”Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.”
– Iso-Britannian kestävän kehityksen komission jäsen professori Tim Jackson –
Pääministeri Mari Kiviniemen mukaan Suomen hyvinvointi lisääntyy, taatessamme Irlannin roskalainoja. Tällä logiikalla voimme päätellä, että Suomessa voidaan to-si hy-vin ensi kevääseen mennessä, kunhan Suomen hyvinvointitalkoisiin liittyvät myös Portugali ja Espanja.
Perskutarallaa, kun eivät ole poliitikot tai tutkijat ennen moista temppua keksineet hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tosin ainakaan taannoinen Kreikan tukeminen ei vielä ole näkynyt hyvinvointitilastoissamme, mutta tämän nykypolitiikan todeksiosoittaminen ei olekaan hätäisen puuhaa…
Tulee olemaan hieno, moni(mieli)puolinen ja mielenkiintoinen loppuvuosi ja etenkin vaalikevät!
…kysyi eräs vakiolukijani taannoin. Ei välttämättä, vastasin. Kaikki on edelleen ennallaan: lama ei ole väistynyt, poliitikot eivät ole viisastuneet, eikä kansa. Ainakaan sen suhteen mitä tulee (kansan)talouteen ja sen heijasteisiin yksityistalouksiin.
Ensin tuli Amerikan lama, oma taantumamme sen heijasteena, sitten Kreikan kriisi. Nyt on vuorossa Irlanti, sen jälkeen tulee Portugali ja Espanja. Ja niin edelleen. Euro jakaantuu kahtia, mikäli euro ylipäätään säilyy. Tulee pohjoinen raha, jota markaksi saatetaan kutsua, ja eteläinen raha, olkoon se vaikka luiru. Tämä kaikki koska on melkoisen todennäköistä, että koko EU kärsii merkittävästi talouden alasajosta, eikä ensimmäisenä uhrata unionia.
Eikä EU-talous kykene nousemaan alhosta: Kreikan, Espanjan ja Portugalin yhteenlaskettu velkataakka on vähintään 3500 000 000 000 dollaria. Kun siihen lisätään Ranskan, Saksan ja Italian eläkealijäämät, noin saman summan verran, voidaan sanoa, että hellurei! Mikään konsti eikä keino auta kattamaan näitä alijäämiä. Ainoa tapa on radikaali jako kahteen: selviytyjiin ja häviäjiin. Selviytyjät pääsevät kriisistä laskemalla hiukan elintasoaan. Häviäjät eivät selviydy vähällä.
Suomessa iloitaan siitä, että Irlannin kriisi laskee terveellisesti euron kurssia juuri ennen joulua. Niinpä niin. Mutta kaiketi sekin, mikä on sanottu (täälläkin) aiemmin, pitää myös paikkansa: ihmiset, kansalaiset, kaikki te joilla on velkaa, sitokaa se kipinkapin kiinteään korkoon. Edes osaksi. Sillä pitkät korot tulevat ylöspäin, niin jotta humina kuuluu. Ja ne joilla on paljon tuottamatonta velkaa, kuten asunto- ja autovelkaa, kylpevät kuin kesällä eräät löylynheiton MM-kisoissa. Varmuudella . Älkää siis ostako mitään, mitä ette todella tarvitse jokapäiväiseen elämiseen, ja jota ette voi realisoida tarvittaessa äkkiä rahaksi.
Mutta helppoa on ennakoida: ei tapahdu mitään muutosta. Ihminen kun on inhimillinen, haluine ja himoineen. Ainoa asia jossa muutosta tapahtuu, on eduskunta ensi keväänä. Persujen Soini on jo taputtanut odotellessaan kätensä verille ja ranteensa jännetupentulehduksiin näinä muutamina viime kuukausina. Voitto on kiinni vain siitä, saako Soini ehdokkaiksi edes jotakuinkin täysipäisiä ja tunnettuja ehdokkaita. Sekin on tietysti todella vaikeaa. Vähän on niitä poliittisia toimijoita, joilla on terveen paperit.
