Radion toivekonsertti

Harhauduin kuuntelemaan puolinukuksissa radion toivottuja levyjä. Onkohan ohjelma noudattanut aina samaa kaavaa, vuosikymmenestä toiseen, vai onkohan kuulijassa tapahtunut joku muutos. Epäilen jälkimmäistä. Ennen tykkäsin, enää en jaksa.

Ohjelmasta saa käsityksen, että se kuvaa yhteiskuntamme laajan keskiluokan elämää kaikessa värikyllisyydessään.Tai taantumuksessaan.

Juttu etenee näin: ensin ohjelmaan soittanut ihminen kertoo hiukan hjumoristisesti, mutta ihan asiallisesti toiveensa ja musiikkikappaleen taustat. Tämän jälkeen alkaakin sitten loputon vatvominen. Sama kertomus toistuu 3-5 kertaa, pienin variaatioin.

Karmeaa, kuin huono saarna, ilman opetuksen häivää.

Otetaan esimerkki, jossa dialogissa juontaja on J ja soittaja S.

J: Terve!

S: Terve vaan!

J:Mistäs soitat?

S. No Turuust.

J: Vai Turuust. No kummalt pualen jokkee?

S: Hoho, no toiselt pualen tietty!

J: Vai toiselt pualen?! Tässä Sirkan kanssa justiinsa, eikun anteeksi Sinikan kanssa tässä justiinsa mietittiin, jotta olisipas mukava olla molemmil pualin jokkee yhtä aikaa…

S: Juu, eihän se mahdotonta ole olleskaan, täällähän on tää föri nääs…

J: Ai se föri! Onks se niin nopee se föri, että se on siis molemmil pualin jokkee yhtä aikaa?

(seuraa viisi minuuttia kestävä älyn mittelö Turusta ja föristä)

J: No mitenkäs se ilta siellä Turuus sujuu?

S: No tiäkkö, mää täällä teen justiinsa semmosta punajuuri-juusto-pöperöä, täällä Turuus. On  niin hyvää!

J: Ai kun kuulostaa herkulliselta. Sannallakin ihan, eikun siis Sinikalla siis näyttää jo ihan suu napsavan…

S: Juu, tää pöperö, jota teen tässä Auran rannalla punajuuri-juustosta, se on niin maar aivan hirmu hyvää… Siis tää on tosihyvää tää punajuuri-juustopöperö, jota tässä teen – Turuus toispualjokkee… Tätä ensin keitetään ja sitten paistetaan, siis tässä järjestyksessä.

J: Ohos! Jotta ihan ensin keitetään ja sitten paistetaan. Jokos on kumpi vaihe menossa?

S. No paistovaiheeseen pääsin justiinsa ennen kun soitin sinne studioon.

J. No onneksi olkoon, kohta pääsetkin sitten oikein nautiskelemaan…

S: Juu, oikein nautiskelemaan juu, pääsen tietty!

(jne jne jne. Minuutit kuluvat studion tätien myönnellessä ja kutsuessa toisiaan väärillä nimillä…)

J: Hei kuule, nyt meidän pitää alkaa lopetella kun uutiset pukkaa päälle. Mitäs sinä olisitkaan halunnut kuulla?!

S: No emmää ennää muista, kun tää punajuuri-juustopöperö paloi justiinsa pohjaan ja hellakin sytty palamaan. Näin jotta eikun palokuntaa paikalle vaan, onneks tääl Turkuses tuota vettä riittää!

J: No sitten vaan yksykskakkoseen puhelua pukkaamaan, ja muista että et tilaa levyä vaan palokunnan – siis ei Frediä vaan puupääpuupään! Me Susannan kanssa tääll… eikun siis Sinikan kanssa jännätään miten sulle käy ja luetaan sitten Ilta-Sanomista loput!

S: Juu, näin tehdään! Se on  moro!

J: Moro moro!

Mainokset

Ihmisvihan syntysijoilla

Aivan ensinnäkin – kiitokset kolumnisti Jari Tervolle – joka sanoi neljässä minuutissaan sen, mihin moni ei pysty koko elämässään.

