lomaltapaluustressinhallintaohjelma

vuosien takaa tuttu toimittaja soitti ja kysyi, olenko kiinnostunut lomaltapaluustressintorjuntaohjelmista. tekee kuulemma juttua erääseen naistenlehteen. hyvä kun ei miesten, vastasin. ja epäilin, olisiko nyt kyse juttupulasta kun minulle soittelee, kun en ole enää aktiivi millään lailla…

varsinaiseen kysymykseensä vastasin jotta en. kysyi miksi. vastasin jotta kun en käytä. kysyi mitä? no niitä lomia, sillä ei kai lomaltapaluustressiä voi olla, jos ei lomaile?! toimittaja vastasi jotta ei tietysti. ei kai?!

no sitten hän loihe kysymään, jotta mistä luulisin tuommoisen tilan johtuvan. vastaus oli helppo, kun olin sitä miettinyt jo lukiessani näitä kesä-heinäkuun aikaisia satoja fb-päivityksiä lomista. mielestäni lomaltapaluustressi johtuu todellisuuspakohakuisuudesta. siis siitä, että ihmiset yrittävät päästä pakoon arkea jonka kokevat jollakin tavoin epämiellyttäväksi. he asettavat tavoitteekseen pääsääntöisesti aina sen hetken, jona voivat irtautua jonnekin muualle, vaikka vain henkisesti. takaisinpaluu on sitten ahdistavaa, tietäähän sen, jos ajatuksiin on juntannut vuosikausia, jotta arki on sarja ahdistavia pakkoja.

ymmärrän toisaalta arkipakolaisia, koska ongelma on minulle läheinen kommutatiivisesti: minä koen oloni epämiellyttäväksi vain silloin kun joudun arjesta eroon. mutta kun työ on ollut semmoista kohta kolmisenkymmentä vuotta, jotta välillä joutuu väkisinkin pois arkipäivän miellyttävistä tapahtumista ja rutiineista. mutta siihenkin tottuu. nämä pistäytymiset arkielon ulkopuolella kun eivät ole niin pitkiä, lomien pituisia, että niihin pitäisi soveltaa joitakin mentaalihallinta- tai torjuntaohjelmia. ja toisaalta – niistä on tullut aina elanto, mikä äkkiseltään on ihan miellyttävä ajatus. muutoinhan arki alkaisi oikeasti ahdistaa. ja sitten pitäisi alkaa paeta toisiin todellisuuksiin, muiden ihmisapinoiden mallin mukaan.

toimittaja kysyi, miten lomastressiä voisi mielestäni ehkäistä. sanoin jotta silviisiin että minimoi lomat. ei riittänyt kuulemma vastaukseksi. sanoin jotta sitten pitää vaan yrittää ilmeisesti jatkaa itsensä huijaamista arkielämässä. kääntää vaikkapa telkkari päälle ja laittaa spotifait hurisemaan korviin. ja hyräillä heti vaikka ”tyhjää huonetta” tai ”murusia” kun joku arkiajatus alkaa takoa päässä. vaikeampaa on varmaan alkaa elää realismissa?!

”haastattelu” oli loppusuoralla, kuulin sen toimittajatoverini äänensävystä. loppuhuipennus oli kuitenkin vasta tulossa: kysyin, lähettäisikö toimittaja jutun minulle luettavaksi ennen printtiä. toimittaja vastasi jotta tuskin on aihetta, koska ei tällaista voi julkaista x:ssä, lukijat kuulemma ahdistuvat entisestään. lohdutin, jotta sittenhän löytyisi markkinarako näille entisten missien ja mallien tarjoamille ahdistavienjuttujenlukemisenjälkeis-stressinhallintatorjuntaohjelmille. toimittajakollega ei ymmärtänyt vihjettä. sovittiinkin pilke silmäkulmassa, jotta soittelee uudelleen sitten kun kaikki lomat on peruutettu. sanoin uskovani, ettei siihen tämän hallituksen kaudella kulu kovinkaan pitkään. joten pikaisiin tapaamisiin!

Tässä SE on !

Ai mikä niin?! No SE kirja, josta tulee HYPE & TRENDI !! Tai ainakin pitäisi tulla…

img_0145

Lasse Nordlund ja Maria Dorff ovat kirjoittaneet 60 -sivuisen esityksen elämäntavasta, joka vetää vertojaan jopa Linkolan Pentin vastaavalle, vaikka toisiinsa ei kannattane vertaillakaan.

Kirjassa on jotakin perin merkillistä, en osaa sanoa vielä mitä. Mutta otan selvää ajallaan. Selvää on kuitenkin se, että äärimmäinen vastapaino tosin jo murtuvalle kulutushysterialle on kirjattu juuri tähän opukseen.

