stubb

kokoomus teki taannoisessa puheenjohtajavalinnassaan enemmän kuin strategisen linjapäätöksen. stubbin voitto vapaavuoresta lienee tullut enemmistön oletuksesta, jonka mukaan kevään eduskuntavaaleissa ratkaisee nuorten äänestäjien osuus. stubbin oletetaan vetoavan nuoriin. siksi selfie-stubb, eikä asiainhoitajana profiloitunut vapaavuori.

puoluejohdon oletus lienee niin ikään, että puolueen vanhoilliset konservatiivit äänestävät puoluettaan kaikissa tapauksissa, vaikka sitten puoluejohtajana olisikin se ylen hupailuohjelman lanseeraama ”irvistelevä, narsistinen apina”.

molemmat oletukset saattavat hyvinkin pitää paikkansa. stubb vetoaa menevyydellään nuorempiin ikäluokkiin. lisäksi tiedetään, että kokoomus on äänestysuskollisuusvertailussa samoilla linjoilla keskustan ja demareiden kanssa. vai onko joku kuullut ikinä maajussin äänestävän sosialisteja?!

miksi kokoomuksen gallup-kannatus laskee kuin lehmän häntä? oletettavimmin kokoomuksen perinteikkäimmät kannattajat haluavat hieman uhitella ja säikyttää stubbin kansliaa. nähty on, että äänestyskopissa uhittelut tapaavat tasoittua – rengit palaavat isäntänsä tupaan, nöyrästi.

porvarihallituksen puolesta ei kannata vieläkään laittaa veikkaa. keskusta on tunnetusti hyvin erikoinen kilpakumppani, eikä persuista saata sanoa sen ehompaa. vaalin jälkeen mahdollisesti suurin puolue keskusta sipilöineen puristaa hallitustunnusteluissa kanssakumppaninsa kuiviksi. demareilta saattaa siinä väännössä lipsahtaa enemmän lupauksia kuin kokoomuksesta kuunaan. kun persut äityvät komppaamaan, niin koossa on punamulta, jossa ei vehreyttä näy eikä ruotsia puhuta.

Lehtomäen lähtöselvitys

Stig ombord – merellä on sitten mukavaa! Keskustaväki risteilee Itämerellä miettien muun muassa sitä, miten ihmeessä Soinin saisi pysäytetyksi. Timo Laaninen toivoo lisäksi Keskustaa riivaavan ”sisällissodan” päättymistä ja velkojen muuttumista saataviksi.

Kaikki Lemmenlaivassa esitetyt toiveet lienevät kuitenkin kohtuullisen utopistisia toteutumistodennäköisyydeltään.

Paula Lehtomäen keinunta merellä näyttäisi olevan keskimääräistä rajumpaa. Kyseessä ei tarvitse olla edes ne tunnetut ylimääräiset drinkit, vaan epävarmaan etenemiseen riittää tällä kertaa sana Talvivaara. Talvivaara on se nimenomainen kaivosyritys, josta Lehtomäen suku omistaa osan.

Lehtomäki ei muista, tuliko osakkeiden ostopäätös ajankohtaiseksi ennen vai jälkeen 9.2.2010. Tuona ajankohtana kaivosyhtiö ilmoitti alkavansa rikastaa kaivostuotteista myös uraania. Tässä suhteessa Lahtomäki on saman dementikkoklubin jäsen kuin muutkin keskustalaiset kumppaninsa. Vallaton mielikuvitus antaa kuitenkin kuvan ostopäätöksestä juuri samoihin aikoihin kun kaivosyhtiön yhteydenotto uraanirikastusasiassa ympäristöministeriöön tapahtui. Lehtomäen tehtävänä on kiistää asia yhä lyhenevän ministerikautensa loppuun saakka.

Voiko asia saada Itämeren risteilyä vakavamman kulkureitin?! Voisi hyvinkin ajatella, että kyllä voisi. Lehtomäki voi pahimmillaan päätyä samaan ministerivastuulain edellyttämään tilanteeseen kuin Vanhasen Matti omissa puuhissaan. Tarvitaan vain todisteet siitä, että Lehtomäki on esimerkiksi aamiaispöydässään vihjannut rakkaalle aviomiehelleen, jotta kohta säteilee kotokunnailla siihen malliin, jotta!

Aviomiehen tehtävänä on ollut puolestaan varmistaa perheen toimeentulo, lasten koulutuskustannukset  ja anopin kohtuullisen pitkät vanhuudenpäivät ropsauttamalla itselleen reilun osakesalkun, lapsille hieman pienemmät ja anopille mikä muilta on jäänyt. Rahaa pitää perheelle ansaita, eihän se kykene elämään pelkästään vanhempien niukoilla tuloilla.

Lehtomäki on viimeisimmän tiedon mukaan jyrkkien kiistämistensä jälkeen päättänyt lopettaa julkisen keskustelun mahdollisista sisäpiiriongelmistaan. Se onkin varmaan luja päätös, joka pitää, ainakin siihen saakka kunnes laiva on laiturissa. Kuten tiedämme, tämänkaltaiset keskustelut tuppaavat jatkumaan ja syvenemään, hartaista toiveista, päätöksistä tai ilmoituksista huolimatta. Tästä mediaan liittyvästä totuudesta pitäisi jo Lehtomäenkin olla selvillä.

