Päin Persuja

Kuten aiemmin todettu, EU-takuissa mennään ennakoidun mukaan. Portugalin pelastusoperaatio on elintärkeä ennen kaikkea Espanjan pankeille, jotka ovat rahoittaneet Portugalin hölynpöly-projekteja lähes kymmenen Espanjan kansantalousprosentin verran.

Seuraavat siirrot on niin ikään yksinkertaista aavistaa: Kreikka asetetaan velkasaneeraukseen. Tämän jälkeen samalle estradille astelee Irlanti ja Portugali; ei ehkä aivan tässä järjestyksessä. Voi olla niin, että Portugalin saneeraus tulee heti Espanjan tukipäätösten jälkeen. Sillä Espanja odottaa jo EU-ovella, säkki kourassa.

Espanjan savotasta tullaankin sitten maksamaan paljon. Joku arvio hatusta nykäisten voisi sattua 200-300 miljardin euron tietämille. Siinä on uudelle hallitukselle pohtimista – ja selittämistä kerrakseen.

*

Persut näyttävät pitävän kohtuullisen tiukasti asemansa gallupeissa. On muistettava kuitenkin tosiasiat: Uudellamaalla Persut nappaavat jättipotin, se on selvä. Soinin äänet vievät mukanaan muitakin. Olisiko sopiva arvaus noin kuudesta kahdeksaan paikkaa…

Muualla Suomessa rynnistys lopahtaa persuehdokkaiden tuntemattomuuteen. Vaalityön aikana kansalaiset eivät ehdi tutustua ehdokasporukkaan, joka on hyvin vaihtelevaa, kiltisti sanottuna.

Suuret vaalibudjetit ratkaisevat vakiintuneiden ehdokkaiden läpimenot.  Nykyäänestäjien enemmistö toimii julkisuuden kautta. Media vaikuttaa, ja sinne syydetyt miljoonat.

*

Kristillisdemokraatit etunenässään Päivi Räsänen voisivat nyt saada aikaan uuden, vetävän kampanjan taistelussaan vakiintuneiden perhearvojen puolesta. Vanhoillislestadiolaisilla näyttää olevan meneillään hyvin näkyvä ja julkinen avautuminen uskontonsa harjoittamisen yksityiskohdista.

Kristillisdemokraattien vaalitunnus voisi mennä vaikka näin: Koti, Uskonto, Isänmaa – Pedofiliaa ja Sukurutsaa Isiemme Tiellä.

*

Vanhoillislestadiolaisissa piireissä harjoitetun lasten laajan sielujenmurhan vuoksi olisi syytä pistää kuritushuoneet hyötykäyttöön.

Eivät ainoastaan tekijät itse, vaan systeemistä vuosikymmenet tietoinen vanhemmisto on asetettava syytteeseen, teoista ja tekojen salaamisesta. Avunanto rikokseen on kuin rikos itse.

Teot on tehnyt mahdolliseksi ”automaatti-armo”: lapsen raiskannut hengenmies on aloittanut uuden armopäivänsä puhtaalta pöydältä, uuden lapsen kustannuksella.

Ikävä kyllä, usko Helvettiin ja näiden mulkku-rukoilevaisten käristyminen siellä ei tässä tapauksessa lohduta näitä lapsia, joiden etuoikeutetuimmallekin enemmistölle on tarjolla korkeintaan vain elinikäinen terapia.

 

Melkoista pyöritystä meillä ja maailmalla

Portugali liittyy nyt lopultakin oikein olan takaa iloiseen EU-perheeseen. On hienoa nähdä se, että tulevaisuus on vielä ennakoitavissa näinkin selkeästi. Rahaa tullaan kysymään – näillä näkymin ei summa taida 100 miljardiin pysähtyä.

Seuraavana astelee Tyhjätaskujen Kerhoon Espanja. Ei voi olla astelematta, tuo Portugalin lainojen merkittävin pankkiiri. On kohtuullisen selvää, että tulemme näkemään aika monta härkätaistelua Brysselin areenalla ennen kesälomien alkua.

Ja siinä alkaakin olla koossa ainekset siihen isompaan tömäykseen, josta Dosomekin on tässä vaatimattomasti kirjaillut menneen vuodenkin aikana, mutta ihan ensimmäisestä isommasta taantumastamme saakka.