Muutos tulee siltikin, tarkennettuna, koskemaan vain eduskunnan paikkajakoa. Muuhun muutokseen ei Suomen kansa edustajineen kykene. Sillä suolla ja vetelällä, ojilla ja allikoilla ei suurta eroa ole. Ylikansallisuus vie väännössä voiton, kotimainen älynpuute huolehtii lopuista.
Pitäkää siis hatuistanne kiinni ja kiinnittäkää olemattomat turvavyönne. Sillä nyt on koittanut aika, jolloin mennään lujaa ja matalalla.
Jos ei oo kivaa niin ainakin on mielenkiintoista!
Kirkolliskokous on äänestänyt Turussa – ja tehnyt kompromissin. Kiitos herrojen!
Kirkkokäsikirjaan laitetaan nyt Pyhän Konklaavin päätöksellä seuraava rukous homojen puolesta:
Siunausrajoitteinen Herran -piip-
Herra -piip- sinua, ja -piip- sinua,
Herra -piip- sinulle ja olkoon sinulle
-piip-
Herra -piip- sinun puoleesi ja antakoon sinulle …
-piip-
Aamen (plottis)
Aivan ensinnäkin – kiitokset kolumnisti Jari Tervolle – joka sanoi neljässä minuutissaan sen, mihin moni ei pysty koko elämässään.
Ylen kakkosen homoillassa profiilinsa rehellisesti omalle tasolleen nostanut kansanedustaja Päivi Räsänen puolusteli sanomisiaan sillä, ettei hän käyttänyt ollenkaan rankkaa kieltä diskriminoidessaan homot maan rakoon. Kuten Tervo asian ilmaisee, kyse ei ole enää syrjinnästä, vaan ennemminkin ihmisvihasta. Olen samaa mieltä.
Ajattelen, että ehkäpä tulee vielä aika, jolloin Räsänen antaa tulla ilmoille ne loputkin ajatuksena syvimmästä sielustaan. Sitten voidaan vertailla Räsäsen näkemyksiä esimerkiksi 1930-luvun Saksassa valtaa saaneisiin vastaaviin näkemyksiin. Jotta onko Räsänen rankemmassa luonnossaan samoilla linjoilla ihmisarvokysymyksistä, tai vaikka eugeniikasta, ihmisen jalostamisen tieteestä, kuin näiden ”arvojen” ja aatteiden puolesta taistelleet fasistit.
Lisää siis toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia; näillä perustiedoilla ei vielä voi tehdä lopullisia johtopäätöksiä. Tutkijan roolissa pitää saada lisää dataa. Lisää toivon kuulevani Räsäsen ajatuksia myös siksi, että Eroa kirkosta -sivuston kestokyky saadaan julkisesti koetelluksi. Se kiinnostaa niin ikään.
Piispat vetoavat par´aikaa paniikissa ohjelman ansioista kirkosta eronneisiin, nyttemmin jo 15 000 ihmiseen. Huoli on aiheellinen. Perusteenaan vetoomukselleen piispat antavat ymmärtää, että kirkosta eroamisen sijaan kansalaiset voisivat alkaa vaikuttaa kirkon sisällä. Höpön ja löpön, lausun tuohon! Moni on kurkottanut kuuseen ja kapsahtanut katajaan siinä puuhassa.