Keskusta on noussut jo kaikkien aikojen kärkisijalle epämääräisten rahoitussotkujen listalla. Nyt näyttää alkavan uusien urien aika. Keskusta näyttää nyt tekevän edustajiensa kautta myös interventiota bisneksen kovimpaan ytimeen, uraaniliiketoimintaan. Kannattaisikohan finanssivalvojan käydä varmuudeksi läpi koko osakesijoittajien lista. Siis edes se, mikä on julkinen ja näkyvillä. Suurin osa omistuksistahan on perinteisesti ulkomaisissa lähteissä, joissa mukana on, perinteisesti, myös kotimaiset rahamiehet ja -naiset. Missä on esimerkiksi Pekkarisen perheen omistukset – uraanissa vai turvatuotteissa?!

Lehtomäki on profiloitunut itse ympäristöministerinä, jonka kaltaista Suomen historia ei tunne. Takana ovat päätökset niin luonnonsuojelualueiden rakentamisesta kuin täysin kyljelleen menneestä pienpuhdistamolaistakin. Herää kysymys, miten altis Lehtomäki itse asiassa onkaan lobbaukselle. Saattaisi hyvinkin kuvitella, että aika altis.

Lehtomäki osoittaa omaavansa kuitenkin myös vanhasmaista ennakointikykyä. Ehkä alitajuntainen viesti omista ominaisuuksista, aiemmista, vielä tuntemattomissa olevista puoluerahoitustapahtumista, ja ennakointi tulevista riskeistä ehkäisi Lehtomäkeä suostumasta Keskustan puheenjohtaja- ja pääministerikamppailuun. Jos Lehtomäki olisi ollut puheenjohtajakisassa mukana, hän olisi nyt Keskustan puheenjohtaja ja Suomen pääministeri. Samalla hän olisi samassa lirissä, missä Matti Vanhanen olisi, jos olisi vielä pääministeri. Molemmissa tapauksissa Suomessa olisi hallituskriisi. Onneksi molemmat ministerit ovat osanneet ennakoida.

Kaikesta päättäen Keskusta ei saa löydettyä risteilyllään Soinia jarruttaavaa lääkettä. Soini vyöryy porukoineen kuin katujyrä sitä mukaa kuin valtapuolueet möhlivät. Perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjasta voi tulla äänestäjää kohti halvin kampanja kautta aikojen. Myös Keskusta toivoo Laanisen suulla halpaa kampanjaa, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että puolueen kassa on typösen tyhjä. Kokoomuksella olisi kyllä rahaa, mutta äänestäjäkato taitaa vaivata myös kykypuoluetta, eikä sitä välttämättä rahalla paikata. SPP:llä ei näytä olevan enempää kykyjä kuin rahaakaan. Mutta onneksi on edes Onnea, Urpilainen ja Junger.

Oma vaaliteemani olisi, jos olisin ehdokkaana: Miksi äänestäisit minua tai muitakaan koltiaisia?! Mutta onneksi en ole ehdokkaana. En myöskään tarvitse vaivata päätäni miettimällä, kuka olisikaan se rehellisin poliitikko. En nimittäin edelleenkään aio äänestää ketään. Tyydyn mieluusti kohtaloon ja siihen kuinka muut vaalikentillä päätöksiään tekevät. Heille kaikille toivotan onnea ja menestystä valitsemillaan teillä!

Matti katti karvajalka…

…repo retku rengasperse. Kyllä pojalta polvi paranee, kunhan sitä jaksetaan leikellä ja tutkia. Matti Vanhasen jalkavaivojen syy alkaa näköjään pikkuhiljaa olla selvillä. Diagnoosiin ei tarvittukaan ortopediä; onneksi näin, koska lääkärikunnalla on muutenkin ihan tarpeeksi työtä. Prognoosikin on jo selvillä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei jostakin syystä tällä kertaa ymmärtänyt ”yskän” syvyyttä, vaan ”joutui” asettamaan hallintoveljensä toimet pitkän pohdinnan jälkeen suurennuslasin alle. Suoraa rikostutkintaa Jonkka ei sentään laittanut alkuun, vaikka olisikin siihen kyennyt valtaoikeuksiensa puitteissa.

Syynä moiseen vastuunsiirtoon voivat olla vanhat kalavelat, esimerkiksi itsetietoisten kokoomusministerien kanssa. Jonkka voi siirtää kompostin pöyhittäväksi Kimmo Sasin johdolla. Perustuslakivaliokunta lieneekin kuusessa, yhdellä uulla. Jonkka näyttää omaksuneen puhemies Niinistön kriittisen tavan hoitaa asioita.