Luulo siitä, että vuonna 2008 alkanut talouden tärinä loppuisi, on yhtä hyvin perusteltu kuin usko Fukushiman reaktoreiden kestokykyyn tsunamissa.

On toisaalta mielenkiintoista seurata näitä uutisia aivan kotomaamme vaalien kynnyksellä. Aikamoista, aikamoista…

*

Kotomaassa kansanedustaja Päivi Räsäsen taannoiset rasistiset lausunnot eivät ennättäneet haipua kun iski uusi evlut-tsunami.

Työssä on ollut jälleen, niin ikään omassakin mielessäni aina kiinteästi pysynyt SLEY. Mielessäni se pysyykin yhtä kiinteästi kuin se entinen paska Junttilan tuvan seinässä.

Muutama päivä sitten käynnistetty, nuorille suunnattu kampanja ”Älä alistu”, on tehonnut: kirkosta on parin päivän aikana kävellyt ulos parisentuhatta ihmistä. Ja lisää lähtee, aivan varmasti. Kampanjan nimeksi olisi voinut samantien asettaa vaikka ”Päin persettä”, sillä sen suuntaiset tulevat olemaan kampanjan todelliset vaikutukset.

Mitäköhän kirkkomme johto tällä kertaa pohtii?!  Medialle annetuissa niukoissa lausunnoissa painotettiin sitä, ettei SLEY ainakaan saa kirkoltamme tukea kuin korkeintaan ropoja kolehtihaavista. Tähän tietysti sanon, jotta höpönlöpö. Tutkittu kun on sekin seura.

Sleytä rahoitetaan myös yhteiskunnan varoin miljoonilla. Siihen pussiin mahtuvat niin tukiasuntorahat, Ray:n tuet, kirkkokolehdit ja niin edelleen. SLEY, tuo kirkkomme sisällä toimiva syrjintäelin, harjoittaa laajamittaisesti ja systemaattisesti naispappien ja nyt myös homojen syrjintää yhteiskunnan tuella, verovaroillamme. Eikä kukaan kykene sanomaan, jotta nyt saa riittää.

Lohdullista on kuitenkin se, että kansa äänestää jaloillaan. Ja turha on sinänsä viisaan arkkipiispamme väittää, että eroava porukka olisi vain marginaalista vaikutukseltaan.Totta on, että kirkossamme on vielä jäseniä miljoonaluokassa. Mutta tuo eroava porukka ei ole imeväisiä lapsia, jotka liitetään tulevien veronmaksajien joukkoon itsestään riippumatta, vaan kirkolle tuntuvia veroja maksavia ihmisiä.

Ajan myötä, riippuen uusista kampanjoista ihmisarvon murentamiseksi, vaikutus alkaa tuntua. Sitten päästäänkin pohtimaan kunnolla sitä olennaisinta kysymystä, pitääkö valtion olla todellakin sidoksissa tähän yhä erikoisemmalta näyttävään puulaakiin, evankelis-luterialiseen kirkkoon, joka hyysää joukoissaan rasisteja.

Vastaus on, ei pidä, eikä saa. Sleyt, luthersäätiöt ja kaikenlaiset muut kummitukset ulos junasta. Ja heti! Voi hyvänen aika, miten etova tämä uusin kampanja onkaan! Etova !!

Uuden Vuoden kynnyksellä

”Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.”

– Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen professori Tim Jackson –

Viikon vitsi

Pääministeri Mari Kiviniemen mukaan Suomen hyvinvointi lisääntyy, taatessamme Irlannin roskalainoja. Tällä logiikalla voimme päätellä, että Suomessa voidaan to-si hy-vin ensi kevääseen mennessä, kunhan Suomen hyvinvointitalkoisiin liittyvät myös Portugali ja Espanja.

Perskutarallaa, kun eivät ole poliitikot tai tutkijat ennen moista temppua keksineet  hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tosin ainakaan taannoinen Kreikan tukeminen ei vielä ole näkynyt hyvinvointitilastoissamme, mutta tämän nykypolitiikan todeksiosoittaminen ei olekaan hätäisen puuhaa…

Tulee olemaan hieno, moni(mieli)puolinen ja mielenkiintoinen loppuvuosi ja etenkin vaalikevät!

