäytyvät aina hyvin inhimillisesti – ja niin ollen ennalta aavistettavasti.

Politiikassa jatketaan kansan sumuttamista, luottaen yhä lyhenevään poliittiseen muistiin ja venyvään sietokykyyn. Kansantalous jatkaa kamppailuaan deflaatiokehityksessä, urheilussa etsitään uusia dopingaineita, jotka eivät näkyisi testeissä, ruuan hintaa korotetaan ennen arvonlisäveron alennusta, ja niin edelleen…

En suinkaan väitä, että yhteiskuntamme on ytimeltään täysin läpimätä. Ei täysin, mutta melkein. Valitettavasti.

*

Edellisen vuoksi ajattelinkin muuttaa blogistrategiaani, tautologian ja turhautumisen välttämiseksi. Kirjoitan tästä lähtien vain niistä näkökulmista, joiden myötä muutos voisi olla mahdollinen.

Tulevaisuudentutkimuksessa pieniä, useimmiten vaikeasti havaittavia tulevaisuusaihioita kutsutaan ”heikoiksi signaaleiksi”. Yllättävien, transformaattisten tapahtumien mahdollisuutta kutsutaan puolestaan ”villeiksi korteiksi”, tutuimpia villejä kortteja on ”musta joutsen”.

En aio suinkaan rajoittaa havaintojani heikkoihin tai vahvempiin signaaleihin; kirjoitan varmaankin myös trendeistä ja niiden taittumisesta, joskin tällaiset taitekohdat lienevät yhteiskunnassamme hyvin harvinaisia, ainakin positiivisiksi arvioituina.

En ole kuitenkaan puhdas pessimisti. Olen ehkäpä ennemminkin optimistinen realisti. Palaan suunnanmuutoksessani samalla teknisesti oman tutkimusaiheeni piiriin, yhteiskunnallisen tulevaisuudentutkimuksen ja arvioinnin maailmaan.

Antoisaa syksynalkua kaikille; palaillaan, kun/jos aihetta ilmenee…

P.S. Muutoin olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio eivät sovi yhteen, eikä äänestäminen todellakaan kannata;)

Näin se on miltä näyttää

Pääministeri Matti Vanhanen ei ole kuullut väitetystä Nokian lähtöuhkauksesta. Arto Nyberg -keskusteluohjelmassa vieraillut puheenjohtajakandidaatti Anni Sinnemäkikään ei ole kuullut. Tosin Sinnemäelle ei kuulemma kerrotakaan ylipäätään mitään, ihan tietyistä syistä.

Vaikka edelliset huonokuuloiset edustajamme, joilla ei näytä olevan kokoomuslaisten isoja korvia, ovatkin tyystin eri paria, huonokuuloisuuteen kannattaisi kiinnittää huomiota. Siinäkin tapauksessa, että kyseessä olisikin valikoiva huonokuuloisuus. Saattaa nimittäin olla niin, että joku tärkeämpikin viesti menee ohi korvien. Tai kuulon heikkeneminen on oire jostakin vakavammasta.

Korvansa on sen sijaan pitänyt puhtaana teollisuuden pienimmistäkin liikkeistä yleensä perillä oleva cellular-news, joka tietää pääministeriämme, ja jopa Anni Sinnemäkeäkin paremmin monista asioista.

http://www.cellular-news.com/

Ihmeellistä on todellakin se, ettei Nokian aiempia toimia näytä muistavan juuri kukaan. Ainakin vuoden 2001 verotukseen liittyvä nokkapokka on unohtunut  tyystin. Ja nyt ilmi tullut tapaushan on aivan vastaava.

Nokian toimet ovat olleet itsevaltaisia aiemmin, ja näyttävät jatkuvan yhtä itsevaltaisina edelleen. Koira ei pääse karvoistaan, sanotaan. Eikä kulttuuri muutu kuin äärimmäisen hitaasti, josko ollenkaan. Etenkään poliittinen kulttuuri.