Jos, tai pikemminkin kun perustuslakivaliokunta antaa Vanhasen toimet loputtoman vatvomisen jälkeen rikostutkintaan, voi Kokoomuskin samalla sanoa hyvästit ennakoimalleen vaalivoitolle. Kokoomuksen jättivoitto kutistunee korkeintaan näennäiseksi kuhinaksi vaaliteltoilla. Keskusta saa sen sijaan varmuudella hyväksyä ääntenmenetyksen, jollaista ei ennen ehkä ole nähty. Kuinka Fantastista tämä mahtaa olla, jäänee Kataisen tulkinnan varaan.

Vaalien todellinen imuri, Perussuomalaisten Timo Soini, lienee nyt yksin temppelin harjalla: Soinin puulaakin vaalivoitto riippuu nyt ainoastaan siitä, saako Soini värvättyä joukkoihinsa maakunnista muitakin kuin paikallisia kylähulluja ja rasisteja. Kullakin vaalialueella jo yksi täysijärkinen, tunnettu ehdokas, riittää kumoamaan valtapuolueiden perinteisen hegemonian. Vyöry saattaa olla jopa edesmenneen SMP:n vastaavaa , 1970-luvun vyöryä voimallisempi. Vihreiden ydin-antipatioiden aikaansaama vaaliuinailu voi lisätä Persujen voittoa entisestään.

Osin Persujen voitto riippuu siitä, miten hiljaa Persut malttavat olla. Mitä hiljempaa, sitä voittoisampaa. Jos Persut eivät mainosta liikaa aatteitaan, saattaa puolue saada äänestäjikseen myös maamme keskiluokkaista sivistyneistöä.

SDP ei vaalivoittoja sen sijaan tule saamaan, ainakaan nykyjohdon politiikalla. Voittoon tarvittaisiin joko Tuomiojan strategiasilmää tai Heinäluoman sujuvaa, häikäilemätöntä puoluepukariutta. Loistavat teemat valunevat näillä näkymin demarien käsien läpi kuin rantahiekka.

Urpilainen Jungereineen on yksinkertaisesti ilmaistuna koominen pariskunta onneaan etsiessään. SDP:n kautta aikojen älykkäimmän poliitikon (Tuomiojan) syrjäyttäminen linjauksista alkaa nyt tuottaa näkyvää tappiota. Virtuaaliset arvot, olivatpa ne kuinka kauniita hyvänsä, eivät käy vaaliteemoiksi silloin kun ihmiset kamppailevat toimeentulostaan, työstään ja vanhuudenhoivastaan. Suomi-brändin etsijöiden teemat eivät sovi kansankonkretiaan, vaan korkeintaan ulkoministeriön höpöhöpö-pikkusormi-diletanttien cocktail-kutsujen puheenaiheiksi.

Odotellaan nyt rauhassa Perustuslakivaliokunnan hikoilun tuloksia. Hikoilla saavat muutkin kuin Vanhanen, joka sentään pääsi ajoissa pois pääministeriydestä, Oikeuskanslerinvirastosta ennen joulua tulleen ystävällisen vihjeen johdattamana. Pääministeri valtakunnanoikeudessa olisi ollutkin Suomelle liian suuri pala kansainvalisessä politiikassa haukattavaksi.

”Miksi poistuitte niin nopeasti, yht´äkkiä kesken eduskunnan istunnon, pääministeri Vanhanen?” Juu, ero on todellakin siinä, onko kusella, vai kusessa.

Mutta niin makaa kuin petaa, sanoo niin ikään kansanviisaus. Itku pitkästä vaalirahailosta, pieru kauan naurannasta. Pojat pääsevät taas kohta pyykille, jota ripustellaan kuivumaan ensi kevätpuolella.

Apinoiden planeetta

Hyvää helatorstaita kaikille! Juhlapäivä onkin ihan kokonainen, kuten nimikin sanoo. Ja pyhä, kuten nimi sanoo niin ikään. Hela hela vaan ystävät, mutta jättäkää ihmeessä puukot tuppeen!

Pyhiä meillä tuntuu riittävän, jos ripustautuu lippu-indeksiin. Lippu-indeksi tarkoittaa saloissa hulmuavaa suomenlippua. Suomenlippu hulmuaa nykyisin saloissa melkein jatkuvasti.

Pitäisi kehittää lippu, joka kestää salossa jatkuvasti, rispaantumatta, ylös-alas laskematta, sillä juhlapyhiä ja liputuspäiviä tulee taatusti lisää. Juhlaintoiset, ja arkipakoiset suomalaiset tykkäävät juhlia kuin apinat banaanikuormassa.

*

Onnea onnea myös Idalle 47 000 000 -vuotissynttäreiden johdosta! Ida löydettiin äskettäin erään keräilijän takkahuoneen seinältä. Keräilijä oli myynyt lopulta fossiilinsa siihen kyllästyttyään oslolaiselle tutkijalle, joka havaitsi melkein ensisilmäyksellä, että kyseessä on hänen isoisoisoisoiso-jne-isotätinsä Ida.

Minä uskon tuon jutun ihan täysin, muun muassa kun katselen ympärilläni toimivia ihmisiä – ja peiliin.