Pitäisikö päivittää blogia…

…kysyi eräs vakiolukijani taannoin. Ei välttämättä, vastasin. Kaikki on edelleen ennallaan: lama ei ole väistynyt, poliitikot eivät ole viisastuneet, eikä kansa. Ainakaan sen suhteen mitä tulee (kansan)talouteen ja sen heijasteisiin yksityistalouksiin.

Ensin tuli Amerikan lama, oma taantumamme sen heijasteena, sitten Kreikan kriisi. Nyt on vuorossa Irlanti, sen jälkeen tulee Portugali ja Espanja. Ja niin edelleen. Euro jakaantuu kahtia, mikäli euro ylipäätään säilyy. Tulee pohjoinen raha, jota markaksi saatetaan kutsua, ja eteläinen raha, olkoon se vaikka luiru.  Tämä kaikki koska on melkoisen todennäköistä, että koko EU kärsii merkittävästi talouden alasajosta, eikä ensimmäisenä uhrata unionia.

Eikä EU-talous kykene nousemaan alhosta: Kreikan, Espanjan ja Portugalin yhteenlaskettu velkataakka on vähintään 3500 000 000 000 dollaria. Kun siihen lisätään Ranskan, Saksan ja Italian eläkealijäämät, noin saman summan verran, voidaan sanoa, että hellurei! Mikään konsti eikä keino auta kattamaan näitä alijäämiä. Ainoa tapa on radikaali jako kahteen: selviytyjiin ja häviäjiin. Selviytyjät pääsevät kriisistä laskemalla hiukan elintasoaan. Häviäjät eivät selviydy vähällä.

Suomessa iloitaan siitä, että Irlannin kriisi laskee terveellisesti euron kurssia juuri ennen joulua. Niinpä niin. Mutta kaiketi sekin, mikä on sanottu (täälläkin) aiemmin, pitää myös paikkansa: ihmiset, kansalaiset, kaikki te joilla on velkaa, sitokaa se kipinkapin kiinteään korkoon. Edes osaksi. Sillä pitkät korot tulevat ylöspäin, niin jotta humina kuuluu. Ja ne joilla on paljon tuottamatonta velkaa, kuten asunto- ja autovelkaa, kylpevät kuin kesällä eräät löylynheiton MM-kisoissa. Varmuudella . Älkää siis ostako mitään, mitä ette todella tarvitse jokapäiväiseen elämiseen, ja jota ette voi realisoida tarvittaessa äkkiä rahaksi.

Mutta helppoa on ennakoida: ei tapahdu mitään muutosta. Ihminen kun on inhimillinen, haluine ja himoineen. Ainoa asia jossa muutosta tapahtuu, on eduskunta ensi keväänä. Persujen Soini on jo taputtanut odotellessaan kätensä verille ja ranteensa jännetupentulehduksiin näinä muutamina viime kuukausina. Voitto on kiinni vain siitä, saako Soini ehdokkaiksi edes jotakuinkin täysipäisiä ja tunnettuja ehdokkaita. Sekin on tietysti todella vaikeaa. Vähän on niitä poliittisia toimijoita, joilla on terveen paperit.

Muutos tulee siltikin, tarkennettuna, koskemaan vain eduskunnan paikkajakoa. Muuhun muutokseen ei Suomen kansa edustajineen kykene. Sillä suolla ja vetelällä, ojilla ja allikoilla ei suurta eroa ole. Ylikansallisuus vie väännössä voiton, kotimainen älynpuute huolehtii lopuista.

Pitäkää siis hatuistanne kiinni ja kiinnittäkää olemattomat turvavyönne. Sillä nyt on koittanut aika, jolloin mennään lujaa ja matalalla.

Jos ei oo kivaa niin ainakin on mielenkiintoista!

Ihmisvihan syntysijoilla

Aivan ensinnäkin – kiitokset kolumnisti Jari Tervolle – joka sanoi neljässä minuutissaan sen, mihin moni ei pysty koko elämässään.