Kirkossa on vaikutettu viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan siihen pisteeseen kuin on suinkin pystytty. Mukana vaikuttamassa ovat olleet niin piispat, papit kuin lukkaritkin. Joku maallikkokin on puikahdellut vaikuttajien joukoissa. Tasa-arvo, puhumattakaan oikeudenmukaisuudesta ei ole kuitenkaan evankelis-luterilaisessa valtionkirkossamme toteutunut kuin nimeksi. Nyt näyttää myös ihmisarvo olevan katkolla. Naispappeja syrjitään eniten, sitten tulevat kaikki muut kristittyjen joukosta haitallisesti erottuvat ryhmät. Lisää syrjittäviä ryhmiä keksitään kyllä…
Miksi vaikuttaminen kirkon sisällä on niin vaillinnaista?! Siksi, että kirkon hallinto marssii edelleen kirkon virkamiesten ja kirkollisen, erittäin raskaan päätöskoneiston tahdissa. Tämä järjestelmä mahdollistaa pienien ääriryhmien painostustalkoot uudistuksia vastaan. Rautasaappaiden kolina kuuluu sisälle asti.
Esimerkkinä voidaan pitää herätysliike SLEY:tä, joka edelleen, verorahoilla, syrjii muun muassa naisia joukossaan. Ja muuallakin kirkossa. Toisena esimerkkinä voidaan pitää ”Luther-piispa” Väisästä, joka vihkii yhä edelleen fundamentalistipappejaan liukuhihnalla, itse asiassa kirkkomme statuksen sisällä. Väisäsen takana on kirkkomme äärivähemmistö, jonka julistuspolitiikka ei jää kenellekään epäselväksi. Tämän ”totuuden” edessä omat piispamme ovat housut kintuissaan.
Parasta mitä kirkolle voisi tapahtua on se, että se tyhjentyisi moniarvoisesti ajattelevista jäsenistään, ja jäljelle jäisivät perinteisen järjestelmän luoneet ja sitä tukevat tahot. Pappiskaanon voisi tuolloin keskenään, täydellisessä yhteisymmärryksessä pohtia kirkon kysymyksiä, ilman haitallista kirkkokansaa; mukana voisivat olla ne papit, joille voidaan vielä maksaa palkkaa. Kaikki muut voisivat olla muissa töissään tai vain luovasti jouten, aivan paljasjalkaisina Kristuksen lapsina maailmalla.
Kuten Tervokin, myös minä eroaisin kirkosta, ellen olisi eronnut jo silloin kun naispapit joutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla syrjityksi kirkollisissa toimituksissaan. Päätin, että jos syrjivät, syrjikööt omilla rahoillaan. Pitäisikö oikein liittyä takaisin, jotta voisi erota uudelleen?!
Kirkon pysyvänä liturgisena värinä näyttää olevan edelleen musta. Valkoiseen on vielä pitkä matka. Ehkäpä liian pitkä. Uskokoon ken tahtoo ”uudistuksiin”. Minä en usko, näihin näennäis-uudistuksiin.
P.S. Tiesittekö, että 10% saksalaisista on sitä mieltä, että natsit toimivat joissakin asioissa ihan mainiolla tavalla ja mukiinmenevästi?! Kansleri Angela Merkel kuulemma kauhistelee tulosta. Pelkona lienee se, että historia toistaa itseään. Kannattaisikohan kysäistä myös suomalaisilta, meillähän on perinteessämme ollut olemassa niin ikään erittäin vahva natsisympatia… Tästä, vähemmän hienostuneesta, historiallisesta Suomi-brändistä on viimeisimmäksi kirjoitellut Antero Holmila tutkimuksessaan.
Stig ombord – merellä on sitten mukavaa! Keskustaväki risteilee Itämerellä miettien muun muassa sitä, miten ihmeessä Soinin saisi pysäytetyksi. Timo Laaninen toivoo lisäksi Keskustaa riivaavan ”sisällissodan” päättymistä ja velkojen muuttumista saataviksi.
Kaikki Lemmenlaivassa esitetyt toiveet lienevät kuitenkin kohtuullisen utopistisia toteutumistodennäköisyydeltään.
Paula Lehtomäen keinunta merellä näyttäisi olevan keskimääräistä rajumpaa. Kyseessä ei tarvitse olla edes ne tunnetut ylimääräiset drinkit, vaan epävarmaan etenemiseen riittää tällä kertaa sana Talvivaara. Talvivaara on se nimenomainen kaivosyritys, josta Lehtomäen suku omistaa osan.