Minulla ja Idalla on muuten samanlainen peukalo, varvas ja nilkkaluu. Meillä on ilmeisesti myös aika lailla sama ruokavalio. Mutta toisin kuin Ida, minä olen vielä hengissä, ja saan apinoida rauhassa. Vain Idan päähän on pudonnut kookospähkinä. Minä vain vaikutan siltä.

*

Uskon Idaan ihan yhtä tiukasti kuin agnostikkona uskon jumalaan. Paitsi sillä erolla että Idasta on olemassa reliikki.

Uskon Idaan kun katson uusinta Imagen numeroa ja lehden kantta. Siinä esiintyy SDP:n puheenjohtaja Urpilainen sairaanhoitajan asussa ja injektioruisku kädessä.

Ihan hyvä mediaveto – ainakin niistä jotka tykkäävät mustasta huumorista ja massamurhista. Olletikin juttu on tehty ennen tämän hetken tietoa eräästä tietystä helsinkiläisestä perushoitajasta, joka rakasti vanhuksia – kuoliaaksi asti…

Juttu on varmaankin tarkoitettu vastavedoksi kokoomuksen ”työväenaatteelle”. Sellaisena vastavetona taisi  sisarhentovalkoisen Jutan juttu kuitenkin haihtua kuin tuhka tuuleen.

Muinoinen Verkkosukkahousu-Jutta oli ehkä sittenkin parempi hahmo. Molemmat  Jutta Urpilaisen luomat hahmot viittaavat kuitenkin yhteen ja tiettyyn suuntaan. Eikä se suunta liity valtiollisiin asioihin kuin ehkä alapuolisia asiainkokonaisuuksia koskevan marginaalilainsäädännön kautta.

Muilta osiltaan hahmot liittynevät jotenkin tiedostamattomiin tajunnanosiin ja freudilaisiin lipsahduksiin…

*

Uskon niin ikään Idaan kun kuuntelen poliitikkojemme lama-arvonnan edistymistä. Reilusti kaksi vuotta olemme eläneet täydessä lamatietoisuudessa ja syvenevässä taantumassa, valistuneemmat havainnoitsijat jo neljä, mutta suurin osa johtajistamme leikkii vielä aivan jotakin muuta.

Toivottavasti siis vain leikkivät; muuten juttu kävisi liian vakavaksi, jos kävisi ilmi, etteivät he oikeasti ymmärrä.

Lähes päätoimisena Vanhas-kriitikkona annan nyt tälle loputtoman tuotteliaalle aihe-generaattorilleni kuitenkin tunnustuksen: pääministeri Matti Vanhanen epäili eilen, ettei lama olisikaan vielä syksyllä aivan ohi. Hienoa ja perin juurin kognitiivis-analyyttistä!!

Nyt Vanhanen ja Katainen mittelevät sitten siitä, elvytetäänkö syksyllä vai ei. Onko valtion kassa tyhjä/täysi/täysin tyhjä/puolitäysi/enosaasanoa/paikalla/poissa/matkoilla/jatkoilla/ehkä saunassa/jossakin muualla…

Toinen, tosin yhtä lievä hatunnosto Vanhaselle menee lausunnostaan suunnitellusta mediaverosta. Oivallista ja melko rohkeaa on todeta sama kuin 95% suomalaisista: mediavero on laiton ja täysin epätasa-arvoinen ja lisäksi umpiepäoikeudenmukainen hanke.

*

Uskon Idaan myös katsoessani Suomen ortodoksien Isä Mitro -jahtia. Olisiko nyt niin, että Mitro on viemässä joltakulta kirkon isältä jonkin rahakkaan hallintopaikan ihan nenän edestä?! Vai onko syynä mediapalstaepätasapaino kanonisen lain näkökulmasta katsottuna…

Onko kirkonmiesten media-addiktio syvenemässä siihen pisteeseen, ettei kestetä enää yhdenkään muun tunkemista samaan sivukiintiöön, vaikka se joku kuuluisi samaan veljeskuntaan?! Kukaan piispoista ei enää leiki Mitron kaaaa, kuka mistäkin salatusta syystä.

Onkohan Isä Mitro muuten Vapaa-rappari, kuten muut kuuluvat pitkälti olevan. Paitsi evankelis-luterilaisen kirkon piispa Ville Riekkinen, joka osaa kuulemma muurata ihan ilman ”veljiäkin”.

Kyllä näiden isien, veljien, sisarten, entisten serkkujen ja muiden idojen kanssa on maallikko ihan ihmeissään. Voi vain todeta, että lapsuudesta tuttu Apinoiden planeetta on kuin onkin aivan relevantti ja validi tulevaisuuskuva.

*

Mitä eroa on muuten validilla ja valiumilla?! Vain toisella voi nukuttaa mummon. Toinen rauhoittaa tutkijan.

Marginaalit Maalle, Mars !?!

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus pohtivat yhteishankkeessaan ”Green Care – terveyttä ja hyvinvointia maataloudesta” sitä, miksei Suomessa maataloutta ja sosiaalialaa voisi yhdistää kuten Hollannissa, jossa toimii jo yli tuhat Green Care -tilaa.