Ylen kakkosen homoillassa profiilinsa rehellisesti omalle tasolleen nostanut kansanedustaja Päivi Räsänen puolusteli sanomisiaan sillä, ettei hän käyttänyt ollenkaan rankkaa kieltä diskriminoidessaan homot maan rakoon. Kuten Tervo asian ilmaisee, kyse ei ole enää syrjinnästä, vaan ennemminkin ihmisvihasta. Olen samaa mieltä.

Ajattelen, että ehkäpä tulee vielä aika, jolloin Räsänen antaa tulla ilmoille ne loputkin ajatuksena syvimmästä sielustaan. Sitten voidaan vertailla Räsäsen näkemyksiä esimerkiksi 1930-luvun Saksassa valtaa saaneisiin vastaaviin näkemyksiin. Jotta onko Räsänen rankemmassa luonnossaan samoilla linjoilla ihmisarvokysymyksistä, tai vaikka eugeniikasta, ihmisen jalostamisen tieteestä, kuin näiden ”arvojen” ja aatteiden puolesta taistelleet fasistit.

Lisää siis toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia; näillä perustiedoilla ei vielä voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Tutkijan roolissa pitää saada lisää dataa. Lisää toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia myös siksi, että Eroa kirkosta -sivuston kestokyky saadaan julkisesti koetelluksi. Se kiinnostaa niin ikään.

Piispat vetoavat par´aikaa paniikissa ohjelman ansioista kirkosta eronneisiin, nyttemmin jo 15 000 ihmiseen. Huoli on aiheellinen. Perusteenaan vetoomukselleen piispat antavat ymmärtää, että kirkosta eroamisen sijaan kansalaiset voisivat alkaa vaikuttaa kirkon sisällä. Höpön ja löpön, lausun tuohon! Moni on kurkottanut kuuseen ja kapsahtanut katajaan siinä puuhassa.

Kirkossa on vaikutettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan siihen pisteeseen kuin on suinkin pystytty. Mukana vaikuttamassa ovat olleet niin piispat, papit kuin lukkaritkin. Joku maallikkokin on puikahdellut vaikuttajien  joukoissa. Tasa-arvo, puhumattakaan oikeudenmukaisuudesta ei ole kuitenkaan evankelis-luterilaisessa valtionkirkossamme toteutunut kuin nimeksi. Nyt näyttää myös ihmisarvo olevan katkolla. Naispappeja syrjitään eniten, sitten tulevat kaikki muut kristittyjen joukosta haitallisesti erottuvat ryhmät. Lisää syrjittäviä ryhmiä keksitään kyllä…

Miksi vaikuttaminen kirkon sisällä on niin vaillinnaista?! Siksi, että kirkon hallinto marssii edelleen kirkon virkamiesten ja kirkollisen, erittäin raskaan päätöskoneiston tahdissa. Tämä järjestelmä mahdollistaa pienien ääriryhmien painostustalkoot uudistuksia vastaan. Rautasaappaiden kolina kuuluu sisälle asti.

Esimerkkinä voidaan pitää herätysliike SLEY:tä, joka edelleen, verorahoilla, syrjii muun muassa naisia joukossaan. Ja muuallakin kirkossa. Toisena esimerkkinä voidaan pitää ”Luther-piispa” Väisästä, joka vihkii yhä edelleen fundamentalistipappejaan liukuhihnalla, itse asiassa kirkkomme statuksen sisällä. Väisäsen takana on kirkkomme äärivähemmistö, jonka julistuspolitiikka ei jää kenellekään epäselväksi. Tämän ”totuuden” edessä omat piispamme ovat housut kintuissaan.

Parasta mitä kirkolle voisi tapahtua on se, että se tyhjentyisi moniarvoisesti ajattelevista jäsenistään, ja jäljelle jäisivät perinteisen järjestelmän luoneet ja sitä tukevat tahot. Pappiskaanon voisi tuolloin keskenään, täydellisessä yhteisymmärryksessä pohtia kirkon kysymyksiä, ilman haitallista kirkkokansaa; mukana voisivat olla ne papit, joille voidaan vielä maksaa palkkaa. Kaikki muut voisivat olla muissa töissään tai vain luovasti jouten, aivan paljasjalkaisina Kristuksen lapsina maailmalla.

