Se pienin yhteinen pimittäjä

No nyt taisi lopultakin löytyä ainakin yksi asia, jonka suhteen pääministeri ja oppositiojohtaja ovat yhtä mieltä: molemmat olivat eilisessä A-talk -ohjelmassa sitä mieltä, että myös kansanedustajien eläke-etuuksia on leikattava.

Tosin molempien kurkunpäät näyttivät heiluvan siihen malliin, että voi vain kuvitella moisen mielipiteen ulostuottamisen vaikeuden. Mutta vaikka kakistellenkin…

Siitä se soppa syntyy, voidaan ennakoida jo tässä vaiheessa. Siis Eduskunta pohtii, miten paljon kansanedustajien etuja leikataan. Mahtaa tulla semmoinen asetus, ettei siitä saa yksikään kirjanoppinut selvää. Kyse on etenkin kansanedustajalle myönnettävästä ”työttömyysturvasta”, ns. sopeutumiseläkkeestä.

Päätöshän pitää työstää semmoiseksi, että kaikki edut säilyvät tosiasiallisesti ennallaan, mutta ulospäin kaikki näyttää muuttuvan. Toisin sanoen tehdään jälleen kuin hiihtokisojen doping-testissä kuunaan: pissitään ensin purkkiin ja sitten testin valvojan silmään.

Tässä dilemmassa kuluukin mukavasti parlamenttimme aika. Asiahan muuttuu ajan oloon tuiki tärkeimmäksi ja ohittaa taatusti pienemmät ongelmat kuten kansantalouden romahtamisuhkan.

Hienoa, että on edes asioita mistä päättää. Raimo Sailas ilmoittikin jo, että lamantorjunnan hyväksi on nyt tehty kaikki voitava. Nyt vain odotellaan…

P.S. ELÄKEADRESSISSA on jo 168 808 nimeä (päivitys 10.3.)…

Eduskunnan kuppilassa

Käväisin viikon alussa entisessä koulukaupungissani Helsingissä. Olen käväissyt siellä satunnaisen säännöllisesti, ja kohtuullisen usean uskollisesti. Teemat ovat tosin vaihdelleet vuosien saatossa.

Nyt käyntikohteinani olivat yksi ministeriö ja tietysti Eduskunta kuppiloineen. Kuppilassa en istuskele korvikkeen tai särpimen takia, niistä nautiskelen keskisellä kaupungilla.

Eduskunnan täysistunto pohti maahanmuuttoa. Ministeriössä pohdittiin tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon katastrofia.

Katastrofista ei tietenkään puhuttu. Puhuttiin ”haasteista”, kuten nykyään tapana on, joilla haasteilla ei tässä yhteydessä tarkoitettu hallituksen, tai paremminkin pääministeri Vanhasen haasteita. Raastuvassa tai hovissa.

Vierailuista jäi outo maku. Jotakin merkillistä täytyy olla tapahtumassa. Jotakin sellaista, josta ei taida kellään olla tarkkaa kuvaa. Tunne perustuu puhtaasti intuitioon; ja muutamaan keskustelunpoikaseen käytävillä.

Mitä outoa voisi olla meneillään?!

Outoa ei voi olla se, että useimpien kuntiemme sosiaali- ja terveydenhuolto toimii lähes äärirajoillaan, ja joissakin kunnissamme  se on jo kaatumispisteessä. Tämän varmaankin kaikki tietävät jo.

Outoa ei voi olla myöskään se, että suomalaisista eläkerahastoista on kadonnut huhtikuusta 2008 lähtien minimissään n. 10 miljardia euroa taivaan tuuliin. Tämänkin tiennevät kaikki, tai ainakin pitäisi…

Samoin suomalaiset tietävät ns. emu-puskurien ketkusta kohtalosta jotakin… Siis ei oppo-outoa tässäkään.

Outoa ei voi millään olla myöskään se, että hallituksemme tuntuu olevan täysin ulalla elvytystoimiensa kanssa. Peruskysymykset, miten elvytetään ja miksi elvytetään juuri niin kuin elvytetään, ovat täysin hakuasteella. Tämäkin pitäisi jo kaikkien tietää.

Neljältä hallituspuolueen edustajalta kysyttäessä vastaukset elvytyksestä vaihtelevat niin paljon, ettei kysyjä muista edes lopussa, mikä oli kysymys, puusta vai heinistä. Ja tuo havainto, jos mikä, hirvittää!

Outous voi olla peräisin tietynlaisesta voimattomuuden ja jopa jonkinlaisesta surumielisyyden tunnelmasta. Hallintokäytävillämme ei ole tekemisen meininkiä, vaan pidemminkin pelokkaan odotuksen.

Ja se jos mikä pelottaa maallikkoa. Elämme nyt oikeasti tilanteessa, jossa kaikki, siis ihan kaikki perusasiat totuuksineen voivat muuttua yhdessä yössä.

Aamu-uutisista voidaan kuulla vaikka mitä. Ja ainakin DOsome uskoo, että kohta kuullaan. Sillä jostakin tai jostakusta se tunnelma lähtee.  On joku,  joka taatusti tietää jotakin sellaista, jota ei halua sanoa ääneen.

Olisi mukava päästä esimerkiksi Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Sailaksen päänsisukseen muutamaksi minuutiksi. Suomen pankin pääjohtajan Erkki Liikasen päähän en sen sijaan viitsisi tutustua, vaikka sielläkin lienee tietoa totuudesta…

Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan. Kyllä se tästä vielä selvenee. Valitettavasti.

Onkohan joku tullut ajatelleeksi…

…sellaista mahdollisuutta, ettei tästä taantumasta ja sitä vääjäämättä seuraavasta lamasta enää nousta.

Se on selvää, ettei lamasta nousta enää sille tasolle, josta tähän pudottiin.

Iso-Britannia maksaa lamaa kuulemma vähintään vuoteen 2030 saakka. Aika humoristiselta kuulostaa. Sillä eiköhän noihin välivuosiin mahdu muutama lama lisää…

Säälittää oikeasti nämä meidän ministerimme pöydän takana. Tämän päivän ilmoituksen mukaan jysäytetään markkinoille 400 miljoonaa euroa! Järkytyksestä huolimatta pysyn pystyssä.

Eikö itikan pissi Itämeressä ole meriveden koostumusta voimakkaammin muuttava ainesosa kuin tämä elvytystiraus?!

Eritoten säälittää se, että hallituksemme on astellut jälkijätössä kohti kuilua. Tietämättämme olemme ylittäneet jo kuilun reunan, ja putoaminen on jo alkanut. Sitä ei ole vielä huomattu.

Ei vaikka teollisuusindeksi saa tarkkailijat tajuttomiksi. Koskaan, milloinkaan, ikinä teollisuustuotannossa tapahtunut miinus ei ole ollut yhtä pitkä.

Väitän edelleen, että 1930-luvun lama on kuin matka Linnanmäelle kesäisenä päivänä tulevaan verrattuna.

Mikään ei tule olemaan ennallaan vuoden 2009 lopussa. Ja sekin tulee murtumaan seuraavan vuoden loppuun.

Leikkauslistoja ei ole olemassa, väittää ministeri Katainen vieläkin. Toivon, että Inkvisiittori Raimo Sailas olisi ne kuitenkin jo tehnyt, vaikka sitten esimiehensä tietämättä. Koska niitä tarvitaan ja todella nopeasti.

P.S. Ai niin, nyt olisi muuten sopiva aika ostaa joku ahdinkoon luisuva yritys. Ostaakohan Nokia?!