Lehtomäki ei muista, tuliko osakkeiden ostopäätös ajankohtaiseksi ennen vai jälkeen 9.2.2010. Tuona ajankohtana kaivosyhtiö ilmoitti alkavansa rikastaa kaivostuotteista myös uraania. Tässä suhteessa Lahtomäki on saman dementikkoklubin jäsen kuin muutkin keskustalaiset kumppaninsa. Vallaton mielikuvitus antaa kuitenkin kuvan ostopäätöksestä juuri samoihin aikoihin kun kaivosyhtiön yhteydenotto uraanirikastusasiassa ympäristöministeriöön tapahtui. Lehtomäen tehtävänä on kiistää asia yhä lyhenevän ministerikautensa loppuun saakka.
Voiko asia saada Itämeren risteilyä vakavamman kulkureitin?! Voisi hyvinkin ajatella, että kyllä voisi. Lehtomäki voi pahimmillaan päätyä samaan ministerivastuulain edellyttämään tilanteeseen kuin Vanhasen Matti omissa puuhissaan. Tarvitaan vain todisteet siitä, että Lehtomäki on esimerkiksi aamiaispöydässään vihjannut rakkaalle aviomiehelleen, jotta kohta säteilee kotokunnailla siihen malliin, jotta!
Aviomiehen tehtävänä on ollut puolestaan varmistaa perheen toimeentulo, lasten koulutuskustannukset ja anopin kohtuullisen pitkät vanhuudenpäivät ropsauttamalla itselleen reilun osakesalkun, lapsille hieman pienemmät ja anopille mikä muilta on jäänyt. Rahaa pitää perheelle ansaita, eihän se kykene elämään pelkästään vanhempien niukoilla tuloilla.
Lehtomäki on viimeisimmän tiedon mukaan jyrkkien kiistämistensä jälkeen päättänyt lopettaa julkisen keskustelun mahdollisista sisäpiiriongelmistaan. Se onkin varmaan luja päätös, joka pitää, ainakin siihen saakka kunnes laiva on laiturissa. Kuten tiedämme, tämänkaltaiset keskustelut tuppaavat jatkumaan ja syvenemään, hartaista toiveista, päätöksistä tai ilmoituksista huolimatta. Tästä mediaan liittyvästä totuudesta pitäisi jo Lehtomäenkin olla selvillä.
Keskusta on noussut jo kaikkien aikojen kärkisijalle epämääräisten rahoitussotkujen listalla. Nyt näyttää alkavan uusien urien aika. Keskusta näyttää nyt tekevän edustajiensa kautta myös interventiota bisneksen kovimpaan ytimeen, uraaniliiketoimintaan. Kannattaisikohan finanssivalvojan käydä varmuudeksi läpi koko osakesijoittajien lista. Siis edes se, mikä on julkinen ja näkyvillä. Suurin osa omistuksistahan on perinteisesti ulkomaisissa lähteissä, joissa mukana on, perinteisesti, myös kotimaiset rahamiehet ja -naiset. Missä on esimerkiksi Pekkarisen perheen omistukset – uraanissa vai turvatuotteissa?!
Lehtomäki on profiloitunut itse ympäristöministerinä, jonka kaltaista Suomen historia ei tunne. Takana ovat päätökset niin luonnonsuojelualueiden rakentamisesta kuin täysin kyljelleen menneestä pienpuhdistamolaistakin. Herää kysymys, miten altis Lehtomäki itse asiassa onkaan lobbaukselle. Saattaisi hyvinkin kuvitella, että aika altis.