Kuten Tervokin, myös minä eroaisin kirkosta, ellen olisi eronnut jo silloin kun naispapit joutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla syrjityksi kirkollisissa toimituksissaan. Päätin, että jos syrjivät, syrjikööt omilla rahoillaan. Pitäisikö oikein liittyä takaisin, jotta voisi erota uudelleen?!

Kirkon pysyvänä liturgisena värinä näyttää olevan edelleen musta. Valkoiseen on vielä pitkä matka. Ehkäpä liian pitkä. Uskokoon ken tahtoo ”uudistuksiin”. Minä en usko, näihin näennäis-uudistuksiin.

P.S. Tiesittekö, että 10% saksalaisista on sitä mieltä, että natsit toimivat joissakin asioissa ihan mainiolla tavalla ja mukiinmenevästi?! Kansleri Angela Merkel kuulemma kauhistelee tulosta. Pelkona lienee se, että historia toistaa itseään. Kannattaisikohan kysäistä myös suomalaisilta, meillähän on perinteessämme ollut olemassa niin ikään erittäin vahva natsisympatia… Tästä, vähemmän hienostuneesta, historiallisesta Suomi-brändistä on viimeisimmäksi kirjoitellut Antero Holmila tutkimuksessaan.

Matti katti karvajalka…

…repo retku rengasperse. Kyllä pojalta polvi paranee, kunhan sitä jaksetaan leikellä ja tutkia. Matti Vanhasen jalkavaivojen syy alkaa näköjään pikkuhiljaa olla selvillä. Diagnoosiin ei tarvittukaan ortopediä; onneksi näin, koska lääkärikunnalla on muutenkin ihan tarpeeksi työtä. Prognoosikin on jo selvillä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei jostakin syystä tällä kertaa ymmärtänyt ”yskän” syvyyttä, vaan ”joutui” asettamaan hallintoveljensä toimet pitkän pohdinnan jälkeen suurennuslasin alle. Suoraa rikostutkintaa Jonkka ei sentään laittanut alkuun, vaikka olisikin siihen kyennyt valtaoikeuksiensa puitteissa.

Syynä moiseen vastuunsiirtoon voivat olla vanhat kalavelat, esimerkiksi itsetietoisten kokoomusministerien kanssa. Jonkka voi siirtää kompostin pöyhittäväksi Kimmo Sasin johdolla. Perustuslakivaliokunta lieneekin kuusessa, yhdellä uulla. Jonkka näyttää omaksuneen puhemies Niinistön kriittisen tavan hoitaa asioita.

Jos, tai pikemminkin kun perustuslakivaliokunta antaa Vanhasen toimet loputtoman vatvomisen jälkeen rikostutkintaan, voi Kokoomuskin samalla sanoa hyvästit ennakoimalleen vaalivoitolle. Kokoomuksen jättivoitto kutistunee korkeintaan näennäiseksi kuhinaksi vaaliteltoilla. Keskusta saa sen sijaan varmuudella hyväksyä ääntenmenetyksen, jollaista ei ennen ehkä ole nähty. Kuinka Fantastista tämä mahtaa olla, jäänee Kataisen tulkinnan varaan.

Vaalien todellinen imuri, Perussuomalaisten Timo Soini, lienee nyt yksin temppelin harjalla: Soinin puulaakin vaalivoitto riippuu nyt ainoastaan siitä, saako Soini värvättyä joukkoihinsa maakunnista muitakin kuin paikallisia kylähulluja ja rasisteja. Kullakin vaalialueella jo yksi täysijärkinen, tunnettu ehdokas, riittää kumoamaan valtapuolueiden perinteisen hegemonian. Vyöry saattaa olla jopa edesmenneen SMP:n vastaavaa , 1970-luvun vyöryä voimallisempi. Vihreiden ydin-antipatioiden aikaansaama vaaliuinailu voi lisätä Persujen voittoa entisestään.

Osin Persujen voitto riippuu siitä, miten hiljaa Persut malttavat olla. Mitä hiljempaa, sitä voittoisampaa. Jos Persut eivät mainosta liikaa aatteitaan, saattaa puolue saada äänestäjikseen myös maamme keskiluokkaista sivistyneistöä.

SDP ei vaalivoittoja sen sijaan tule saamaan, ainakaan nykyjohdon politiikalla. Voittoon tarvittaisiin joko Tuomiojan strategiasilmää tai Heinäluoman sujuvaa, häikäilemätöntä puoluepukariutta. Loistavat teemat valunevat näillä näkymin demarien käsien läpi kuin rantahiekka.