Hollannin mallissa yhdistetään luonto, eläimet, ohjaus ja hoiva palvelemaan erityisryhmiä kuten muun muassa oppimisvaikeuksista kärsiviä, kehitysvammaisia ja vanhuksia.

Heti kärkeen muistutan tajuavani kristallinkirkkaasti, miten hyvä idea on, Hollannin mallissa. Siihen olen jotakuinkin tutustunut.

*

MTT:n raportti ennakoi Green Care -palvelujen kysynnän kasvavan samaan tahtiin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa yksityistetään. Ajatuksena on, että uudet yritykset tarjoaisivat työmahdollisuuksia hoiva-alan koulutuksen omaaville emännille ja isännille.

No mikäs tässä nyt antaa aihetta kritiikille?! Muutama seikka kannattaa huomioida, ennen kuin tästä innovaatiosta suunnitellaan samaan tapaan valtaistuvaa ideaa kuin oli aikanaan ”tehostettu palveluasuminen”, joka toiminnallisena järjestelmänä on vieläkin lapsenkengissään, odottaen epätoivoisesti uutta kehityspursketta.

Tehostetulla palveluasumisella yritettiin siirtää ja yritetään siirtää edelleenkin vanhuspalvelujen kustannuksia valtion maksettavaksi. Näin siis yksinkertaisimmillaan. Erään kunnanjohtajan lausetta siteeraten ”kannattaa toimia vielä kun valtion piikki on auki”.

Luvattuja, ja asianomaisen asetuksenkin vaatimia palvelu- ja hoivamuutoksia ei toteuteta kuin suurimpien kaupunkien tehostetun palveluasumisjärjestelmän piirissä.

Pienemmissä kunnissa entisen vanhainkodit ovat kokeneet usein ”yhden yön ihmeen”. Vielä illalla vanhainkoti on ollut vanhainkoti, ja aamulla senioreiden herätessä vanhainkoti onkin muuttunut tehostetun palveluasumisen yksiköksi. Simsalabim!

Tästä ihmeestä olen itsekin kirjoittanut aikanaan pari riviä otsikolla ”Vanhustenhoidon hokkuspokkus”.

*

Suomeen sovitettavassa Green Care -mallissa ole muuta eroa Hollannin malliin kuin pari pientä kuuluisaa kulttuurieroa: kulttuuriero marginaaliryhmiin suhtautumisessa ja kulttuuriero hoivakäsityksissä, jotka ovat muodostuneet viimeisimmän sadan vuoden aikana. Tai pidemmän.

Verrataan vaikka varmistukseksi hollantilaista suhtautumistapaa ja asennetta elämään yleensä, tasa-arvoon, rikollisuuteen, huumeidenkäyttöön, sukupuolisuuteen, taiteeseen, arkkitehtuuriin, ajattelun vapauteen, ja niin edelleen…  Siis kaikkeen siihen, mitä muun muassa meillä Suomessa on Hollannin malleissa kritisoitu.

Lista on miltei loputon ja sellaisenaan Suomeen suhteutettuna masentava. Muun muassa juuri tämän vuoksi mallien siirtäminen totaalisten kulttuurierojen yli ei ole missään mielessä järkevää. Tämä on todettu aiemminkin. Esimerkiksi uskontojen välisissä prosesseissa.

*

Uskon, että MTT:n esittelemä ideologiahypoteesi tulevaisuusnäkyineen on melkein vilpitön. Siis melkein vilpitön. Jos idean esittelijänä olisi MTK, voisin sanoa melkein samoin.

Kuten raportissa tulee julki, yhtenä Green Care -toiminnan seurausvaikutuksena olisi maatilojen toiminnan elvyttäminen, ja työn lisääminen maataloudessa toimiville yrittäjille. Mikä siis ei ole laisinkaan paha asia. Noin ylipäätään.

Luulenpa kuitenkin, että tuo lähes tulkoon sivuvaikutuksena lanseerattu ”maaseudun elvytysvaikutus” saattaa olla tässä ideassa kuitenkin se pääasia, onhan raportin ytimessä  kehittää ”tulevaisuuden mahdollisuus maaseudulle”.

*

Niin vanhustenhoivassa kuin vammaistenkin osalta jo vuosien toivottu tavoite on ollut integroida nämä ihmiset luontevasti normaaliin elämään. Elämänyhteyteen ns. terveiden ja kaikenikäisten kanssa.

Suomessa, toisin kuin Hollannissa ja esimerkiksi Tanskassa, erillisryhmät on kuitenkin aina pyritty sijoittamaan ”muualle”. Sanoohan suomalainen kansanperinnekin ytimekkäästi ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

Tämän kulttuurisen tosiasian läpi tarkasteltuna raportin idea ei olekaan enää niin vilpitöntä laatua.