Ylen kakkosen homoillassa profiilinsa rehellisesti omalle tasolleen nostanut kansanedustaja Päivi Räsänen puolusteli sanomisiaan sillä, ettei hän käyttänyt ollenkaan rankkaa kieltä diskriminoidessaan homot maan rakoon. Kuten Tervo asian ilmaisee, kyse ei ole enää syrjinnästä, vaan ennemminkin ihmisvihasta. Olen samaa mieltä.

Ajattelen, että ehkäpä tulee vielä aika, jolloin Räsänen antaa tulla ilmoille ne loputkin ajatuksena syvimmästä sielustaan. Sitten voidaan vertailla Räsäsen näkemyksiä esimerkiksi 1930-luvun Saksassa valtaa saaneisiin vastaaviin näkemyksiin. Jotta onko Räsänen rankemmassa luonnossaan samoilla linjoilla ihmisarvokysymyksistä, tai vaikka eugeniikasta, ihmisen jalostamisen tieteestä, kuin näiden ”arvojen” ja aatteiden puolesta taistelleet fasistit.

Lisää siis toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia; näillä perustiedoilla ei vielä voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Tutkijan roolissa pitää saada lisää dataa. Lisää toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia myös siksi, että Eroa kirkosta -sivuston kestokyky saadaan julkisesti koetelluksi. Se kiinnostaa niin ikään.

Piispat vetoavat par´aikaa paniikissa ohjelman ansioista kirkosta eronneisiin, nyttemmin jo 15 000 ihmiseen. Huoli on aiheellinen. Perusteenaan vetoomukselleen piispat antavat ymmärtää, että kirkosta eroamisen sijaan kansalaiset voisivat alkaa vaikuttaa kirkon sisällä. Höpön ja löpön, lausun tuohon! Moni on kurkottanut kuuseen ja kapsahtanut katajaan siinä puuhassa.

Kirkossa on vaikutettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan siihen pisteeseen kuin on suinkin pystytty. Mukana vaikuttamassa ovat olleet niin piispat, papit kuin lukkaritkin. Joku maallikkokin on puikahdellut vaikuttajien  joukoissa. Tasa-arvo, puhumattakaan oikeudenmukaisuudesta ei ole kuitenkaan evankelis-luterilaisessa valtionkirkossamme toteutunut kuin nimeksi. Nyt näyttää myös ihmisarvo olevan katkolla. Naispappeja syrjitään eniten, sitten tulevat kaikki muut kristittyjen joukosta haitallisesti erottuvat ryhmät. Lisää syrjittäviä ryhmiä keksitään kyllä…

Miksi vaikuttaminen kirkon sisällä on niin vaillinnaista?! Siksi, että kirkon hallinto marssii edelleen kirkon virkamiesten ja kirkollisen, erittäin raskaan päätöskoneiston tahdissa. Tämä järjestelmä mahdollistaa pienien ääriryhmien painostustalkoot uudistuksia vastaan. Rautasaappaiden kolina kuuluu sisälle asti.

Esimerkkinä voidaan pitää herätysliike SLEY:tä, joka edelleen, verorahoilla, syrjii muun muassa naisia joukossaan. Ja muuallakin kirkossa. Toisena esimerkkinä voidaan pitää ”Luther-piispa” Väisästä, joka vihkii yhä edelleen fundamentalistipappejaan liukuhihnalla, itse asiassa kirkkomme statuksen sisällä. Väisäsen takana on kirkkomme äärivähemmistö, jonka julistuspolitiikka ei jää kenellekään epäselväksi. Tämän ”totuuden” edessä omat piispamme ovat housut kintuissaan.

Parasta mitä kirkolle voisi tapahtua on se, että se tyhjentyisi moniarvoisesti ajattelevista jäsenistään, ja jäljelle jäisivät perinteisen järjestelmän luoneet ja sitä tukevat tahot. Pappiskaanon voisi tuolloin keskenään, täydellisessä yhteisymmärryksessä pohtia kirkon kysymyksiä, ilman haitallista kirkkokansaa; mukana voisivat olla ne papit, joille voidaan vielä maksaa palkkaa. Kaikki muut voisivat olla muissa töissään tai vain luovasti jouten, aivan paljasjalkaisina Kristuksen lapsina maailmalla.