Urpilainen Jungereineen on yksinkertaisesti ilmaistuna koominen pariskunta onneaan etsiessään. SDP:n kautta aikojen älykkäimmän poliitikon (Tuomiojan) syrjäyttäminen linjauksista alkaa nyt tuottaa näkyvää tappiota. Virtuaaliset arvot, olivatpa ne kuinka kauniita hyvänsä, eivät käy vaaliteemoiksi silloin kun ihmiset kamppailevat toimeentulostaan, työstään ja vanhuudenhoivastaan. Suomi-brändin etsijöiden teemat eivät sovi kansankonkretiaan, vaan korkeintaan ulkoministeriön höpöhöpö-pikkusormi-diletanttien cocktail-kutsujen puheenaiheiksi.

Odotellaan nyt rauhassa Perustuslakivaliokunnan hikoilun tuloksia. Hikoilla saavat muutkin kuin Vanhanen, joka sentään pääsi ajoissa pois pääministeriydestä, Oikeuskanslerinvirastosta ennen joulua tulleen ystävällisen vihjeen johdattamana. Pääministeri valtakunnanoikeudessa olisi ollutkin Suomelle liian suuri pala kansainvalisessä politiikassa haukattavaksi.

”Miksi poistuitte niin nopeasti, yht´äkkiä kesken eduskunnan istunnon, pääministeri Vanhanen?” Juu, ero on todellakin siinä, onko kusella, vai kusessa.

Mutta niin makaa kuin petaa, sanoo niin ikään kansanviisaus. Itku pitkästä vaalirahailosta, pieru kauan naurannasta. Pojat pääsevät taas kohta pyykille, jota ripustellaan kuivumaan ensi kevätpuolella.

On se vaan niin karseeta!

Voiko Suomen kansa olla todellakin näin tyhmää porukkaa?! Jokaikinen kysely uskosta oman kotitalouden vakauteen saa tulokseksi, jotta juu, kyllä on niin maar vakaata meitillä! Sama porukka epäilee kansantalouden kestävyyttä, puhumattakaan euroalueen talouden tulevaisuudesta.

Etenkin nyt alamme jälleen elää höpöhöpö-aikoja, kun joku liike-elämään yltiöpäisen kiinnitteinen virkamies sattui lausumaan jotta kylläpä nyt menee kohta Suomen taloudella taas lujaa… Muut virka-liikemiehet peesaavat mukana tarkoituksenaan saada ”kulutus” käyntiin oikein kunnolla.

Ei pitäisi meillä julkisesti sanoa mitään sellaista, mikä on omiaan juoksuttamaan jo entisestäänkin pers´aukista kansaa lainatiskeille. Sillä eiväthän sinne suinkaan juokse ne, joilla rahaa on. Rahamiehet pysyvät tiukasti menokurissaan, etenkin kun he saavat kaiken jo muutoinkin halvalla tai erityisen halvalla.

Miten suomalaiset kestävät varmuudella tulevan korkotason nousun. Kotitalouksien lainasaldo lähentelee jo 100 miljardia euroa. Luku on kiitollinen vain yhdessä suhteessa: siitä on helppoa laskea kahden korkoprosentin nousun vaikutus lainapääomiin. Lainaa tulee lisää jokaisella prosentilla miljardi; tulossa lienee vuoden sisällä parin miljardin potti.

Suurimmat lainat on otettu ylihintaisten asuntojen ostoon. Pienemmät lainat rullaavat korkeakorkoisilla luottotileillä. Kun ensi vuoden huhtikuussa nimitettävä hallitus pistää eteemme leikkaustarpeet veronkorotuksineen, on ironistille elähdyttävää perehtyä gallup-tuloksiin siitä, miten luottavaisia kulutuskansalaisemme ovat oman taloutensa tulevaisuuteen.