Lehtomäki osoittaa omaavansa kuitenkin myös vanhasmaista ennakointikykyä. Ehkä alitajuntainen viesti omista ominaisuuksista, aiemmista, vielä tuntemattomissa olevista puoluerahoitustapahtumista, ja ennakointi tulevista riskeistä ehkäisi Lehtomäkeä suostumasta Keskustan puheenjohtaja- ja pääministerikamppailuun. Jos Lehtomäki olisi ollut puheenjohtajakisassa mukana, hän olisi nyt Keskustan puheenjohtaja ja Suomen pääministeri. Samalla hän olisi samassa lirissä, missä Matti Vanhanen olisi, jos olisi vielä pääministeri. Molemmissa tapauksissa Suomessa olisi hallituskriisi. Onneksi molemmat ministerit ovat osanneet ennakoida.
Kaikesta päättäen Keskusta ei saa löydettyä risteilyllään Soinia jarruttaavaa lääkettä. Soini vyöryy porukoineen kuin katujyrä sitä mukaa kuin valtapuolueet möhlivät. Perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjasta voi tulla äänestäjää kohti halvin kampanja kautta aikojen. Myös Keskusta toivoo Laanisen suulla halpaa kampanjaa, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että puolueen kassa on typösen tyhjä. Kokoomuksella olisi kyllä rahaa, mutta äänestäjäkato taitaa vaivata myös kykypuoluetta, eikä sitä välttämättä rahalla paikata. SPP:llä ei näytä olevan enempää kykyjä kuin rahaakaan. Mutta onneksi on edes Onnea, Urpilainen ja Junger.
Oma vaaliteemani olisi, jos olisin ehdokkaana: Miksi äänestäisit minua tai muitakaan koltiaisia?! Mutta onneksi en ole ehdokkaana. En myöskään tarvitse vaivata päätäni miettimällä, kuka olisikaan se rehellisin poliitikko. En nimittäin edelleenkään aio äänestää ketään. Tyydyn mieluusti kohtaloon ja siihen kuinka muut vaalikentillä päätöksiään tekevät. Heille kaikille toivotan onnea ja menestystä valitsemillaan teillä!
…repo retku rengasperse. Kyllä pojalta polvi paranee, kunhan sitä jaksetaan leikellä ja tutkia. Matti Vanhasen jalkavaivojen syy alkaa näköjään pikkuhiljaa olla selvillä. Diagnoosiin ei tarvittukaan ortopediä; onneksi näin, koska lääkärikunnalla on muutenkin ihan tarpeeksi työtä. Prognoosikin on jo selvillä.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei jostakin syystä tällä kertaa ymmärtänyt ”yskän” syvyyttä, vaan ”joutui” asettamaan hallintoveljensä toimet pitkän pohdinnan jälkeen suurennuslasin alle. Suoraa rikostutkintaa Jonkka ei sentään laittanut alkuun, vaikka olisikin siihen kyennyt valtaoikeuksiensa puitteissa.
Syynä moiseen vastuunsiirtoon voivat olla vanhat kalavelat, esimerkiksi itsetietoisten kokoomusministerien kanssa. Jonkka voi siirtää kompostin pöyhittäväksi Kimmo Sasin johdolla. Perustuslakivaliokunta lieneekin kuusessa, yhdellä uulla. Jonkka näyttää omaksuneen puhemies Niinistön kriittisen tavan hoitaa asioita.
Jos, tai pikemminkin kun perustuslakivaliokunta antaa Vanhasen toimet loputtoman vatvomisen jälkeen rikostutkintaan, voi Kokoomuskin samalla sanoa hyvästit ennakoimalleen vaalivoitolle. Kokoomuksen jättivoitto kutistunee korkeintaan näennäiseksi kuhinaksi vaaliteltoilla. Keskusta saa sen sijaan varmuudella hyväksyä ääntenmenetyksen, jollaista ei ennen ehkä ole nähty. Kuinka Fantastista tämä mahtaa olla, jäänee Kataisen tulkinnan varaan.