Kaikki eivät ota Nokian valtaprosesseja yhtä kevyesti kuin pääministeri ja kenties Suomen hallitus. Mistä tämä johtuu, lienee kohtuullisen selvää: kytkökset velvoittavat, aivan Nokian historian hämäristä saakka. Kari Kairamon aikanaan luoma, ja omalla verellään 1988 vahvistama Keskusta-yhteys on sinetöity taivaassa.

Samoin Suomen ajautuminen lamaan näyttää antavan oikeutuksia jopa sananvapauden ja ihmisoikeuksien rajoituksiin, tosin ilman poikkeusoloille tyypillisiä kriisilakeja. Tästä menettelytavasta taitavat olla Suomen johtavat oikeusoppineetkin yhtä mieltä.

Pääministerimme adjutantteineen toimii entisellä tavalla. Ensin kielletään jyrkästi. Sitten lievennetään kantaa olosuhteisiin vedoten. Tämän jälkeen myönnetään, että on puhuttu ”tietämättöminä asian oikeasta laidasta”. Ja kun aletaan jälleen kerran puhua erosta, taas kielletään.

Vaalirahoituskohu ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n katastrofi valehteluineen meni aikanaan suurelta osin shown ”rehellisesti” aloittaneen kansanedustaja Timo Kallin ja puoluesihteeri Jarmo Korhosen piikkiin. Nyt arvoisat herrat eivät ole jakamassa selitysresursseja. Toinen on hiljaa ja toinen on kadonnut.

Tämänkertainen Nokia-tapaus on mielenkiintoinen. Nyt punnitaan se, miten parlamentaarikkomme selittävät ja mahdollisesti uudelleen muokkaavat yleisen ja yksityisen edun rajat.

P.S. Eduskunta”kyselyyni” ei ole vielä vastannut kukaan. Olen raivannut sähköpostiini runsaasti tilaa. Kohta alkaa varmaankin kova viestitulva, onhan edustajillamme nyt aikaa vastata. Vai eivätköhän edustajat uskalla vastata tietosuojan katoamisen pelossa. Osahan heistä asuu taloyhtiöissä…

Viimeinen ääni

Tulin Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n vaalitukimylläkässä luvanneeksi Lontoon Matille, ja itse asiassa samalla koko Eduskunnalle (emailin välityksellä), että tämä bloggari ei enää äänestä.

No, tänään laitoin sitten laariin viimeisen ääneni, koska olin luvannut alkutalvesta eräälle kunnallisvaaliehdokkaalle äänestää häntä. Jaoin jopa mainoksiakin;)

Viimeinen ääneni ei sekään kopsahtanut laariin ilman hässäkkää. Kirjoitin Oikeusministeriön vaalijohtaja Jääskeläiselle kirjeen, jossa selvitin ongelman ytimen. Tämä ydin seuraavassa:

Pyysin äänestyspaikalla numeromalleja äänestyskoppiin. Vaalivirkailijat kehoittivat minua kirjoittamaan numerot samoin kuin kopeissa olevissa  ehdokaslistoissa.

No, epäilin ohjetta ääneen, koska ko. listoissa on merkitty numero seitsemän ilman poikkiviivaa, ja uskomani mukaan seiskassa pitää olla väliviiva. Löysimme ohjeen yhdessä virkailijoiden kanssa lopulta äänestyskutsun alalaidasta, ja siellä numero seitsemässä on väliviiva.

Virkailijat jäivät monistamaan ohjetta koppeihin;)

Onkohan nyt tulkittavissa niin, että ilman väliviivaa (lakanoiden numeroiden mukaan) piirretty seitsemän on laskennassa numero yksi, huolimatta seitsemän yläsakaran pituudesta?

Luulenpa, että virheitä tulee aika lailla, eritoten jos jopa virkailijat luulevat itse väärin… Väliviivatonta seiskaa lienee aika vaikeaa hylätäkin, vai mitä luulette?!