Kuten Tervokin, myös minä eroaisin kirkosta, ellen olisi eronnut jo silloin kun naispapit joutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla syrjityksi kirkollisissa toimituksissaan. Päätin, että jos syrjivät, syrjikööt omilla rahoillaan. Pitäisikö oikein liittyä takaisin, jotta voisi erota uudelleen?!

Kirkon pysyvänä liturgisena värinä näyttää olevan edelleen musta. Valkoiseen on vielä pitkä matka. Ehkäpä liian pitkä. Uskokoon ken tahtoo ”uudistuksiin”. Minä en usko, näihin näennäis-uudistuksiin.

P.S. Tiesittekö, että 10% saksalaisista on sitä mieltä, että natsit toimivat joissakin asioissa ihan mainiolla tavalla ja mukiinmenevästi?! Kansleri Angela Merkel kuulemma kauhistelee tulosta. Pelkona lienee se, että historia toistaa itseään. Kannattaisikohan kysäistä myös suomalaisilta, meillähän on perinteessämme ollut olemassa niin ikään erittäin vahva natsisympatia… Tästä, vähemmän hienostuneesta, historiallisesta Suomi-brändistä on viimeisimmäksi kirjoitellut Antero Holmila tutkimuksessaan.

Uutta mediakulttuuria

Toimittaja: Mitä kansanedustaja Tiura sanoi Kokoomuksen ryhmäjohtajien tapaamisessa?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Onko Tiura harkinnut loikkaamista Keskustaan?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Onko teillä luottamusta kansanedustaja Tiuraan?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

Toimittaja: Oletteko tärähtänyt?

Ravi: Minusta Tiuran tarina on looginen.

*

Toimittaja: Oletteko harkinnut loikkaamista Keskustaan?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Useimmat kertovat teidän halunneen loikata Keskustaan.

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Onko Novan vaalirahoitus vaikuttanut toimintaanne?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

Toimittaja: Oletteko tärähtänyt?

Tiura: Haluan tehdä kansanedustajan työtä rauhassa.

A-pu-va!!

*

Ylen rahoitustarve on 480 miljoonaa. Se aiotaan kattaa tulevina vuosina televisiolupamaksuilla. Siinä sitä on rahalle vastinetta!

Pieni kurkistus Nyt-hetkeen

Mediamaksun suunnittelu on edennyt suolta vetelän puolelle. Budjettirahoitusmallia ei kuulemma voida ottaa käyttöön, koska siitä hyötyisivät vain yksinelävät pienituloiset.

Juu, kyllä olen samaa mieltä: kannatan budjettirahoitusta vain sillä edellytyksellä, että siitä hyötyisivät yksinomaan Suomen kaksi nerokkainta miestä, herrat Lilius ja Wahlroos.

Nämä miehet osaisivat sijoittaa rahat oikein. Pienituloiset yksinelävät veisivät rahat hetikohta paikalliseen markettiin. Tuhlaisivat leipä- ja maitotuotteisiin. Kenties jopa Arlan maitoon! Ja sehän olisi valtiopetos.

*

Onneksi sentään edes Kehittyvien Maakuntien Suomen Mr. Kyösti Tokmanni-2 on saanut itselleen luukun pääkaupungista. Asunnottomia onkin jo ihan tarpeeksi ilman tätä Pohjois-Karjalan Lahjaa Maailmalle.

Nyt jää blogistin huoleksi enää ajatus siitä, miten selviää toinen Suuren Idän Lahjakkuus, Mr. Ex-Keva-Kauppinen. Rovaniemen potkukelkkahallin tileihin jouduttiin kuulemma tekemään juuri tilinpäätöksen kynnyksellä 4 miljoonan alaskirjaus, joten heikolta näyttää osallisten kevät.

Muista Villin Lännen miehistä ei ole kuultu enää mitään. Mutta onneksi vaalit ovat jo tulossa: kohta alkaa patjakauppa uuden Keskustan puheenjohtajan johdolla.