*

Vanhukset, vammaiset ja muut yhteiskunnan kannalta tuottamattomat tai kiusalliset ryhmät voivat hyvinkin onnistua elvyttämään maaseudun tilat emäntineen ja isäntineen. Toiminnallisesti huippuunsa viritettyjä yksiköitä tuntee historia lukuisia. Kaikkein kuuluisimmat maaseutu-toimintayksiköt ovat aikanaan löytyneet Saksasta ja sen ”yhteistoiminta-alueilta” 1930-luvulta 1940-luvun puoliväliin.

Hoiva-ala ei kuitenkaan ole ala, jolle putkahdetaan heinäkasoista, paloautojen penkeiltä tai vaikkapa markettien kassoilta. Hoiva-alalla harjoitetaan suunnitelmallista, korkealuokkaista toimintaa, jota toimintaa varten pyritään räätälöimaan toimintaan parhaiten soveltuvat tilat ja ympäristöt.

MTT:n raportin ”rakennukset uusiokäyttöön” -teema on arveluttava: entisen navettarakennuksen ”räätälöiminen” vanhuspalveluyksiköksi ei kyllä kuulosta oikein houkuttelevalta järjestelmältä, vaikka karja ja vanhukset olisivatkin tietyssä mielessä yhteensovitettavia käsitteitä, ainakin valtionhallinnon suunnitteluyksiköissä.

Jo vuosia sitten kunnat markkinoivat entisiä lakkautettuja kyläkoulujaan ”vanhuspalvelukodeiksi” tai mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien ”lepokodeiksi”.

*

Yksinkertaisesti ilmaistakseni: raportin ajatuksia voi hyvinkin pohtia, ja pitääkin, totta kai. Muistaen kuitenkin sen, että Suomi on siirtynyt lopullisesti pois ruoti-järjestelmästä ja syytingistä.

Muistettava on myös se, että Suomi on pysyvästi urbanisoitumassa: jo suurin osa ihmisistä asuu ja elää asutuskeskuksissa tai niiden laitamilla. Kehitys on ollut selkeä ja tavoiteltu: valtio on jo vuosikymmenen ajan lakkauttanut päätöksillään maaseutua.

Tätä vuosikymmenten suunnitelmallista toimintaa ei kumota sillä, että suomalaiset marginaaliryhmät siirretään pikku hiljaa sinne missä tuuli soittaa koivujen latvoissa ja suolta nousee huuru. Poissulkematta sitä, että joillekin edellämainitut luonnonilmiöt edustavat nostalgiaa parhaimmillaan.

*

Marginaaliryhmille ja entistäkin suuremmalle vanhusten joukolle on taattava ennen kaikkea turvalliset olosuhteet niissä elinpiireissä, missä nämä ryhmät ovat ennenkin tottuneet elämään. Vanhuus tai vammaisuus ei voi olla kriteeri joutua siirtouhan alle.

Totta kai, Suomen kunnat ovat lirissä marginaaliryhmineen ja vanhusongelmineen. Mutta semmoista se on, elämä.

Elinkaariasuntoja ja laadukkaita pienryhmäkoteja on rakennettava, ja ihan kauniisiin ympäristöihin. Laadukkaita palveluja on muodostettava ja niitä on valvottava.

Jokaisen on voitava elää elämänsä loppuun suurin piirtein oman elämänhistoriansa viitoittamalla tiellä. Niin niiden, jotka ovat kaupunkien kasvatteja kuin myös meikäläisten, joilla on multaa varpaittemme välissä.

Itse kuitenkin haluan vanhana kaupunkiin, en lakkautetulle lypsykarjatilalle. Teatteriin on päästävä jalan.

Tunnen kuitenkin muutamia, jotka haluavat päättää elämänsä latojen nurkilla, jopa niiden takana.

P.S. Voi voi, niitä SAK:n poikia: tänään MOT-ohjelmassa kerrotaan ammattiyhdistysten koulutusrahoista, jotka valuvat SDP:n ja Vasemmistoliiton vaalirahastoihin, ihan Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n luomalla mallilla…

Eiköhän EU:n kannattaisi kieltää vaalirahoitus ainakin Suomessa kokonaan. Emme näytä osaavan erottaa omia ja vieraita euroja toisistaan.

Pium, Paum, Poum

Kellot soittaa, kellot temppelin. Eikä herroilla ole edes pyhäpäivä!

Kannattaa laskea sielunkellojen lyöntien määrää, ja vertailla, onko sillä yhteyttä pääministeri Vanhasen viettämiin päiviin pääministerinä.

Rukalla muotoilluksi tullut eläkeuudistus on nyt sitten tehty, tältä erää. Varmaa on, että Vanhasen mielenlaadulla varustetulle ihmiselle tämänkaltainen vyörytys on unohtumaton, ainutlaatuinen kokemus.

Sosiaalituposta ja eläkesopasta tulikin oppositiosuppo, joka työnnettiin sinne, mihin ei aurinko paista eikä kuu kumota. Poistuvatko kivut?! Enpä usko.

Ei tarvitse olla edes himmeää kristallipalloa arvatakseen, että Eduskunnassa tullaan käymään aiheesta elähdyttävä välikysymyskeskustelu.