Jo tässä vaiheessa kannattaisi pistää pystyyn massiivinen velkaneuvojakoulutus, ettei kävisi kuin taannoin hammaslääkäreille. Ettei heitä enää ole tarpeeksi. Kaikkein viisainta olisi  tietenkin pyrkiä neuvomaan kuitenkin jo ennakkoon, ennen velkoja. Ai niin, johan sitä neuvotaan: ”Suomen talous on kovassa nosteessa…”

Mikä neuvoksi?! Ylihintaisia asuntoja ei yksinkertaisesti kannata ostaa. Ennemmin kannattaa asua vuokralla ja ajaa töihin tai mihin vaan joko julkisilla, polkupyörällä tai jopa omalla autolla. Sekin on halvempaa kuin maksaa kiskurihintoja betonista.

Kannattaa niin ikään leikata omasta tahdosta kaikki ylikorkoiset luottokortit kahteen kappaleeseen ja maksaa mieluiten käteisellä. Jos käteistä ei ole, kannattaa olla ostamatta.

Kannattaa myös käydä huusholli läpi sillä silmällä ja katsoa, onko tullut eletyksi miten yli varojen. Jos on, kuten yleensä keskivertokuluttajalla on, on syytä lopettaa touhuaminen. Jos ei pysty itse, kannattaa pyytää apua. Lievä lääkityskin on parempi kuin vuosien kärsimys velkavankeudessa, josta joka tapauksessa seuraa ainakin vahvempi lääkitys.

Velattomuuteen ei pääse hetkessä. Siihen vaaditaan paljon työtä, etenkin paljon ostamattomuutta, ei niinkään säästämistä  sinällään. Kun kokemusta on, voin sanoa, jotta velattomuus on hauskaa. Kannattaa kokeilla, vaikka piruuttaan.

Kansanrokotusohjelma

Afrikka on tasaveroistunut läntiseen maailmaan verraten: ennen ihmiskokeita tehtiin vain tuolla kaukana, nykyisin myös lähempänä. ”Rokotuksia” on sen sijaan harrastettu tännempänäkin iät ajat. Missä rahaa, siellä rokotteetkin.

”Prinsessa Ruususeksi” uudelleen nimetyssä rokoteohjelmassa on kyse perimmältään politiikasta ja vuoden 2007 hallitusneuvotteluista. Tuolloin otettiin Säätytalon öisissä nurkkauksissa käyttöön kansanrokotusohjelma.

Työstäjinä olivat laajat yrityspiirit, jotka halusivat työntää markkinoille seuraavan hallituskauden aikana muutaman ”idean”.

Yrittäjien Kela-maksun muutos oli ensimmäinen, lähinnä perheyrittäjien läpilobbaama kansanrokotusohjelma: kansa maksaa veroina kassaan sieltä yrittäjille siirretyt 700 miljoonaa euroa. Kansaa rokotetaan, tosin ilman vastustuskyvyn odotetta.

Toinen kansanrokotusohjelmaan kuuluva toimenpide on myydä joka niemeen, notkoon ja saarelmaan jätevesipuhdistamot. Etenkin 3500-5500 euron hintaisia puhdistamoja tarvitsevat yksinelävät mummot. Mummot saivat ansaitsemansa piikin persuksiin. Jäljelle ei jäänyt muuta vastetta kuin myllätty maa ja tyhjä kukkaro.

Kun yritysten varastoissa lojuva muovi on myyty pallon muodossa ja haudattu mökkien nurkille, voidaankin todeta verraten rauhassa: puhdistamoilla ei ole virkaa. Päinvastoin, ne ovat luonnolle haitallisempia kuin entinen vapaa käytäntö. Tutkimukset ovat kuulemma käynnissä, mutta järjestelmien tarpeettomuuteen viittaavat tulokset viivastyvät muun muassa kovan talven vuoksi. Niinpä niin, talvi oli kova ja kesä kuuma.

Kolmas kansanrokotusohjelma oli päätös ydinvoimasta, josta oli sovittu jo aikapäiviä. Päätöksellä käytännössä sanottiin heihei vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistyölle. Voiton siinä kilvassa vetää luultavasti Kiina.

Neljäs kansanrokotusohjelma, jonka ajankohtaisuus ilmeni vasta hallituskauden lopulla, on sikainfluenssaan liittyvä rokotusohjelma.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos osti vajavaisesti tutkitun rokotteen firmalta,Glaxo SmithKline OY:ltä, joka sattuu rahoittamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta miljoonilla euroilla. Oikeuskansleri tutkii asiaa kansalaisrauhan takaamiseksi, ja todennee, jotta kaikki on ihan ok. Tottahan toki. Oikeuskanleri on ottanut toivottavasti myös rokotteen, jotta voi tarpeen tullen vedota uneliaisuuteen.