*

Lakkokevät menee aivan mahdottomaksi! Ensin yliopistot aikoivat mennä lakkoon, mutta eivät sitten menneetkään. Nyt lakkoilevat näyttelijät!

Minä kysyn vaan, mihin Suomen kansa on menossa?! Ja vastaan: synkkään turmioon! Ei ole enää häpyä kenelläkään, eikä rahtuistakaan isänmaallisuutta.

Yritetään selvitä kuitenkin jollakin tavalla. Jumalan, Vanhasen ja Lindénin avulla… Toivottavasti ei kuulosta liian masokistiselta tulevaisuuskuvalta.

Mustit liekaan, Pentti tulee!

”Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?”

Näin loihe lausumaan Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen Eduskunnassa eilen.

Minä puolestani kysyn, olisiko Herra Edustaja Oinosen syytä mennä jonkin sellaisen asiantuntijan pakeille, joka tietää enemmän ylä- kuin alapäästä?! Eläinlääkärikin voisi hätätilassa auttaa Oinosta, joka selvästi tuntee jonkinlaista kiintymystä ainakin koiriin.

*

Kävin Ylen eurovaalikoneessa. Vastasin kaikkiin kysymyksiin harkiten ja vaivalla. Tuloksena sain ruudulle vertailuarvojen ääripäät.

Olin vastannut 92 %:sti samalla tavoin kuin joku euroehdokas nimeltään Kiba Lumberg. Monennenkohan sadan ehdokkaan listan lopussa olikaan sitten se onnekas euroehdokas, jonka vastauksiin en saanut yhtään osumaa. Se joku oli, niin ikään Joku, Eija-Riitta Korhola.

Kummastakaan ääritekijästä en ole liiemmin ollut tietoinen. Rouva Lumberg on kuulemma kirjailija; rouva Korhola on kuulemma euroedustajamme EU-parlamentissa.

Se, miksi en ole Kiba Lumbergista kuullut aiemmin, ei ihmetytä minua ollenkaan. Taiteilijat eivät tee itseään useinkaan tykö. Ovat siis peräti harvoin tyrkkyjä.

Se, etten ole juurikaan tullut kuulleeksi Eija-Riitta Korholastakaan, johtunee eilen näkemästäni uutisesta, jonka mukaan hän on osallistumisissaan laiskin meppi.

Varmaan nyt pitäisi minun äänestää Kiba Lumbergia. Jos siis äänestäisin. Mutta en äänestä, koska olen tehnyt sen päätöksen dokumentoidusti jo Keskustan ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n aikaansaannosten yhteydessä.

*

Ja jos nyt joku aikoo äänestää jotakuta uimaria, uimahyppääjää, tai muuta yhä ylemmäs yrittävää, kannattaa etsiä sellainen, joka osaa eurovaalislangin tähän tapaan:

”Millä vaalilauseella voi vakuuttaa kansalaiset liittovaltion hyvistä puolista? Vastaus: federalismi on subsidiariteettiperiaatteen efektiivistä implementointia.”

Oheinen teksti löytyy näiltä sivuilta…

*

Katsokaa lopuksi tarina Amerikan Jennystä.




Mediavero ja muita huvituksia

Laitoinpa tässä taannoin rakkaille kansanedustajillemme postia Ylen mediapäästöstä. Mediamaksu, tai selkeämmin ilmaistuna mediavero näyttää herättävän tunteita myös kivikasvopäättäjiemme joukossa, ja sehän on vain hyvä se. Näin veri kiertää paremmin, ja ehkäpä myös aivot toimivat tehokkaammin.

Kaikkiaan kuusi kansanedustajaa kahdestasadasta on vastannut. Virhemarginaali on siis joltisenkinmoinen. Vain Keskustan ja Kristillisten edustajat ovat vaivautuneet vastaamaan nöyrälle kansalaiselleen. Ja vastaus kaikilta edustajilta on ollut tismalleen yhtäläinen: mediamaksu on esityksen mukaisena kohtuuton ja sitä tulee muuttaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Sisso!