Vaalien todellinen imuri, Perussuomalaisten Timo Soini, lienee nyt yksin temppelin harjalla: Soinin puulaakin vaalivoitto riippuu nyt ainoastaan siitä, saako Soini värvättyä joukkoihinsa maakunnista muitakin kuin paikallisia kylähulluja ja rasisteja. Kullakin vaalialueella jo yksi täysijärkinen, tunnettu ehdokas, riittää kumoamaan valtapuolueiden perinteisen hegemonian. Vyöry saattaa olla jopa edesmenneen SMP:n vastaavaa , 1970-luvun vyöryä voimallisempi. Vihreiden ydin-antipatioiden aikaansaama vaaliuinailu voi lisätä Persujen voittoa entisestään.
Osin Persujen voitto riippuu siitä, miten hiljaa Persut malttavat olla. Mitä hiljempaa, sitä voittoisampaa. Jos Persut eivät mainosta liikaa aatteitaan, saattaa puolue saada äänestäjikseen myös maamme keskiluokkaista sivistyneistöä.
SDP ei vaalivoittoja sen sijaan tule saamaan, ainakaan nykyjohdon politiikalla. Voittoon tarvittaisiin joko Tuomiojan strategiasilmää tai Heinäluoman sujuvaa, häikäilemätöntä puoluepukariutta. Loistavat teemat valunevat näillä näkymin demarien käsien läpi kuin rantahiekka.
Urpilainen Jungereineen on yksinkertaisesti ilmaistuna koominen pariskunta onneaan etsiessään. SDP:n kautta aikojen älykkäimmän poliitikon (Tuomiojan) syrjäyttäminen linjauksista alkaa nyt tuottaa näkyvää tappiota. Virtuaaliset arvot, olivatpa ne kuinka kauniita hyvänsä, eivät käy vaaliteemoiksi silloin kun ihmiset kamppailevat toimeentulostaan, työstään ja vanhuudenhoivastaan. Suomi-brändin etsijöiden teemat eivät sovi kansankonkretiaan, vaan korkeintaan ulkoministeriön höpöhöpö-pikkusormi-diletanttien cocktail-kutsujen puheenaiheiksi.
Odotellaan nyt rauhassa Perustuslakivaliokunnan hikoilun tuloksia. Hikoilla saavat muutkin kuin Vanhanen, joka sentään pääsi ajoissa pois pääministeriydestä, Oikeuskanslerinvirastosta ennen joulua tulleen ystävällisen vihjeen johdattamana. Pääministeri valtakunnanoikeudessa olisi ollutkin Suomelle liian suuri pala kansainvalisessä politiikassa haukattavaksi.
”Miksi poistuitte niin nopeasti, yht´äkkiä kesken eduskunnan istunnon, pääministeri Vanhanen?” Juu, ero on todellakin siinä, onko kusella, vai kusessa.
Mutta niin makaa kuin petaa, sanoo niin ikään kansanviisaus. Itku pitkästä vaalirahailosta, pieru kauan naurannasta. Pojat pääsevät taas kohta pyykille, jota ripustellaan kuivumaan ensi kevätpuolella.
Voiko Suomen kansa olla todellakin näin tyhmää porukkaa?! Jokaikinen kysely uskosta oman kotitalouden vakauteen saa tulokseksi, jotta juu, kyllä on niin maar vakaata meitillä! Sama porukka epäilee kansantalouden kestävyyttä, puhumattakaan euroalueen talouden tulevaisuudesta.
Etenkin nyt alamme jälleen elää höpöhöpö-aikoja, kun joku liike-elämään yltiöpäisen kiinnitteinen virkamies sattui lausumaan jotta kylläpä nyt menee kohta Suomen taloudella taas lujaa… Muut virka-liikemiehet peesaavat mukana tarkoituksenaan saada ”kulutus” käyntiin oikein kunnolla.