Ja sitten alkaakin nöyryytyksen takaisinmaksun aika. Keinot ovat monet ja vaihtelu virkistää, sanoi entinen jäniskin kun emännällä pöytää pyyhki!

Sauli sen taas sanoi

Mieluummin veronkorotuksia kuin loputonta lainanottoa. Hallituksemme yrittää päästä vastuusta kuin koira veräjästä siirtämällä ongelmat lainojen takaisinmaksusta seuraavalle hallituskaudelle.

Kansa äänestää eläkeiän korotusta vastaan. Toimessa ovat tietenkin ne, joilla aihe on ajankohtaisin. Meillä 60-lukulaisilla ei ole pienintäkään huolta tulevasta eläköitymisestä. Se tulee olemaan täysin vapaata ja vapaaehtoista.

Miten mukamasten voi lähteä eläkkeelle, jos ei saa eläkettä?! Ja eläkettähän emme tule saamaan: viimeisen puolen vuoden miinussaldo kotimaisissa eläkerahastoissa on 10 mrd:n euron luokkaa.

Kuvitteleeko joku tappion pienentyvän näillä sijoitusideoilla, pörssikursseilla ja eläkekertymillä esimerkiksi vuoteen 2025 mennessä?? Jos kuvittelee, niin kannattaa samalla tarkastaa, ottaako ne punaiset aamulla ja siniset illalla, vai päinvastoin.

Päällepäätteeksi kannattaa muistaa eläkesuhdanteet EU-mantereella: Ranskan, Saksan ja Italian yhteinen eläkealijäämä oli jo 2000-luvun alussa noin 4000 miljardia euroa. Hyvä vertailukohta löytynee Suomen nettovarallisuudesta: 2500 miljardia kaikkine hikisine karvoineen.

SDP:n ei kannata odottaa suurta menestystä kannatuslukuihinsa tästä eläkekiistasta. Väitän samoin kuin puoli vuotta sitten väitin: Urpilaisen johdolla eivät demarit suostaan nouse. Eivät enempää kuin Keskusta Vanhasen johdolla. Tätä vetoa ei voi hävitä.

Erkki Tuomioja tulee vielä, sanokaa minun sanoneen. Samoin Seppo Kääriäinen. Ja Sauli Niinistö. Kun hätä on suurin, ovat vakaat herratkin lähellä. Onneksemme! Paavo Lipponen ei sen sijaan enää tule. Iloksemme!

Kun suksi ei oikein luista

Saattaa olla nyt niin, että pääministeri Matti Vanhasen ikiomaksi ideakseen poimima eläkeiän korotus joutuu vielä uudelleen koko hiiihtojoukkueen arvioitavaksi.

Kisayleisö on jo sanomassa sanaansa; eläkeiän nostoa vastustavaan nettiadressiin on kertynyt muutamissa tunneissa tuhansia nimiä. Ja lisää näyttää tulevan koko ajan.

Voi olla niinkin, että koko hiihtovalmennusringin tulevaisuus saattaa olla katkolla kohtapuoliin… Ainakin opposition harras toive tuntuisi olevan semmoinen.

Ihmetellä sopii, millä harkintakyvyllä varustettu pääministeri kertoo tällaisen asian julkisuuteen ilman pienintäkään valmistelua?! Etenkin kun naapurin mummikin jo tietää, että tästä on hallituksen suppeimmassa sisäpiirissä puhuttu iät ajat.

Ministeri Liisa Hyssäläkin teki entréen radion aamulähetykseen asian tiimoilta. Ei olisi pitänyt. Ministeri Hyssälä ei kuulu siihen armoitettuun joukkoon, jonka karisma lumoaa ja vakuuttelutaito nostaa kuulijan pilviin. Ei todellakaan!

Radioon olisi pitänyt lähettää vaikka Paula Risikko. Mutta hän ei olisi varmaan lähtenyt. Kokoomus on ollut aika lailla hiljaa tässä suksien voitelukiistassa.

On alkamassa sangen mielenkiintoinen aika, kaiken muun lisäksi. Maassamme on historiallinen taantuma, jonka kesto voi olla jopa kymmenen vuotta.

Ja hallituksellamme on sukset ristissä kohta joka suuntaan. Milloinkahan kansa antaa muuten Matille potkun persauksiin?!

Hunningolle emme jäisi. Sauli Niinistö voisi runnoa kasaan kriisihallituksen, ihan vanhojen hyvien aikojen muistoksi.

Vuonna 2019 by Matti

Pääministeri Matti Vanhanen oli taannoisessa Helsingin Sanomien haastattelussa aivan turhan vaatimaton.

Täydennänkin siksi tuota Personal future -osiota hieman tarkemmaksi:

Vuonna 2011 pidettiin käänteentekevät eduskuntavaalit: lama oli puhdistanut talouspoliittisen pöydän niin, että Eduskuntaan katettiin säästösyistä paikat vain 50 edustajalle. Ja eihän kaksipuoluejärjestelmä enempää edustusta tarvinnutkaan.