Ja kuinkas tämä uutinen taas lanseerattiinkaan: eduskunta oli kuulemma lähes yksimielisesti esittämässä mediamaksua… En kuitenkaan jaksa oikein uskoa, että viestiini aktiivisimpina vastanneet puolueensa korkeimmat edustajat olisivat olleet aivan yksimielisinä viemässä esityspaperia eteenpäin.

Tai sitten he jutustelivat minulle ihan toista kuin työryhmissään. Mikä sekään ei tietysti ole ennenkuulumatonta. Totuushan on kuulemma kontekstisidonnaista.

Näyttää vahvasti siltä, että Mikael Jungner saa kehitellä ideaansa vielä rutkasti eteenpäin. Olisiko sittenkin paras esittää siististi Ylen kustannuksia maksettavaksi valtion budjetista. Nyt esitetty mediavero ei ole Perustuslakimme mukainen, eikä se tule missään olosuhteissa läpäisemään myöskään EU-lainsäädäntöä.

Ja uskon meitä olevan monia sellaisia vakaumuksellisia, jotka kilauttavat Brysselin kaverille ihan juuri samalla hetkellä kun puhemiehen nuija on kopsahtanut pöytään esitetynlaisen mediaveron hyväksymiseksi. Sitten taas katsotaan, mitä EU-tuomioistuin sanoo sisämarkkinalainsäädännöstä, ja epätasa-arvoisesta kilpailusta, kansalaisten yhtäläisestä kohtelusta, ja niin edelleen.

Sinäkin voit lähestyä niitä, joiden palkan maksat. Osoite kaikille tasapuolisesti on:  eduskunta@eduskunta.fi

*

Ortodoksit esittelevät jälleen edustavalla tavalla ulkokultaisuuttaan, tällä kertaa Isä Mitron eurovaaliasiassa. Viitalla vai ilman, on kysymys, joka askarruttaa nyt kirkon johtoa.

Niin, eihän toki ennenkään ole muuta pohdittu kuin sitä, onko pyhimyksen kuva suorassa vai ei. Sama näyttää toistuvan kaikissa ortodoksien tekemisissä ja kannanotoissa: naispappeuskysymys, riippumatta martoista tai marioista, on paradoksaalinen; samoin kysymys homoseksuaalisuudesta, riippumatta kirkon isien ja paimenten omista suuntautuneisuuksista, ja niin edelleen.

Voi, voi, sanoisi tähän varmaan sekä Jeesus, että Lutherus.

Toivotaan kuitenkin Isä Mitrolle, tai näin tuttavallisemmin sanottuna ”Nitrolle” voimia voittaa nuo vanhoilliset ja ulkokultaiset, jotka vain mediassa uskottelevat elävänsä ihmisten kanssa käsityksin.

*

Ruotsissa Piraattipuolue näyttää saavan makoisan voiton eurovaaleissa. Siinäpä ”tirskaus kippeeseen syvämmeen”, kuten mummoni olisi sanonut, ja väkevä osoitus siitä, että vanhoillinen puoluejärjestelmä rapautuu hyvää vauhtia uusien, nopeiden yhteenliittymien tieltä.

Ja onko paha ollenkaan. Riippumatta vaikuttamisen aiheesta, sanon kuin Väyrynen aikoinaan: kyllä varmasti ei!

Ylen epätasa-arvoinen mediavero

Noin 600 000 suomalaista elää kotitalouksissa, joiden käytettävissä olevat nettotulot jäävät alle suhteellisen köyhyysrajan.

Edellä olevan tietämyksen varassa voidaan Ylen kehittämää mediamaksua arvioida hieman ohi perinteisen mediakritiikin ja julkisen tiedonmuodostuksen periaatteen. Mediamaksua voidaan niin sanotusti tarkastella ennemminkin määrällisestä kuin laadullisesta tarkastelupisteestä.