Ei pitäisi meillä julkisesti sanoa mitään sellaista, mikä on omiaan juoksuttamaan jo entisestäänkin pers´aukista kansaa lainatiskeille. Sillä eiväthän sinne suinkaan juokse ne, joilla rahaa on. Rahamiehet pysyvät tiukasti menokurissaan, etenkin kun he saavat kaiken jo muutoinkin halvalla tai erityisen halvalla.
Miten suomalaiset kestävät varmuudella tulevan korkotason nousun. Kotitalouksien lainasaldo lähentelee jo 100 miljardia euroa. Luku on kiitollinen vain yhdessä suhteessa: siitä on helppoa laskea kahden korkoprosentin nousun vaikutus lainapääomiin. Lainaa tulee lisää jokaisella prosentilla miljardi; tulossa lienee vuoden sisällä parin miljardin potti.
Suurimmat lainat on otettu ylihintaisten asuntojen ostoon. Pienemmät lainat rullaavat korkeakorkoisilla luottotileillä. Kun ensi vuoden huhtikuussa nimitettävä hallitus pistää eteemme leikkaustarpeet veronkorotuksineen, on ironistille elähdyttävää perehtyä gallup-tuloksiin siitä, miten luottavaisia kulutuskansalaisemme ovat oman taloutensa tulevaisuuteen.
Jo tässä vaiheessa kannattaisi pistää pystyyn massiivinen velkaneuvojakoulutus, ettei kävisi kuin taannoin hammaslääkäreille. Ettei heitä enää ole tarpeeksi. Kaikkein viisainta olisi tietenkin pyrkiä neuvomaan kuitenkin jo ennakkoon, ennen velkoja. Ai niin, johan sitä neuvotaan: ”Suomen talous on kovassa nosteessa…”
Mikä neuvoksi?! Ylihintaisia asuntoja ei yksinkertaisesti kannata ostaa. Ennemmin kannattaa asua vuokralla ja ajaa töihin tai mihin vaan joko julkisilla, polkupyörällä tai jopa omalla autolla. Sekin on halvempaa kuin maksaa kiskurihintoja betonista.
Kannattaa niin ikään leikata omasta tahdosta kaikki ylikorkoiset luottokortit kahteen kappaleeseen ja maksaa mieluiten käteisellä. Jos käteistä ei ole, kannattaa olla ostamatta.
Kannattaa myös käydä huusholli läpi sillä silmällä ja katsoa, onko tullut eletyksi miten yli varojen. Jos on, kuten yleensä keskivertokuluttajalla on, on syytä lopettaa touhuaminen. Jos ei pysty itse, kannattaa pyytää apua. Lievä lääkityskin on parempi kuin vuosien kärsimys velkavankeudessa, josta joka tapauksessa seuraa ainakin vahvempi lääkitys.
Velattomuuteen ei pääse hetkessä. Siihen vaaditaan paljon työtä, etenkin paljon ostamattomuutta, ei niinkään säästämistä sinällään. Kun kokemusta on, voin sanoa, jotta velattomuus on hauskaa. Kannattaa kokeilla, vaikka piruuttaan.
Afrikka on tasaveroistunut läntiseen maailmaan verraten: ennen ihmiskokeita tehtiin vain tuolla kaukana, nykyisin myös lähempänä. ”Rokotuksia” on sen sijaan harrastettu tännempänäkin iät ajat. Missä rahaa, siellä rokotteetkin.
”Prinsessa Ruususeksi” uudelleen nimetyssä rokoteohjelmassa on kyse perimmältään politiikasta ja vuoden 2007 hallitusneuvotteluista. Tuolloin otettiin Säätytalon öisissä nurkkauksissa käyttöön kansanrokotusohjelma.
Työstäjinä olivat laajat yrityspiirit, jotka halusivat työntää markkinoille seuraavan hallituskauden aikana muutaman ”idean”.