Onneksi ongelma ei kosketa enää minua, vaikka kasi pitäisi piirustaa tulevaisuudessa kyljelleen. Sehän sopisi hyvin, koska niin ääretöntä politiikka oikeasti on, että oikein vinkuu ja paukkuu.

P.S. Ai kukako Lontoon Matti? No tietysti se Nallikallion Matti!! Rakkaalla lapsella on nääs monta nimee.

Mitä, Täh, Häh ?!?

Paradoksaalista I

Nyt on aseongelma saanut lopullisen ratkaisunsa: käsiaseen lupaa anovalle tehdään mielentilatutkimus. Hirvikiväärin saa ihan nortsisti entiseen malliin. Kohta lähes jokaisella meistä on terveen paperit. Ja hirvikivääri. Yksi kysymys lainsäätäjälle: eihän pientä lääkitystä lasketa, eihän?! Käyttäväthän huippuampujatkin beetasalpaajaa…

Tapahtuipa taannoin niin, että kaveri posautti naapurinsa television tuusan nuuskaksi omalta kototerassiltaan käsin. Oliko harhalaukaus. No tottahan toki ja ilman muuta. Huumorintajuton, televisiottomaksi äkkiseltään, pyytämättä ja yllättäen muuttunut naapuri oli kai ilmoittanut poliisille, koska juttu päätyi ihan lehden palstalle. Höh, mitä metsästäjien leimaamista ja mustamaalaamista jälleen kerran!! Periaatteessa tapahtuma oli Ylen vika. Asekiellot ovat turhia. Sen sijaan ohjelmapolitiikkaa pitäisi säätää, tai kieltää televisiot!

Ilman muuta jäi muuten sekin entinen maanviljelijä, jolta ammuttiin lehmä hirven sijasta. Ammuu – kuului pellon reunasta. Vaan eipä kuulu enää. Parempi tsägä oli sillä maajussilla jonka traktoria ammuttiin. Murr, sanoo Zetori edelleen.

Kaksi kaveria ampui muutama päivä sitten hirveän ohi. Hirvi pakeni järveen. Kaverit soutivat perässä tulittaen tiiviisti. Hirvi pääsi hengestään ja kaverit veneestään. Se nimittäin upposi. Hirven kanssa. Metsäurhot onnekseen eivät. Oli onni matkassa. Tämäkin uutinen päätyi aviisiin. Mitä metsäurhojen aiheetonta leimaamista ja uimataidon synkkää aliarviointia, HÖH!!

Entäs ne ohilaukauksen nahkoihinsa saaneet karhut?! Kuinka mielikuvituksetonta touhua karhuilta ryhtyä ärhentelemään ja juoksentelemaan ympäri kyliä ja kaupunkeja muutaman hassun kudin takia. Ei luulisi isojen eläinten olevan noin arkoja muutaman lyijygramman vuoksi. Aivan tyystin turhaa metsästäjien panettelua – ja vielä karhujen taholta. Hyi, hävetkää mokomat Metsän Kuninkaat!! Väinämöiselle heti viesti, jotta laittaa Kalevalan uusiksi.

Paradoksaalista II

M-Real myy kuulemma Lohjan ja Jyväskylän paperitehtaansa. Hallituksen puheenjohtaja Kari Jordan näyttää olevan erittäin tyytyväinen mies joka sanoo: ”Tämä on ehdottomasti uuden omistajan voitto”. Ostaja on eteläafrikkalainen yhtiö nimeltään Sappi. Toimitusjohtaja Berry Wiersum sanoo: ”Alkaa tehtaiden optimointi ja tiukka kulukuri. Tämä kauppa on hyvä erittäin uutinen työntekijöille.” Pääluottamusmiehet Harri Lindholm Lohjalta ja Kari Forsman Jyväskylästä ovat niin ikään onnessaan sanoessaan: ”Onpa helpottunut olo. Epätietoisuus on nyt poissa.”