Meille on annettu nyt tieto, että uusi mediamaksu, jota sen eittämättömän pakollisuuden vuoksi voidaan mediaveroksi kutsua, olisi aluksi 175 euroa. Summa tuntuu pieneltä niistä, jotka ovat töissä ja joilla on keskimääräiset tai sitä suuremmat nettotulot. Suurelta se tuntuu niistä, etenkin köyhistä yksineläjistä, joiden tulotaso on erittäin alhainen.

Mediavero on luonnollisestikin tuon 175 euron suuruinen vain alussa. Kun perimistoiminta vakiintuu, nousee taksakin.

Aivan samalla tavalla kuin on käynyt muissakin, jopa aluksi ”ilmaisissa” palveluissa, niiden muodostuttua välttämättömiksi tarpeiksi. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka erilaiset pankki- ja maksukortit, joita ilman ei voi elää kohta kukaan.

No mitä tekevät ne 600 000 ihmistä ja enemmän, joiden tulot alittavat suhteellisen köyhyysrajan, joka yksinasuvalla on noin 1000 euroa kuukaudessa…

Tietenkään uusi mediavero ei kosketa koko tuota joukkoa, onhan mukana yksilököyhien lisäksi myös köyhiä perheitä ja muita yhteenliittymiä, jotka voidaan lukea samassa talousyksikössä eläviksi. Tässäkään tapauksessa yhdessä koettu köyhyys ei kuitenkaan tee yhtään rikkaammaksi.

Luulisin, että suurelta osin uuden mediaveron tulee köyhien puolesta maksamaan valtio ja kunnat. Siis niiden puolesta, jotka kykenevät häpeältään tai muilta syiltään vääntäytymään toimeentuloluukuille.Ne jotka eivät moiseen kykene, maksavat veron ja säästävät summan jostakin muusta elämänalueensa kuluista. Esimerkiksi lääkäripalveluistaan tai lääkkeistään.

Useille näistä ihmisistä vero on lisäksi täysin uusi. Köyhät keskellämme eivät tähänkään saakka ole surffailleet netissä tai katsoneet laajakuvatelevisioita. Eivätkä veron myötä tule varmuudella edelleenkään katsomaan.

Heidän kosketuspintansa Ylen riippumattomaksi ja laadukkaaksi mainostettuun tiedonvälitykseen jää Helsinki-Vantaan lentoaseman infotaulujen varaan. Jos joku köyhä nyt sattuisi joutessaan hyppäämään vaikkapa New Yorkin koneeseen.

Tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi mediaveroa ei voida laskea silläkään perusteella, että saman 175 euroa maksavat niin 750 euroa kuukaudessa tienaava rouva Y kuin 75 000 euroa kuukaudessa tienaava herra X. Mediaverohan ei ole progressiivinen vero, joka alenee tai kohoaa tienattujen eurojen suhteessa.

Epäilen tosin, ettei tuo samainen herra X maksa itse edes mediaveroaan. Kuten hyvin vähän muutakaan kuluttamaansa.

Mikä olisi oikea Ylen toiminnan rahoitusperiaate?! Mahdollisuuksia on kaksi: maksukorttijärjestelmä tai valtion budjettirahoitus. Eikä enempää selittelyä tarvita. Näin vain olisi oikein ja kohtuullista. Kaikkien kannalta.

Laki ei voi olla hyvä laki, ellei sen sääntelyn toteutus ole lopputulokseltaan oikein ja kohtuullista. Huonoja, kertakäyttöisiä lakeja meillä jo on, niitä emme tarvitse lisää.

Ruotsalainen ryhtiliike

Jotakin perin merkillistä on tapahtumassa tässä kvartaalikapitalistien luvatussa Pohjolassa. Ainakin Ruotsissa.

Juuri kun päästiin päivittelemästä ruotsalaisten TeliaSoneran johtoryhmältä poistamia bonuksia, vaatii nyt jälleen ruotsalainen eläkeyhtiö AMF Pension entiseltä toimitusjohtajaltaan Christer Elmehagenilta takaisin jo maksettuja eläkkeitä. Eläkettä on tullut kuulemma maksetuksi hieman ylimäärin tietynlaisten operaatioden seurauksena.