Kirjaa myy www.palladiumkirjat.fi ja kirjailijat itse. Yhteydenotto onnistuu osoitteella maria.dorff@gmail.com.

Lu-ke-kaa ih-mees-sä!! Kirja ei sitä paitsi maksakaan kuin kympin; hinta on nähtävästi määritelty laatuarvosanan mukaan;) Ja kirjassa on sitä jotakin; fiilistä –  siitä saa fiilareita.

Lasse Nordlund oli esillä Helsingin Sanomissa äskettäin. Juttu löytyy osoitteesta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Omavaraistaloudessa+el%C3%A4v%C3%A4+perhe+p%C3%A4rj%C3%A4%C3%A4+murto-osalla+keskivertokulutuksesta/1135242228044

Paltamosta pamahtaa

Jos tätä ei olisi lukenut legendaarisen Kainuun Sanomien sivuilla, ei sitä olisi uskonut olevankaan:

Kainuulainen Paltamon kunta haluaa kaikki työttömät töihin. Noin 4 000 asukkaan Paltamossa on vuodenajasta riippuen noin 250-350 työtöntä.

Työtä kaikille – hanke pyrkii tarjoamaan jokaiselle työttömälle toimeentulon, joka vastaa henkilön saamien sosiaalietuuksien määrää. Kyse on siis palkasta, ei etuuksista. Lisäksi kuuluu tulevan myös kannustinrahaa.

Hankkeet kustannus vuonna 2010 on 6,85 miljoonaa euroa. Paltamon kunnassa käytetään tätä nykyä vuositasolla työttömyyteen viisi miljoonaa euroa. Hankkeen kohtalo ratkeaa valtion budjettikäsittelyssä syksyllä.

Hanke tuntuu aika käsittämättömältä. Jotensakin se on liian inhimillinen ollakseen totta. Voisi jopa luulla, että Osmo ”Ode” Soininvaara on piipahtanut polkusenpyörällään Kainuussa kiskaisemassa idean satulastaan. Kukaan muu ei tätä nykyä juuri näytä esittävän älykkäitä ideoita.

Yhteiskunta pyörii työn ja rahan arvostuksen ympärillä. Myös Suomessa on aina pyörinyt, eritoten täällä, protestanttisen etiikan läpitunkemissa piireissä. Jos verrataan työtä ja rahaa arvostuksen mittarina, työ vienee vielä voiton. Koska ei ole rahaakaan ilman työtä. Paitsi pörssihenkilöillä. Jos ei ole työtä, ei ole ihan ihminen, ajateltiin ainakin vielä jonkin aikaa sitten. Nyt ajattelutapa on pehmentynyt, mutta työkeskeisyys on vieläkin totta.

Paltamon kunnan vilpittömältä kuulostava tarkoitus on ilmiselvästi kohottaa työttömänsä uuteen luokkaan. Asiaan voisi nyt hyvinkin kuulua se, että hanketta alkaisivat vastustaa kaikella voimallaan useat eri eturyhmät.

Ammattiliittojen mielestä hanke voisi olla aivan hirveä, lukemattomista syistä. Paskaduuni-ideologien mielestä tämän suuntainen yritys voisi alentaa luonnollisestikin ihmisarvon. Jos raha ei tule ilman työtä, se on joku paskajuttu. Joku poliittinen suuntaus vastustanee toimintaa niin ikään: jos työttömyys laskee, voi laskea kannatuskin, mene tiedä.

Entäs yrittäjät, kannattavatko vai vastustavatko. Periaatteessa pitäisi vastustaa. Työttömäthän voivat työllistyä tässä tapauksessa muuhun kuin liikeyritysten käyttöön. Ja se vääristää kilpailua. Kaikki se toiminta, joka ei tapahdu omassa yrityksessä tai sen hyväksi, vääristää kilpailua.

No, antaako ministeriö rahaa. No ei taatusti anna. Tämähän on aivan järkyttävä ajatus. Jos tämänkaltaiset hankkeet yleistyvät, ja työttömyys todella vähenee, miten käy työvoimahallinnon virkojen. Tästä kokeilusta voi alkaa kokonaisen hallinnonalan purkutoimet.

Sitä paitsi työttömyys on vakioitu vaaliteema. Mikään maailmassa ei saa viedä sitä teemaa poliitikoilta. Järkyttävää! Siis ei ja ei, ehdottomasti ei. Vielä varmemmaksi vakuudeksi Paavo Väyrysen muinoisin sanoin: Kyllä varmasti ei! P.s. Paavo on muuten hallituksen kovin poika;)