Vanhassa vara parempi

Olen kolmisen kesäistä viikkoa kävellyt päivittäin upean viljavan kaurapellon poikki. Kulkiessa on hyvin voinut havainnoida kesän kulkua, viljan kasvua ja syksyn ensimmäisiä orastavia merkkejä. Kaura alkaa kypsyä korjuuta varten. Kohta jäljellä ovat olkipaalit.

Samoin olen pohtinut blogikirjoittamisen problematiikkaa. Itselleni julistamani kesätauko alkaa olla käytetty, viljan kypsymisen mittarilla tarkasteltuna.

*

Pohdin, mitä virkaa oikeastaan on kirjoittaa asioista, jotka eivät muutu?! Se, mitä olen kirjoitellut reilun vuoden ajan taloudesta, kuluttamisesta, politiikasta, vaalirahoituksista, moraalista, pitää vielä kohtuudella paikkansa. Pitää, koska ihmiset eivät petä, vaan käyttäytyvät aina hyvin inhimillisesti – ja niin ollen ennalta aavistettavasti.

Politiikassa jatketaan kansan sumuttamista, luottaen yhä lyhenevään poliittiseen muistiin ja venyvään sietokykyyn. Kansantalous jatkaa kamppailuaan deflaatiokehityksessä, urheilussa etsitään uusia dopingaineita, jotka eivät näkyisi testeissä, ruuan hintaa korotetaan ennen arvonlisäveron alennusta, ja niin edelleen…

En suinkaan väitä, että yhteiskuntamme on ytimeltään täysin läpimätä. Ei täysin, mutta melkein. Valitettavasti.

*

Edellisen vuoksi ajattelinkin muuttaa blogistrategiaani, tautologian ja turhautumisen välttämiseksi. Kirjoitan tästä lähtien vain niistä näkökulmista, joiden myötä muutos voisi olla mahdollinen.

Tulevaisuudentutkimuksessa pieniä, useimmiten vaikeasti havaittavia tulevaisuusaihioita kutsutaan ”heikoiksi signaaleiksi”. Yllättävien, transformaattisten tapahtumien mahdollisuutta kutsutaan puolestaan ”villeiksi korteiksi”, tutuimpia villejä kortteja on ”musta joutsen”.

En aio suinkaan rajoittaa havaintojani heikkoihin tai vahvempiin signaaleihin; kirjoitan varmaankin myös trendeistä ja niiden taittumisesta, joskin tällaiset taitekohdat lienevät yhteiskunnassamme hyvin harvinaisia, ainakin positiivisiksi arvioituina.

En ole kuitenkaan puhdas pessimisti. Olen ehkäpä ennemminkin optimistinen realisti. Palaan suunnanmuutoksessani samalla teknisesti oman tutkimusaiheeni piiriin, yhteiskunnallisen tulevaisuudentutkimuksen ja arvioinnin maailmaan.

Antoisaa syksynalkua kaikille; palaillaan, kun/jos aihetta ilmenee…

P.S. Muutoin olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio eivät sovi yhteen, eikä äänestäminen todellakaan kannata;)

Surullista, mutta ennakoitua

Eduskunta on järkyttynyt. Hallitus on järkyttynyt. Ministerit ovat järkyttyneitä. Sisäministeri on järkyttynyt. Matti Vanhanen on järkyttynyt. Tänään on aika laskea liput puolitankoon, pukea ylle tummat puvut ja pitää minuutin hiljaisuus. Taas. Eikä viimeistä kertaa.

Mutta sitten huomenna: otetaanpas iloisempi ilme, sillä tulosvastuullinen Suomi huolehtii jälleen kulutuksen kasvusta ja tuottavuuden nostosta. Kehittyvien Maakuntien Suomi nousee surusta kuin Feeniks tuhkasta.

Ja ihan hyvältä näyttää: USA:n pörssikurssit eivat näytä menevän tällä viikolla toistamiseen miinukselle. Raha se on joka rauhoittaa!

Mikä unohtui?! Ai niin, aselakeja pitää muuttaa, yhteisöllisyyttä lisätä vähän äkkiä sittenkin – ja puutarhoja vehreyttää. Ideaparkeissa on tulevaisuus! Älä vain jätä äänestämättä!

Semmoista se on kun yhteiskunta sairastaa – kroonisesti. Mutta eihän kuitenkaan pilata kivaa fiilistä, eihän?!