Elmehagenin aikanaan omaksi hyväkseen tekemiä taktisia eläkerahojen siirtoja pidetään sopimusrikkomuksena. Toimitusjohtajan eläkemaksut ovat siirtokeplottelun lisäksi olleet huomattavasti korkeammat kuin mitä niiden kuuluisi toimitusjohtajan sopimuksen pohjalta olla.

Olisiko tämä nyt jonkinlainen heikko signaali siitä, että tähän summittaiseen rahankylvöön jo ennestään monimiljonääreille huijareille voisi joskus tulla joku raja ja ryhti.

Ruotsissa ehkä voi, mutta Suomen osalta olen skeptinen. Lauantain Ykkösaamussa vieraana olleen ministeri Mauri Pekkarisen haastattelu ei ainakaan luonut toivetta muutoksesta. Sama retoriikka entisen menon jatkumisen puolesta kuulsi läpi jokaisesta ministerimme lauseesta.

Ei korppi korpin silmää noki, kuten on tullut aiemminkin todettua. Pienet poliittiset ja talouselämän piirit ovat niin sykeröllään toistensa lomissa, ettei kukaan siitä kerästä pääse erikseen irti.

Tarvitaan aikanaan luonnollista tietä tuleva poistuma ja sukupolven muutos. Toivoa vain sopii, ettei nyt johtoasemiin valmistautuva eliitti saa pysyväistartuntaa isiensä korruptoituneisuudesta ja löyhästä moraalista.

Aktiivista yritystä tartuttaa tämäkin sukupolvi on varmasti olemassa. Uuden päättäjäsukupolvenhan odotetaan turvaavan näiden vanhojen, väistyvien oligarkkiemme tulevaisuus.

Eikä hyvien päämäärien romahduttamiseen tarvita kuin pieni horjahdus. Tiedetään että yksi mätä hedelmä pilaa koko korillisen.

Kannattaa katsoa

”John Webster ja hänen perheensä vähentää henkilökohtaisen öljynkäytön minimiin vuoden ajaksi tavoitteena löytää kestävä elämäntapa ilmastonmuutoksen uhatessa. Ohjaaja John Webster.”

KATASTROFIN AINEKSIA

Tämän ohjelman jälkeen sitä kuuntelee ja arvioi taas entistäkin tarkemmin ministereidemme höpinöitä. Siis juuri heidän, jotka kuluttavat satoja kertoja enemmän kuin Websterit. Kuluttavat ja puhuvat muuta, potaskaa: Tee kuin sanon, äläkä kuten teen.

Häkämies ja heiluvat pallit

Ylen Ykkösaamussa ministeri Häkämies ilmaisi kantansa Fagernäsin asemaan Fortumin johdossa:

”Minusta on tärkeää, että tämä pyykki pestään nyt huolella ja hyvin avoimesti. Se on ainut lähtökohta. Hänellä on luottamus yhtiökokoukseen saakka. Yhtiökokouksessa tehdään sitten uudet valinnat. Näinhän se yrityksissä menee.”

Ja ei sitten muuta.

Mistä voidaan päätellä, että Häkämies on jotenkin Fagernäsin suhteen sillä tavoin kriittinen, että se johtaisi johdon ”johtopäätöksiin”.

Ei yhtikäs mistään. Fagernäsin palli ei heilu sen enempää kuin ennenkään, jos Mr. F ei halua. Korkeintaan Fagernäsin pallit heiluvat palkitsemiskokoksesta toiseen, tai uuteen pestiin juostessa.

Vanha sanonta pätee tiistain yhtiökokoukseen: Ei korppi korpin silmää noki. Sanonta pätee Fortumin ja hallituksemme välisiin suhteisiin.

Ja jos todella hullusti käy, ja Mr. F joutuu ”tarkentamaan asemaansa”, voi Mr. F pompsahtaa aina jollekin paljon antoisammalle pallille. Nämähän ovat pelkästään järjestelykysymyksiä.

Ja sitten taas voi panna pallit heilumaan!

Hei, kamoon: kyse on näytelmästä, ei vakavammasta. Vaativaa on ainoastaan saada naamaan oikeat ilmeet.