Mikä on seuraava kansanrokotusohjelman toimenpide, jää nähtäväksi. Semmoinen on kuitenkin odotettavissa taholta, jonka edustajat hiiviskelivät Vanhasen ja Kataisen vanavedessä Säätytalolla noina hämärtyvinä hallitusneuvonpidon iltoina. Kohta nimittäin on lupausten lunastuksella kiire: asiaan puuttuu huhtikuussa jälleen kansa, tosin ennakoidusti, laiskasti ja ymmärtäväisesti. Entäpä jos rokotusohjelma aiheuttaa äänestäjien laajemman nukahtamisepidemian…

Olisikohan semmoista rokotetta, joka ehkäisisi korruption?! Onko semmoista testattu jo jossakin… Ehkäpä Afrikassa, koska meillä kokeilu olisi liian riskialtis.

Paluuta valmistellen

Blogi on levännyt, mutta blogisti ei. Vähältä tosin piti, ettei helle nirhannut henkikultaa, mutta still alive anyway.

Josko ei ole ollut ajantöpestäkään kirjoitella, ei myöskään ole ollut liiemmin uudenuutukaisia aiheita. Entisillä on menty tähän saakka sujuvasti.

Vaalirahasotkut jatkuvat; Nova paljastaa karvojaan, samoin rakkaat luottomiehemme Arkadian mäellä. Vaalipuheet ovat alkaneet, myös Keskustassa, jossa vielä jarrutellaan vaalitoimia ymmärrettävästä syystä: oikeus toimii ja tuomitsee vielä pitkälle kevääseen, ja puolueen kassa on tyhjä. Sisso.

Ydinvoimaratkaisu tehtiin, päin persusta. Voimme heittää hyvästit uusien vuosikymmenten ympäristöteknologiakehitykselle. Kiina vie koko potin, ongelmineen ja etuineen.

Suomen maabrändi kohoaa Newsweekin laskennassa, tai sitten ei. Lehti on se sama, joka myytiin muistaakseni dollarin kirppiksellä muutama viikko sitten. Ostaja oli 96-vuotias. Ysikuus.

Kreikka, Portugali ja Espanja ovat kuusessa yhdellä uulla. Yhteenlaskettua velkataakkaa on 3500 000 000 000 dollaria. Suomi auttaa ostamaan velkakirjoille säilytyslaatikkoja.

Meksikonlahti on uusi Mustameri. Entinen hukkuu paskaan Venäjällä, se uudempi öljyyn Amerikoissa. Tasa-arvoista ympäristöpolitiikkaa.

Suomen maataloustuet ovat noin 300 miljoonaa euroa. Hallitukselta ei heru 3 miljoonaa maatalouden Itämerelle aiheuttamien ympäristöongelmien selvitykseen. Ei tietenkään.

Luonnonsuojelualue ei estä rakentamista Sipoossa, sanoo ympäristöministeri Lehtomäki. Ei tietenkään, eihän se estänyt Pallaksellakaan. Mot.

Suomen talous on nousussa?! Katinkontit on. Katsokaa Amerikan markkinoita ja työttömyyskehitystä. Kahden vuoden sisällä on Eurooppa uudessa taantumassa, jos on noussut entisestäkään. Suomi on siitä vuoden sisällä lamassa. Ken uskoo, varautuu. Ken ei usko, ostaa kalliin asunnon halvalla lainalla. Ja uuden auton osamaksulla siihen päälle.

Jotta edellisten toteamusten perusteella voisi olla kirjoittamatta kymmenenkin vuotta ilman hätää. Suurin piirtein kaikki yhteiskunnallisten päätösten perusperiaatteet näyttävät pysyvän, mutteivät paranevan.

Yksityisesti ollaan kuitenkin luottavaisia, ainakin Suomessa. Meillähän on paradoksaalinen kansa, joka uskoo kansalaisille käyvän paremmin kuin heidän muodostamalleen yhteiskunnalle.