SDP oli liudentunut Keskustaan ja Perussuomalaiset sekä Vihreät Kokoomukseen. Kristilliset yrittivät aikanaan vaaliliittoa ruotsalaisten kanssa mutta sopimusta kaksikielisistä rukouksista ei syntynyt.

Pääministeriksi tuli valituksi, kuten arvioitiin jo vuonna 2009, Suomen tavoitelluin poikamies Matti Tatunpoika Vanhanen.

Presidentiksi valittiin niin ikään odotetusti Sauli Niinistö, joka muutti Mäntyniemeen yhdessä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kävi sitten niin hassusti, että Keskusta ja Kokoomus yhdistivät hynttyynsä ja syntyi yksipuoluejärjestelmä uutta KKK-linjaa edustavan KokoKes-Kusta -puolueen ympärille.

Pääministeriksi tuli valituksi, kuten Helsingin Sanomien vuoden 2009 jutustakin ilmeni, Matti Vanhanen.

Uutta hallitusmuotoa kuvattiin vuoden 2019 Helsingin Sanomien pääministerihaastattelussa ”Kultaiseksi Sateenkaareksi (KuSi)” . Nimi sai alkunsa lähnnä ministerien ikärakenteesta: yksikään ministeri ei ollut ministerivalaa vannoessaan alle 60-vuotias. Vanhin ministeri hallituksessa oli Paavo Väyrynen (73 v), pääministeri Vanhasen (64 v) edustaessa huimapäistä nuorisoa.

Lisäksi Kultainen sateenkaari -nimitystä puolsi se, että Matti Vanhanen oli lopultakin tullut kaapista ulos, ja kihlannut vasta 90-vuotiaan, ikinotkean Aira Samulinin, johon oli tutustunut MTV 3- ohjelmassa ”Tanssii Tähteiden kanssa”.

Ohjelmaformaatti oli sentään vielä säilynyt entisenä: jokainen tanssinopettaja valitsi itselleen oppilaaksi jonkun mediasta tunnetun ”tähteenlennon”.

Tuoreesta suhteestaan Matti oli antanut hellyttävän lausunnon, jossa painotti laajan kokemuksensa sisäistämänä sitä vankkaa tosiasiaa, että ainahan nuoren naisen saa, mutta vain harvoin tosi vanhan, jossa on tunnetusti vara parempi.

Muista poliitikoista voidaan mainita 2000-luvun nousutähti Jyrki Katainen, joka uuden eläkeuudistuksen mukaisesti oli nimitetty Suomen Pankkiin ikääntymään ennen suurempia haasteita.

SDP:n puoluejohtaja Jutta Urpilainen oli puolestaan siirtynyt KKK-puolueen puoluesihteeriksi. Jutta oli uudessa toimessaan kuin KuSi verkkosukassa.

Presidentti Sauli Niinistö jatkoi presidenttinä jo toista kauttaan,  ja edusti Suomea upean vaimonsa ja 10-lapsisen perheensä avustuksella.

Mäntyniemeen oli tehty laajennusosa presidentin kasvan perheen tarpeita silmällä pitäen…

Aion laittaa nyt kristallipalloni astianpesukoneeseen. Näyttää olevan hieman himmeyttä pinnassa. Topista ja Köpistä, puhumattakaan Timo Kallista tai muista KMS ry:n perustajajäsenistä ei näy nimittäin häivähdystäkään?!

Katkerat maanpetturit

Kokoomusministerit ovat profiloituneet viime aikoina niin, ettei kansanedustaja Soini kohta pysy joustavaksi tunnetussa verbaliikassaan perässä.

Ensin ministeri Katainen vertasi oppositiota Terijoen hallituksen maanpettureihin.

Heti perään ministeri Virkkunen loihe kirjailemaan blogissaan: ”Sdp ja vasemmistoliitto ovat katkerien ihmisten puolueita.”

http://www.hennavirkkunen.fi/

Tätä kommenttia ministeri Katainen ehti verrata Lipposen antamiin ”töräytyksiin”.

Lausumalla ja lausumalla on siis merkittävä ero. Tai sillä, kuka sen antaa.

Aina valoisa ja optimisinen kansanedustaja Jaakonsaari odottaa Kokoomukselta uusia avauksia:

– Odotan, että joku kokoomuksen nuorista leijonista sanoo pian, että vasemmistolaiset ovat rumia ja haisevat – siis jonkinlaisia ali-ihmisiä…”

http://liisajaakonsaari.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/08/taantuma-luo-taantumusta/

Mites tämmöiset näkemykset ovat mahdollisia?! Hyvin yksinkertaista: kyse on freudilaisista lipsahduksista.  Perimmäiset ajatukset tulevat esiin, ennen pitkää, pyytämättä ja yllättäen kuin sen entisen tytön faksi.

Kataisen isällinen neuvo moniarvoisessa Kokoomuksessa onkin aiheellinen: tehkää kuten sanon, älkää kuten itse teen!

P.S. Nukkuukohan Henna Virkkunen tarpeeksi?!  Hän näyttää usein kovin väsyneeltä.