Yrittäjien Kela-maksun muutos oli ensimmäinen, lähinnä perheyrittäjien läpilobbaama kansanrokotusohjelma: kansa maksaa veroina kassaan sieltä yrittäjille siirretyt 700 miljoonaa euroa. Kansaa rokotetaan, tosin ilman vastustuskyvyn odotetta.
Toinen kansanrokotusohjelmaan kuuluva toimenpide on myydä joka niemeen, notkoon ja saarelmaan jätevesipuhdistamot. Etenkin 3500-5500 euron hintaisia puhdistamoja tarvitsevat yksinelävät mummot. Mummot saivat ansaitsemansa piikin persuksiin. Jäljelle ei jäänyt muuta vastetta kuin myllätty maa ja tyhjä kukkaro.
Kun yritysten varastoissa lojuva muovi on myyty pallon muodossa ja haudattu mökkien nurkille, voidaankin todeta verraten rauhassa: puhdistamoilla ei ole virkaa. Päinvastoin, ne ovat luonnolle haitallisempia kuin entinen vapaa käytäntö. Tutkimukset ovat kuulemma käynnissä, mutta järjestelmien tarpeettomuuteen viittaavat tulokset viivastyvät muun muassa kovan talven vuoksi. Niinpä niin, talvi oli kova ja kesä kuuma.
Kolmas kansanrokotusohjelma oli päätös ydinvoimasta, josta oli sovittu jo aikapäiviä. Päätöksellä käytännössä sanottiin heihei vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistyölle. Voiton siinä kilvassa vetää luultavasti Kiina.
Neljäs kansanrokotusohjelma, jonka ajankohtaisuus ilmeni vasta hallituskauden lopulla, on sikainfluenssaan liittyvä rokotusohjelma.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos osti vajavaisesti tutkitun rokotteen firmalta,Glaxo SmithKline OY:ltä, joka sattuu rahoittamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta miljoonilla euroilla. Oikeuskansleri tutkii asiaa kansalaisrauhan takaamiseksi, ja todennee, jotta kaikki on ihan ok. Tottahan toki. Oikeuskanleri on ottanut toivottavasti myös rokotteen, jotta voi tarpeen tullen vedota uneliaisuuteen.
Mikä on seuraava kansanrokotusohjelman toimenpide, jää nähtäväksi. Semmoinen on kuitenkin odotettavissa taholta, jonka edustajat hiiviskelivät Vanhasen ja Kataisen vanavedessä Säätytalolla noina hämärtyvinä hallitusneuvonpidon iltoina. Kohta nimittäin on lupausten lunastuksella kiire: asiaan puuttuu huhtikuussa jälleen kansa, tosin ennakoidusti, laiskasti ja ymmärtäväisesti. Entäpä jos rokotusohjelma aiheuttaa äänestäjien laajemman nukahtamisepidemian…
Olisikohan semmoista rokotetta, joka ehkäisisi korruption?! Onko semmoista testattu jo jossakin… Ehkäpä Afrikassa, koska meillä kokeilu olisi liian riskialtis.
Suomessa on siirrytty käyttämään Juliaanista kalenteria yhdistettynä Aku Ankan lukujärjestelmään. Ministeri Kataisen järjestelmäuudistus on käänteen tekevä.
Kansantaloudellemme uudistuksella on järisyttävät vaikutukset: naapuriimme Venäjä-Venäjään verrattuna nelinkertainen kansantaloutemme paisuu entisestään.
Kansantaloutemme koko on ministeri Kataisen mukaan sama kuin Venäjän kansantalous kerrottuna biljoonalla vähennettynä Portugalin ja Espanjan kansantalouksien summan triljoonasosalla ja jaettuna Hollannin kansantalouden neliöllä. Sisso.
Lukemat saadaan helpommin käyttämällä kaavaa E=mc2, jossa E=ego, m=mäntti ja c=täysi O.
Jäädään odottelemaan lisälaskelmia valtiovarainministeriöstä.
DoSome! 