Onpa suloista! Kaikki ovat tyytyväisiä – kaikkeen! On todella hienoa katsella vaihteeksi onnellisia kasvoja – edes hetken. Mikäs on hymyillessä kun Sappi ei vaivaa – ainakaan vielä.

Paradoksaalista III

Tutkimus osoittaa: suuri osa äänestäjistä on vieraantunut politiikasta kokonaan. Suurin osa ei tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Suuri joukko ei tiedä kuka on Suomen pääministeri. Osa ei kuulemma edes tiedä, mitkä vaalit ovat tulossa. Osa tietää onneksi edes nimensä ja missä maassa ollaan. Ollaan kuitenkin ihan rauhassa ja äänestetään silti – ihan mitä vaan. Useimpaan kuntaan muodostunee joka tapauksessa täksikin vaalikaudeksi ”vahva yksinkertainen enemmistö”, äänestyksistä huolimatta, tai juuri niiden takia.  Syntyy Yksinkertainen Enemmistö, sananmukaisesti. Koska Kyllä Kansa Tietää. Jotakin. Kai. Ei vain tule nyt äkkiseltään mieleen, mitä?!

Alkiosta on kysymys

Britannian parlamentti on kuulemma päättänyt sallia ihmisen ja eläimen sikiön yhdistämisen lääketieteellisessä tutkimuksessa. Parlamentti äänesti kumoon ehdotuksen, jolla alkioiden käyttö tutkimuksessa olisi pysynyt kiellettynä.

Tiedän, että tavoite on hyvä ja perusteltukin. Tällä tavoin yritetään ratkaista monien sairauksien, etenkin aivosairauksien probleemaa ja kehittää niihin uusia hoitomuotoja. Näitä sairauksia ovat muun muassa Parkinsonin tauti ja dementoivat sairaudet.

Vilkkaalla mielikuvituksella varustettu blogisti tekee helposti myös muita yhdistämisinnovaatioita.

Jos nyt ajatellaan vaikka politiikkaa, ja miksi ei ajateltaisi, sehän on tietoisuudessamme koko ajan, kiitos runsaslukuisten aiheiden ja niistä kertovan median. Ja kiitos tietysti poliitikkojen, joita ilman elämämme olisi runsaasti paljon ikävämpää ja kovin paljon vähemmän luovaa.

Niin, siitä alkioiden yhdistämisestä. Koska kyseessä on mitä suurimmassa määrin diskreetti aihe, on tämän aamuinen pohdintanikin lyhyenläntä. Ihan tietyistä, diskreeteistä syistä. Että vapaan miehen olemukseni jatkaisi entiseen tapaan kulkuaan elämän pyörteissä.

Mutta jos nyt ajatellaan niitä poliitikkoja, ja myös joitakin virkamiehiä, niitä kaikkein aktiivisimpia. Kun siis ajatellaan heitä: mitä teille tulee mieleen po-lii-ti-kois-ta ja al-ki-oi-den yh-dis-tä-mi-ses-tä?

Onko tuo innovaatio kuitenkaan niin uusi keksintö, onko?! Hyvää päivää kaikille!

P.S Voihan hitsi! Piti juosta vielä autosta takaisin koneelle kirjoittamaan edelliseen innovaatioon liittyvä lisäys. Yksi pyyteetön vaalirahoittaja, joensuulainen Kyösti Kakkonen on Iltalehden mukaan kuulemma valmistautumassa ottamaan vastaan hänelle eduskuntavaalien jälkeen anottua vuorineuvoksen titteliä. Anojina ovat kuulemma – yllätys, yllätys – arvaatteko ketkä?? No ne poliitikot tietenkin, jotka eivät tienneet, että heitä rahoitti juuri Kyösti ”Tokmanni” Kakkonen. Tuossahan jälleen näyttävät yhdistyvän monenlaiset alkiot keskenään, pyytämättä ja täysin yllättäen… Onnea onnea vaan, tuleva vuoristoneuvos Tuur… eikun Kakkonen!